"Mä oon täällä niin vähän aikaa etten viitti opetella!" ja muita harjoittelijoiden suusta tulleita ikimuistoisia lauseita

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tee vittu ite, tai hae vittu ite on niitä legendaarisimpia harkkareiden suusta kuultuja.

Täytyy sanoa, että vaikka olen työkkärin karenssin uhalla harjoittelussa alalla, josta en ollenkaan pidä, en ikinä sanoisi noin. Elämäntilanteeni ei ole heidän vikansa, ei edes silloin, kun ylimielinen työkaveri, jonka äo todennäköisesti on puolet omastani, katsoo avoimesti nenänvartta pitkin.

Onhan minulla ollut tuollainen ihan palkattunakin omassa tiimissä. Vastavalmistunut, joka koki, että sysään omat työtehtäväni hänelle ja kieltäytyi tekemästä, vaikka oli ihan selkeästi palkattu tekemään niitä hommia.

Miksi harjottelijan pitäisi antaa täysi työpanos ilmaiseksi?

-Varsinkin, jos olet näillä 9 euron päiväpalkoilla ja tiedät, ettei sinua palkata?

-Pelkkää harjoittelijoiden hyväksikäyttöä koko systeemi.

Vierailija kirjoitti:

"No en varmana pese kenenkään k'usista k'yrpää!!"

Lähihoitajaharjoittelija, mies, n. 40-45-vuotias. Ei tullut toiste harjoitteluun, kun kerroin että k'yrpiä joutuu pesemään päivittäin.

Nyt meni kahvit näppikselle :D:D. Onnea voittajalle!

Vierailija kirjoitti:

Miksi harjottelijan pitäisi antaa täysi työpanos ilmaiseksi?

-Varsinkin, jos olet näillä 9 euron päiväpalkoilla ja tiedät, ettei sinua palkata?

-Pelkkää harjoittelijoiden hyväksikäyttöä koko systeemi.

Nyt on kyse koulun harjoittelusta, opintoihin kuuluvasta työssäoppimis jaksosta.

Ei työkkärin jutuista. Jotka siis on täyttä huuhaata.

Itse olen sekä ohjannut harjoittelijaa, että ollut itse sellainen. Olen ollut harjottelussa, jossa minua käytettiin pelkkänä työvoimana/kantojuhtana mutta mitään oikeasti alaan kuuluvaa ei sitten opetettu tai annettu edes katsoa vierestä. Kaiken tein hymy korvissa vaikka sisäisesti kirosin. Yritin olla oma-aloitteinen ja yritin kysyä, voinko osallistua tilanteisiin, jotka koulun mukaan piti oppia. Ei vain käynyt. Harjottelusta kuitenkin kiitettävä vaikka käytännössä mitään en oppinut kuukauden aikana. Olen myös ollut harjoitteluissa, missä haukuttiin ja sätittiin sekä puhuttiin valtavasti pahaa sekä opiskelijoista että muista työntekijöistä.

Olen myös itse ohjannut opiskelijaa, joka kieltäytyi täysin osallistumasta minkäänlaiseen työntekoon. Siis olisin työnteon ohella opettanut ja ohjannut kaiken minkä vaan pystyn, mutta kävi hankalaksi kun toinen vain istuu vieressä eikä osallistu vaikka kuinka yrittää kannustaa liittymään mukaan. Ongelmana myös oli, että hommaan oli mitoitettu kaksi, mutta toisen kieltäydyttyä jouduin repimään koko homman yksin. Lopulta sanoi ettei tarvitse tehdä mitään koska osaa jo homman. Oli siis parin päivän verran käynyt jossakin paikassa kokeilemassa vastaavaa tehtävää, jonka oppimiseen menee kuukausia. Olisi ollut vielä paljon opittavaa jos kiinnostus olisi riittänyt. Kaikista ikävintä oli, että hän oli ensimmäinen opiskelijani ja olin rehellisesti innoissani kun olisin päässyt oikeasti auttamaan ja ohjaamaan opiskelijaa. Oli ikävää laittaa huonoa palautetta eteenpäin kun itse olisin halunnut ajaa opiskelijan asiaa. 

