Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi rakastaa huonoa vanhempaa?
26.11.2018 |
On kai itsestäänselvää, että lapsi rakastaa vanhempaansa. Luin alkoholistiperheiden lapsien kertomia juttuja. Ja useampi sanoi rakastavansa vanhempiaan yli kaiken ja että he ovat maailman parhaat vanhemmat. Tämä siitä huolimatta, että juuri aiemmin olivat kertoneet pelänneensä koko lapsuutensa ja olleensa nälässä ja toivoneensa huostaanottoa.
Miksi lapsi rakastaa huonoakin vanhempaa? Onko se jokin geneettinen juttu? Vai kun ei paremmasta tiedä? Vai onko lapsella niin kova vastuuntunto, että pitää rakastaa? Vai säälistä? Vai miten se menee?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Toisinaan vanhemmat ovat myös syvissä ongelmissa ja tarvitsevat lapsiaan itsensä tueksi. Tällöin sääli, suojelunhalu ja kiintymys sekoittuvat toisiinsa. Lapsi yrittää hoitaa vanhempaansa terveeksi, jotta hänellä itsellään olisi parempi turva.
Tämä kuvio saattaa jatkua pitkälle aikuisuuteen ja myös estää itsenäistymistä, varsinkin jos vanhempi osoittaa myös välittämistä vaikkei oikein pystykään toimimaan vanhempana.
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanhempi voi tehdä toisen lapsen jos sattuu maanantaikappale ensimmäisellä kerralla, mutta lapsi ei voi saada uusioa vanhempia.
Mutta lapsi voi hylätä paskat vanhempansa!
Aikuisena kyllä, jos on saanut tähän riittävästi tukea jostakin. Ei lapsuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanhempi voi tehdä toisen lapsen jos sattuu maanantaikappale ensimmäisellä kerralla, mutta lapsi ei voi saada uusioa vanhempia.
Mutta lapsi voi hylätä paskat vanhempansa!
Aikuisena kyllä, jos on saanut tähän riittävästi tukea jostakin. Ei lapsuudessaan.
Ja vanhempi syyttää syntipukkilapsensa irtiotosta tämän puolisoa, sulkien jälleen täysin silmänsä lapsensa tunteita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä vanhemmista on helppo irroittautua omaan elämään. Huonot vanhemmat antavat heikot eväät itsenäistymiseen. Irtiotto on vaikea ja kivulias, koska toivo muutoksesta pitää kiinni vanhemmissa.
Hyvin oivallettu. Samaan aikaan huonolla vanhemmalla ei ole mitään ongelmaa päästää irti lapsestaan, koska aitoa kiintymyssuhdetta lasta kohtaan ei ole ikinä ollut.
Huono vanhempi voi nimenomaan alitajuisesti haluta, että lapsi ei pärjää liian hyvin, vaan jää emotionaalisesti tarvitsemaan vanhempaa eikä vanhempi jää yksin edes lapsen aikuistuttua. Hyvä vanhempi on iloinen, että lapsi voi irrottautua kotoa ja tyytyväinen, että on onnistuttu antamaan eväät selvitä maailmassa.
Kateus oman lapsen elämää kohtaan on yksi hirveimmistä muodoista jota vanhempi osoittaa lapselle suoraan ja mitätöi lasta ulkopuolisille.
Kyllä, vanhempi saattaa jopa yrittää pilata mahdollisuudet ettei lapsi pärjäisi paremmin kuin mitä vanhempi itse on pärjännyt. Vanhempi saattaa esimerkiksi mollata selän takana omaa lastaan tämän kumppanille aikomuksena vaikeuttaa lapsen parisuhdetta (olen itse kokenut tämän).
Kokemuksia tästä minullakin. Näin kovasti vaivaa yläasteiässä päästäkseni haluamaani lukioon. Nostin numeroita, pyysin opettajilta suosituksia, tein ennakkotehtäviä. Sain haluamani paikan. Vanhempani eivät päästäneet minua, heidän mielestään lukio tuli käydä samalla paikkakunnalla. Olin tuolloin liian alistettu lähteäkseni. Tuo muutti välejämme lopullisesti. Pidän heihin nyt etäisiä, muodollisesti mukavia välejä. Kovin pinnallista kaikki. Toki he eivät sitä ymmärrä koska eivät kunnolla tunnu pystyvän tajuamaan toisten tunteita. Tuosta on kaksikymmentä vuotta ja olen edennyt elämässäni monin tavoin, mutta edelleen toisinaan tuntuu pahalle ajatella kuinka yksin olin silloin. Tuon pahempaa mitätöintiä ei olisi voinut minulle olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastin, puolustin kavereilleni ja oikeutin väkivaltaisen käytöksen itselleni sillä että olin tehnyt selvästi väärin ja ansaitsin saada selkääni.
