Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te naiset ajattelette tästä? (Kotitöiden jakaminen)
28.11.2018 |
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34
Kommentit (513)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Nämä on aina niin hauskoja, nämä "minäkin jaksoin vaikka kymmenen lapsen kanssa tehdä kaiken yksin" -marttyyritarinat. Toki kuka hyvänsä saa halutessaan heittäytyä kotiorjaksi, mutta ei, sillä ei hankita mitään oikeutta vaatia samaa muilta tai arvostella ylimielisenä niitä jotka ratkaisivat työnjaon toisin. Minulle ei tulisi todellakaan mieleenkään vaatia, että kotona oleva puolisoni pyörittää kotia yksin. Meillä on ihan vapaaehtoisesti yhdessä perustettu kahden aikuisen voimin perhe, joten kaksi aikuista siitä perheestä myös huolehtii. Eikä muuten tulisi mieleenkään tehdä reissutöitä kun lapset on pieniä. Elämä on valintoja, ja jotkut kertoo ihmisen prioriteeteista aika paljon.
Kommenttisi menee metsään siinä, että minä en ollut mikään marttyyri tai kotiorja, vaan omasta vapaasta tahdostani hoidin lapset kotona, ettei tarvinnut heitä raahata päiväkotiin. Myös siinä, että mieheni todellakin huolehti perheestään, meillä oli aina kaikki hyvin, ei tarvinnut huolehtia rahasta ja työura nyt oli mikä oli. Kun hänellä oli vapaa-aikaa, se todellakin oli vapaa-aikaa, koska minä olin huolehtinut kotitöistä. Sen liikenevän vapaa-ajan hän vietti perheen, siis lasten ja minun kanssani. Ja myös pelkästään isä-lapset laatuaikaa viemällä heidät ulos, pyörä-ja vaunuleikeille, jolloin minä halutessani saatoin tehdä omia juttujani.
Minulle ei olisi tullut mieleenkään vaatia miestä vaihtamaan loistavaa uraansa sen takia, että minä en viitsi hoitaa kotia, kun kerran kotona olin. Oikeasti hei, nykyajan koneet tekevät kotitöistä niin helppoja, että kukaan ei voi väittää, etteikö niitä jaksaisi lasten ohella hoitaa. Tietysti asioista voi tehdä vaikeita niin halutessaan - niinkuin nyt tuo roskapussikeskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.
Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
Tämä pikkujuttu se meilläkin hiertää. Mies kulkee roskiksen vierestä tyhjin käsin autolleen ja jlauta voi sitä valmista roskapussia sinne roskikseen heittää. Ei tietenkään. Vaan minun täytyy se asioikseni tehdä. Vtuttaa kyllä toisen ajattelemattomuus.
Onko nämä joilla roskista tulee sotaa niin kerrostalo asukkaita? Meillä on ovelta 7 askelta roskikselle ja sen juoksee vaikka sukkasilleen yhtäkkiä.
Taidatte asua pienellä tontilla?
No n. 2500 neliön tontti, taitaa olla keskikokoinen 🤷♀️
Miksi roskis on siis ulko-oven pielessä? Oma tontti on 4,5 ha.
Ei se siinä vieressä olekaan. Miksi se pitäisi viedä tontin viimeisimmälle nurkalle. Anyway naurettavaa roskista tapella, oli ne vaikka 200m päässä. Jos semmoista matkaa ei jaksa vaikka varta vasten kävellä niin jotain on pielessä 😂
Ne roskafirmat määrää minne roska-astia sijoitetaan.
200 metriä ei olekaan mikään ongelma tyhjin käsin töihin lähtevälle miehelle, mutta sille vaimolle siellä kotona se on. Taaperoa ei voi jättää yksin siksi aikaa, joten joko puet ja taaperrat ja taas riisut sen roskiksen sinne erikseen. Tai sitten yrität viedä sen samalla kun muutenkin lähdet ja kädet on täynnä.
Tuo tuhahdus kuvaa just sitä miten ei edes tajuta niitä olosuhteita.
Se on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa, itselle ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Se roskis ei niin kaukana ole että sen taapero kainalossa voisi äkkiä viedä jossei taapero viihdy sitä hetkeä itsekseen.