Noista harjoittelijalle soveltuvista tehtävistä. Jos on kyseessä opintoihin liittyvä harjoittelu, niin sopimuksen allekirjoittaa kolme osapuolta: harjoittelija, työssäoppimispaikan edustaja ja koulun edustaja. Koulu määrittelee, mitä asioita harjoittelun pitää sisältää, jotta siitä saa asianmukaiset opintosuoritteet. Harjoittelija ja "työnantaja" eivät siis voi sopia kahdestaan, että työtehtävät koostuvat varaston siivoamisesta ja kahvin keittämisestä, vaan koulullakin on sanansa sanottavana. Harjoittelija ei välttämättä voi mukisematta suostua tekemään koulutukseen liittymättömiä hommia harjoittelussaan, koska pelkää, että ei siinä tapauksessa saa siitä opintosuoritusta. Niistä kuitenkin saatetaan esim. kirjoittaa oppimispäiväkirjaa joka päivä, joten opettaja kyllä huomaa, jos on vain liimailtu hintalappuja tuotteisiin. Jos olisi kyseessä tavallinen työsuhde, pitäisi tietysti hyväksyä kahvin keittäminenkin ym, mutta toki olisi silloinkin keskustelun paikka, jos työnkuva ei lainkaan vastaisi sovittua.

Kaikkein ikävintä on ohjata harjoittelijaa jossa selvästi on potentiaalia ja työn saaminen meiltä mahdollista harjoittelun loputtua, mutta kun asenne on ihan hirveä, kun tuskin se ikävä asenne työsopparin jälkeen mihinkään muuttuu.

Harjoittelijan ei tarvitse tehdä samaa kun työntekijän tai osata kaikkea, mut kun olisi hyvä asenne, niin se auttaisi.

Koulut maksaa työnantajille harjoittelijoiden ohjaamisesta. Harjoittelijat eivät todellakaan ole työvoimaa, vaan oppimassa ja harjoittelemassa. Ainakin hoitoalalla ohjaajan tulisi olla harjoittelijan mukana kaikissa työtehtävissä ihan potilasturvallisuuden kannalta (ja myös oman oikeusturvansa, koska jos opiskelija mokaa, ohjaajan pää on pölkyllä). Työvoimana opiskelijoita ei saisi käyttää, mutta tapahtuuhan sitä.

Olen ohjannut kymmeniä harjoittelijoita vuosien aikana. Yhden harjoittelun keskeytin ja ohjasin hakemaan apua itsellee, kun hänen omat traumansa nousivat esiin asiakastilanteidemme myötä. Hän alkoi itkeskellä ja tilittää ongelmiaan kaikille jotka vain pysähtyivät kuuntelemaan. Yksi harjoittelija totesi kun pyysin häntä mukaan asiakastapaaamiseeen, ettei lähde, koska tämä ei ole niin tärkeää hänelle, kun kuitenkin oli jo oma työpaikka tiedossa. Kaikki muut ovat olleet motivoituneita. Toiset osaavat enemmän ja toiset vähemmän. Sen mukaan niitä työtehtäviä sitten annetaan ja autetaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että ohjausotteella on suuri merkitys miten harjoittelija pääsee omiin mittoihinsa kukoistamaan harjoittelun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Otin kaverini mukaan" ja "ei tarvitse neuvoa, osaan nämä jutut", ei todellakaan osannut eikä kuunnellut neuvoja, uskoi kyllä kun käskin poistumaan työmaalta.

Otin kaverini mukaan? 🤣🤣🤣😂😂

Minulla yritti olla töissä yksi heppu, joka otti aina kavereita mukaan.

Töiden tarvis tuli aina vähän ennen viikonloppua, ja perjantaina hanskat tippui kahdelta viimeistään.

Hommasin hepulle oikean työn, olisi ollut 4kk nakki.

Ei ollut yhtään kokonaista päivää töissä.

Kyllä näitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No en varmana pese kenenkään k'usista k'yrpää!!"

Lähihoitajaharjoittelija, mies, n. 40-45-vuotias. Ei tullut toiste harjoitteluun, kun kerroin että k'yrpiä joutuu pesemään päivittäin.

Nyt meni kahvit näppikselle :D:D. Onnea voittajalle!

Juuri tapasin lähihoitajaopiskelijan, lähemmäs 50-vuotiaan miehen, joka mieluummin pesee k@rpiä ja p@rseitä kuin "lässyttää p@skaa" asiakkaiden kanssa. Asenne kohdallaan!

