Ero ja miehellä jo uusi

Pakko vaan elää luultavasti nyt noin ja antaa miehelle oma tahto. Sinulla on kaikki oikeus sitten tuntea ja kertoa tunteistasi kenelle vaan vaikka miehelle. Mutta ole viisas ja anna tilaa ehkä mies lähti sitä hakemaankin. Ja on yhä epävarmakin. Mahkuja on saada mies takaisin mutta ei ikinä painostamalla.

"Lähikaupungissa" pilasi hyvän alun. Ja ihan vaan kertauksen vuoksi, että mies ei yleensä lähde ennen kuin on uusi katsottuna.

Täällä oli jo yksi stoori, kun mentiin mökille, ja lähikaupungissa oli mies toisen naisen kanssa huoltsikalla tjtn...

Tuskin tällä tuoreella parilla kovin hyvin menee, jos pitää exälleen pistää kaipailuviestejä. Mahtaako uusi nainen tietää?

En usko, että miehellä oli uutta erotessa, ei ainakaan mitään merkkejä asiasta ollut. Eikä mitään sellaista sanonutkaan.

Mutta viikonlopun jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään, vaikka sitä ennen olimme yhteydessä päivittäin, siis sen jälkeen kun mies alkoi vihjailla mahdollisesta paluusta. Oletan että on ihan nyt vasta tutustunut tuohon naiseen.

Lähetin miehelle viestin iltapäivällä, mies ei ole edes lukenut sitä. Tämä oli siis ennen kuin kävin kaupassa.

Minä en kestä tätä, en oikeasti voi elää näin. Enkä ole enää mikään nuori, kokemusta sydänsuruista on aiemminkin. Mutta en voinut edes kuvitella, että joutuisin niistä vielä kärsiä.

Ap

ex teki samaa, yhhyyy ikävä,ja pari kuukautta uusi nainen, sitä iloa kesti 6kk , jolloin ero ja pari kuukautta uusi ja kun se kuihtui taas uusi joka on (taas) elämän nainen

Mulla aika samanlainen kokemus aiemmin. Yhtäkkiä mies ilmoittaa ettei ”ehkä” haluakaan olla mun kanssa. Antoi ymmärtää että toivoa vois olla, joskus enemmän, joskus vähemmän. Kuukauden kestin sitä epävarmuutta, meinas järki lähtee. Kunnes jätin sen etten sekoo itse kokonaan. No, se oli sitten koko ajan ollut ihastunut työkaveriinsa ja alkoi olemaan sen kanssa yhdessä. Kummasti vieritti syyn erosta mun niskoille, et olin niin hankala. Et älä elättele liikaa toivoa

Vierailija kirjoitti:

Pakko vaan elää luultavasti nyt noin ja antaa miehelle oma tahto. Sinulla on kaikki oikeus sitten tuntea ja kertoa tunteistasi kenelle vaan vaikka miehelle. Mutta ole viisas ja anna tilaa ehkä mies lähti sitä hakemaankin. Ja on yhä epävarmakin. Mahkuja on saada mies takaisin mutta ei ikinä painostamalla.

Ei, ap:n viimeinen asia, jota kannattaa tehdä (olla painostamatta jne..), on alkaa miettiä että mitä nyt tekee ettei tee mitään "väärin" ja pilaa mahdollisuuksia miehen takaisin saamisessa. Se, että mies heilastelee tässä vaiheessa jonkun "uuden" kanssa, kertoo jo jotain. Luultavasti uusi nainen ei olekaan niin uusi vaan mies on lämmitellyt sitä samallaa aikaa kun on ollut ap:n kanssa ja mies taas sekaisin siitä, mitä oikeasti haluaa. Ap:n ei kuitenkaan tarvitse miehen pillin mukaan tanssia, vaan tehdä päätökset siltä pohjalta, että miltä itsestä tuntuu parhaimmalta. Ja jos mies ei tule takaisin, hyvä niin, ap ei kuitenkaan voi siihen vaikuttaa (aivan sama mitä tekisi asian puolesta) vaan mies itse viime kädessä päättää sen ihan itsensä ja omien tekojensa takia. 

Mitä jossakin ehjässä roikkumaan? Omaan elämään vaan. Voit roikkua tuossa ja olla jojona miten vaan...ei sinun tarvitse elää jonkun roikkeena. Omillesi vaan. Sinussa on voima.olet kokonainen itsenäsi. Siihen löytyy sitten toinen kokonainen. Ei tarvitse olla jonkin ehkä-puolikas.

Tsemppiä.

...piti kirjoittaa... mitä jossakin EHKÄ:ssä roikkumaan?

Vierailija kirjoitti:

En usko, että miehellä oli uutta erotessa, ei ainakaan mitään merkkejä asiasta ollut. Eikä mitään sellaista sanonutkaan.

Mutta viikonlopun jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään, vaikka sitä ennen olimme yhteydessä päivittäin, siis sen jälkeen kun mies alkoi vihjailla mahdollisesta paluusta. Oletan että on ihan nyt vasta tutustunut tuohon naiseen.

Lähetin miehelle viestin iltapäivällä, mies ei ole edes lukenut sitä. Tämä oli siis ennen kuin kävin kaupassa.

