Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalinen kömpelyyteni tappaa halun olla mukana työelämässä :(( !
26.11.2018 |
En osaa olla kuin muu t. En osaa puhua väkinäisesti aiheista mitkö ei edes tunnu omalta. Työpäivän saldona ahdistus ja monimuotoisia itseensäpettymis tilanteita .
Onko jotain kursseja = Opi olemaan työelämässä tai Opi sosiaalisia taitoja ?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Työuran edetessä sosiaaliset taidot yleensä karttuvat, myös ammatillinen itsetunto kasvaa ajan myötä. Ole huoleti.
Luuletko, että kaikki ovat työssä, jossa "ura etenee" tai että erittäin epäsosiaalinen ihminen edes etenisi urallaan, vaikka siihen olisi teoreettiset mahdollisuudet?
Elät jossain kuplassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Työuran edetessä sosiaaliset taidot yleensä karttuvat, myös ammatillinen itsetunto kasvaa ajan myötä. Ole huoleti.
Luuletko, että kaikki ovat työssä, jossa "ura etenee" tai että erittäin epäsosiaalinen ihminen edes etenisi urallaan, vaikka siihen olisi teoreettiset mahdollisuudet?
Elät jossain kuplassa.
Joskus (en nyt viitsi sanoa millä alalla) uralla eteneminen tarkoittaa sitä, että joudut kestämään ihan järkyttävän määrän selän takana puhumista ja mustamaalaamista. Itse en ole sosiaalisesti ja emotionaalisesti niin kestävä, että haluaisin altistaa itseni sellaiseen. Ne uralla etenemiset ja juorupiirit ovat ihan täysin vain sosiaalisesti lahjakkaiden temmellyskenttää. Yritän pysyä ulkopuolella parhaani mukaan. Hoidan mieluummin työni tarpeeksi hyvin, olen tarpeeksi hyvä työkaveri ja säästän energiani kotiin ja perheelle.
https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/terapiaohjelmat/sosiaali…
Olisko noista neuvoista apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Työuran edetessä sosiaaliset taidot yleensä karttuvat, myös ammatillinen itsetunto kasvaa ajan myötä. Ole huoleti.
Ei pidä kaikilla paikkansa. Mulla tuntuu huononevan vuosi vuodelta!
Tähän liittyen vielä se, että itse olen kokenut niin että nuorena se helpommin hyväksytään. Voidaan laittaa nuoruuden epävarmuuden tms piikkiin. Nyt 24-vuotiaana on alkanut tuntua siltä, että pitäisi olla jo Oikea Aikuinen muiden joukossa, eikä se uusi nuori ujo kesätyttö...
Kyllä 24-vuotiaskin voi vielä olla ujo, persoonastahan se riippuu. Jos oma ujous kuitenkin aiheuttaa paljon ahdistuneisuutta, niin silloin siihen kannattaa hakea apua. Usein kuitenkin oma elämänkokemus tuo varmuutta käyttäytymiseen sosiaalisissa tilanteissa. terv 54-vuotias entinen sosiaalisesti kömpelö nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on häpeä olla epäsosiaalinen?
Olen tätä miettinyt paljonkin, miksi tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi kun säästä puhuminen tuntuu hapen tuhlaukselta? Yksi ääripäätelmä on raha, tehokkaiden ja tuottavien ihmisten oletetaan tuottavan tehokkaasti myös puhetta, esittävän kiinnostunutta vaikka mistä. Omalla kokemuksella tosin ne keiden leipäläpi käy eniten saavat myös vähiten aikaan...
Inhoan tätä jenkkityylistä tehomaailmaa!
Ap teki ketjun avauksen nimenomaan siitä, miten sosiaalinen kömpelyys "tappaa halun olla mukana työeöämässä". Silloinhan tuo ap:n piirre on jo vakava oire, työkyky on vaarassa.
Työelämä suosii tänä päivänä sosiaalisuutta, harvassa on enää niitä ihan yksin tehtäviä töitä. Tehtaiden liukuhihnat ovat mennyttä maailmaa. Jo koulussa lapset opiskelevat yhdessä tekemistä, omien mielipiteiden sanomista. Kyllä tuohon ihmisenä olemiseen liittyy jo jonkinasteinen sosiaalisuus ja toisten huomioon ottaminen. Töykeys ja epäystävällisyys kyllä ajavat ihmisen yhä kauemmaksi muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on häpeä olla epäsosiaalinen?
Olen tätä miettinyt paljonkin, miksi tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi kun säästä puhuminen tuntuu hapen tuhlaukselta? Yksi ääripäätelmä on raha, tehokkaiden ja tuottavien ihmisten oletetaan tuottavan tehokkaasti myös puhetta, esittävän kiinnostunutta vaikka mistä. Omalla kokemuksella tosin ne keiden leipäläpi käy eniten saavat myös vähiten aikaan...
