Mitkä alat sopivat heikkolahjaisille?
Nuoreni tulevaisuus huolettaa. Hän pääsi peruskoulusta seiskan päättötodistuksella ja nyt toisen asteen jatko-opinnoissa on nihkeää ja jatkuvaa neuvottelua kuukausittain opinto-ohjaajan kanssa.
Hänelle eivät auta järkipuheet. Pakko myöntää, että hän on heikkolahjainen eikä luultavasti valmistu nykyisestä opinahjostaan.
Minkälaisia alavaihtoehtoja suosittelisin hänelle? Tärkeintä olisi se, että hän saisi edes jotain töitä ja kantaisi kortensa kekoon itsensä elättämiseksi.
Kommentit (150)
Laitoshuoltaja. AV-moderaattori.
Yläkoulun opettajana tiedän, mikä on oikeasti heikkolahjaisen ja huonon oppijan ero. Monella näistä huonoilla oppijoilla, jotka saa vitosta tai kutosta, on kuitenkin huumorintajua, he ovat hyviä ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja ovat luonteeltaan reippaita. He pääsevät vaikka oppisopimuksella opiskelemaan itselleen ammatin. Sitten taas nämä täysin heikot ovat pihalla sosiaalisista kuvioista, vaikka luonne voi olla sosiaalinen. Heillä on myös suuri riski syrjäytyä, enkä ole heitä töissä paitsi suojatyöpaikalla siivoomassa heikon aisaparina. Eivät he edes sairaaloita kykenisi siivoamaan, koska sellaisessa pitää jo ihan perustervettä järkeä käyttää, että mitä siitä voi seurata, jos sairaalassa siivoaisi hutiloiden.
Verohallinnon työt. Ei vastuuta siitä mitä puhuu asiakkaille, vaikka omat virheet tai tiedonpuute koituisi asiakkaan vahingoksi. Eikä haittaa vaikka tuntisi lakia huonommin kuin keskivertoyritysasiakas
Vierailija kirjoitti:
Laitoshuoltajaksi
Sairaalan siivoaminen on todella tarkkaa työtä, ettei siinä ole varaa jättää jotain kohtaa siivottomaksi.
Hän ei ole opiskellut, vaan pelaillut pelejä. Siksi keskiarvo on matala. Heikkolahjaisen, mutta vielä normaalin kirjoissa olevan, keskimääräinen suoritustaso on siellä viitosen tai kuutosen tasolla.
Vahtimestari, vartija, liikuntatilojen -kenttien hoitaja, rekkakuski, siistijä, puhelinmyyjä, leipuri, kokki, lähihoitaja, taksikuski.
Seiskan keskiarvolla hänestä tulee menestyvä yrittäjä tai melkein mitä vaan. Maailmaa muuttavat ne keskitason nerot, jotka uivat tutkan alla ja yllättävät kaikki. Menestymiseen ei tarvita kymppejä eikä älliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoshuoltajaksi
Sairaalan siivoaminen on todella tarkkaa työtä, ettei siinä ole varaa jättää jotain kohtaa siivottomaksi.
Kyllä sen laikkarin on töissä nähtävä silmillään likaiset kohdat, joita ei välttämättä potilaat huomaa. Se ei ole mikään pikku juttu, jos leikkaussalia ei siivoa kunnolla. Kaiken lisäksi ko. työ vaatii omatoimisuutta työn suunnittelussa ja tekemisessä.
Samaa sanoisin ensimmäisellä sivulla mainitusta emännästä ruokalassa, joka vastaa useiden oppilaiden ruuista ja myös erikoisruokavalioista. Siinä täytyy pitää huoli, ettei yksi moniallerginen saa omaan ruokaansa mitään allergeenia aiheuttavia jäämiä.
Ihan jo kokkikoulutuksenkin voi unohtaa, koska sekin työ vaatii oman työn suunnittelua ja aikatauluttamista. Olen itse törmännyt näihin tapauksiin, joissa hyvin heikot ovat päätyneet kokkikoulutukseen ja arvosanat piti yksilöllistää, kun eivät saaneet edes T1 normaalista arvioinnista.
