"Pakonomainen haaveilu" - jollain muulla?

Ala kirjoittaa tai tehdä elokuvaa. Muuta haaveilu toiminnaksi.

Juu, terveisiä 1500 - luvulta! Kirjat ovat lapsuudesta asti toimineet eräänlaisena huumevarastona josta olen trippini etsinyt. Kutsun niitä maailmoiksi. Tarinat jatkuvat ja muokkautuvat mielessäni, saatan uppoutua niihin tuntikausiksi. Suoritan oikeaa elämääni autopilotilla, kun mieleni on avaruuslennolla. Nuorena kirjoitin päiväkirjaani, että tämä elämä ja todellisuus ovat vain kehykset kaikelle muulle. Kirjoissa on tavallaan tiettyjä kohtia, joista pääsen luikahtamaan maailmoihin. Kerään näitä kohtia. Maailmoissa olen joskus mukana itse, useasti en. Kirjoista saan pääsankarit, Keksin täydentävät hahmot. Minulla on myös muutama ihan oma maailma, ihan ikiomine hahmoineni. Mitään tästä en tee tietoisesti, tekemällä tee. Mieleni tekee sen itse, tajunnanvirtana. Täällä pään sisässä käykin aikamoinen meteli. Jatkuvasti ties mitä pulinaa, musiikkia ja seikkailua. Kenellekään en ole kertonut, ajattelin pitkään että kaikilla on samanlaista, mutta salaa. Että nämä maailmat ovat suurin olemassaoleva tabu, eikä niitä saa nimeltä mainita edes, ei vihjata edes. Nyt tiedän ettei näin ole, vaan että minä olen vain ihan helvetin outo. No, onpahan ainakin lystiä toisin kuin teillä tuottoisilla, paremmilla ihmisillä. Minun ei tarvitse harrastaa extremelajeja, jotta kokisin jotain järisyttävää. Ihan lähibussillakin pääsee avaruuteen, jos on tällaiset aivot.