Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei saisi tuntea itseään yksinäiseksi, vaikka seurusteleekin?
26.11.2018 |
Mä ainakin kaipaan välillä muutakin seuraa, kuin avomieheni. Kolme kaveria on, mutta heitäkin tapaa vain harvakseltaan, eikä itse jaksa olla aina se, joka ottaa yhteyttä.
Onneksi nyt olen löytänyt sentään kolme suunnilleen ikäistäni pelikaveria, joiden kanssa saa nauraa ja jutella koneella.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin täytyy parisuhteessa olla jotain vikaa jos tuntee olonsa yksinäiseksi? Varsinkin tähän aikaan vuodesta aika yksinäiseltä tuntuu, kun toinen saa jatkuvasti kutsuja eri porukoiden pikkujouluihin ja mua ei ole kutsuttu mihinkään. Ja mies siis tekee aika miesvaltaisilla aloilla useammassa porukassa töitä, niin siksi näitä on. Ei sinne mun tietääkseni mihinkään mitään vaimoja tai tyttöystäviä ole pyydetty mukaan. Muutenkin mies näkee kavereitaan vähintään kerran viikossa, mä en nää ketään muuta kun työkavereita töissä (teen vuokratyöfirman kautta, ehkä siksi en oikein kuulu porukkaan sielläkään) ja kaupan kassoja. Ja täällähän on jo monta kertaa kerrottu että ei kukaan halua työkavereistaan oikeita kavereita, niin ei tarvitse sitäkään nyt kommentoida. Ja ehkä se pätee vaan naisvaltaisilla aloilla kun tota miehen seuraelämää vierestä seuraa.
Oma kokemus on myös se, että itse asiassa jokaisella poikaystävällä on ollut tosi läheisiä ystäviä iso joukko. Aina olen tuntenut oloni todella yksinäiseksi kun olen verrannut omaan elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet pieniä lapsia kotona hoitavat naiset tuntevat olevansa yksinäisiä, vaikka on sekä mies että lapset. Heidän ei pidä valittaa yksinäisyyttään, koska on yksinäisiä, joilla ei ole miestä, ei lapsia, ei vanhempia eikä sisaruksiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Koska se on törkeää niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisiä. Eikö sinua ketuttaisi, jos joku Keskisen Vesa marisisi lehdessä, miten kamalaa on, kun rahat eivät riitä?
Todella ontuva vertaus. Tuolla sun Keskisen Vesa -logiikalla sillä yksinäisyydestä valittavalla ihmisellä pitäisi olla ympärillään laaja kaveripiiri ja silti valittaisi yksinäisyyttään.
No okei. Ajatellaan sitten, että sinulle jää kuussa laskujen jälkeen käteen 300 euroa, ja jollekin jää 800 euroa ja marisee, miten köyhä hän on.
No nyt kuitenkin puhutaan yksinäisyydestä, mikä ei ole konkreettisesti mitattavissa ja verrattavissa kuten joku raha eli ontuu edelleen ja pahasti. Kerro nyt vielä, että millä tavalla se on sinusta törkeää, jos ihminen joka on parisuhteessa valittaa, että on yksinäinen kun ei ole kavereita. Miten se on sinulta pois jos joku toinenkin kokee yksinäisyyttä? Todellista järjenköyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Koska se on törkeää niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisiä. Eikö sinua ketuttaisi, jos joku Keskisen Vesa marisisi lehdessä, miten kamalaa on, kun rahat eivät riitä?
Todella ontuva vertaus. Tuolla sun Keskisen Vesa -logiikalla sillä yksinäisyydestä valittavalla ihmisellä pitäisi olla ympärillään laaja kaveripiiri ja silti valittaisi yksinäisyyttään.
No okei. Ajatellaan sitten, että sinulle jää kuussa laskujen jälkeen käteen 300 euroa, ja jollekin jää 800 euroa ja marisee, miten köyhä hän on.
Minulla on ollut sekä tilanteita, joissa on yksi kaveri jota voin nähdä joskus harvoin, että tilanteita joissa ei ole ketään. Lisäksi on myös ollut tilanne että on vain kumppani eikä ketään muuta. Kaikissa on ollut yksinäistä, hieman erilaista muuten, mutta ei mainittavaa eroa siinä kuinka onnellinen olen ollut. En ymmärrä miksi vain täysin yksin oleva saisi sanoa olevansa yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Koska se on törkeää niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisiä. Eikö sinua ketuttaisi, jos joku Keskisen Vesa marisisi lehdessä, miten kamalaa on, kun rahat eivät riitä?