Youtubettaja. Mitä enemmän huudat ja meluat sitä enemmän teinit tykkäävät ja tilaavat kanavaasi.
Mitä jos ottaisit yhteyttä etsivään nuorisotyöhön? Sitä kautta järjestyisi varmaan ammatinvalinnanohjausta, tukea arkeen ja itsenäistymiseen. Ehkä jopa jotain mielekästä tekemistä kesäksi.
Ainahan niitä ammatteja löytyy valelääkäriksi asti.
Punaiseen Ristiin töihin niin saadaan lisää ISIS-morsiamia.
Pääministeri. Olihan se Jyrki Katainenkin kutosen opiskelija matematiikassa ja nykyine pääministeri on kaupan kassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuo diagnoosi, tosin ei siellä papereissa mainita sanaa "heikkolahjainen", vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Toki sitä sanaa pitäisi tänä päivänä käyttää ollakseen poliittisesti korrekti, mutta muuttaako se uusi termi asiaa hienommaksi tai halutummaksi. Heikkolahjaiset ovat samassa kastissa läskien kanssa, ja nykyään onkin kurvikkaita ja painorajoitteisia.
Tosiaan minun on ollut niin vaikeaa keksiä mitään ammattikoulualaa, kun motivaatio on ollut hukassa. Tokihan oli jotain aloja, jotka kiinnosti ja erityisesti kiinnostuin kaupan alasta ollessani TET-jaksolla K-marketissa ja S-marketista, joista edellä mainitussa kaupassa sain kauppiaalta kehuja reippaudesta ja tunnollisuudesta. Tiesin tällöin haluavani kaupan alle kunnes äiti sanoi, että sillä alalla pitää osata matematiikkaa. Äitikin näköjään tuomitsi minut avustaviin töihin tai siivoojaksi, mitä vain olisin hävennyt ja kokenut vain arvoalennukseksi.
Koko ajan minulla on ollut pelkona, että mukauttu matematiikka vain estäisi alan kuin alan, vaikka olen työskennellyt viisi vuotta kassatarjoilijana, ja minuun voi luottaa, että annan asiakkaalle takaisin oikean summan käteistä ja huomaan, jos annetusta rahasta puuttuu viisitoista senttiä tai muutama euro. Olen aika tarkka laskettavien rahojen kanssa. Tämä matemaattinen oppimishäiriö ei ole niinkään tiellä, kun ymmärrän peruslaskujen päälle, vaikken ole paras päässälaskija ja prosenttaja osaan laskea. X:ää ja Y:tä en sitten osaa ratkaista.
Haluaisin toisenkin ammatin, koska mietin jaksanko työskennellä ravintola-alalla sairastuessani reumaan. Olen kaiken lisäksi pienikokoinen ja sen takia minulla on fyysistä heikkoutta. Kahvilayrittäjyyttä olen pitänyt vaihtoehtona, jos voisin toteuttaa asiat omalla tavalla huomioiden oman fysiikkani. Yritin opiskella kasvatuslaa, josta selvisin hyvällä arvosanalla yhdestä harjoittelusta kunnes oltiin huolissaan sosiaalisesti puolestani, etten kykene toimimaan ryhmässä. Sain toki kehuja hyvin kirjoitetusta näyttösuunnitelmastani, josta tuli selväksi, kuinka hyvin olin hankkinut tietoni käyttäen apuna Finlexin ja THL:n sivuja. Silti tultiin palaverissa siihen tulokseen, että opiskelut keskeytetään minun osalta. No, ainakin yritin.
Minulla ei siis ole älyä, eikä fyysistä voimaakaan. Näillä korteilla on vaikeaa keksiä mitään ammattikoulualaa, kun en itsekään mitään aina uskalla tehdä pelätessäni itseni nolaamista. Omalla alallani olen pelännyt tehdä erikoiskahveja muiden nähden, sillä kädet vapisee koska luulen, että ne pitää tehdä sekunneissa, koska on kiire. Tiedän kyllä, miten ne tehdään ja osaan kotioloissa tehdä niitä sekä vaahdottaa maidon. Töissä minua pelottaa tehdä niitä muiden silmien alla miettiessäni, että näytänkö kömpelöltä. Muuten minua on kehuttu, vaikka kannankin tällaista salaisuutta itsestäni.