Oikeasti en tainnut rakastaa, en vain uskonut että selviän yksin.
Kavereita yritin hämätä sillä että keksin tarinoita ja selittelin jos äitini oli huutanut heille tai kävi minuun käsiksi. Oikeasti äitini oli maailman paras, stressaantunut vain siksi koska olin niin kuriton. Olin ansainnut kaiken, ”kyllähän säkin hermostuisit jos..”
Itse kärsin siitä epävarmuudesta, äiti saattoi käydä päälle vaikka kesken suihkureissun: repi oven auki, hakkasi sanomatta mitään ja lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Tuntui epätodelliselta, mutta jäljet muistutti kauan siitä että kaikki oli hyvin pitkälti totta.
En ole nähnyt äitiäni vuosikymmeniin.
Välit pistin poikki minä.
Jahka joskus ilmestyy tuohon pihaan niin oletettavasti annan selkään.
Minä myös puolustin väkivaltaisia vanhempiani lapsena. Ja teini-iässä ja vielä nuorena aikuisena, vaikka useat ihmiset kyseenalaistivat puolustuskantani. Kun on vauvasta lähtien tottunut vanhempien antamaan huonoon kohteluun, ei voi ymmärtää että ihmistä pitäisi kotona kohdella toisin. Sitten kun aloin ymmärtämään, vanhemmat kielsivät kaiken (puukkoa haavoihin) ja se johti lopulta piiitkän yritä ja pety- polun jälkeen päätökseeni katkaista välit heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hyviä kirjoituksia tässä ketjussa! Mieheni vanhemmat ovat käyttäytyneet erittäin väkivaltaisesti ja epävakaasti läpi koko hänen elämänsä. Minkäänlaista empatiaa, lämpöä tai kiinnostusta häntä kohtaan ei ole koskaan esitetty. Häntä on syytetty ja alistettu kaikesta. Häntä on pahoinpidelty toistuvasti koko lapsuuden ajan. Henkinen väkivalta jatkuu edelleen. Vanhempien käytös on täysin arvaamatonta. Koskaan ei tiedä milloin puhelin soi ja uhkaillaan itsemurhalla. Vanhemmat ovat myös todella mustasukkaisia miehen elämästä. Siitä, että hän kaikesta uhkailusta huolimatta uskalsi itsenäistyä, muuttaa omilleen, opiskella ja perustaa perheen. Koskaan eivät ole onnellisia tai ylpeitä pojastaan vaan kohtelu on aina vihamielistä ja syyttelevää.
Mies pääsi tänä vuonna työterveyden kautta juttelemaan näistä asioista. Kaikki tämä on tietysti vaikuttanut hänen itsetuntoonsa ja tunne-elämän kehittymiseen, mutta siitä huolimatta hän on mielestäni todella vahva henkisesti. Hän tuntee velvollisuudentuntoa ja voimakasta syyllisyyttä vanhempiaan kohtaan. Hän on aina ollut syntipukkina kaikkeen. Vanhemmat ovat mm. systemaattisesti pelotelleet häntä lapsesta saakka heidän kuolemalla kuinka se olisi mieheni syytä. Edelleen uhkailevat tällä asialla usein. Työterveydessä pyydettiin vanhemmat yhteiseen tapaamiseen. Siellä miehen isä suuttui ”kohtuuttomista syytöksistä” ja kuittaisi asian sillä, miten kiittämätön poikansa on, kun isä aina osti viimeisimmät puhelimet ja pelit ja vehkeet.
Edelleen mies uskoo ja toivoo. Kyllä vanhemmat varmaan vielä jonain päivänä muuttuvat. Kyllä he nyt tajusivat ja kaikki muuttuu. Itse en kyllä vuosia tässä rinnalla kulkeneena ja kaikkeni yrittäneenä enää jaksa tähän uskoa. Tunnen todella suurta vihaa miehen vanhempia kohtaan. Mies taas aina puolustaa heitä ja keksi jos jonkinlaisia tekosyitä oikeuttamaan heidän toimintaansa.
Alue: Aihe vapaa
Mutta lapsi voi hylätä paskat vanhempansa!