Hyväksytkö ystäväksesi eri luokan ihmisiä? Rehellisiä vastauksia

Kyllä, tietenkin. Mulle ihmisten koulutus ym on ihan sama. Pääasia on se, että miten hyvin jutut menee yksiin ja viihdytäänkö keskenämme.

Kyllä

Kemia ratkaisee

Hassu kysymys. Kaveripiirini on ollut kasassa peruskoulusta lähtien, eli  jo yli 30 vuotta. On sairaseläkeläinen, elämäntapatyötön, liiketoimintajohtaja, meriupseeri ja kaikkea siltä väliltä. 

Tympeää että tolkutat rehellisyydestä.

Mikä ongelma sulla on?

Vain mies voi edes kysyä tällaista.

Ja toisissa ketjuissa sama mies haukkuu naisia lompakkoloisiksi.

Tottakai. Vaikka nykyinen lähipiiri on johtotasoa ja akateemisia (itse en ole) arvostan kaikkia tasapuolisesti.

Köyhän duunariperheen lapsena ja duunarin kanssa aikoinaan naimisissa olleena arvostan heitä ja muita perustöitä tekeviä suuresti. Ihan tavis palkollinen olen itsekin aina ollut, tosin toimistotehtävissä ja lopulta asiantuntijana. Yksi lapsistani on duunariammatissa ja suren vain sitä epäsuhtaa mikä on työn raskauden ja palkan välillä.

Sivistys kun ei ole akateemisuudesta tai johtajan tittelistä kiinni.

Peruskoulussa oli luokat. Muuten en arvota ihmisiä kuuluviksi eri luokkiin.

2 ulivaliakin eksyi ketjuun. :D

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Voisitko olla ystävä eri luokkaa edustavan henkilön kanssa? Tai jos teillä on aivan eri koulutustaustat yms. Vastatkaa rehellisesti.

Arvomaailma ja  yhteiset puheenaiheet ratkaisevat. En minä tiedä luokista mutta juttelen mieluummin  itseään  omalla ajalla sivistävän  kielitaitoisen  putkimiehen kuin "akateemisesti " koulutetun  Kanarialla käyvän jalkapallohullun kanssa,

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Vaikka nykyinen lähipiiri on johtotasoa ja akateemisia (itse en ole) arvostan kaikkia tasapuolisesti.

Köyhän duunariperheen lapsena ja duunarin kanssa aikoinaan naimisissa olleena arvostan heitä ja muita perustöitä tekeviä suuresti. Ihan tavis palkollinen olen itsekin aina ollut, tosin toimistotehtävissä ja lopulta asiantuntijana. Yksi lapsistani on duunariammatissa ja suren vain sitä epäsuhtaa mikä on työn raskauden ja palkan välillä.

Sivistys kun ei ole akateemisuudesta tai johtajan tittelistä kiinni.

Tämän olen itse havainnut myös.  Ja sen että johtava asema ja hyvät tulot ei takaa sivistyneisyyttä tai muiden huomioimista.

Ongelma vaan on siinä että en ystävysty kenenkään kanssa. Muuten kyllä ihan sama.

Kyllä, mutta en ole tekemisissä huumausaineongelmaisten kanssa. Kieltämättä lienisi outoa olla todella varakkaan ystävä, jos hän käyttäisi varallisuuttaan kovin näkyvästi.

Toki, mutta käytännössä en useinkaan jaksa kuunnella kendojanarien läppää jääkiekosta, moottoripyöristä, tatuoinneista, Kelan huijaamisesta ja wt-eukoista. Joten kaveripiirini on kyllä oikeastaan pelkästään kulturellia ja samaa (ylä)luokkaa kuin minä itsekin.

t. m40, vanhaa rahaa

Ilman muuta. Syystä tai toisesta tutustuminen tietyn aseman ihmisten kanssa on vain aika haastavaa. Jossain vaiheessa tulee vaan niin omituisen hiljaista. Tuntuvat jotenkin kiusaantuvan jos niille selviää ensimmäistä kertaa esim. että kelan tuet eivät olekaan mitään valtavia, niiden saaminen ei ole helppoa eikä niiden saajat ole aina laiskoja ja tyhmiä. Minä en syyllistä, en pummaa, en valita enkä aja luotani, mutta johonkin tuntuvat katoavan.

En. Köyhät tavikset vain valittaa, minua ei kiinnosta kuunnella turhaa valitusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Voisitko olla ystävä eri luokkaa edustavan henkilön kanssa? Tai jos teillä on aivan eri koulutustaustat yms. Vastatkaa rehellisesti.

Kyllä, mutta LVI-puolen pojilla on liian rivo huumori ja autolinjan bileet niin rankkoja, ettei niihin jaksa kuin pari kertaa osallistua

Kyllä ja kaikki sellaisia ovatkin

En enää, kun ammattini tuntuu olevan monelle vähemmän koulutetulle mörkö. Jaksa kuunnella enää v***lua palkasta ja muusta. 

En tietenkään. Jos köyhille tarjoaa jotain, niistä ei koskaan pääse eroon.