Tota noin... Mistä olet saanut tuon diagnoosin? Kirjoitat hyvää suomea ollaksesi heikkolahjainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuo diagnoosi, tosin ei siellä papereissa mainita sanaa "heikkolahjainen", vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Toki sitä sanaa pitäisi tänä päivänä käyttää ollakseen poliittisesti korrekti, mutta muuttaako se uusi termi asiaa hienommaksi tai halutummaksi. Heikkolahjaiset ovat samassa kastissa läskien kanssa, ja nykyään onkin kurvikkaita ja painorajoitteisia.
Tosiaan minun on ollut niin vaikeaa keksiä mitään ammattikoulualaa, kun motivaatio on ollut hukassa. Tokihan oli jotain aloja, jotka kiinnosti ja erityisesti kiinnostuin kaupan alasta ollessani TET-jaksolla K-marketissa ja S-marketista, joista edellä mainitussa kaupassa sain kauppiaalta kehuja reippaudesta ja tunnollisuudesta. Tiesin tällöin haluavani kaupan alle kunnes äiti sanoi, että sillä alalla pitää osata matematiikkaa. Äitikin näköjään tuomitsi minut avustaviin töihin tai siivoojaksi, mitä vain olisin hävennyt ja kokenut vain arvoalennukseksi.
Koko ajan minulla on ollut pelkona, että mukauttu matematiikka vain estäisi alan kuin alan, vaikka olen työskennellyt viisi vuotta kassatarjoilijana, ja minuun voi luottaa, että annan asiakkaalle takaisin oikean summan käteistä ja huomaan, jos annetusta rahasta puuttuu viisitoista senttiä tai muutama euro. Olen aika tarkka laskettavien rahojen kanssa. Tämä matemaattinen oppimishäiriö ei ole niinkään tiellä, kun ymmärrän peruslaskujen päälle, vaikken ole paras päässälaskija ja prosenttaja osaan laskea. X:ää ja Y:tä en sitten osaa ratkaista.
Haluaisin toisenkin ammatin, koska mietin jaksanko työskennellä ravintola-alalla sairastuessani reumaan. Olen kaiken lisäksi pienikokoinen ja sen takia minulla on fyysistä heikkoutta. Kahvilayrittäjyyttä olen pitänyt vaihtoehtona, jos voisin toteuttaa asiat omalla tavalla huomioiden oman fysiikkani. Yritin opiskella kasvatuslaa, josta selvisin hyvällä arvosanalla yhdestä harjoittelusta kunnes oltiin huolissaan sosiaalisesti puolestani, etten kykene toimimaan ryhmässä. Sain toki kehuja hyvin kirjoitetusta näyttösuunnitelmastani, josta tuli selväksi, kuinka hyvin olin hankkinut tietoni käyttäen apuna Finlexin ja THL:n sivuja. Silti tultiin palaverissa siihen tulokseen, että opiskelut keskeytetään minun osalta. No, ainakin yritin.
Minulla ei siis ole älyä, eikä fyysistä voimaakaan. Näillä korteilla on vaikeaa keksiä mitään ammattikoulualaa, kun en itsekään mitään aina uskalla tehdä pelätessäni itseni nolaamista. Omalla alallani olen pelännyt tehdä erikoiskahveja muiden nähden, sillä kädet vapisee koska luulen, että ne pitää tehdä sekunneissa, koska on kiire. Tiedän kyllä, miten ne tehdään ja osaan kotioloissa tehdä niitä sekä vaahdottaa maidon. Töissä minua pelottaa tehdä niitä muiden silmien alla miettiessäni, että näytänkö kömpelöltä. Muuten minua on kehuttu, vaikka kannankin tällaista salaisuutta itsestäni.