Ohis, musta ongelma tuossa on se, ettei se roskiksen yli eteisessä harppova mies silkkaa välinpitämättömyyttään helpota vaimonsa työkuormaa, vaikka voisi ilman lisävaivaa. Kovin epäkunnioittavaa...mutta mistäs minä mitään tiedän, oma mies kun on niitä, joille vaimon ja perheen hyvinvointi ja on kunnia-asia.
Mitä tarkoitat”helpota vaimonsa työkuormaa”?
Onko ne roskat jotenkin vaimon homma ja kiva mies vähän auttelee viedessään roskat, sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Nämä on aina niin hauskoja, nämä "minäkin jaksoin vaikka kymmenen lapsen kanssa tehdä kaiken yksin" -marttyyritarinat. Toki kuka hyvänsä saa halutessaan heittäytyä kotiorjaksi, mutta ei, sillä ei hankita mitään oikeutta vaatia samaa muilta tai arvostella ylimielisenä niitä jotka ratkaisivat työnjaon toisin. Minulle ei tulisi todellakaan mieleenkään vaatia, että kotona oleva puolisoni pyörittää kotia yksin. Meillä on ihan vapaaehtoisesti yhdessä perustettu kahden aikuisen voimin perhe, joten kaksi aikuista siitä perheestä myös huolehtii. Eikä muuten tulisi mieleenkään tehdä reissutöitä kun lapset on pieniä. Elämä on valintoja, ja jotkut kertoo ihmisen prioriteeteista aika paljon.
Kommenttisi menee metsään siinä, että minä en ollut mikään marttyyri tai kotiorja, vaan omasta vapaasta tahdostani hoidin lapset kotona, ettei tarvinnut heitä raahata päiväkotiin. Myös siinä, että mieheni todellakin huolehti perheestään, meillä oli aina kaikki hyvin, ei tarvinnut huolehtia rahasta ja työura nyt oli mikä oli. Kun hänellä oli vapaa-aikaa, se todellakin oli vapaa-aikaa, koska minä olin huolehtinut kotitöistä. Sen liikenevän vapaa-ajan hän vietti perheen, siis lasten ja minun kanssani. Ja myös pelkästään isä-lapset laatuaikaa viemällä heidät ulos, pyörä-ja vaunuleikeille, jolloin minä halutessani saatoin tehdä omia juttujani.
Minulle ei olisi tullut mieleenkään vaatia miestä vaihtamaan loistavaa uraansa sen takia, että minä en viitsi hoitaa kotia, kun kerran kotona olin. Oikeasti hei, nykyajan koneet tekevät kotitöistä niin helppoja, että kukaan ei voi väittää, etteikö niitä jaksaisi lasten ohella hoitaa. Tietysti asioista voi tehdä vaikeita niin halutessaan - niinkuin nyt tuo roskapussikeskustelu.
Nimenomaan, kuten tekstistäsi toistuvasti paistaa, niin teidän perheenne prioriteetti on ollut raha ja miehen ura. Onneksi nykypäivänä tuollainen arvojärjestys ei enää ole leuhkimisen ja pätemisen aihe, vaan arvostetaan tärkeämpiä juttuja. Kuten sitä, että pärjätään ihan kohtuullisilla tuloilla mutta ollaan enemmän läsnä kotona. Ja kyllä, osallistutaan myös niihin kotihommiin, kun on kerran perhekin menty perustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
Tämä pikkujuttu se meilläkin hiertää. Mies kulkee roskiksen vierestä tyhjin käsin autolleen ja jlauta voi sitä valmista roskapussia sinne roskikseen heittää. Ei tietenkään. Vaan minun täytyy se asioikseni tehdä. Vtuttaa kyllä toisen ajattelemattomuus.
Onko nämä joilla roskista tulee sotaa niin kerrostalo asukkaita? Meillä on ovelta 7 askelta roskikselle ja sen juoksee vaikka sukkasilleen yhtäkkiä.
Taidatte asua pienellä tontilla?
No n. 2500 neliön tontti, taitaa olla keskikokoinen 🤷♀️
Miksi roskis on siis ulko-oven pielessä? Oma tontti on 4,5 ha.
