Miten ihmeessä joillakin tunteet sumentaa järjen ihan kokonaan?

Veikkaa kahta syytä:

1) Tunteet ovat vahvempia kuin muilla. Esim. suuttumisen oikeasti tuntee voimakkaampana kuin keskiverto ihminen. Luultavasti synnynnäistä?

2) Heikko "tunneäly", ei osaa nimetä tunteitaan eikä tiedosta miten paljo halu tehdä jotain johtuu tunteesta. Tai miten paljon tietty ajatus johtuu tunteesta eikä ympäristöstä. Voi johtua esim. puutteissa kasvatuksessa. Tässä on mahdollista opetella paremmaksi.

Ai, minulla taas intuitio ja tunne edellä meneminen on johtanut elämäni parhaisiin päätöksiin, kun taas järjellä vatvominen ja valinnan tekeminen järjen mukaan usein johtaa liian varovaisiin, ankeisiin ratkaisuihin.

Vierailija kirjoitti:

Ai, minulla taas intuitio ja tunne edellä meneminen on johtanut elämäni parhaisiin päätöksiin, kun taas järjellä vatvominen ja valinnan tekeminen järjen mukaan usein johtaa liian varovaisiin, ankeisiin ratkaisuihin.

Toi on totta. Pitäisi vain luottaa intuitioon enemmän, eikö miettiä niin paljon.

Intuitio on useimmiten toiveajattelua. Heppoisalla perusteella ovat monet asiat jos menee kuvitelmien perässä. Älkää hyvät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Ai, minulla taas intuitio ja tunne edellä meneminen on johtanut elämäni parhaisiin päätöksiin, kun taas järjellä vatvominen ja valinnan tekeminen järjen mukaan usein johtaa liian varovaisiin, ankeisiin ratkaisuihin.

Taidetaan puhua eri asioista. Ei voi oikein mitenkään puhua elämän parhaista päätöksistä esim. seuraavassa: Olen sairaana. Äiti sanoo, että kannattaisi mennä lääkäriin. Minua ärsyttää äidin neuvominen. Joten en mene lääkäriin, koska äiti ärsytti. Sairaus pahenee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, minulla taas intuitio ja tunne edellä meneminen on johtanut elämäni parhaisiin päätöksiin, kun taas järjellä vatvominen ja valinnan tekeminen järjen mukaan usein johtaa liian varovaisiin, ankeisiin ratkaisuihin.

Taidetaan puhua eri asioista. Ei voi oikein mitenkään puhua elämän parhaista päätöksistä esim. seuraavassa: Olen sairaana. Äiti sanoo, että kannattaisi mennä lääkäriin. Minua ärsyttää äidin neuvominen. Joten en mene lääkäriin, koska äiti ärsytti. Sairaus pahenee.

Ap

Minulla on setä joka kuoli ihan tavalliseen keuhkokuumeeseen, koska ei mennyt hoitoon. Oli tavallaan luovuttanut elämässä, koska kaikki ole mennyt päin seiniä ja oli enää vain yksinäinen juoppo. Kun puhutaan näistä tunnetiloista niin aina tulee ensimmäisenä mieleen viha tai ärsytys, mutta on niitä muitakin tunteita jotka ohjailevat meidän tekemisiämme. Joskus ulkopuolisen silmin epäloogisesti.

Miksi joillakin ihmisillä tunteet ovat "tyhmempiä" kuin toisilla? Jotkut taas voivat pelkästään tunteitaan seuraamalla tehdä näennäisesti fiksumpia valintoja kuin toiset. Näennäisesti fiksu = kannattava, mutta oikeasti vain tunnepohjalta tehty päätös.

Olen aina luullut, että ratkaisut tehtävä järjellä. Mutta oltuani vuosia järkisuhteessa, totesin että ei enää ikinä...

