Lue keskustelun säännöt.
"Mä oon täällä niin vähän aikaa etten viitti opetella!" ja muita harjoittelijoiden suusta tulleita ikimuistoisia lauseita
29.11.2018 |
Tämä lause tuli erään harkkarin suusta, kun yritin neuvoa kuinka purjo esikäsitellään ennen pilkkomista. "Ei kiinnosta!" on varsin usein kuultu lause jos pitäisi jotain tehdä.
.
Olen siis keittiössä töissä ja harjoittelijoita piisaa. Välillä opiskelijoilta tulee tällaista tekstiä. Mitä ikimuistoista harjoittelijat ovat sinulle/sinun kuullen tokaisseet?
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toisinpäin . Minulle ohjaaja sanoi että olisi odottanut minun tekevän paljon enemmän ko. asiassa jonka osasin jo ihan ennestään erittäin hyvin. Ei kuulunut tavoitteisiin, vaikka olisin sen osannutkin. Palkka olisi saanut minun tekemään lisää, siitä se sitten otti itseensä ja suuttui .
No kun se palkka on se, että sinulle opetetaan niitä asioita, joita et vielä osaa ja saat kokemusta ja ehkä jopa verkostoja. Jos sinä et olisi lainkaan vaivaksi ja veisi mitään resursseja, voisitkin varmaan noukkia rusinat pullasta. Istuisit vaikka hiljaa jossain nurkassa ja vaan katsoisit mitä muut tekee.
Olen eri vastaaja. Palkattomassa harjottelussa en saa olla opiskelijan asemassa vaan minut lasketaan työvahvuuteen. Tämä on minusta väärin. Minulla ei ole ohjaajaa (vain ensimmäisellä viikolla oli, sitten piti pärjätä yksin) eli en vie kenenkään työaikaa. Teen hommat itsenäisesti. Välillä kysyn, mutta kysyy ne työntekujätkin.
Työtahtini oletetaan olevan sama kuin ammattilaisella. Ala on kuitenkin uusi ja harjoittelu ensimmäinen. Olen tosin aikuisopiskelija, mutta kuulemma tämä on talon tapa että heitetään omilleen ja katsotaan pärjääkö. Yhden ainoaa kiitosta en ole edes saanut, vaikka työntekijät ovat kehuneet ahkeruuttani.
Hevonhuttua se, että palkaksi saa tämän kokemuksen. Kyllä opiskelijana pitäisi saada olla opiskelijan asemassa. Välillä vähän seurata vierestäkin eikä oppia kaikkea virheiden kautta. Moni on jäänyt töihin samaan paikkaan ja sekin passaa työnantajalle; ei tarvitse perehdyttää.
Minä olen juuri se, joka sanoo, että en opettele kun olen niin lyhyen aikaa. Joku yksittäinen, paikkakohtainen nippeliasia ei kiinnosta tuollaisessa paikassa. Arviointi kun tehdään/tehtiin vain näytön perusteella ja se meni hienosti.
Sua on kehuttu, mutta et oo saanut kiitosta?
"Kiva kun ei tarvii joka asiaa neuvoa", "olet sieltä paremmasta päästä"
Ehkä kiitokseen ei ole ollut aihetta?
Tai sitten on, mutta kissa kiitoksella elää... vai miten se meni?
Kun kaksi työntekijää oli poissa eikä ketään heidän tilallaan, töitä sai tehdä hiki hatussa ja minä teinkin. Hyviin käytös- ja johtamistapoihin kuuluisi, että haastavan päivän jälkeen kuulisi, että "kiitos; selvisitte päivästä hienosti vaikka tiukkaa oli". Palkkaa minä en saa, joten miten se päivä olisi hoitunut jos minäkin olisin ollut poissa? Tein kuitenkin vähintään yhden ihmisen työt.
Johtajalla on aikaa kaikenmaailman pilipalijuttuihin kuten torkkupeiton valintaan tai minkä aterian hän valitsee pikkujouluissa. Näitä hän tulee sinne pohtimaan kun minä/me raadamme. Kiitoksella ei elä mutta se osottaisi arvostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toisinpäin . Minulle ohjaaja sanoi että olisi odottanut minun tekevän paljon enemmän ko. asiassa jonka osasin jo ihan ennestään erittäin hyvin. Ei kuulunut tavoitteisiin, vaikka olisin sen osannutkin. Palkka olisi saanut minun tekemään lisää, siitä se sitten otti itseensä ja suuttui .