Ei se siinä vieressä olekaan. Miksi se pitäisi viedä tontin viimeisimmälle nurkalle. Anyway naurettavaa roskista tapella, oli ne vaikka 200m päässä. Jos semmoista matkaa ei jaksa vaikka varta vasten kävellä niin jotain on pielessä 😂
Ne roskafirmat määrää minne roska-astia sijoitetaan.
200 metriä ei olekaan mikään ongelma tyhjin käsin töihin lähtevälle miehelle, mutta sille vaimolle siellä kotona se on. Taaperoa ei voi jättää yksin siksi aikaa, joten joko puet ja taaperrat ja taas riisut sen roskiksen sinne erikseen. Tai sitten yrität viedä sen samalla kun muutenkin lähdet ja kädet on täynnä.
Tuo tuhahdus kuvaa just sitä miten ei edes tajuta niitä olosuhteita.
Se on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa, itselle ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Se roskis ei niin kaukana ole että sen taapero kainalossa voisi äkkiä viedä jossei taapero viihdy sitä hetkeä itsekseen.
Ohis, musta ongelma tuossa on se, ettei se roskiksen yli eteisessä harppova mies silkkaa välinpitämättömyyttään helpota vaimonsa työkuormaa, vaikka voisi ilman lisävaivaa. Kovin epäkunnioittavaa...mutta mistäs minä mitään tiedän, oma mies kun on niitä, joille vaimon ja perheen hyvinvointi ja on kunnia-asia.
Mitä tarkoitat”helpota vaimonsa työkuormaa”?
Onko ne roskat jotenkin vaimon homma ja kiva mies vähän auttelee viedessään roskat, sinusta?
Ei minusta vaan siitä miehestä, joka ei muuten ole kiva, koska harppaa sen roskiksen yli ja jättää puolisonsa hoitamaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Niin muuten selviää - myös ne jotka käy töissä ja ne joilla on pippeli. Ei ole niin vaikeaa osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Itse olet kirjoittanut ainoastaan yltiönegatiivisia, halveksuvia, paheksuvia, moittivia ja vihamielisiä viestejä.😂
Miksi sinä vain joko opiskelet höpötutkintoja tai kökötät passiivisena kotona?
Itse opiskelin kerralla työn ohella kunnollisen tutkinnon ja loin myös uran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
Tämä pikkujuttu se meilläkin hiertää. Mies kulkee roskiksen vierestä tyhjin käsin autolleen ja jlauta voi sitä valmista roskapussia sinne roskikseen heittää. Ei tietenkään. Vaan minun täytyy se asioikseni tehdä. Vtuttaa kyllä toisen ajattelemattomuus.
Näitä lukiessa kyllä kiitän omasta miehestäni, joka on meillä roskien viejä! Mulla on aamulla lapsi, lapsen hoitokamat oma tietokone ja ehkä työvaatteetkin pyörällä kuljetuksessa, onneksi ei tarvitse huolehtia enää roskista! Ihanaa, kun tietää, että joku toinen vastaa jostain kotityöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Niin muuten selviää - myös ne jotka käy töissä ja ne joilla on pippeli. Ei ole niin vaikeaa osallistua.
No tottakai selviää! Mutta mieti nyt itsekin, miten on parasta jakaa kotityöt, jos toinen on päivät kotona lasten (tässä tapauksessa vain yksi lapsi) kanssa ja toinen tekee pitkää päivää töissä?
Otetaan nyt esimerkiksi päivä, jolloin isä lähtee töihin ennen kahdeksaa ja tulee kotiin iltaseitsemältä. (Työmatkoihin kuluva aika mukana). Äiti on ollut lapsen kanssa kotona 11 tuntia ja sinä aikana noin pieni on nukkunut varsin todennäköisesti päiväunetkin, ehkä äitikin. Isänkö siinä sitten pitäisi ehtiä hoitaa puolet kotitöistä parin-kolmen tunnin aikana, kun äidillä on ollut aikaa hoitaa niitä koko päivä? Eli se, sanotaan nyt pari-kolme tuntia menee isän tehdessä kotitöitä sen sijaan, että perhe viettäisi yhteistä vapaa-aikaa. Joku ei nyt tässä kuviossa täsmää, jos ajatellaan, että perheellä pitäisi olla myös yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Olen eri, mutta oman elämäntavan työntäminen muille ainoana oikeana tuppaa herättämään närää. Sen ei pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä. Eikä nuo sinunkaan kirjoituksesi erityisen positiivisilta kiinnosta, lähinnä ylimieliseltä passiivis-aggressiiviselta itsensä korottamiselta ja muiden perustettomalta alentamiselta. Ei kaikki halua tehdä elämästään samannäköistä kuin sinä ja se on ihan ok. Sinun elämänvalintasi on yksi muiden mahdollisten joukossa, ei sen parempi tai huonompi kuin muillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Niin muuten selviää - myös ne jotka käy töissä ja ne joilla on pippeli. Ei ole niin vaikeaa osallistua.
