Mitä te naiset ajattelette tästä? (Kotitöiden jakaminen)
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34
Kommentit (513)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen/lasten hoito ja kodin hoitaminen on rankkaa.
Voisin ottaa mieluusti pitkän ja raskaan työpäivän, ja vaikka 7 päivänä viikossa, jos saisi edes pari tuntia illasta olla ihan rauhassa ja nukkua yön läpeensä ilman herätyksiä.
Sama täällä. Onneksi mies on kotona ollessaan kokenut samoin, niin ei odota minustakaan mitään täyden palvelun kotiorjaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies, DI 45 vee, on se pahin roskien ja vaatteiden levittäjä.
Aamulla saattaa likapyykkiä olla kolmessa läjässä eri puolilla taloa, puolipitoisia eri tuolien karmeilla jne.
Postit hän avaa niin, että minulle jää aina se niiden avattujen kuorien kiikuttaminen takkaan tai paperinkeräykseen.
Roskia saattaa löytyä mm ompunrontin yhden kaapin päältä, mandariininkuoret tietokoneen vierestä.
Astioita samalla lailla ripoteltuina.
Ja sinä kilttinä pikkurouvana kävelet perässä siivoomassa? Ja kenenkön vika se on?
Aivan turhaa valitusta jonkun puolitoistavuotiaan hoitamisesta. Sen kanssa pärjää aivan helposti nykyaikana, kun on ennenkin pärjätty palojn useamman lapsen kanssa.
Laiska töitään luettelee.
Ongelma lienee se, että vaimolle jää pelkästään joka päivä aivan samanlaisena toistuvia hommia (tiskit, pyykit, lapsen touhujen ja hyvinvoinnin valvominen 24/7).
Se on ihan hemmetin tylsää ja toisaalta jatkuvan valppauden takia kuluttavaa, joten vaimoa alkaa ahdistaa. On turhauttavaa, kun mikään mitä vaimo tekee ei johda pysyviin tuloksiin, vaan kaikki samat hommat odottaa taas huomenna. Tämä on taas näitä keissejä, että itse ottaisin tuossa tilanteessa paljon mieluummin sinun roolisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota, että sinä jää vuorostasi kotiin hoitaman lasta. Vaimo töihin ja vastaamaan isänsä auttamisesta. Lapsi tarvii myös isäänsä.
Tämä. Ja muistakkin pitää koti siistinä ja ruoka odottamassa töistätulijaa. Tämä on opettavainen ja tarpeellinen kokemus kenelle tahansa.
Hohhoijaa. Mun mies on ollut toista vuotta kotona, eikä kodin siisteydessä ole ollut mitään valittamista ja ruokaakin on laittanut. Eikä hän ole piiska kourassa vaatimassa minun selän takana osallistumaa kotitöihin. Mikä siinä mahtaa olla, että se on nykynaisella liian raskas ponnistus? Vai alentaako se jotenkin naisen arvoa?
Olen eri, mutta meillä taas on pääsääntöisesti tehty kotityöt iltaisin - sekä minun että miehen ollessa kotona. Ja ihan sulassa sovussa. Suurin osa työikäisistä ihmisistä käy kuitenkin töissä ja tekee myös kotitöitä sen työpäivänsä jälkeen, enkä tajua miten tästä normaaliin aikuiseen elämään kuuluvasta asiasta tuleekin yhtäkkiä ylitsepääsemättömän vaikea ponnistus kun perheeseen putkahtaa pari lasta.
Toki asiat voi sopia noinkin kuin teillä. Silloin minusta olisi tärkeää, että järjestely on yhdessä sovittu ja hyväksytty. Yksipuolinen ilmoitus kotitöistä irtisanoutumisesta ei ole missään tapauksessa reilua. Näinhän ap juuri toimii.
Miehelleni on tärkeää, että saan aikaa olla sen lapsen kanssa, enkä imurin. Harmi, kun tämä oli trolli sillä minun ihan oikeasti kiinnostaa miksi tässä väännetään kättä yksin kotitöistä, eikä lapsen kanssa vietetyssä ajasta.