Minä en kestä tätä, en oikeasti voi elää näin. Enkä ole enää mikään nuori, kokemusta sydänsuruista on aiemminkin. Mutta en voinut edes kuvitella, että joutuisin niistä vielä kärsiä.

Ap

Kärsimään, ei  kärsiä. Vanhemmat  ihmiset osaavat vielä taivuttaa oikein joten et sinä mikään vanha voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Erosimme pari kuukautta sitten miehen halusta. Hän ei vaan kuulemma enää halua olla yhdessä. Takana on 12 vuoden parisuhde.

Ero oli minulle shokki ja itkin silmät päästäni, surin itseni puolikuoliaaksi. Kunnes pari viikkoa sitten mies alkoi laitella vihjailevia viestejä, ettei ehkä sittenkään halua erota. Mitään varmaa ei kuitenkaan luvannut.

Minähän olen tietysti ollut nämä viimeiset viikot onneni kukkuloilla, olin varma, että saamme asiat sovittua ja mies palaa takaisin. Tuntui kuin olisi maailman isoin kivi pudonnut sydämeltä tuon järkyttävän, surun täyttämän 1,5 kuukauden jälkeen.

Tänään kävin kaupassa lähikaupungissa ja mies oli siellä. Ei yksin vaan jonkun naisen kanssa. Kovin iloisilta ja onnellisilta vaikuttivat, käsi kädessä kulkivat. Minä lähdin kaupasta äkkiä, eivät ehtineet kai nähdä minua.

Olen taas aivan rikki ja hajalla enkä todellakaan tiedä, miten tästä selviän. En kerta kaikkiaan kestä mitenkään sitä hirveää ikävää ja tuskaa josta jo esimakua sain. Tiedän, että tuska varmasti helpottaa ajan myötä, mutta miten selviän sinne asti? En halua elää näin.

Miehiä on taas haukkuminen. Minun vaimolla oli uusi mies heti erottuamme, ollut kai jo vuoden verran sitä ennen.

Minun ex-mieheni halusi tavata minut erovaiheessa muutaman kuukauden erillään olon jälkeen ja kertoili vähän itsetyytyväisen oloisena miten hän oli asioita miettinyt, mitä hyvää oli ollut meidän elämässä ja mitä hyvää oli uudessa suhteessa. Kun juttu lähti menemään siihen, mitkä asiat olivat hankalia uudessa suhteessa niin laskin kahvikupin alas pöydälle ja taputtelin servetillä huuleni, huomasin, miten kahvikuppiin oli jäänyt huulipunasta jälki, ja sanoin, että jotainhan sinun täytyy tilanteeseesi keksiä koska minäkään en sinua takaisin huoli.

Ex-mieheni raivostui ja alkoi huutamaan kasvot tulipunaisesta ettei hän sitä tarkoittanut ja mitä oikein kuvittelin. Sanoin, että kunhan varmistin, otin takkini tuolin selkänojalta ja kävelin ulos kahvilasta, ulos hänen elämästään.

Tiedän, että paras olisi antaa miehen olla. Mutta millä ihmeellä saan itseni lopettamaan toivomisen yhteenpaluusta? Voihan olla, että mies ei nyt enää ota mitään yhteyttä ja kertoo sillä, että on päätöksensä tehnyt. Minä en aio yhteyttä ottaa. Tai näin ajattelen nyt, mutta tilanne voi olla eri huomenna.

Ikävöin ja kaipaan yhteisiä vuosiamme niin järkyttävän paljon, että en voi mitenkään kuvitella, että itse olisin jonkun toisen kanssa. Miten mies pystyy? Eikö hän muistele meitä ollenkaan? Minä en pääse tämän yli ikinä. Ikävöin miestä varmasti lopun ikääni (ja olen muuten 42, kun joku ikääni epäili).

Ap

Ekat puoli vuotta on hankalaa. Sitten helpottaa. Tuskat tulee yhä harvemmin. Se on ehkä pahinta, ettei ikinä tule saamaan kunnon selitystä mieheltä, miksi se jätti. Se ei ehkä itsekään tiedä. Mutta helpottaa siis ajan kanssa. Kyllä mullakin oli alussa yhteenpaluu-unelmia, mutta ne alkoi loppua siinä puolen vuoden kieppeillä.

Ensimmäinen puoli vuotta on paha, sitten helpottaa. Mies voi kaivata vaihtelua ja uusi elämä sen tuoreus pitää virkeänä alkuun. Sitten kun nainen on vuoden päästä toipunut ja alkaa rakentamaan uutta elämää jo toiveikkaana niin mies on yhteyksissä ja kaikki on huonosti kun mies alkaa vasta sitten suremaan kaikkea. Vuosi on lyhyt aika ja siinä saa miehen pois systeemeistään. Mies taas alkaa eronsa käsittelyn siinä vuoden päästä.

Parempi kuitenkin antaa mahdollisuus itselleen parempaan onneen ja rakkauteen kuin tyytyä siihen, ettei sinua rakasteta suhteessa kovinkaan paljoa jos kerran vaihto toiseen naiseen on miehelle hyvinkin mahdollinen.

Eikä sillä selityksellä ole mitään väliä, kummallakin on oma käsityksensä miksi erottiin ja niistä käsityksistä ei välttämättä tulla koskaan olemaan samaa mieltä.