No tottakai selviää! Mutta mieti nyt itsekin, miten on parasta jakaa kotityöt, jos toinen on päivät kotona lasten (tässä tapauksessa vain yksi lapsi) kanssa ja toinen tekee pitkää päivää töissä?
Otetaan nyt esimerkiksi päivä, jolloin isä lähtee töihin ennen kahdeksaa ja tulee kotiin iltaseitsemältä. (Työmatkoihin kuluva aika mukana). Äiti on ollut lapsen kanssa kotona 11 tuntia ja sinä aikana noin pieni on nukkunut varsin todennäköisesti päiväunetkin, ehkä äitikin. Isänkö siinä sitten pitäisi ehtiä hoitaa puolet kotitöistä parin-kolmen tunnin aikana, kun äidillä on ollut aikaa hoitaa niitä koko päivä? Eli se, sanotaan nyt pari-kolme tuntia menee isän tehdessä kotitöitä sen sijaan, että perhe viettäisi yhteistä vapaa-aikaa. Joku ei nyt tässä kuviossa täsmää, jos ajatellaan, että perheellä pitäisi olla myös yhteistä aikaa.Järkevintä on huolehtia siitä että perheessä on kaksi kunnollista elättäjää.
Silloin sen isän ei tarvitse tehdä palkattomia ylitöitä vaan hän voi tulla kotiin jo paljon aiemmin. Olla sitten lapsen kanssa ja sen jälkeen tehdä osuutensa kotitöistä.
Mieluiten myös olla omansa perhevapaista.
Näin vaimokin etenee urallaan, jonka myös ottaa tosissaan, eikä päde sitten 20 vuotta roskapusseista ja muistele kotiorjuutta elämänsä parhaimpana aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kuten moni on jo sanonut, kuulostaa siltä, ettei sua paljon kotona näy. Vaimosi miettii jo eroa, kun ei se yh elämä juuri nykyisestä poikkeaisi. Sinä olet ulkoistanut itsesi perhe-elämästä, se on se ongelma. Kaikki työsi on juuri perheen ulkopuolella tai yksin kaikessa rauhassa tehtävää. Välitätkö lapsestasi yhtään, milloin olet hänen kanssaan?
Tämä osuu varmasti oikeaan. Tästä on kyse eikä niistä kotitöistä.
Meillä oli aikoinaan haastava tilanne kotona, kun lapsella epäiltiin syndroomaa. Mies reagoi tilanteeseen siten, että hän oli koko ajan menossa. Isyyslomallakin heti seuraavana päivänä vauvan kotiutumisen jälkeen, hänen oli pakko lähteä hoitamaan tehtävää, joka sitä ennen oli ollut huomiotta vuoden verran. Töissä hän oli päivittäin 12 tuntia, vaikka palkkaa sai vain 8 tunnista eikä kukaan muu pakoittanut töihin.
Aina jaksetaan marista kotitöistä. Eihän niihin edes mene aikaa. Vai hinkkaatteko katon ja seinätkin joka päivä. Koneet pesee pyykit ja astiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
Tämä pikkujuttu se meilläkin hiertää. Mies kulkee roskiksen vierestä tyhjin käsin autolleen ja jlauta voi sitä valmista roskapussia sinne roskikseen heittää. Ei tietenkään. Vaan minun täytyy se asioikseni tehdä. Vtuttaa kyllä toisen ajattelemattomuus.
Onko nämä joilla roskista tulee sotaa niin kerrostalo asukkaita? Meillä on ovelta 7 askelta roskikselle ja sen juoksee vaikka sukkasilleen yhtäkkiä.
Taidatte asua pienellä tontilla?
No n. 2500 neliön tontti, taitaa olla keskikokoinen 🤷♀️
Miksi roskis on siis ulko-oven pielessä? Oma tontti on 4,5 ha.