Meillä minä olen 11kk pojan kanssa kotona ja mies käy töissä. Mies on eräässä pienessä firmassa varastolla yksin töissä ja asumme omakotitaloremontin ajan tässä varastorakennuksessa sijaitsevassa asunnossa. Mies pystyy siis päivät loikoilemaan kotona jos ei hommia ole. Hän menee iltaisin ja viikonloppuisin tekemään remonttia ja ymmärrän, että hän tekee paljon uuden kotimme eteen, että pääsisimme muuttamaan.
Silti mua ottaa päähän, että mä teen kotona ihan kaiken. Siivoan, laitan ruokaa, pyykkään, kokkaan, hoidan lapsen. Mies ei ole kertaakaan ollut yli puolta tuntia yksin vauvan kanssa, vaipanvaihdot ja syötöt voi laskea kahden käden sormilla. Ei ole yöllä herännyt kertaakaan kun vauva herää, aamuisin nukkuu pitkään vaikka pitäisi olla töissä. Ikinä ei anna minun nukkua pitkään. Kaikista eniten ärsyttää se, että mies ei arvosta sitä mitä teen. Siivoisi edes jälkensä pois ja yrittäisi pitää kämppää siistinä. Mutta ei, lautaset, mukit, vaatteet, kaikki jää kuin paska perseestä niille sijoilleen. Sitten vielä syyllistää kun minunkin pitäisi osallistua remonttiin sillä hän tekee yksin kaiken. Niinhän minäkin kotona ja minä sitäpaitsi olen joka viikonloppu remonttia tekemässä kun vauva on mummollaan hoidossa pari tuntia. Mies ei auta kotona koskaan.
Kyllä voi sanoa että vituttaa tämä ja paljon ja miksi olen tuollaisen kanssa muksun pyöräyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma lienee se, että vaimolle jää pelkästään joka päivä aivan samanlaisena toistuvia hommia (tiskit, pyykit, lapsen touhujen ja hyvinvoinnin valvominen 24/7).
Se on ihan hemmetin tylsää ja toisaalta jatkuvan valppauden takia kuluttavaa, joten vaimoa alkaa ahdistaa. On turhauttavaa, kun mikään mitä vaimo tekee ei johda pysyviin tuloksiin, vaan kaikki samat hommat odottaa taas huomenna. Tämä on taas näitä keissejä, että itse ottaisin tuossa tilanteessa paljon mieluummin sinun roolisi.
Koti ja lapset ovatkin tylsiä. Kannattaa välttää niitä.
Autoja normaalisti viedään huoltoon max kerran vuodessa. Meillä ainakin tietokoneet päivittävät itse itsensä. Puutarhatöitä ei talvella ole, eikä sitä lumenluontiakaan ainakaan etelässä joka päivä. Vaimon isän firmassa ei ole mikään pakko notkua ilmaiseksi hetkeäkään, ellei appiukko yksinään selviä, palkatkoon ihan palkallisen työntekijän avukseen. Loppupeleissä siis sinä teet kyllä normityötä ja pidempiä päiviä välillä, mutta oletko ajatellut, että ruoka tehdään lähes joka päivä? sitä tiskiäkin tulee joka päivä. vaatteitakin pitää usein pestä , kun lapsi on taapero ja sotkee. Imurointia ja muuta kodin siivoustakin tehdään yleensä hiukan enemmän kuin pari kertaa vuodessa, joihin siis nuo sinun "kotityösi" vievät aikaa. Kyllä sinun selittämässäsi kuviossa sinä olet se joka tekee HUOMATTAVASTI vähemmän , kuin vaimosi. Mites sitten ajattelit, kun vaimosi menee töihin? Edelleen vaimosi siivoaa, hoitaa lapsen ja sinä luumuilet milloin missäkin? Just. Aiheesta se rouvasi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olen 11kk pojan kanssa kotona ja mies käy töissä. Mies on eräässä pienessä firmassa varastolla yksin töissä ja asumme omakotitaloremontin ajan tässä varastorakennuksessa sijaitsevassa asunnossa. Mies pystyy siis päivät loikoilemaan kotona jos ei hommia ole. Hän menee iltaisin ja viikonloppuisin tekemään remonttia ja ymmärrän, että hän tekee paljon uuden kotimme eteen, että pääsisimme muuttamaan.