Tota noin... Mistä olet saanut tuon diagnoosin? Kirjoitat hyvää suomea ollaksesi heikkolahjainen.
Yläkouluaikana psykologin lausunnosta tuli ilmi, etten olekaan lievästi kehitysvammainen, vaan enemmänkin heikkolahjainen. Tai siis korrektimmin sanottuna minulla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. AS-piirteisyys lisäsi alueilla epätasaisuutta. Samaa mieltä oli koulupsykologi, jonka tapasin viime vuonna. Ilmeni tuoreimmissa tuloksissakin epätaisuutta: looginen päättelykyky ja yleistietous olivat hyvällä alueella, muut sitten alle keskitasoa tai ikötasoa.
On vain pelottanut, että voiko tällainen melko yksinäinen ja peruskoulussa mukautetun matematiikan suorittanut olla kahvilayrittäjä. Pelkään, että kaikki palkkoihin liittyvä menisi mönkään. Kassasta on jo kokemusta, joten osaan käyttää sitä. Ymmärrän peruslaskutoimituksia ja olen aika tarkkakin laskettavien rahojen kanssa.
En ollut muutenkaan peruskoulussa mikään paras ja keskiarvo oli 7,5. Ihan ilman mukautuksia suoritin loput aineet arvosanoilla 6-8. Kasia sain ainakin yhteiskuntaopista, äidinkielestä ja ruotsista. Englannin kieli on kiinnostanut, mutten näe mitään vaivaa sen eteen. Yläkoulussakin oikein kerjäsin mukautusta, vaikka sain normaalisti kutosen. Kuitenkin olin pienryhmässä englannissa hokiessani koko ajan, etten osaa. Ei tuossa iässä koulussa jaksanut olla, vaan pitkämatkalaisena halusin omaakin aikaa kuin läksyjä ja kouluun meneminen pelotti kiusaamisen takia.
Kielikurssilta olen toki sisäistänyt englannin kielioppia, mutta puhuessa pitäisi miettiä sanajärjestystä ja sanoja. Ei minusta ole puhenaiseksi, vaikka olen kuullut minun puhuvan selkeästi. Jaksoin varmaan kielikurssiakin käydä pari vuotta. Eipä mitkään taikatemput auta tähän minun luonnevikaan, joihin kuuluu laiskuus ja epävarmuus. Ainoastaan osaan kyllä netissä roikkua, kun ei koronan aikaan muuta tekemistä ole.
Meee tienaamaan massia. mitäs tääällä itket.
Onko nyt kyseessä oikeasti diagnoosin saanut (silloin diagnoosi on laaja-alaiset oppimisvaikeudet) vai onko äidin mutu-tuntumalta tehty diagnoosi? Tuokin diagnoosi on helppo lätkäistä, kun lapsen vaikeaa masennusta ei huomata. Kannattaa silloin vaatia lisää tutkimuksia.
Jos tykkää tohuta tietokoneen kanssa niin datanomi tai suunitteluassistentti voisi olla hänelle helppoja ja hyviä aloja.
Nykyään isojen ryhmien seassa on paljon sellaisia oppilaita, jotka eivät opi edes lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla ja hallitsemaan perustietoa. Helpotusta tehdään helpotusten perään ja vanhemmat silti kerjää sitä normaalia kasia todistukseen. Muuten ei opettajien terrorisoiminen lopu. Tukitoimien ja kilttien opettajien takia papereilla hyvin heikot voivat näyttää todella hyviltä niin, että voivat lukioon tai sote-alalle hakea. Käytännön todellisuus tulee vasta siellä esiin ja keskeytyksiä tulee.
Moni näistäkin hyvin heikoista saa jossain vaiheessa mahdollisesti keva-diagnoosin, jos vanhemmat olisivat halukkaita selvittämään asiaa enemmän sen sijaan, että ajateltaisiin, kuinka teinillä olisi raskasta tajuta, että on keva-poliklinikalla tutkimuksissa. Tuo keva-dg on siinä mielessä helpotus, koska se avaa monia ovia mitä ei laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla saa.
Laitoshuoltajaksi