Todella ontuva vertaus. Tuolla sun Keskisen Vesa -logiikalla sillä yksinäisyydestä valittavalla ihmisellä pitäisi olla ympärillään laaja kaveripiiri ja silti valittaisi yksinäisyyttään.
No okei. Ajatellaan sitten, että sinulle jää kuussa laskujen jälkeen käteen 300 euroa, ja jollekin jää 800 euroa ja marisee, miten köyhä hän on.
Mulle jää kuussa reilu satanen laskujen jälkeen, mutta kyllä mä ymmärrän niitä jotka valittavat kun laskujen jälkeen jää vaikka muutama satanen, koska köyhiähän nekin on vaikka ovatkin vähän varakkaampia kuin minä.
Mutta ymmärrätkö sellaista, jolla jää käteen vaikka se 800? Jos hänestä nyt vain sattuu tuntumaan siltä, että se ei riitä, vaikka enemmistölle se riittää tosi hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin täytyy parisuhteessa olla jotain vikaa jos tuntee olonsa yksinäiseksi? Varsinkin tähän aikaan vuodesta aika yksinäiseltä tuntuu, kun toinen saa jatkuvasti kutsuja eri porukoiden pikkujouluihin ja mua ei ole kutsuttu mihinkään. Ja mies siis tekee aika miesvaltaisilla aloilla useammassa porukassa töitä, niin siksi näitä on. Ei sinne mun tietääkseni mihinkään mitään vaimoja tai tyttöystäviä ole pyydetty mukaan. Muutenkin mies näkee kavereitaan vähintään kerran viikossa, mä en nää ketään muuta kun työkavereita töissä (teen vuokratyöfirman kautta, ehkä siksi en oikein kuulu porukkaan sielläkään) ja kaupan kassoja. Ja täällähän on jo monta kertaa kerrottu että ei kukaan halua työkavereistaan oikeita kavereita, niin ei tarvitse sitäkään nyt kommentoida. Ja ehkä se pätee vaan naisvaltaisilla aloilla kun tota miehen seuraelämää vierestä seuraa.
Jos parit pikkujoulut vuodessa syöksevät sinut epätoivoon ja masennukseen, niin aika draamaqueen olet.
Ei tässä nyt ollut kysymys pelkistä pikkujouluista. Mut pikkujoulukautena se oikein korostuu että mihin kaikkiin kaveripiireihin sitä kuuluu. Tai työyhteisöihin. Usein samoissa porukoissa järjestetään pitkin vuotta jotain muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Koska se on törkeää niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisiä. Eikö sinua ketuttaisi, jos joku Keskisen Vesa marisisi lehdessä, miten kamalaa on, kun rahat eivät riitä?
Todella ontuva vertaus. Tuolla sun Keskisen Vesa -logiikalla sillä yksinäisyydestä valittavalla ihmisellä pitäisi olla ympärillään laaja kaveripiiri ja silti valittaisi yksinäisyyttään.
No okei. Ajatellaan sitten, että sinulle jää kuussa laskujen jälkeen käteen 300 euroa, ja jollekin jää 800 euroa ja marisee, miten köyhä hän on.
No nyt kuitenkin puhutaan yksinäisyydestä, mikä ei ole konkreettisesti mitattavissa ja verrattavissa kuten joku raha eli ontuu edelleen ja pahasti. Kerro nyt vielä, että millä tavalla se on sinusta törkeää, jos ihminen joka on parisuhteessa valittaa, että on yksinäinen kun ei ole kavereita. Miten se on sinulta pois jos joku toinenkin kokee yksinäisyyttä? Todellista järjenköyhyyttä.
Onkohan ongelma siinä, että totaaliyksinäinen ei saa kaikkea sympatiaa, kun sitä annetaan myös ihmisille joilla on "edes joku". Vaikka eihän sympatiaa ole jokin rajallinen määrä. En nyt mitään muuta syytä keksi sille miksi olisi "törkeää" sanoa yksinäiseksi sellaista, joka ei ole kirjaimellisesti täysin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Koska se on törkeää niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisiä. Eikö sinua ketuttaisi, jos joku Keskisen Vesa marisisi lehdessä, miten kamalaa on, kun rahat eivät riitä?