Inhoan tätä jenkkityylistä tehomaailmaa!Ap teki ketjun avauksen nimenomaan siitä, miten sosiaalinen kömpelyys "tappaa halun olla mukana työeöämässä". Silloinhan tuo ap:n piirre on jo vakava oire, työkyky on vaarassa.
Työelämä suosii tänä päivänä sosiaalisuutta, harvassa on enää niitä ihan yksin tehtäviä töitä. Tehtaiden liukuhihnat ovat mennyttä maailmaa. Jo koulussa lapset opiskelevat yhdessä tekemistä, omien mielipiteiden sanomista. Kyllä tuohon ihmisenä olemiseen liittyy jo jonkinasteinen sosiaalisuus ja toisten huomioon ottaminen. Töykeys ja epäystävällisyys kyllä ajavat ihmisen yhä kauemmaksi muista.
Ei epäsosiaalisuus ole synonyymi 'töykeydelle' tai 'epäystävällisyydelle'. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, etten koe tarpeelliseksi olla jatkuvasti toitottamassa omia mielipiteitäni, vaikka minulla sellaisia onkin, tai olla muilta niitä utelemassa jos eivät liity työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on häpeä olla epäsosiaalinen?
Olen tätä miettinyt paljonkin, miksi tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi kun säästä puhuminen tuntuu hapen tuhlaukselta? Yksi ääripäätelmä on raha, tehokkaiden ja tuottavien ihmisten oletetaan tuottavan tehokkaasti myös puhetta, esittävän kiinnostunutta vaikka mistä. Omalla kokemuksella tosin ne keiden leipäläpi käy eniten saavat myös vähiten aikaan...
Inhoan tätä jenkkityylistä tehomaailmaa!Ap teki ketjun avauksen nimenomaan siitä, miten sosiaalinen kömpelyys "tappaa halun olla mukana työeöämässä". Silloinhan tuo ap:n piirre on jo vakava oire, työkyky on vaarassa.
Työelämä suosii tänä päivänä sosiaalisuutta, harvassa on enää niitä ihan yksin tehtäviä töitä. Tehtaiden liukuhihnat ovat mennyttä maailmaa. Jo koulussa lapset opiskelevat yhdessä tekemistä, omien mielipiteiden sanomista. Kyllä tuohon ihmisenä olemiseen liittyy jo jonkinasteinen sosiaalisuus ja toisten huomioon ottaminen. Töykeys ja epäystävällisyys kyllä ajavat ihmisen yhä kauemmaksi muista.
Ymmärrän ap:n ahdistuksen, mutta ei hänen silti pidä yrittää olla perustavasti erilainen kuin on. Sellainen pinnistys saa oireilemaan useammillakin tavoilla.
Tsemppiä ap, toivon että löydät paikkasi tinkimättä itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on häpeä olla epäsosiaalinen?
Olen tätä miettinyt paljonkin, miksi tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi kun säästä puhuminen tuntuu hapen tuhlaukselta? Yksi ääripäätelmä on raha, tehokkaiden ja tuottavien ihmisten oletetaan tuottavan tehokkaasti myös puhetta, esittävän kiinnostunutta vaikka mistä. Omalla kokemuksella tosin ne keiden leipäläpi käy eniten saavat myös vähiten aikaan...
Inhoan tätä jenkkityylistä tehomaailmaa!Ap teki ketjun avauksen nimenomaan siitä, miten sosiaalinen kömpelyys "tappaa halun olla mukana työeöämässä". Silloinhan tuo ap:n piirre on jo vakava oire, työkyky on vaarassa.
Työelämä suosii tänä päivänä sosiaalisuutta, harvassa on enää niitä ihan yksin tehtäviä töitä. Tehtaiden liukuhihnat ovat mennyttä maailmaa. Jo koulussa lapset opiskelevat yhdessä tekemistä, omien mielipiteiden sanomista. Kyllä tuohon ihmisenä olemiseen liittyy jo jonkinasteinen sosiaalisuus ja toisten huomioon ottaminen. Töykeys ja epäystävällisyys kyllä ajavat ihmisen yhä kauemmaksi muista.
Ei epäsosiaalisuus ole synonyymi 'töykeydelle' tai 'epäystävällisyydelle'. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, etten koe tarpeelliseksi olla jatkuvasti toitottamassa omia mielipiteitäni, vaikka minulla sellaisia onkin, tai olla muilta niitä utelemassa jos eivät liity työhön.
Jos olet sinut oman epäsosiaalisuutesi kanssa niin se on ok. Epäsosiaalisuus kuitenkin helposti tulkitaan töykeydeksi ja varautuneisuudeksi. Ko ihminen saattaa olla vuosia samassa työpaikassa ja ei kerro mitään itsestään, antaa hyvin neutraaliin kysymykseen jonkun lyhyen tokaisun. Itselläni on kokemus tällaisesta työkaverista, ja ei kyllä ollut mitenkään viehättävä persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on häpeä olla epäsosiaalinen?
