Lue keskustelun säännöt.
Lapset ja saatanallinen meteli heti aamusta
25.11.2018 |
Kaikki osanottoni naapureille, mutta siis ihan oma pää ei meinaa kestää tätä joka-aamuista eläintarhaa, joka meillä starttaa käyntiin pahimmillaan 5.30. Juostaan(vaikka kielletty) kolistellaan (vaikka kielletty) huudetaan ja kiljahdellaan (vaikka kielletty) otetaan kaikkein kovaäänisimmät leikit (vaikka kielletty) tai sitten vaan mölistään, ulistaan, ähistään, nahistellaan, kolkutellaan, kilkutellaan, kopsutellaan, nakutellaan, tömistellään ja ulistaan huoneesta toiseen.
Minä en JAKSA. Varmaan eniten häiriötä aiheuttaa jo minun katkenneen pinnan aiheuttama huutokomennus. Kun mikään ei mene perille. Ei mikään.
Lastenohjelmat ei näitä kiinnosta eikä mikään hiljainen puuha.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatko ne liian aikaisin nukkumaan. Syynä varmaan se, että haluatte omaa aikaa illalla. Siitä kuitenkin sitten tietysti seuraa aikainen herääminen.
Itse laitoin lapseni aina klo 23 nukkumaan. Päiväunia en rajoittanut. Enkä herätellyt aamulla, jollei ollut menoa.
Lapseni sai tarpeeksi unta enkä joutunut itse heräämään liian varhain.
Eli laitoin lapseni nukkumaan aina samalla kuin itsekin menin.
Otappa nyt huomioon että meillä käydään kuitenkin töissä ja viikolla pyörii koulu ja päiväkoti jolloin pitää viimeistään seiskalta nousta ylös. Ei mitenkään onnistu sellainen että viikonloppuna valvotaan miten huvittaa ja sit arkena palataan ruotuun, ei tämän ikäisten kanssa. Se on vapaalla sama rytmi kuin arkena.
Lapset menee meillä nukkumaan 20.00 noin ja me itse heti sen jälkeen kun vain ehtii pakollisilta kotihommilta tai kun töistä pääsee kotiin kömmitty. Oma aika? Mitä se on?
Hajoita ja hallitse oli tähän mennessä varmaan paras neuvo. Ovat rauhallisempia erikseen....
Ap
Jos herätys on vasta seiskan aikaan niin nukkumaan ei todellakaan tarvitse mennä iltakaheksalta. Hyvin riittää yhdeksän aikaan lapsille ja teille kympin-yhdentoista aikaan. Miksi ihmeessä pitää käydä noin aikaisin nukkumaan, kun kerran herätys ei tuon aiemmin ole?
Melko rohkeaa väittää ettei ap:n lapset tarvitsisi arkisin 11-tunnin yöunia, mikä on aivan normaali unimäärä 4- ja 7-vuotiaille lapsille, pienempi voisi nukkua tunnin, pari enemmänkin (esim. ne päiväunet) ja se olisi normaalia. Varsinkin jos yöunet viikonloppuisin jäävät alle 10-tuntisiksi eikä ole varmuutta siitä johtuuko se siitä ette unta tarvita enempää vai siitä että jokin muu houkuttelee ponkaisemaan pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.
Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.
Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.
Kyllä meidän lapset on ihan kilttejä ja fiksuja lapsia ja koulussa ja päiväkodissa menee erittäin hyvin, vaikka aamuisin heräävät aikaisin ja ovat heti täynnä virtaa ja kotona tulee joskus kolhuja :) Mun ei ole koskaan tarvinnut muuten huutaa tyynyyn. Huudan harvoin muutenkin. Meillä kaikki tunteet on sallittua, niin lapsilla kuin vanhemmilla, myös kiukun ja harmin tunteet. Lasten ei aina tarvitse olla kilttejä ja hiljaisia, ei tee hyvää lapsen kehitykselle moiset vaatimukset. Myös kiukku ja huuto saa tulla ja sitten sitä vaan opetellaan pikkuhiljaa tunnistamaan ja käsittelemään.
Ap
Samat ajatukset! 6 vuotta vinkumassa ja huutamassa kerrostalossa... jestas sentään. Kasvatusasioissa voit hakea neuvolasta/perheneuvolasta apua ja arjen hallintakeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkyttävälle. Olisiko teidän mahdollista muuttaa omakotitaloon, että naapurit saisi rauhaa? Miksi lapsesi ei tottele sinua? Voi naapuriparkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.
Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.
Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.
Eilen mies oli 2h metsäretkellä lasten kanssa, kun tulivat kotiin niin 3v alkoi vetää potkumopolla patteria päin karjuen kurkku suorana " RYHMÄ HAU ! RYHMÄ HAU ! JÄLLEEN VAUHTI PÄÄLLÄ! " ja 5v meni hyppimään sänkyymme niin että tyynyt lenteli lattialle. Kun sain komennettua ruokapöytään, alkoivat molemmat kailottaa "PUUHA PETE KAIKEN RIKKOO ! PUUHA PETE !" ja läpsyttää pöytää eikä syömisestä tullut mitään. Lopulta sitten karjui mieskin ,että joutuvat parvekkeelle jäähylle jos eivät lopeta.