Todella ontuva vertaus. Tuolla sun Keskisen Vesa -logiikalla sillä yksinäisyydestä valittavalla ihmisellä pitäisi olla ympärillään laaja kaveripiiri ja silti valittaisi yksinäisyyttään.
No okei. Ajatellaan sitten, että sinulle jää kuussa laskujen jälkeen käteen 300 euroa, ja jollekin jää 800 euroa ja marisee, miten köyhä hän on.
Mulle jää kuussa reilu satanen laskujen jälkeen, mutta kyllä mä ymmärrän niitä jotka valittavat kun laskujen jälkeen jää vaikka muutama satanen, koska köyhiähän nekin on vaikka ovatkin vähän varakkaampia kuin minä.
Mutta ymmärrätkö sellaista, jolla jää käteen vaikka se 800? Jos hänestä nyt vain sattuu tuntumaan siltä, että se ei riitä, vaikka enemmistölle se riittää tosi hyvin?
Ymmärrän, koska sillä on sitten varmaan erilaiset kulut kuin mulla, eikä se 800 euroakaan mikään älytön summa ole. Samoin kuin ymmärrän että sekä täysin yksin oleva että yhden/muutaman ihmissuhteen omaava voivat olla molemmat yksinäisiä, vaikka se yksinäisyys ehkä on niillä vähän erilaista.
Miksei saisi tuntea itseään yksinäiseksi, vaikka on parisuhteessa? Itse olen tuntenut itseni yksinäiseksi enemmän tai vähemmän lähes koko elämäni. Nyt olen naimisissa ja raskaana. Silti tunnen itseni yksinäiseksi, sillä en ole läheinen oman perheeni kanssa eikä minulla ole yhtään läheistä ystävää. Miehelläni on tosi tiivis kaveriporukka jota tapaa vähintään kerran viikossa, ja myönnän, että haluaisin itsekin että minulla olisi edes yksi ihminen tämän parisuhteen ulkopuolella, jota kiinnostaisi tietää, mitä minulle kuuluu.
En ole onneksi (enää) totaaliyksinäinen, mutta yksinäisyyden tunne korostuu esimerkiksi juhlapyhien ja elämän merkkipaalujen kohdalla. Kun menimme naimisiin, minulla ei ollut kaasoa vaikka miehellä oli bestman. Nyt kun olen raskaana, ihan turha kuvitella, että minulle järjestettäisiin baby showereita. Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka ovat vielä yksinäisempiä kuin minä, mutta ei se poista minun omaa ystävän kaipuutani. Loppuun vielä tsempit kaikille, jotka tuntevat yksinäisyyttä - olipa sitten parisuhteessa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Koska se on törkeää niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisiä. Eikö sinua ketuttaisi, jos joku Keskisen Vesa marisisi lehdessä, miten kamalaa on, kun rahat eivät riitä?
Todella ontuva vertaus. Tuolla sun Keskisen Vesa -logiikalla sillä yksinäisyydestä valittavalla ihmisellä pitäisi olla ympärillään laaja kaveripiiri ja silti valittaisi yksinäisyyttään.
No okei. Ajatellaan sitten, että sinulle jää kuussa laskujen jälkeen käteen 300 euroa, ja jollekin jää 800 euroa ja marisee, miten köyhä hän on.
Mulle jää kuussa reilu satanen laskujen jälkeen, mutta kyllä mä ymmärrän niitä jotka valittavat kun laskujen jälkeen jää vaikka muutama satanen, koska köyhiähän nekin on vaikka ovatkin vähän varakkaampia kuin minä.
Mutta ymmärrätkö sellaista, jolla jää käteen vaikka se 800? Jos hänestä nyt vain sattuu tuntumaan siltä, että se ei riitä, vaikka enemmistölle se riittää tosi hyvin?
Ymmärrän, koska sillä on sitten varmaan erilaiset kulut kuin mulla, eikä se 800 euroakaan mikään älytön summa ole. Samoin kuin ymmärrän että sekä täysin yksin oleva että yhden/muutaman ihmissuhteen omaava voivat olla molemmat yksinäisiä, vaikka se yksinäisyys ehkä on niillä vähän erilaista.