Olen tätä miettinyt paljonkin, miksi tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi kun säästä puhuminen tuntuu hapen tuhlaukselta? Yksi ääripäätelmä on raha, tehokkaiden ja tuottavien ihmisten oletetaan tuottavan tehokkaasti myös puhetta, esittävän kiinnostunutta vaikka mistä. Omalla kokemuksella tosin ne keiden leipäläpi käy eniten saavat myös vähiten aikaan...
Inhoan tätä jenkkityylistä tehomaailmaa!Ap teki ketjun avauksen nimenomaan siitä, miten sosiaalinen kömpelyys "tappaa halun olla mukana työeöämässä". Silloinhan tuo ap:n piirre on jo vakava oire, työkyky on vaarassa.
Työelämä suosii tänä päivänä sosiaalisuutta, harvassa on enää niitä ihan yksin tehtäviä töitä. Tehtaiden liukuhihnat ovat mennyttä maailmaa. Jo koulussa lapset opiskelevat yhdessä tekemistä, omien mielipiteiden sanomista. Kyllä tuohon ihmisenä olemiseen liittyy jo jonkinasteinen sosiaalisuus ja toisten huomioon ottaminen. Töykeys ja epäystävällisyys kyllä ajavat ihmisen yhä kauemmaksi muista.
Ei epäsosiaalisuus ole synonyymi 'töykeydelle' tai 'epäystävällisyydelle'. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, etten koe tarpeelliseksi olla jatkuvasti toitottamassa omia mielipiteitäni, vaikka minulla sellaisia onkin, tai olla muilta niitä utelemassa jos eivät liity työhön.
Jos olet sinut oman epäsosiaalisuutesi kanssa niin se on ok. Epäsosiaalisuus kuitenkin helposti tulkitaan töykeydeksi ja varautuneisuudeksi. Ko ihminen saattaa olla vuosia samassa työpaikassa ja ei kerro mitään itsestään, antaa hyvin neutraaliin kysymykseen jonkun lyhyen tokaisun. Itselläni on kokemus tällaisesta työkaverista, ja ei kyllä ollut mitenkään viehättävä persoona.
Eli koit hänet epäviehättäväksi, koska olet itse erilainen?
Kumma juttu, ettei sinulle jutellut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä diagnooseja teillä on sosiaalisesti kömelöt?
Typerästi tokaistu. Jos jaskanpauhanta ei kiinnosta, ei se ole mikään mielenterveysoire. Sun päässäs ideaali-ihminen ilmeisesti tarkoittaa ikipuheliasta sirkkua, mun maailmassa sellaisten seura on raskasta pidemmän päälle, pieninä satseina menee, eikä ole hullun papereita. Ihmiset on erilaisia, eikö susta saisi olla?
Sosiaalinen kömpelyys on ominaista mielenterveyshäiriöisille.
Tv: 30 vuotta hoitoalaa
En silti yleistäisi noin, saa kuvan että kaikilla ei-seurapörriäisillä pitäisi olla jotain vinossa kuupassa, vaikka näin ei todellakaan ole.
-15 vuotta opetusalaa
Nykyaikana saisi kyllä kaikista ihmisistä jonkun mt-diaknoosin. Katsoin kerran dokkarin narsisteista ja psykopaateista. Yksi niistä sanoi, että sitä pitäisi opettaa nykyajan ihmisille, koska he hallitsevat nykyään tätä maailmaa. Ovat johtoportaissa tai menestyjiä. Itsekkin huomannut että ilkeys, töykeys ja massan mukana meno palkitaan. Erilaisuudesta saa ruoskaa.
Hirvittää ajatella mihin maailma vielä menee... kärjistettynä työelämässä palkitaan sellaisista ominaisuuksista, joita löytyy keskitason sosiopaatilta. Pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 24-vuotiaskin voi vielä olla ujo, persoonastahan se riippuu. Jos oma ujous kuitenkin aiheuttaa paljon ahdistuneisuutta, niin silloin siihen kannattaa hakea apua. Usein kuitenkin oma elämänkokemus tuo varmuutta käyttäytymiseen sosiaalisissa tilanteissa. terv 54-vuotias entinen sosiaalisesti kömpelö nainen
Entäs on kun yli 40 ja ujo?
Alue: Aihe vapaa
Ei se olekaan häpeä, paitsi jos olet tahallasi jotenkin ilkeä ja selität sen epäsosiaalisuudella. Itse olen sosiaalinen introvertti ja ujo. En häpeä itseäni, mutta kyllä koen että minua pidetään usein vähän kakkosluokan työtekijänä. En saa ääntäni ja ajatuksiani kuuluviin, eikä niitä usein oteta todesta. En ilmeisesti osaa esittää niitä tarpeeksi vakuuttavasti tai sujuvasti. Tiedän, että teen työni hyvin ja kohtelen työkavereitani ystävällisesti. Välillä vain tuntuu, että kaikki uurastukseni valuu hukkaan, koska olen näkymätön ja kuulumaton työpaikalla. Onneksi työ ei ole ainoa elämänsisältöni, muuten varmaan uupuisin ja luovuttaisin.