No kun se palkka on se, että sinulle opetetaan niitä asioita, joita et vielä osaa ja saat kokemusta ja ehkä jopa verkostoja. Jos sinä et olisi lainkaan vaivaksi ja veisi mitään resursseja, voisitkin varmaan noukkia rusinat pullasta. Istuisit vaikka hiljaa jossain nurkassa ja vaan katsoisit mitä muut tekee.
Olen eri vastaaja. Palkattomassa harjottelussa en saa olla opiskelijan asemassa vaan minut lasketaan työvahvuuteen. Tämä on minusta väärin. Minulla ei ole ohjaajaa (vain ensimmäisellä viikolla oli, sitten piti pärjätä yksin) eli en vie kenenkään työaikaa. Teen hommat itsenäisesti. Välillä kysyn, mutta kysyy ne työntekujätkin.
Työtahtini oletetaan olevan sama kuin ammattilaisella. Ala on kuitenkin uusi ja harjoittelu ensimmäinen. Olen tosin aikuisopiskelija, mutta kuulemma tämä on talon tapa että heitetään omilleen ja katsotaan pärjääkö. Yhden ainoaa kiitosta en ole edes saanut, vaikka työntekijät ovat kehuneet ahkeruuttani.
Hevonhuttua se, että palkaksi saa tämän kokemuksen. Kyllä opiskelijana pitäisi saada olla opiskelijan asemassa. Välillä vähän seurata vierestäkin eikä oppia kaikkea virheiden kautta. Moni on jäänyt töihin samaan paikkaan ja sekin passaa työnantajalle; ei tarvitse perehdyttää.
Minä olen juuri se, joka sanoo, että en opettele kun olen niin lyhyen aikaa. Joku yksittäinen, paikkakohtainen nippeliasia ei kiinnosta tuollaisessa paikassa. Arviointi kun tehdään/tehtiin vain näytön perusteella ja se meni hienosti.
Sua on kehuttu, mutta et oo saanut kiitosta?
"Kiva kun ei tarvii joka asiaa neuvoa", "olet sieltä paremmasta päästä"
Ehkä kiitokseen ei ole ollut aihetta?
Tai sitten on, mutta kissa kiitoksella elää... vai miten se meni?Kun kaksi työntekijää oli poissa eikä ketään heidän tilallaan, töitä sai tehdä hiki hatussa ja minä teinkin. Hyviin käytös- ja johtamistapoihin kuuluisi, että haastavan päivän jälkeen kuulisi, että "kiitos; selvisitte päivästä hienosti vaikka tiukkaa oli". Palkkaa minä en saa, joten miten se päivä olisi hoitunut jos minäkin olisin ollut poissa? Tein kuitenkin vähintään yhden ihmisen työt.
Johtajalla on aikaa kaikenmaailman pilipalijuttuihin kuten torkkupeiton valintaan tai minkä aterian hän valitsee pikkujouluissa. Näitä hän tulee sinne pohtimaan kun minä/me raadamme. Kiitoksella ei elä mutta se osottaisi arvostusta.
Höpö höpö, ei esimiehen tehtäviin kuulu kiitellä ketään, jotka tekee työnsä, vaikka nyt olisikin vähän kiire.
Ei kukaan halua kuulla mitään rutiini-kiitoksia jos se on päivittäinen tapa, niinkuin huomenen toivottaminen tai heippojen sanominen.
Kiitokset kyllä kuuluu asiaan kun oikeasti on aihetta kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toisinpäin . Minulle ohjaaja sanoi että olisi odottanut minun tekevän paljon enemmän ko. asiassa jonka osasin jo ihan ennestään erittäin hyvin. Ei kuulunut tavoitteisiin, vaikka olisin sen osannutkin. Palkka olisi saanut minun tekemään lisää, siitä se sitten otti itseensä ja suuttui .
No kun se palkka on se, että sinulle opetetaan niitä asioita, joita et vielä osaa ja saat kokemusta ja ehkä jopa verkostoja. Jos sinä et olisi lainkaan vaivaksi ja veisi mitään resursseja, voisitkin varmaan noukkia rusinat pullasta. Istuisit vaikka hiljaa jossain nurkassa ja vaan katsoisit mitä muut tekee.