Mitkä kulut? Minähän sanoin laskujen jälkeen, jolla tarkoitin pakollisia menoja miinus ruokaostokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Koska se on törkeää niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisiä. Eikö sinua ketuttaisi, jos joku Keskisen Vesa marisisi lehdessä, miten kamalaa on, kun rahat eivät riitä?
Todella ontuva vertaus. Tuolla sun Keskisen Vesa -logiikalla sillä yksinäisyydestä valittavalla ihmisellä pitäisi olla ympärillään laaja kaveripiiri ja silti valittaisi yksinäisyyttään.
No okei. Ajatellaan sitten, että sinulle jää kuussa laskujen jälkeen käteen 300 euroa, ja jollekin jää 800 euroa ja marisee, miten köyhä hän on.
No nyt kuitenkin puhutaan yksinäisyydestä, mikä ei ole konkreettisesti mitattavissa ja verrattavissa kuten joku raha eli ontuu edelleen ja pahasti. Kerro nyt vielä, että millä tavalla se on sinusta törkeää, jos ihminen joka on parisuhteessa valittaa, että on yksinäinen kun ei ole kavereita. Miten se on sinulta pois jos joku toinenkin kokee yksinäisyyttä? Todellista järjenköyhyyttä.
Onkohan ongelma siinä, että totaaliyksinäinen ei saa kaikkea sympatiaa, kun sitä annetaan myös ihmisille joilla on "edes joku". Vaikka eihän sympatiaa ole jokin rajallinen määrä. En nyt mitään muuta syytä keksi sille miksi olisi "törkeää" sanoa yksinäiseksi sellaista, joka ei ole kirjaimellisesti täysin yksin.
Mä voin ainakin tuntea sympatiaa kaikenlaisia yksinäisiä kohtaan. Joten en itse ainakaan ymmärrä tuotakaan näkökulmaa. Kaikkea maailman sympatiaa ei pysty kukaan jokatapauksessa omimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tunne. Ei sinua varmaan kukaan tule fyysisesti estämään.
No omasta mielestäni yksinäisyyden ongelma kokee inflaation, jos kuka tahansa voi sitä käyttää. Toki ajoittain voi tuntea mitä tahansa, mutta jos puhutaan yhteiskunnallisella tasolla, niin kyllä siitä pitäisi rajata nämä mutuyksinäiset pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itsensä voi tuntea yksinäiseksi. Minulla on aviomies, jonka kanssa läheinen suhde, ja yhdessä tehdään paljon. Minulla on useampi iso lapsi, joiden kanssa voi touhuta mitä vaan. Olen yhdessä äitiini, ja minulla on kymmeniä kivoja tuttavia, jokunen, joiden kanssa joskus touhutaan yhdessä vapaalla. Someni on aivan täynnä ihmiskontakteja, koska työn takia kuljen kissanristiäisissä, missä tuttavat minut tagaavat kuviin, ja kommentoivat kaikenlaista ’oli ihanaa’-tyyppistä. Joten olen varmaan niitä, joita yksinäiset kadehtivat.
Oikeasti koen itseni yksinäiseksi. Ne somekontaktit ’tykkäävät’ minusta työkseen kuten minä heistä. Ihan kivoja he ovat, mutta eivät todellisia ystäviä. En tiedä, onko maailmassa montaakaan ihmistä, joka pitäisi minusta juuri siksi, että minä olen minä. Tai ketään, jolle voisin soittaa keskellä yötä, kun asiat eivät olekaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No omasta mielestäni yksinäisyyden ongelma kokee inflaation, jos kuka tahansa voi sitä käyttää. Toki ajoittain voi tuntea mitä tahansa, mutta jos puhutaan yhteiskunnallisella tasolla, niin kyllä siitä pitäisi rajata nämä mutuyksinäiset pois.
Mutuyksinäiset? Yksinäisyyshän nimenomaan on tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Koska se on törkeää niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisiä. Eikö sinua ketuttaisi, jos joku Keskisen Vesa marisisi lehdessä, miten kamalaa on, kun rahat eivät riitä?
Todella ontuva vertaus. Tuolla sun Keskisen Vesa -logiikalla sillä yksinäisyydestä valittavalla ihmisellä pitäisi olla ympärillään laaja kaveripiiri ja silti valittaisi yksinäisyyttään.