Ei se siinä vieressä olekaan. Miksi se pitäisi viedä tontin viimeisimmälle nurkalle. Anyway naurettavaa roskista tapella, oli ne vaikka 200m päässä. Jos semmoista matkaa ei jaksa vaikka varta vasten kävellä niin jotain on pielessä 😂
Ne roskafirmat määrää minne roska-astia sijoitetaan.
200 metriä ei olekaan mikään ongelma tyhjin käsin töihin lähtevälle miehelle, mutta sille vaimolle siellä kotona se on. Taaperoa ei voi jättää yksin siksi aikaa, joten joko puet ja taaperrat ja taas riisut sen roskiksen sinne erikseen. Tai sitten yrität viedä sen samalla kun muutenkin lähdet ja kädet on täynnä.
Tuo tuhahdus kuvaa just sitä miten ei edes tajuta niitä olosuhteita.
Se on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa, itselle ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Se roskis ei niin kaukana ole että sen taapero kainalossa voisi äkkiä viedä jossei taapero viihdy sitä hetkeä itsekseen.
Miksi näin tekisi, kun se mies joka tapauksessa kulkee tyhjin käsin sen roskiksen vierestä? Alentaako miehen arvoa tehdä edes pieni osansa kotitöistä? Eikö mies jaksa kantaa pikkuista roskapussia? Vai mistä tämä jankkaus kumpuaa?
Niin kuin sanoin meidän perheelle tämä asia ei ole ongelma, mies vie kyllä roskia enemmän kun minä ja en tiedä syytä miksi ei teidän miehet noin naurettavaa hommaa voi tehdä. ja siksi mielenkiinnosta kysyin onko se ongelma kerrostalo asujilla, jos nainen joutuu ne roskat viemään kun se tuntuu olevan niin mahdoton tehtävä ja niinhän se on kerrostalossa esimerkiksi aikaa vievää hommaa.
Mitä sinä jankkaat koko ajan kerrostalosta? Ei ne roskikset ole omakotitaloissakaan ulko-ovessa kiinni, jos naapureiden kanssa on yhteiset roskikset. Luuletko olevasi jotenkin muita parempi, kun jatkuvasti korostat asuvasi omakotitalossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
3 lasta meillä on, mutta ei meillä kyllä mitään roskaongelmaa ole vielä kehittnyt. Jopa pari vuotias osaa veidä roskat roskikseen, eikä levittele niitä laittoille ja roskapussikin on kulkeutunut kahden alle kouluikäisen ulkoilun yhteydessä sinne piharoskikseenkin.
Kunhan keksit.
Ap:n lapsi on muuten vasta 1,5-vuotias.
Meillä jo se roska-astialle asti pääsy vaati aikamoisen suunnitelman. Yksi lapsiportti, kahdet portaat rattaiden kanssa, hiekottamaton alamäki, pihaportti, roska-astia vilkkaan kadun vieressä jne.
Senpä takia kismittikin, että mies hyppi joka aamu roskapussin yli tuulikaapissa mennessään autolleen sinne roska-astian viereen.
Ja sitä roskapussiako ei voi viedä silloin, kun lapsi nukkuu päiväunia? Vai onko niin, että jos nykyäiti lähtee roskikselle ilman lasta, hän ei enää saa itseään pakotettua palaamaan takaisin, vaan villiintyy ja kirmaa vapaudenriemussaan kaupungille? Kyllä oma äitini pystyi menemään pihan toiselle puolelle töihin, kun nukuttiin sisällä -välillä kävi katsomassa, että kaikki on ok. Ei se lapsi sieltä pinnasängystä mihinkään haihdu, eikä sille siellä mitään satu, jos olet kaksi minuuttia roskiksenvientireissulla. Jos sattuu, sattuu ihan varmasti, vaikka istuisit 24/7 siinä sängyn vieressä.
Tietysti voi. Äiti voi tehdä kaikki kotityöt ja hoitaa lapsen ja moni yksinhuoltaja käy töissäkin vielä tuon kaiken lisäksi. Mutta kuka haluaa olla parisuhteessa mutta hoitaa kaiken silti yksin kun toinen vapaamatkustaa?
Alue: Aihe vapaa
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.