Olen eri vastaaja. Palkattomassa harjottelussa en saa olla opiskelijan asemassa vaan minut lasketaan työvahvuuteen. Tämä on minusta väärin. Minulla ei ole ohjaajaa (vain ensimmäisellä viikolla oli, sitten piti pärjätä yksin) eli en vie kenenkään työaikaa. Teen hommat itsenäisesti. Välillä kysyn, mutta kysyy ne työntekujätkin.
Työtahtini oletetaan olevan sama kuin ammattilaisella. Ala on kuitenkin uusi ja harjoittelu ensimmäinen. Olen tosin aikuisopiskelija, mutta kuulemma tämä on talon tapa että heitetään omilleen ja katsotaan pärjääkö. Yhden ainoaa kiitosta en ole edes saanut, vaikka työntekijät ovat kehuneet ahkeruuttani.
Hevonhuttua se, että palkaksi saa tämän kokemuksen. Kyllä opiskelijana pitäisi saada olla opiskelijan asemassa. Välillä vähän seurata vierestäkin eikä oppia kaikkea virheiden kautta. Moni on jäänyt töihin samaan paikkaan ja sekin passaa työnantajalle; ei tarvitse perehdyttää.
Minä olen juuri se, joka sanoo, että en opettele kun olen niin lyhyen aikaa. Joku yksittäinen, paikkakohtainen nippeliasia ei kiinnosta tuollaisessa paikassa. Arviointi kun tehdään/tehtiin vain näytön perusteella ja se meni hienosti.
Sua on kehuttu, mutta et oo saanut kiitosta?
"Kiva kun ei tarvii joka asiaa neuvoa", "olet sieltä paremmasta päästä"
Ehkä kiitokseen ei ole ollut aihetta?
Tai sitten on, mutta kissa kiitoksella elää... vai miten se meni?Kun kaksi työntekijää oli poissa eikä ketään heidän tilallaan, töitä sai tehdä hiki hatussa ja minä teinkin. Hyviin käytös- ja johtamistapoihin kuuluisi, että haastavan päivän jälkeen kuulisi, että "kiitos; selvisitte päivästä hienosti vaikka tiukkaa oli". Palkkaa minä en saa, joten miten se päivä olisi hoitunut jos minäkin olisin ollut poissa? Tein kuitenkin vähintään yhden ihmisen työt.
Johtajalla on aikaa kaikenmaailman pilipalijuttuihin kuten torkkupeiton valintaan tai minkä aterian hän valitsee pikkujouluissa. Näitä hän tulee sinne pohtimaan kun minä/me raadamme. Kiitoksella ei elä mutta se osottaisi arvostusta.
Höpö höpö, ei esimiehen tehtäviin kuulu kiitellä ketään, jotka tekee työnsä, vaikka nyt olisikin vähän kiire.
Ei kukaan halua kuulla mitään rutiini-kiitoksia jos se on päivittäinen tapa, niinkuin huomenen toivottaminen tai heippojen sanominen.
Kiitokset kyllä kuuluu asiaan kun oikeasti on aihetta kiittää.
Kyllä yrittäjän vaan kannattaisi nöyrästi kiitellä - ihan päivittäin.
Mitään päivittäisi kiitoksia ei jaeta missään työssä. Sen kiitoksen ehkä kuulee urakan tai harjoittelun päätyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toisinpäin . Minulle ohjaaja sanoi että olisi odottanut minun tekevän paljon enemmän ko. asiassa jonka osasin jo ihan ennestään erittäin hyvin. Ei kuulunut tavoitteisiin, vaikka olisin sen osannutkin. Palkka olisi saanut minun tekemään lisää, siitä se sitten otti itseensä ja suuttui .
No kun se palkka on se, että sinulle opetetaan niitä asioita, joita et vielä osaa ja saat kokemusta ja ehkä jopa verkostoja. Jos sinä et olisi lainkaan vaivaksi ja veisi mitään resursseja, voisitkin varmaan noukkia rusinat pullasta. Istuisit vaikka hiljaa jossain nurkassa ja vaan katsoisit mitä muut tekee.
Olen eri vastaaja. Palkattomassa harjottelussa en saa olla opiskelijan asemassa vaan minut lasketaan työvahvuuteen. Tämä on minusta väärin. Minulla ei ole ohjaajaa (vain ensimmäisellä viikolla oli, sitten piti pärjätä yksin) eli en vie kenenkään työaikaa. Teen hommat itsenäisesti. Välillä kysyn, mutta kysyy ne työntekujätkin.
