Lue keskustelun säännöt.
"Pakonomainen haaveilu" - jollain muulla?
25.11.2018 |
Onko muita, jotka viettävät paljon aikaa oman pään sisällä, omassa mielikuvituksessa? Minulla on ollut näin vuosia enkä jotenkin pääse tästä "addiktiosta" yli. Koen samaan aikaan voimavaraksi ja taakaksi. Tämähän muodostuu ongelmaksi siinä vaiheessa, kun oikea elämä alkaa tuntua mitäänsanomattomalta tämän rinnalla.
Lisää tietoa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maladaptive_daydreaming_%28pakonomainen_h…
Kommentit (82)
Itse haaveilen siitä että olen ihan joku toinen ihminen. Ja siitä että olisin ihastukseni kanssa yhdessä. Haaveilen melkeinpä päivittäin. Mutta en pysty haaveilemaan kunnolla jos en samaan aikaan pyöräile tai ole autossa ja kuuntele musiikkia. Joskus saatan uppoutua omiin maailmoihini jopa 4 tunniksi. Olen ollut koukussa haaveiluun jo 2 vuotta, ja aina haavemaailmassani on samat tyypit mutta eri kohtaukset. Ja jos haaveissani tapahtuu jotain iloista alan aina hymyilemään ja jos tapahtuu jotain surullista saatan joskus alkaa itkemään.
Luulin aikasemmin että oon ainoo joka on tälläne mut onneks oon löytäny nää mahtavat keskustelut.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tästä julkaisusta on jo aikaa, mutta olisitko valmis keskustelemaan asiasta sähköpostitse?
Käyttäjä41509 kirjoitti:
Tai olisko joku siis
En halua sähköpostitse, mutta voin sanoa että sellaista rönsyilevää epäyhtenäistä päiväunelmointia tapahtuu 24/7. Yritän alkaa kanavoimaan sitä fiktion puolelle takaisin ja alkaa kirjoittamaan ajatuksia ylös novellina.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te haaveilette?
T. Mielinkuvitukseton...
En haaveile, vaan katselen lähinnä blu-raylta ja DVD:ltä muiden tekemiä haaveita. Tapasin muuten joskus kauan kauan sitten 90-luvulla ravintolassa nuoren miehen, joka sanojensa mukaan haaveili päivittäin seksistä sen Pulmuset sarjassa esiintyneen, Al Bundyn hoikkaa naapurin vaimoa (oliko Darcy?) esittäneen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus yllätän itseni haaveilemassa. Suhtaudun siihen ymmärtäväisesti ja hiukan naureskelen itseäni, sillä lailla hyväntahtoisesti. Eli mulle se ei ole ongelma vaan voimavara ja se kertoo minulle minusta itsestäni asioita, joita en ehkä arjen kiireessä muuten tajuaisi. Sieltä saattaisi löytyä vaikka unelmia oikeastikin toteutettavaksi, samoin sieltä löytyy naurettavuuksia ja luonteen heikkouksia joihin, kuten sanottu, suhtaudun huumorilla ja tunnustan ne osaksi itseäni. Yleensä mulla ei kyllä ole aikaa haaveilla.
Haluaisin tätä kautta vain löytää jonkun joka haluaisi tulla aiheesta haastateltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväunelmia on jokaisella ajoittain.
Ai kiva, mulla on nyt sitten tämäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivi syö miestä. Kävin aikanaan "haaveiluun" sellaisen korkeakoulun ettei paremmasta väliä. Toinen näkee sellin, mutta minä olin omalla saarellani monikerroksisen puolustusjärjestelmän takana.
Sitten tietenkin ne varsinaiset kokonaiset vaihtoehtoiset todellisuudet. Itse en koskaan hakeutunut ideaaliversioihin omasta elämästäni vaan loin täysin uusia maailmoja. Ajallisesti ne saattoivat olla tulevaisuudessa tai menneisyydessä.