Silti mua ottaa päähän, että mä teen kotona ihan kaiken. Siivoan, laitan ruokaa, pyykkään, kokkaan, hoidan lapsen. Mies ei ole kertaakaan ollut yli puolta tuntia yksin vauvan kanssa, vaipanvaihdot ja syötöt voi laskea kahden käden sormilla. Ei ole yöllä herännyt kertaakaan kun vauva herää, aamuisin nukkuu pitkään vaikka pitäisi olla töissä. Ikinä ei anna minun nukkua pitkään. Kaikista eniten ärsyttää se, että mies ei arvosta sitä mitä teen. Siivoisi edes jälkensä pois ja yrittäisi pitää kämppää siistinä. Mutta ei, lautaset, mukit, vaatteet, kaikki jää kuin paska perseestä niille sijoilleen. Sitten vielä syyllistää kun minunkin pitäisi osallistua remonttiin sillä hän tekee yksin kaiken. Niinhän minäkin kotona ja minä sitäpaitsi olen joka viikonloppu remonttia tekemässä kun vauva on mummollaan hoidossa pari tuntia. Mies ei auta kotona koskaan.
Kyllä voi sanoa että vituttaa tämä ja paljon ja miksi olen tuollaisen kanssa muksun pyöräyttänyt.
Joku toinen olisi kuitenkin astunut sijallesi ja ollut tyytyväisempi.
Voit aivan hyvin erota, jos on noin kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen/lasten hoito ja kodin hoitaminen on rankkaa.
Voisin ottaa mieluusti pitkän ja raskaan työpäivän, ja vaikka 7 päivänä viikossa, jos saisi edes pari tuntia illasta olla ihan rauhassa ja nukkua yön läpeensä ilman herätyksiä.
Minä olen valinnut tuon sinun mielluusti vaihtoehdon, enkä ole niitä lapsia tehnyt.
Priorisointi! Yritätte tehdä liikaa.
Jättäkää tässä elämänvaiheessa tekemättä kaikki paitsi välttämätön.
ja prioritettilistan kärkeen se, että kumpikin ehtii viettää aikaa lapsenne kanssa. Se on se tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34Tässä sinulle ratkaisuja
- ala etsiä toista työtä, jossa on säännöllinen työaika
- sanot apelle, että aikasi ei enää riitä ilmaiseen työhön. Jos suuttuu, niin suuttuu, mutta ei haittaa.
- olette ilmeisesti ostaneet lahoamispisteessä olevan vanhan talon. Myytte sen ja hankitte tilalle rivarin tai kerrostalohuoneiston.
- sisustusprojektit loppuvat muuttoon. Tapetointiin voi palkata remppafirman.
- puutarhan hoidosta pääsette eroon muutolla. Ymmärtääkseni talvella ei edes ole mitään puutarhatöitä.
- perheen talousasioista, rahoista ja sijoituksista huolehtiminen vie viikosta korkeintaan 10 minuuttia
- miten huonot autot teillä on, kun niitä pitää viikottain huollattaa? Siihen menee omaisuus, jonka voi käyttää uudempien autojen hankintaan.
- ja taas tämä elektroniikasta huolehtiminen. Mitä se edes on? Kanavahaku telkkarista?
- en viitsi edes sanoa mitään tietokoneen päivittämisestä...
Vaimosi tietää, että kun hän palaa töihin, hänelle jää sitten kaikki kotityöt tehtäväksi, jos hän ei pidä nyt kiinni siitä, että sinä teet puolet. Aiemmin lapsia saaneet tuttavat ovat hänelle sen kertoneet. Harmi, kun itse typeryyksissäni tein kaikki kotityöt ollessani lapsen kanssa kotona. Mies laiskistui ihan silmissä.