Työtahtini oletetaan olevan sama kuin ammattilaisella. Ala on kuitenkin uusi ja harjoittelu ensimmäinen. Olen tosin aikuisopiskelija, mutta kuulemma tämä on talon tapa että heitetään omilleen ja katsotaan pärjääkö. Yhden ainoaa kiitosta en ole edes saanut, vaikka työntekijät ovat kehuneet ahkeruuttani.
Hevonhuttua se, että palkaksi saa tämän kokemuksen. Kyllä opiskelijana pitäisi saada olla opiskelijan asemassa. Välillä vähän seurata vierestäkin eikä oppia kaikkea virheiden kautta. Moni on jäänyt töihin samaan paikkaan ja sekin passaa työnantajalle; ei tarvitse perehdyttää.
Minä olen juuri se, joka sanoo, että en opettele kun olen niin lyhyen aikaa. Joku yksittäinen, paikkakohtainen nippeliasia ei kiinnosta tuollaisessa paikassa. Arviointi kun tehdään/tehtiin vain näytön perusteella ja se meni hienosti.
Sua on kehuttu, mutta et oo saanut kiitosta?
"Kiva kun ei tarvii joka asiaa neuvoa", "olet sieltä paremmasta päästä"
Ehkä kiitokseen ei ole ollut aihetta?
Tai sitten on, mutta kissa kiitoksella elää... vai miten se meni?Kun kaksi työntekijää oli poissa eikä ketään heidän tilallaan, töitä sai tehdä hiki hatussa ja minä teinkin. Hyviin käytös- ja johtamistapoihin kuuluisi, että haastavan päivän jälkeen kuulisi, että "kiitos; selvisitte päivästä hienosti vaikka tiukkaa oli". Palkkaa minä en saa, joten miten se päivä olisi hoitunut jos minäkin olisin ollut poissa? Tein kuitenkin vähintään yhden ihmisen työt.
Johtajalla on aikaa kaikenmaailman pilipalijuttuihin kuten torkkupeiton valintaan tai minkä aterian hän valitsee pikkujouluissa. Näitä hän tulee sinne pohtimaan kun minä/me raadamme. Kiitoksella ei elä mutta se osottaisi arvostusta.
Höpö höpö, ei esimiehen tehtäviin kuulu kiitellä ketään, jotka tekee työnsä, vaikka nyt olisikin vähän kiire.
Ei kukaan halua kuulla mitään rutiini-kiitoksia jos se on päivittäinen tapa, niinkuin huomenen toivottaminen tai heippojen sanominen.
Kiitokset kyllä kuuluu asiaan kun oikeasti on aihetta kiittää.Kyllä yrittäjän vaan kannattaisi nöyrästi kiitellä - ihan päivittäin.
Tämä! Ahneella on paskainen loppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on alimiehitys. Olen ajatellut ehdottaa harjoittelijoiden käyttöä henkilöstövajeen paikkaamiseksi, mutta jos kyseessä ei ole tilanne jossa molemmat hyötyvät, kuten osa tämän ketjun kirjoittajista tuntuu ajattelevan, jätän asian sikseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alimiehitys. Olen ajatellut ehdottaa harjoittelijoiden käyttöä henkilöstövajeen paikkaamiseksi, mutta jos kyseessä ei ole tilanne jossa molemmat hyötyvät, kuten osa tämän ketjun kirjoittajista tuntuu ajattelevan, jätän asian sikseen.
Jätä hmeessä, palkattomilla harjoittelijoilla ei tule missään nimessä paikata henkilöstövajetta (vaikka käytännössä sitä laajalti tehdäänkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toisinpäin . Minulle ohjaaja sanoi että olisi odottanut minun tekevän paljon enemmän ko. asiassa jonka osasin jo ihan ennestään erittäin hyvin. Ei kuulunut tavoitteisiin, vaikka olisin sen osannutkin. Palkka olisi saanut minun tekemään lisää, siitä se sitten otti itseensä ja suuttui .
No kun se palkka on se, että sinulle opetetaan niitä asioita, joita et vielä osaa ja saat kokemusta ja ehkä jopa verkostoja. Jos sinä et olisi lainkaan vaivaksi ja veisi mitään resursseja, voisitkin varmaan noukkia rusinat pullasta. Istuisit vaikka hiljaa jossain nurkassa ja vaan katsoisit mitä muut tekee.