Kaikki alkaa rungosta. Jos haluat luoda paikan aloita aina samoista jo rakennetuista yksityiskohdista ja vasta kun olet käynyt ne läpi alat rakentaa lisää. Kun tätä toistaa kyllin monta kertaa paikasta tulee lopulta jotain todellisen ja mielikuvituksen välimaastossa olevaa konkretiaa. Jos luomasi paikka on tarkoitettu suojaksi todellisuudelta älä koskaan puhu siitä kenellekään tai et enää ole linnassasi 100% yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä ilmiö. Pystyttekö toimimaan samaan aikaan, samaan tapaan, kuin joku väsyneenä pystyy ajamaan autolla tutun reitin ajatuksissaan?
Ei sitten korona-/Nato-jutut paljon haittaa? ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten korona-/Nato-jutut paljon haittaa? ;D
Lisään, että niihinkin voi "uppoutua", hah hah...
"pakonomainen" ei kuulosta kovin osuvalta nimitykseltä ilmiölle, kun ketjua lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kova haaveilemaan. Yleensä haaveilutarinani liittyvät johonkin ihastukseeni. Haaveilen erilaisista kohtaamisista ja seksistä ihastuksen kohteen kanssa. Kun on oikein hyvä tarina päässä meneillään, voin ajatella sitä myös töitä tehdessä. Normioloissa haaveilu sijoittuu nukkumaanmenon aikaan tai vapaapäivänä päiväuniin. Eli usein nukahdan haaveiluni keskelle, se on vähän kuin unisatu.
Kirjoitan myös tarinoita, mutta haaveilujani en kirjoita ylös, ne ovat satuja vain itselleni.
En koe kärsineeni haaveilusta, päin vastoin se on tuonut iloa. Toki joskus on harmittanut se, että haave on vain haave, ihastukseni kohde ei oikeasti välitä minusta.
Minulle myös haaveilut ovat seksiunelmia. Harrastan seksiä ihmisten kanssa, jotka ovat tuottaneet minulle iloa. Ja toisaalta harrastan myös niitten kanssa, jotka ovat ilkeitä, pelottavia tai negatiivisia. Haaveilut päätyvät usein itsetyydytykseen ja orkkuihin, ja endorfiinihuumassa on hyvä elää, mikään ei enää tunnu pahalta. Paitsi tietysti se, että joku häiritsee ja "pakottaa" tähän todellisuuteen. Silloin se ei tietenkään haittaa, jos kyseessä on joku sopiva "runkkumateriaali". Työssäni onneksi on tällaista tarjolla pilvin pimein. Minulle riittää hyvin päänsisäinen seksi. En pyri mihinkään kenenkään kanssa oikeassa elämässä. Mieheni kanssa seksi on aina ollut surkeaa ja pysyttelen nykyään mokomasta kokonaan erossa.
Tuo onkin jännä. Että seksikumppanit valikoituvat sen mukaan, kuinka intensiivisiä ilon, ilkeyden tai pelon tunteita he sinulle aiheuttavat (masokistista, itsetuhoista?) - ja toisaalta, olet puolisollesi kylmä. Ilmeisesti hän on sinulle "liian tuttu", eikä siten tarjoa sitä palkinto-/rankaisu-teemaa, josta kiihotut.
Haavemaailman kulissit vaihtelee kausittain, yleensä yksi aihe kestää viikkoja tai korkeintaan kuukausia.. sen jälkeen kun ns herää todellisuuteen saattaa nousta pieni masennus joka kestää myö jonkun viikon.... tällä hetkellä juuri odotan seuraavaa haavemaailman aukeamista koska oikea elämä on ollut melko pettymys
Vierailija kirjoitti:
Haavemaailman kulissit vaihtelee kausittain, yleensä yksi aihe kestää viikkoja tai korkeintaan kuukausia.. sen jälkeen kun ns herää todellisuuteen saattaa nousta pieni masennus joka kestää myö jonkun viikon.... tällä hetkellä juuri odotan seuraavaa haavemaailman aukeamista koska oikea elämä on ollut melko pettymys
Hm. Kuulostaa pelin teemalta (season).
Ja pakko muuten kertoa, että tämän hetkisessä "tarinassani" olen villissä lännessä :D olen tässä jo nyt parisen viikkoa elänyt, mutta luulen että kohta taas vaihtuu. Täytyy sanoa että kirjoittaessani tätä, kuulostan ihan mielipuolelta.