Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi rakastaa huonoa vanhempaa?
26.11.2018 |
On kai itsestäänselvää, että lapsi rakastaa vanhempaansa. Luin alkoholistiperheiden lapsien kertomia juttuja. Ja useampi sanoi rakastavansa vanhempiaan yli kaiken ja että he ovat maailman parhaat vanhemmat. Tämä siitä huolimatta, että juuri aiemmin olivat kertoneet pelänneensä koko lapsuutensa ja olleensa nälässä ja toivoneensa huostaanottoa.
Miksi lapsi rakastaa huonoakin vanhempaa? Onko se jokin geneettinen juttu? Vai kun ei paremmasta tiedä? Vai onko lapsella niin kova vastuuntunto, että pitää rakastaa? Vai säälistä? Vai miten se menee?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kiintyy siihen mitä on tarjolla.
Sitten kun aikuisena tajuaa miten ei ehkä olisi kannattanut on mahdollista että välit rikkoutuvatkin.
Olen huomannut, että joskus lapset rakastavat huonoja vanhempia jopa enemmän. Omia arvauksia: kiintymys syvenee, kun kohtelu on epätasaista. Välillä, ehkä harvoin, saa lämpöä ja hyväksyntää ja useimmiten ei saa. Silloin sitä hyväksyntää janoaa yhä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiintyy siihen mitä on tarjolla.
Sitten kun aikuisena tajuaa miten ei ehkä olisi kannattanut on mahdollista että välit rikkoutuvatkin.
Kannattavuuteen ei voi lapsena ajatella. Eikä lapsena välttämättä ymmärrä, että vanhemmat ovat huonoja kasvattajia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiintyy siihen mitä on tarjolla.
Sitten kun aikuisena tajuaa miten ei ehkä olisi kannattanut on mahdollista että välit rikkoutuvatkin.
Kaikilla ei varmaankaan tule edes aikuisena sitä herätystä? Kun vanhemmat ovat kietoneet lapsensa itseensä oikein hyvin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajatten niin päin, ettei lapsi välttämättä rakasta huonoa vanhempaansa. Lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan on paljon ehdollisempaa kuin vanhemman rakkaus lastaan kohtaan.
Ja nyt ei pidä sekoittaa rakkautta ja sitä, että lapsi on riippuvainen vanhemmastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiintyy siihen mitä on tarjolla.
Sitten kun aikuisena tajuaa miten ei ehkä olisi kannattanut on mahdollista että välit rikkoutuvatkin.
Kaikilla ei varmaankaan tule edes aikuisena sitä herätystä? Kun vanhemmat ovat kietoneet lapsensa itseensä oikein hyvin? Ap
Ei jos puhutaan vanhemman jatkeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinajattelija kirjoitti:
Minä ajatten niin päin, ettei lapsi välttämättä rakasta huonoa vanhempaansa. Lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan on paljon ehdollisempaa kuin vanhemman rakkaus lastaan kohtaan.
Ja nyt ei pidä sekoittaa rakkautta ja sitä, että lapsi on riippuvainen vanhemmastaan.
Jotkut lapsetkin saattaa tajuta, että vanhempi on huono ja tunne-elämä kylmenee tai jää kehittymättä jo pienenä (huono vuorovaikutus - - > narsismi, empatian puute).
Jotkut lapset eivät kai rakasta edes hyviä vanhempia?
Toisinajattelija kirjoitti:
Minä ajatten niin päin, ettei lapsi välttämättä rakasta huonoa vanhempaansa. Lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan on paljon ehdollisempaa kuin vanhemman rakkaus lastaan kohtaan.
Ja nyt ei pidä sekoittaa rakkautta ja sitä, että lapsi on riippuvainen vanhemmastaan.
Niin mitä on rakkaus? Missä vaiheessa lapsen kiintymystä vanhempaansa voi nimittää rakkaudeksi, onko se sitä vai syntyykö lapselle rakkauden tunne vasta teiniajan ihastumisen myötä?
Väitän että huonon vanhemman rakkaus lasta kohtaan on ehdollisempaa kuin lapsen "rakkaus" vanhempaansa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria
Lapsi kiintyy ehdoitta häntä kasvattavaan osapuoleen, se millainen suhde vanhempiin on on sitten toinen juttu. Jos vanhempi haukkuu ja irvii, tuntuu se pahemmalta kuin naapurin paten suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi se on huonokin vanhempi ja lapselle rakas. Riippuu tietysti siitä millä tavalla huono ja kärsiikö lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on riippuvuussuhde, lapsi ei koskaan rakasta ehdoitta.
Minä rakastan pirunsarvellista narsistivanhempaani. Mutta en ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Riippuvuussuhde häneen katkesi 30 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria
Lapsi kiintyy ehdoitta häntä kasvattavaan osapuoleen, se millainen suhde vanhempiin on on sitten toinen juttu. Jos vanhempi haukkuu ja irvii, tuntuu se pahemmalta kuin naapurin paten suusta.
Tuohon kiintymyssuhdeteoriaan olen vähän tutustunut. Pitääkin palata siihen taas! Ap
Hyvistä vanhemmista on helppo irroittautua omaan elämään. Huonot vanhemmat antavat heikot eväät itsenäistymiseen. Irtiotto on vaikea ja kivulias, koska toivo muutoksesta pitää kiinni vanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä vanhemmista on helppo irroittautua omaan elämään. Huonot vanhemmat antavat heikot eväät itsenäistymiseen. Irtiotto on vaikea ja kivulias, koska toivo muutoksesta pitää kiinni vanhemmissa.
Hyvin oivallettu. Samaan aikaan huonolla vanhemmalla ei ole mitään ongelmaa päästää irti lapsestaan, koska aitoa kiintymyssuhdetta lasta kohtaan ei ole ikinä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä vanhemmista on helppo irroittautua omaan elämään. Huonot vanhemmat antavat heikot eväät itsenäistymiseen. Irtiotto on vaikea ja kivulias, koska toivo muutoksesta pitää kiinni vanhemmissa.
Hyvin oivallettu. Samaan aikaan huonolla vanhemmalla ei ole mitään ongelmaa päästää irti lapsestaan, koska aitoa kiintymyssuhdetta lasta kohtaan ei ole ikinä ollut.
Juuri näin. Käytännössä moni heitetään lähes tyhjin käsin kotoa ulos, kun 18 vuotta on lapsella tullut täyteen ja vanhemman elatusvelvollisuus päättyy.
Usein nuo lapset eivät tiedä paremmasta, vaan luulevat että kaikilla on samanlaista. Vasta aikuisena tajuavat ettei tuo ole normaalia.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi tarvitsee hoivaa ja turvaa. Kai hän saa sitä sen verran?
En usko, että lapsi rakastaa sellaista, joka ei yhtään kumpaakaan anna.