Olen eri vastaaja. Palkattomassa harjottelussa en saa olla opiskelijan asemassa vaan minut lasketaan työvahvuuteen. Tämä on minusta väärin. Minulla ei ole ohjaajaa (vain ensimmäisellä viikolla oli, sitten piti pärjätä yksin) eli en vie kenenkään työaikaa. Teen hommat itsenäisesti. Välillä kysyn, mutta kysyy ne työntekujätkin.
Työtahtini oletetaan olevan sama kuin ammattilaisella. Ala on kuitenkin uusi ja harjoittelu ensimmäinen. Olen tosin aikuisopiskelija, mutta kuulemma tämä on talon tapa että heitetään omilleen ja katsotaan pärjääkö. Yhden ainoaa kiitosta en ole edes saanut, vaikka työntekijät ovat kehuneet ahkeruuttani.
Hevonhuttua se, että palkaksi saa tämän kokemuksen. Kyllä opiskelijana pitäisi saada olla opiskelijan asemassa. Välillä vähän seurata vierestäkin eikä oppia kaikkea virheiden kautta. Moni on jäänyt töihin samaan paikkaan ja sekin passaa työnantajalle; ei tarvitse perehdyttää.
Minä olen juuri se, joka sanoo, että en opettele kun olen niin lyhyen aikaa. Joku yksittäinen, paikkakohtainen nippeliasia ei kiinnosta tuollaisessa paikassa. Arviointi kun tehdään/tehtiin vain näytön perusteella ja se meni hienosti.
Sua on kehuttu, mutta et oo saanut kiitosta?
"Kiva kun ei tarvii joka asiaa neuvoa", "olet sieltä paremmasta päästä"
Ehkä kiitokseen ei ole ollut aihetta?
Tai sitten on, mutta kissa kiitoksella elää... vai miten se meni?Kun kaksi työntekijää oli poissa eikä ketään heidän tilallaan, töitä sai tehdä hiki hatussa ja minä teinkin. Hyviin käytös- ja johtamistapoihin kuuluisi, että haastavan päivän jälkeen kuulisi, että "kiitos; selvisitte päivästä hienosti vaikka tiukkaa oli". Palkkaa minä en saa, joten miten se päivä olisi hoitunut jos minäkin olisin ollut poissa? Tein kuitenkin vähintään yhden ihmisen työt.
Johtajalla on aikaa kaikenmaailman pilipalijuttuihin kuten torkkupeiton valintaan tai minkä aterian hän valitsee pikkujouluissa. Näitä hän tulee sinne pohtimaan kun minä/me raadamme. Kiitoksella ei elä mutta se osottaisi arvostusta.
Höpö höpö, ei esimiehen tehtäviin kuulu kiitellä ketään, jotka tekee työnsä, vaikka nyt olisikin vähän kiire.
Ei kukaan halua kuulla mitään rutiini-kiitoksia jos se on päivittäinen tapa, niinkuin huomenen toivottaminen tai heippojen sanominen.
Kiitokset kyllä kuuluu asiaan kun oikeasti on aihetta kiittää.Kyllä yrittäjän vaan kannattaisi nöyrästi kiitellä - ihan päivittäin.
Kiitokset kuuluu asiaan silloin kun aihetta on.
Jatkuva kiittely vain ärsyttää, se on silloin lähinnä tapa joka ei tarkoita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alimiehitys. Olen ajatellut ehdottaa harjoittelijoiden käyttöä henkilöstövajeen paikkaamiseksi, mutta jos kyseessä ei ole tilanne jossa molemmat hyötyvät, kuten osa tämän ketjun kirjoittajista tuntuu ajattelevan, jätän asian sikseen.
Siis... yleensähän harjoittelija otetaan silloin kun jollakin on luppoaikaa ts aikaa ohjata harjoittelijaa.
Ei kai kukaan halua harjoittelijaa juuri silloin kun on alimiehitys ja kiire?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toisinpäin . Minulle ohjaaja sanoi että olisi odottanut minun tekevän paljon enemmän ko. asiassa jonka osasin jo ihan ennestään erittäin hyvin. Ei kuulunut tavoitteisiin, vaikka olisin sen osannutkin. Palkka olisi saanut minun tekemään lisää, siitä se sitten otti itseensä ja suuttui .