Vaimo tietää palatessaan työelämään, että joutuu heräämään ennen yhdeksää. Kauhistus! Lapsi viedään päivähoitoon, jolloin ei sotke, tai tarvitse ruokaa päivisin. Koti pysyy siistinä. Ja niin edelleen. Homma helpottuu entisestään.
Joo taaperothan yleensä nukkuvat toooosi pitkään aamuisin, eivät suinkaan herää siinä 5-6 aikaan.
Jep, suorastaan nauratti tuo ysiin nukkuminen. :D Ei taida palstapojalla olla lapsia sen paremmin kuin puolisoakaan. Ehkä kannattaisi jättää näistä asioista kinastelu niille, jotka edes suunnilleen ymmärtävät mistä puhutaan..?
Tämä nyt on ihan off topic, mutta me nukuttiin esikoisen aikana aina vauva-aikana pitkään. Toki siinä oli aamuimetys välissä, mutta sitten jatkettiin yhdessä unia. Myös itse ole ollut aamu-uninen ihan pienestä asti. Tuo on yksilöllinen asia, ei voi yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Mielestäni aivan törkeä vastaus. Mies kertoi aloitusviestissään tekevänsä töiden lisäksi hommia myös vaimon isän firmassa ja omat kotityönsä. Mihin kaikkeen sitä oikein pitää revetä? Kyllä tuossa on ihan tarpeeksi, ja sanon näin vaikka itsekin olen ollut lasten kanssa kotona.
Paska mies. Omii itselleen kaikki kivat ja helpot hommat joita on vain silloin tällöin ja lusmuilee sillä varjolla niistä tylsistä raskaista jokapäiväisistä kodin-ja lapsenhoitotehtävistä. Kuullostaa lisäksi siltä, ettei vietä perheensä kanssa aikaa niin että tuskin edes muksunsakkaan kanssa pärjäisi. Ei se isän ja lapsen välinen suhdekkaan tyhjästä ilmesty. Kyllä aikuinen joutuu töitä sen eteen tekemään. Tämä kyllä on potentiaalinen eropari.
Niin sun mielestä työn teko aamusta iltaan on hauskaa? Herää pahvi....
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olen 11kk pojan kanssa kotona ja mies käy töissä. Mies on eräässä pienessä firmassa varastolla yksin töissä ja asumme omakotitaloremontin ajan tässä varastorakennuksessa sijaitsevassa asunnossa. Mies pystyy siis päivät loikoilemaan kotona jos ei hommia ole. Hän menee iltaisin ja viikonloppuisin tekemään remonttia ja ymmärrän, että hän tekee paljon uuden kotimme eteen, että pääsisimme muuttamaan.
Silti mua ottaa päähän, että mä teen kotona ihan kaiken. Siivoan, laitan ruokaa, pyykkään, kokkaan, hoidan lapsen. Mies ei ole kertaakaan ollut yli puolta tuntia yksin vauvan kanssa, vaipanvaihdot ja syötöt voi laskea kahden käden sormilla. Ei ole yöllä herännyt kertaakaan kun vauva herää, aamuisin nukkuu pitkään vaikka pitäisi olla töissä. Ikinä ei anna minun nukkua pitkään. Kaikista eniten ärsyttää se, että mies ei arvosta sitä mitä teen. Siivoisi edes jälkensä pois ja yrittäisi pitää kämppää siistinä. Mutta ei, lautaset, mukit, vaatteet, kaikki jää kuin paska perseestä niille sijoilleen. Sitten vielä syyllistää kun minunkin pitäisi osallistua remonttiin sillä hän tekee yksin kaiken. Niinhän minäkin kotona ja minä sitäpaitsi olen joka viikonloppu remonttia tekemässä kun vauva on mummollaan hoidossa pari tuntia. Mies ei auta kotona koskaan.
Kyllä voi sanoa että vituttaa tämä ja paljon ja miksi olen tuollaisen kanssa muksun pyöräyttänyt.
Ja kuka tämä käytöksen mahdollistaa? Äitisikö?