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelija on harjoittelija, hänen ei kuulu tehdä vakkareiden töitä. Jos hän tekee samat hommat, pitää palkan olla sama.

Tämä ei ole totta lähellekkään kaikissa töissä. Palkka muodostuu perusosasta, joka on kaikille sama. Sitten tulevat päälle henkilökohtaiset lisät, jotka määräytyvät koulutuksen, kokemuksen sekä neuvottelutaitojesi perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun firmassani ensimmäinen ja viimeinen työharjoittelu loppui juuri tuohon asennevammaan. Harjoittelija itse pyysi paikkaa, hänen kanssaan keskusteltiin harjoittelun sisällöstä ja molemminpuolisista odotuksista ja edellytyksistä ja vakuutteli kaiken olevan kunnossa. 

Kaksi viikkoa oli vierihoidossa imemässä sisäänsä alan viimeisimmät käytännöt ja kun olisi pitänyt aloittaa omatoiminen työskentely, ei enää napannutkaan. Päätin työharjoittelun sitten siihen, kun hän sanoi, ettei ala tehdä "minun töitäni". 

Eli yritit hyväksikäyttää.

Tehdäänpä selväksi, että harjoittelijahakijoita on ollut paljon, itse en ole koskaan hakenut harjoittelijaa. Tuon yhden kerran ajattelin, että se voisi olla hyvä juttu meille molemmille ja töitä olisi mahdollisesti tarjolla harjoittelun jälkeenkin. No, homma meni miten meni ja jatkossa olen mielihyvin ostanut tarvitsevani avun alihankintana kollegoilta ja harjoittelijat saavat hoitaa harjoittelunsa miten parhaiten taitavat. 

Noinhan se pitää mennäkin. Maksat kunnolla töittesi teettämisestä ammattilaisille.

Kyllä. Sopii minulle hyvin. Saan hyvää laatua vailla harmaita hiuksia ja vaivaa. Mutta miten harjoittelija? Miten hän saa hoidettua oman koulutuksensa päätökseen?

Tuskin se jää kiinni sinun pikkuriikkisen mikroyrityksesi epäonnistuneesta hyväksikäyttöyrotyksestä (ilmaisesta).

Anna muiden hoitaa.

Joo, vain suuryrityksiin kannattaa harjoittelijoita ottaa. Voi vaihtaa ohjaajaa aina välillä, eikä tule itselle niin suurta taakkaa.

" Meni illalla niin myöhään kavereiden kanssa, etten jaksanu herätä aamulla töihin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekkin sanonut, että jotain asiaa en ala syvemmin opettelemaan, koska en tarvitse sitä. Miksi pitäisi lyhyessä harjoittelussa, jos tavoitteet ovat ihan toiset, tuhlata aikaa ihan muun asian opetteluun. Minulla oli tavoitteet selvillä. Asiat, mitkä piti oppia harjoittelussa. En halunnut käyttää sitä vähäistä työaikaa opettelemaan asiaa, mikä ei kuulunut lainkaan toimenkuvaani. Jos kyseinen asia tulee joskus vastaani, voin sen ihan hyvin opetella myöhemmin.

Koska jos sinä menet opettelemaan vain sitä mitä sinä haluat, sinä ostat itsellesi koulutusta etkä mene muiden vaivoiksi.

Harjoittelu on vastavuoroinen suhde. Sinä opit ja samalla teet jotain, mikä hyödyttää työnantajaa, koska he käyttävät resurssejaan sinuun.

Onko nykyihminen niin itsekäs, ettei tajua tätä?

Sitä paitsi koulussakin on opeteltava asioita, joita et käytä myöhemmin.

Työpaikka hyötyy harjoittelijasta kyllä rahallisesti , koska koulu maksaa hänestä korvausta harjoittelupaikalle. Koulu maksaa korvausta yritykselle, jotta harjoittelija saisi edes hieman opastusta harjoittelupaikalla. Harjoittelijan tehtäviin ei todellakaan kuulu nylkyttää jotain tolkutonta voittoa yritykselle. He ovat tulleet oppimaan sopimuksessa määritellyt asiat. Palkkaamalla harjoittelijan työntekijäksi saa hänelle jo sitten antaa sitä vastuuta ja edellyttää työntekoa yrityksen eduksi.