No kun se palkka on se, että sinulle opetetaan niitä asioita, joita et vielä osaa ja saat kokemusta ja ehkä jopa verkostoja. Jos sinä et olisi lainkaan vaivaksi ja veisi mitään resursseja, voisitkin varmaan noukkia rusinat pullasta. Istuisit vaikka hiljaa jossain nurkassa ja vaan katsoisit mitä muut tekee.
Olen eri vastaaja. Palkattomassa harjottelussa en saa olla opiskelijan asemassa vaan minut lasketaan työvahvuuteen. Tämä on minusta väärin. Minulla ei ole ohjaajaa (vain ensimmäisellä viikolla oli, sitten piti pärjätä yksin) eli en vie kenenkään työaikaa. Teen hommat itsenäisesti. Välillä kysyn, mutta kysyy ne työntekujätkin.
Työtahtini oletetaan olevan sama kuin ammattilaisella. Ala on kuitenkin uusi ja harjoittelu ensimmäinen. Olen tosin aikuisopiskelija, mutta kuulemma tämä on talon tapa että heitetään omilleen ja katsotaan pärjääkö. Yhden ainoaa kiitosta en ole edes saanut, vaikka työntekijät ovat kehuneet ahkeruuttani.
Hevonhuttua se, että palkaksi saa tämän kokemuksen. Kyllä opiskelijana pitäisi saada olla opiskelijan asemassa. Välillä vähän seurata vierestäkin eikä oppia kaikkea virheiden kautta. Moni on jäänyt töihin samaan paikkaan ja sekin passaa työnantajalle; ei tarvitse perehdyttää.
Minä olen juuri se, joka sanoo, että en opettele kun olen niin lyhyen aikaa. Joku yksittäinen, paikkakohtainen nippeliasia ei kiinnosta tuollaisessa paikassa. Arviointi kun tehdään/tehtiin vain näytön perusteella ja se meni hienosti.
Sua on kehuttu, mutta et oo saanut kiitosta?
"Kiva kun ei tarvii joka asiaa neuvoa", "olet sieltä paremmasta päästä"
Ehkä kiitokseen ei ole ollut aihetta?
Tai sitten on, mutta kissa kiitoksella elää... vai miten se meni?Kun kaksi työntekijää oli poissa eikä ketään heidän tilallaan, töitä sai tehdä hiki hatussa ja minä teinkin. Hyviin käytös- ja johtamistapoihin kuuluisi, että haastavan päivän jälkeen kuulisi, että "kiitos; selvisitte päivästä hienosti vaikka tiukkaa oli". Palkkaa minä en saa, joten miten se päivä olisi hoitunut jos minäkin olisin ollut poissa? Tein kuitenkin vähintään yhden ihmisen työt.
Johtajalla on aikaa kaikenmaailman pilipalijuttuihin kuten torkkupeiton valintaan tai minkä aterian hän valitsee pikkujouluissa. Näitä hän tulee sinne pohtimaan kun minä/me raadamme. Kiitoksella ei elä mutta se osottaisi arvostusta.
Höpö höpö, ei esimiehen tehtäviin kuulu kiitellä ketään, jotka tekee työnsä, vaikka nyt olisikin vähän kiire.
Ei kukaan halua kuulla mitään rutiini-kiitoksia jos se on päivittäinen tapa, niinkuin huomenen toivottaminen tai heippojen sanominen.
Kiitokset kyllä kuuluu asiaan kun oikeasti on aihetta kiittää.Kyllä yrittäjän vaan kannattaisi nöyrästi kiitellä - ihan päivittäin.
Miksi työntekijät ei kiittele yrittäjää nöyrästi - ihan päivittäin?
Yrittäjähän se työntekijöille palkan maksaa.
Oikeesti, jatkuva, päivittäinen kiittely vaan on turhaa tai pelkkä merkityksetön tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alimiehitys. Olen ajatellut ehdottaa harjoittelijoiden käyttöä henkilöstövajeen paikkaamiseksi, mutta jos kyseessä ei ole tilanne jossa molemmat hyötyvät, kuten osa tämän ketjun kirjoittajista tuntuu ajattelevan, jätän asian sikseen.
Jätä hmeessä, palkattomilla harjoittelijoilla ei tule missään nimessä paikata henkilöstövajetta (vaikka käytännössä sitä laajalti tehdäänkin).