No okei. Ajatellaan sitten, että sinulle jää kuussa laskujen jälkeen käteen 300 euroa, ja jollekin jää 800 euroa ja marisee, miten köyhä hän on.
Mulle jää kuussa reilu satanen laskujen jälkeen, mutta kyllä mä ymmärrän niitä jotka valittavat kun laskujen jälkeen jää vaikka muutama satanen, koska köyhiähän nekin on vaikka ovatkin vähän varakkaampia kuin minä.
Mutta ymmärrätkö sellaista, jolla jää käteen vaikka se 800? Jos hänestä nyt vain sattuu tuntumaan siltä, että se ei riitä, vaikka enemmistölle se riittää tosi hyvin?
Ymmärrän, koska sillä on sitten varmaan erilaiset kulut kuin mulla, eikä se 800 euroakaan mikään älytön summa ole. Samoin kuin ymmärrän että sekä täysin yksin oleva että yhden/muutaman ihmissuhteen omaava voivat olla molemmat yksinäisiä, vaikka se yksinäisyys ehkä on niillä vähän erilaista.
Mitkä kulut? Minähän sanoin laskujen jälkeen, jolla tarkoitin pakollisia menoja miinus ruokaostokset.
No on niitä muitakin kuluja kuin laskut ja ruoka, esim. auto tai matkakortti, lääkkeet, lemmikit jne. Mutta ei tää nyt varsinaisesti liity tähän aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
No omasta mielestäni yksinäisyyden ongelma kokee inflaation, jos kuka tahansa voi sitä käyttää. Toki ajoittain voi tuntea mitä tahansa, mutta jos puhutaan yhteiskunnallisella tasolla, niin kyllä siitä pitäisi rajata nämä mutuyksinäiset pois.
Joo siis toki, mutta se, että ihminen, jolla ei ole oikeasti kavereita ei saisi tuntea itseään yksinäiseksi on ihan naurettavaa. Se, että on parisuhteessa ei tarkoita vielä juuri mitään. Kun ihan oikeasti niitä parisuhteita on laidasta laitaan. Parisuhde voi olla aivan totaalip*ska, jossa ihminen yrittää roikkua viimeisillä voimillaan vaikka juuri sen takia ettei ole ketään muuta elämässä.
Olen parisuhteessa ja tunnen itseni joskus yksinäiseksi. Olen ollut myös sinkku ja yksinäinen, eikä näitä tunteita voi verrata keskenään. Silti molemmissa tilanteissa yksinäisyyden tunne on aivan todellinen.
Nyt, kun olen parisuhteessa, yksinäisyys on erilaista kuin silloin, kun minulla ei ollut kumppaniakaan. Se on vähemmän raastavaa, vähemmän amputoivaa, vähemmän kuluttavaa... mutta silti se on yksinäisyyttä. Kumppanillani on kavereita, minulla ei tällä hetkellä yhtään. Minulla ei ole edes työkavereita (en ole työtön, tiedoksi niille, jotka siihen kuitenkin takertuisivat). Harrastan varojeni mukaan, olen harrastanut aina, mutta harrastusten kautta en ole koskaan saanut yhtään kaveria saati ystävää. Tulen kuitenkin hyvin juttuun ihmisten kanssa ja tutustun helposti, tuttavuudet vain eivät koskaan syvene edes kaveruudeksi asti.
Nykyään olen jo niin sopeutunut tilanteeseeni, etten enää edes yritä ystävystyä harrastuksissa tapaamieni ihmisten kanssa. Olen tietysti ystävällinen kaikille ja juttelen niitänäitä, mutten enää viitsi yrittää saada ystäviä -ei niitä minulle riitä kuitenkaan. Onneksi on kumppani ja lemmikit, sillä lohduttaudun, kun yksinäisyyden tunne välillä riipaisee.
Sori te minäminäminä -ihmiset, jotka ajattelette, että vain te saatte kokea olevanne yksinäisiä niin ei tosiaan ole lainkaan ihme jos ei ole elämässä ketään kun asenne on tuo. Kukaan muu ei saa tuntea mitään koska MINÄÄÄÄ.
Mulle jää kuussa reilu satanen laskujen jälkeen, mutta kyllä mä ymmärrän niitä jotka valittavat kun laskujen jälkeen jää vaikka muutama satanen, koska köyhiähän nekin on vaikka ovatkin vähän varakkaampia kuin minä.