Oudoksun robottimaisia ihmisiä joilla ei ole ensinkään mitään tunteita. Pelkkää tasaista puheensorinaa vailla mitään tunteiden paloa, edes suuttuessaan tai rakastuessaan ääni tai ilme värähdä. Tämmöisiä ihmisiä enemmän pelkään kuin temperamenttisia ihmisiä, heistä sentään näkee mitä mieltä ja millä mielellä ovat jotta voi varautua.

Heiltä yleensä kuulee totuuden suoraan ja muut kiertelevät asiaa kuin politiikot joista ei saa kunnolla suomeksi selvää.

Ihastuminen pistää aivokemian sekaisin. Silloin on jonkin aikaa sekopää ihan siksi kun luonto on sitä mieltä, että rakkauden on parempi olla sokea. Syntyy enemmän lapsia kun ei näe toisen virheitä niin tarkkaan. Sitten kun rakkaus on ohi, on että "mitä ihmettä ajattelin?"

Ilman tunteilua elämä olisi kylmä paikka.

Vierailija kirjoitti:

Oudoksun robottimaisia ihmisiä joilla ei ole ensinkään mitään tunteita. Pelkkää tasaista puheensorinaa vailla mitään tunteiden paloa, edes suuttuessaan tai rakastuessaan ääni tai ilme värähdä. Tämmöisiä ihmisiä enemmän pelkään kuin temperamenttisia ihmisiä, heistä sentään näkee mitä mieltä ja millä mielellä ovat jotta voi varautua.

Mistä tiedät nuo tunteet, ovatko "tunteettomat" sanoneet suoraan, että ovat suuttuneita tai rakastuneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoksun robottimaisia ihmisiä joilla ei ole ensinkään mitään tunteita. Pelkkää tasaista puheensorinaa vailla mitään tunteiden paloa, edes suuttuessaan tai rakastuessaan ääni tai ilme värähdä. Tämmöisiä ihmisiä enemmän pelkään kuin temperamenttisia ihmisiä, heistä sentään näkee mitä mieltä ja millä mielellä ovat jotta voi varautua.

Mistä tiedät nuo tunteet, ovatko "tunteettomat" sanoneet suoraan, että ovat suuttuneita tai rakastuneita?

Meinaatko että he näyttävät tunteitaan.

Jotkut tuntevat voimakkaammin kuin toiset. Itse esim. tunnen ihmisen, joka ei oikein koskaan tunne mitään. Hän on hyvä tekemään järkiratkaisuja, mutta ei se älystä johdu vaan siitä, että hän ei edes tajua minkälaisille asioille muut ihmiset perustavat oman päätöksentekonsa.

Olen sitä mieltä että riidellään kunnolla, rakastellaan kunnolla ja eletään kunnolla. Säästöliekillä eläminen on liikaa itseensä kuoreen laittamista, ei antamista tai vastaanottamista jos siis elämässä muuten menee hyvin.

Todellisuudessa me kaikki ollaan tunneihmisiä.

Päätökset syntyvät alitajunnassa jo ennen kuin tajuamme mitään päättäneemmekään, ja sitten teot selitetään jälkikäteen enemmän tai vähemmän järkevästi.

Itsensä kampittajat ja vahingoittajat ovat tyypillisesti elämänsä aikana olleet aina kaltoinkohdeltuja. Heille vaikeat tilanteet ja henkinen tuska ovat kodikkaita tunteita, joten ne perstuntumapäätökset ovat aina kohti näitä, ei kohti tasapainoa ja hyvää elämää.

Jos kaiken järkeistää, ei sitä oikein uskalla elääkään sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aika vierasta minulle tuo. Että kun jostain asiasta nousee jokin tunnetila, niin sitten ei pysty enää hippuakaan järjellä ajattelemaan. Ja eikö ne tosiaan itse huomaa ollenkaan, että tuo sama tunne edellä meneminen saa heidät aina uudelleen ongelmiin?

Tässä hyvä esimerkki miten tunteet saattaa kuumentua itselle rakkaan asian ympärillä, kun on olutta otettu vähän liikaa.

Melkein kaiken reagoimisen voi selittää psykologialla. Sen lisäksi ihmiset ovat erillaisia persooniltaan.