Miksi ei? Opiskelija saisi pakollisen harjoittelujakson tehdyksi ja henkilökunta edes hetken helpotuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aikoinaan harjoittelussa paikassa, jossa "pomon" oma talo oli samassa pihapiirissä. "Pomo" laittoi sitten haravoimaan oman pihansa, hoitamaan puutarhaansa, kokkaamaan hänelle ja siivoamaan hänen talonsa, vaikka mikään näistä "työtehtävistä" ei liittynyt millään tavalla siihen alaan jonka harjoittelussa olin. Harjoittelu oli siis kaikkea muuta kun sitä mitä olisi pitänyt, joten ilmoitin siitä opettajalleni ja sain vaihtaa paikkaa kesken harjoittelun. Uusi paikka olikin onneksi hyvä ja asiallinen. Harmitti vain että harjoittelua ehti mennä pari viikkoa hukkaan tuon ensimmäisen paikan takia.
"Mä haluaisin somistaa tuon näyteikkunan"
"Somista vaan vapaasti, saat vaihtelua työntekoon"
"Hmph, ei sitä ole kirjattu sopimukseen joten en voi tehdä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alimiehitys. Olen ajatellut ehdottaa harjoittelijoiden käyttöä henkilöstövajeen paikkaamiseksi, mutta jos kyseessä ei ole tilanne jossa molemmat hyötyvät, kuten osa tämän ketjun kirjoittajista tuntuu ajattelevan, jätän asian sikseen.
Jätä hmeessä, palkattomilla harjoittelijoilla ei tule missään nimessä paikata henkilöstövajetta (vaikka käytännössä sitä laajalti tehdäänkin).
Miksi ei? Opiskelija saisi pakollisen harjoittelujakson tehdyksi ja henkilökunta edes hetken helpotuksen.
Jos henkilöstöpulaa saisi palkata harjoittelijoilla, niin työnantajilla ei olisi mitään syytä palkata tarpeeksi työntekijöitä. Ainakin meidän koulussa sopimuksissa luki erikseen, että harjoittelija ei saa korvata työntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alimiehitys. Olen ajatellut ehdottaa harjoittelijoiden käyttöä henkilöstövajeen paikkaamiseksi, mutta jos kyseessä ei ole tilanne jossa molemmat hyötyvät, kuten osa tämän ketjun kirjoittajista tuntuu ajattelevan, jätän asian sikseen.
Siis... yleensähän harjoittelija otetaan silloin kun jollakin on luppoaikaa ts aikaa ohjata harjoittelijaa.
Ei kai kukaan halua harjoittelijaa juuri silloin kun on alimiehitys ja kiire?
Mie voisin haluta. Harkkorautaa saisi tehdä rutiinihommia joista oppii kyllä asioita ja ite vois keskittyä kerrankin kunnolla isompiin juttuihin. Luppoaika työpaikalla kuulostaa vahvasti yt-neuvotteluilta. Kaikki voittais.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alimiehitys. Olen ajatellut ehdottaa harjoittelijoiden käyttöä henkilöstövajeen paikkaamiseksi, mutta jos kyseessä ei ole tilanne jossa molemmat hyötyvät, kuten osa tämän ketjun kirjoittajista tuntuu ajattelevan, jätän asian sikseen.
Jätä hmeessä, palkattomilla harjoittelijoilla ei tule missään nimessä paikata henkilöstövajetta (vaikka käytännössä sitä laajalti tehdäänkin).
Miksi ei? Opiskelija saisi pakollisen harjoittelujakson tehdyksi ja henkilökunta edes hetken helpotuksen.
Kuka sitä harjoittelijaa ohjaa, jos on kiire ennestään?
Mä ainakin teen jonkun homman nopeammin itse, kun niin että ensin kerron kuinka se tehdään, vähän seuraan miten menee, ja lopulta vielä käyn tsekkaamassa menikö niinkun piti.
Toki jos joku haluaa ottaa harjoittelijan pelkkiin hanttihommiin, niin ettei harjoittelu vastaa tarkoitustaan, niin ehkä sitten...
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinaan harjoittelussa paikassa, jossa "pomon" oma talo oli samassa pihapiirissä. "Pomo" laittoi sitten haravoimaan oman pihansa, hoitamaan puutarhaansa, kokkaamaan hänelle ja siivoamaan hänen talonsa, vaikka mikään näistä "työtehtävistä" ei liittynyt millään tavalla siihen alaan jonka harjoittelussa olin. Harjoittelu oli siis kaikkea muuta kun sitä mitä olisi pitänyt, joten ilmoitin siitä opettajalleni ja sain vaihtaa paikkaa kesken harjoittelun. Uusi paikka olikin onneksi hyvä ja asiallinen. Harmitti vain että harjoittelua ehti mennä pari viikkoa hukkaan tuon ensimmäisen paikan takia.