Tietokoneen päivitykset? Kyllä meidän tietokoneet ainakin päivittää itse itsensä, joskus ehkä vaativat uudelleenkäynnistystä päivityksen jälkeen. Tai ipadit salasanan näpyttelemistä. Sama koskee puhelimia. Parin vuoden välein tai harvemmin isompi päivitys kun pitää ostaa uusi kone ja asentaa siihen ohjelmat ja muut uusiksi. Siitäkin tarvittaessa selviää rahalla, jos vie tietokonekorjaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olen 11kk pojan kanssa kotona ja mies käy töissä. Mies on eräässä pienessä firmassa varastolla yksin töissä ja asumme omakotitaloremontin ajan tässä varastorakennuksessa sijaitsevassa asunnossa. Mies pystyy siis päivät loikoilemaan kotona jos ei hommia ole. Hän menee iltaisin ja viikonloppuisin tekemään remonttia ja ymmärrän, että hän tekee paljon uuden kotimme eteen, että pääsisimme muuttamaan.
Silti mua ottaa päähän, että mä teen kotona ihan kaiken. Siivoan, laitan ruokaa, pyykkään, kokkaan, hoidan lapsen. Mies ei ole kertaakaan ollut yli puolta tuntia yksin vauvan kanssa, vaipanvaihdot ja syötöt voi laskea kahden käden sormilla. Ei ole yöllä herännyt kertaakaan kun vauva herää, aamuisin nukkuu pitkään vaikka pitäisi olla töissä. Ikinä ei anna minun nukkua pitkään. Kaikista eniten ärsyttää se, että mies ei arvosta sitä mitä teen. Siivoisi edes jälkensä pois ja yrittäisi pitää kämppää siistinä. Mutta ei, lautaset, mukit, vaatteet, kaikki jää kuin paska perseestä niille sijoilleen. Sitten vielä syyllistää kun minunkin pitäisi osallistua remonttiin sillä hän tekee yksin kaiken. Niinhän minäkin kotona ja minä sitäpaitsi olen joka viikonloppu remonttia tekemässä kun vauva on mummollaan hoidossa pari tuntia. Mies ei auta kotona koskaan.
Kyllä voi sanoa että vituttaa tämä ja paljon ja miksi olen tuollaisen kanssa muksun pyöräyttänyt.
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34Tässä sinulle ratkaisuja
- ala etsiä toista työtä, jossa on säännöllinen työaika
- sanot apelle, että aikasi ei enää riitä ilmaiseen työhön. Jos suuttuu, niin suuttuu, mutta ei haittaa.
- olette ilmeisesti ostaneet lahoamispisteessä olevan vanhan talon. Myytte sen ja hankitte tilalle rivarin tai kerrostalohuoneiston.
- sisustusprojektit loppuvat muuttoon. Tapetointiin voi palkata remppafirman.
- puutarhan hoidosta pääsette eroon muutolla. Ymmärtääkseni talvella ei edes ole mitään puutarhatöitä.
- perheen talousasioista, rahoista ja sijoituksista huolehtiminen vie viikosta korkeintaan 10 minuuttia
- miten huonot autot teillä on, kun niitä pitää viikottain huollattaa? Siihen menee omaisuus, jonka voi käyttää uudempien autojen hankintaan.
- ja taas tämä elektroniikasta huolehtiminen. Mitä se edes on? Kanavahaku telkkarista?
- en viitsi edes sanoa mitään tietokoneen päivittämisestä...
Vaimosi tietää, että kun hän palaa töihin, hänelle jää sitten kaikki kotityöt tehtäväksi, jos hän ei pidä nyt kiinni siitä, että sinä teet puolet. Aiemmin lapsia saaneet tuttavat ovat hänelle sen kertoneet. Harmi, kun itse typeryyksissäni tein kaikki kotityöt ollessani lapsen kanssa kotona. Mies laiskistui ihan silmissä.
Vaimo tietää palatessaan työelämään, että joutuu heräämään ennen yhdeksää. Kauhistus! Lapsi viedään päivähoitoon, jolloin ei sotke, tai tarvitse ruokaa päivisin. Koti pysyy siistinä. Ja niin edelleen. Homma helpottuu entisestään.
