Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei saisi tuntea itseään yksinäiseksi, vaikka seurusteleekin?
26.11.2018 |
Mä ainakin kaipaan välillä muutakin seuraa, kuin avomieheni. Kolme kaveria on, mutta heitäkin tapaa vain harvakseltaan, eikä itse jaksa olla aina se, joka ottaa yhteyttä.
Onneksi nyt olen löytänyt sentään kolme suunnilleen ikäistäni pelikaveria, joiden kanssa saa nauraa ja jutella koneella.
Kommentit (86)
Vähän sama kuin jos ihminen, jolla on yksi tai kaksi lasta, valittaa (sekundaarista) lapsettomuutta, se ärsyttää monia sellaisia lapsettomia, joilla ei ole yhtään lasta. Vaikka tuolla toisellakin on vain yksi tai kaksi, ja ihmettelee, miksi ei saisi valittaa lapsettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin jos ihminen, jolla on yksi tai kaksi lasta, valittaa (sekundaarista) lapsettomuutta, se ärsyttää monia sellaisia lapsettomia, joilla ei ole yhtään lasta. Vaikka tuolla toisellakin on vain yksi tai kaksi, ja ihmettelee, miksi ei saisi valittaa lapsettomuutta.
No tottakai se ärsyttää, jos joku väittää tietävänsä, miltä yksinäisyys tai lapsettomuus tuntuu, vaikkei ole päivääkään lapsetonta tai yksinäistä elämää viettänyt. Oliko ok, kun Susanna Koski sanoi työttömälle "kuule kaikilla meillä on rajoitteita". Ihan samasta asiasta on kysymys.
Miksi yksinäinen ei sitten eroa parisuhteesta? Eihän se muuttaisi yhtään mitään ja ihan turha roikkua parisuhteessa, josta ei saa mitään. Kun vastaat tähän, ymmärrät, mikä ero on yksinäisellä ja "yksinäisellä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille suomalaisille riittää oma puoliso. Ei edes haluta ystäviä eikä kavereita. Jo sukulaisten tapaaminen koetaan vastenmieliseksi. Erityisesti puolison sukulaisten. Työkaverit ovat inhotuksia, joita on olosuhteiden pakosta vain pakko sietää. Mieluiten vielä asutaan paikassa, jossa ei ole naapureitakaan. Eivät sellaiset ihmiset ymmärrä, että joku voi haluta enemmänkin sosiaalista elämää kuin vain puolison.
Haluaminen ei ole kuitenkaan vielä yksinäisyyttä. Se on vain kaipuuta ja toivetta. Jos ajateltaisiin noin, lähes kaikki ihmiset voidaan laskea köyhiksi, koska suurin osa haluaa enemmän ja mikään ei riitä.
Totta. Jos on katto pään päällä, mutta ei ruokaa, ei ole köyhä, koska köyhä on vasta sitten, jos ei ole edes kattoa pään päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille suomalaisille riittää oma puoliso. Ei edes haluta ystäviä eikä kavereita. Jo sukulaisten tapaaminen koetaan vastenmieliseksi. Erityisesti puolison sukulaisten. Työkaverit ovat inhotuksia, joita on olosuhteiden pakosta vain pakko sietää. Mieluiten vielä asutaan paikassa, jossa ei ole naapureitakaan. Eivät sellaiset ihmiset ymmärrä, että joku voi haluta enemmänkin sosiaalista elämää kuin vain puolison.
Haluaminen ei ole kuitenkaan vielä yksinäisyyttä. Se on vain kaipuuta ja toivetta. Jos ajateltaisiin noin, lähes kaikki ihmiset voidaan laskea köyhiksi, koska suurin osa haluaa enemmän ja mikään ei riitä.
Totta. Jos on katto pään päällä, mutta ei ruokaa, ei ole köyhä, koska köyhä on vasta sitten, jos ei ole edes kattoa pään päällä.
No ei ihan näinkään. Köyhyysrajat on kuitenkin jollain tavalla määritelty erilaisissa yhteiskunnissa. Silloinkin vertaillaan koko väestöä eikä tunnetiloja.
Haluaminen ei ole kuitenkaan vielä yksinäisyyttä. Se on vain kaipuuta ja toivetta. Jos ajateltaisiin noin, lähes kaikki ihmiset voidaan laskea köyhiksi, koska suurin osa haluaa enemmän ja mikään ei riitä.