Tätähän se yrittäjyys on. Nykyaikainen yritys palata orjuuteen ja silkkaa sairasta narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alimiehitys. Olen ajatellut ehdottaa harjoittelijoiden käyttöä henkilöstövajeen paikkaamiseksi, mutta jos kyseessä ei ole tilanne jossa molemmat hyötyvät, kuten osa tämän ketjun kirjoittajista tuntuu ajattelevan, jätän asian sikseen.
Siis... yleensähän harjoittelija otetaan silloin kun jollakin on luppoaikaa ts aikaa ohjata harjoittelijaa.
Ei kai kukaan halua harjoittelijaa juuri silloin kun on alimiehitys ja kiire?Mie voisin haluta. Harkkorautaa saisi tehdä rutiinihommia joista oppii kyllä asioita ja ite vois keskittyä kerrankin kunnolla isompiin juttuihin. Luppoaika työpaikalla kuulostaa vahvasti yt-neuvotteluilta. Kaikki voittais.
Jaa, meillä ei oteta harjoittelijoita tai edes uusia silloin kun on kiire, perehdyttäminen vie aikaa. Miksi stressata ihmisiä sillä että juuri kiireen keskellä pitäisi vielä perehdyttää?
Siihen kiireeseen yritetään varautua palkkaamalla uusia silloin kun on rauhallisempaa. Samoin harjoittelijat otetaan silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinaan harjoittelussa paikassa, jossa "pomon" oma talo oli samassa pihapiirissä. "Pomo" laittoi sitten haravoimaan oman pihansa, hoitamaan puutarhaansa, kokkaamaan hänelle ja siivoamaan hänen talonsa, vaikka mikään näistä "työtehtävistä" ei liittynyt millään tavalla siihen alaan jonka harjoittelussa olin. Harjoittelu oli siis kaikkea muuta kun sitä mitä olisi pitänyt, joten ilmoitin siitä opettajalleni ja sain vaihtaa paikkaa kesken harjoittelun. Uusi paikka olikin onneksi hyvä ja asiallinen. Harmitti vain että harjoittelua ehti mennä pari viikkoa hukkaan tuon ensimmäisen paikan takia.
Tätähän se yrittäjyys on. Nykyaikainen yritys palata orjuuteen ja silkkaa sairasta narsismia.
Aina on ollut hyviä ja huonoja harjoittelupaikkoja. Yrittäjiä, esimiehiä, työntekijöitä. Ennen otettiin harjoittelijoita just siivoamaan tai tekemään muuta pientä, keittämään kahvia jne, mikä ei edes alaan kuulu.
Nykyisin on kiellettyä teettää harjoittelijalla alaan liittymättömiä hommia. Ja se on peruste vaihtaa harjoittelupaikkaa.
Minusta tässä keskustelussa oikeasti osa haukkuu kaiken harjoittelun. Siis saa käsityksen että jos joku yrittäjä ottaa harjoittelijan tekemään koulutukseensa kuuluvaa harjoittelua niin työnantaja syyllistyy heti hyväksikäyttöön ym jos harjoittelija tekeekin jotain oikeaa työtä eikä vain notku katselemassa.
Ymmärrän että osa työkokeiluista, palkkatuetuista työsuhteista ym menee kyllä aikalailla hyväksikäytön puolelle kun teetetään oikeaa työtä ilmaiseksi tai todella pientä korvausta vastaan. Ja erityisesti jos näitä ihmisiä ei työllistetä tuen loputtua vaan otetaan seuraava ilmaistekijä tekemään työt. Tämä on minusta törkeää enkä voi ymmärtää että viranomaiset hyväksyy tällaisen toiminnan.
Mutta normaaliin harjoittelun kohdalla (esim opintoihin kuuluvat) minusta kummankin pitäisi hyötyä harjoittelusta. Siis sekä työnantajan että harjoittelijan. Ja harjoittelija voi oikeasti näyttää millainen työntekijä on ja oppia uusia asioita ja luoda niitä suhteita.
Itse olen saanut hyvin hoidetun harjoittelun ansiosta kahdelle kesälle kesätyöt ja suhteita joilla sain valmistuttuani vakituisen työpaikan.