Joo taaperothan yleensä nukkuvat toooosi pitkään aamuisin, eivät suinkaan herää siinä 5-6 aikaan.
Jep, suorastaan nauratti tuo ysiin nukkuminen. :D Ei taida palstapojalla olla lapsia sen paremmin kuin puolisoakaan. Ehkä kannattaisi jättää näistä asioista kinastelu niille, jotka edes suunnilleen ymmärtävät mistä puhutaan..?
Tämä nyt on ihan off topic, mutta me nukuttiin esikoisen aikana aina vauva-aikana pitkään. Toki siinä oli aamuimetys välissä, mutta sitten jatkettiin yhdessä unia. Myös itse ole ollut aamu-uninen ihan pienestä asti. Tuo on yksilöllinen asia, ei voi yleistää.
Meilläkin esikoinen nukkui vauvana pitkään, mutta ap:lla on puolitoistavuotias lapsi ja hyvin harva taapero kyllä nukkuu ysiin. Mutta olet oikeassa, yksilöllistä vaihtelua on varmasti tässäkin.
Nuo sun tekemät kotityöt autonhuolto, korjaukset, raha-asioista huolehtiminen jne. on sellaisia mitä tarvitsee tehdä aika harvoin. Laskut yleensä maksetaan kerran kuussa, sisustusprojekteja tuskin kenelläkään on päivittäin, puutarhaa ei pahemmin talvella hoideta, autonhuolto tehdään yleensä pari kertaa vuodessa, päivityksiä ei tule tietokoneisiin joka päivä+yleensä tietokone päivittää ihan itse itsensä automaattisesti eikä ihmisen siinä tarvitse muuta kuin hyväksyä päivitykset. Korjaustöitä tehdään vaan sillon kun joku asia on rikki. Vaimosi tekemät kotityöt taas ovat päivittäisiä ja paljon aikaa ja energiaa vieviä. Vaimosi huolehtii lapsen lisäksi myös sinusta. Tekee sulle ruoat sivoaa teidän kämpän niin että sullakin on siellä hyvä olla, pesee sun vaatteet. Hänellä tuskin on aikaa itselleen yhtään kun taas sulla on sitä omaa aikaa töissä+töiden jälkeen saat rentoutua kun taas vaimosi työ jatkuu 24/7. Musta olisi reilua että auttaisit vaimoasi kotitöissä. Esim. jos vaimo tekee ruoan sinä voisit tiskata. Siivouksenkin voisi jakaa. Sinä voisit esim. pestä vessan tai viedä roskat. Ei ole sulle iso vaiva, mutta helpottaisi paljon vaimosi elämää ja antaisi hänellekin mahdollisuuden välillä hengähtää ja näyttäisit samalla myös vaimollesi että arvostat hänen tekemää työtä.
Nyt pikkulapsiaikana tuo järjestelu, jossa sinä olet pitkät päivät töissä ja sen lisäksi autat vaimosi isän firmassa iltaisin ja viikonloppuisin, saattaa juuri ja juuri hammasta purren toimia mutta pidemmän päälle ei.
Appiukon firmassa auttamisen pitää siis jossain vaiheessa loppua tai vähintäänkin muuttua harvinaiseksi (tyyliin kerran kuussa) ja työpäiviesi on muututtava lyhyemmiksi jotta ehdit hoitaa lasta ja kotia. Muuten lapsiperhearjen pyörittäminen kaatuu vaimosi harteille ja se ei ole oikein.
Sitten kun lapsi menee tarhaan ja vaimo töihin, voisit alkaa tehdä vaikka lyhennettyä työaikaa tai vaihtaa sellaiseen työhön jossa kotiin pääsee jo viiden aikaan. Näin sinulla jäisi aikaa perheellesi ja kotitöille.
Pistäkää ne miehet kotiin hoitovapaalle, jos uusia lapsia tulee.
Tai jo alun alkaen menette töihin ja mies jää kotiin. Yksinkertainen ratkaisu keskinkertaisille ihmisille.