Tuntuu, että kun käytät noita jossain leikkipuistossa tai metsäretkellä niin villiintyvät vain pahemmin..
No, menikö ne lapset parvekkeelle jäähylle? Haitko itse kädestä pitäen sen sängyllä pomppivan lapsen pois? Otitko potku opin parempaan talteen?
Ihan oikeasti. Jos teidän rangaistukset on ponnettomia ja ette tajua että metsäretken jälkeen se riehuminen voi olla väsymystä, jonka lapsi on oppinut purkamaan riehu alla, niin se meno on tuollaista.
News flash: lapsi ei tarvitse potkumopoa sisällä. Ihan vaikka aloita siitä. Ja sama sinullekin, he ovat tottuneet että huomion saa riehumalla, ja että siitä ei oikeasti seuraa mitään. Se äidin huuto on huomiota sekin, ja lapsi tottuu siihen eikä osaa ajatella, että muunlaistakin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.
Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.
Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.
Kyllä meidän lapset on ihan kilttejä ja fiksuja lapsia ja koulussa ja päiväkodissa menee erittäin hyvin, vaikka aamuisin heräävät aikaisin ja ovat heti täynnä virtaa ja kotona tulee joskus kolhuja :) Mun ei ole koskaan tarvinnut muuten huutaa tyynyyn. Huudan harvoin muutenkin. Meillä kaikki tunteet on sallittua, niin lapsilla kuin vanhemmilla, myös kiukun ja harmin tunteet. Lasten ei aina tarvitse olla kilttejä ja hiljaisia, ei tee hyvää lapsen kehitykselle moiset vaatimukset. Myös kiukku ja huuto saa tulla ja sitten sitä vaan opetellaan pikkuhiljaa tunnistamaan ja käsittelemään.
Ap
Luulet, että meidän lasten hyvä käytös on sitä, että eivät saa näyttää tunteitaan? Saavat, mutta eivät saa huutaa, kolistella tahallaan eivätkä riehua sisällä aamuisin vaikka emme edes asu kerrostalossa. Ei säännöt ja peliajat tarkoita sitä, että lapsi tukahdutetaan.
Koita nyt päättää, että millaisia ne sun lapset on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätäkin ketjua lueskellessa olen niin äärettömän onnellinen, että tein vain yhden lapsen, ja hänkin on jo teini. Naapureissa on lapsiperheitä, mutta huutoa eikä mekastusta kuulu. Asun kalliimmalla alueella, ehkä tuo kauhea mekastaminen liittyy myös huonompaan sosio-ekonomiseen asemaan..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.
Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.
Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.
Kyllä meidän lapset on ihan kilttejä ja fiksuja lapsia ja koulussa ja päiväkodissa menee erittäin hyvin, vaikka aamuisin heräävät aikaisin ja ovat heti täynnä virtaa ja kotona tulee joskus kolhuja :) Mun ei ole koskaan tarvinnut muuten huutaa tyynyyn. Huudan harvoin muutenkin. Meillä kaikki tunteet on sallittua, niin lapsilla kuin vanhemmilla, myös kiukun ja harmin tunteet. Lasten ei aina tarvitse olla kilttejä ja hiljaisia, ei tee hyvää lapsen kehitykselle moiset vaatimukset. Myös kiukku ja huuto saa tulla ja sitten sitä vaan opetellaan pikkuhiljaa tunnistamaan ja käsittelemään.
Ap
Luulet, että meidän lasten hyvä käytös on sitä, että eivät saa näyttää tunteitaan? Saavat, mutta eivät saa huutaa, kolistella tahallaan eivätkä riehua sisällä aamuisin vaikka emme edes asu kerrostalossa. Ei säännöt ja peliajat tarkoita sitä, että lapsi tukahdutetaan.
Koita nyt päättää, että millaisia ne sun lapset on.
Ei mun tarvitse päättää mitään, he ovat sellaisia kuin kerroin :) Jos kiukku tulee aamulla se tulee, ei se katso aikaa eikä paikkaa. Eikä meilläkään saa tahallaan riehua sisällä aamuisin, hassuilla laseilla luet juttuja. Se että sanon että asia x on meille haastava ja aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, ei tarkoita että meillä käytös x olisi silti sallittua. Eikä meillä ole peliaikoja koska ollaan niin natseja, ettei olla tämän ikäisille vielä edes pelejä sallittu. Paitsi lautapelejä ja palapelejä, niitä saa pelata rajattomasti jos tahtoo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh mitä perheitä ja tapoja tässä ketjussa. Meillä on erittäin rauhalliset ja tottelevaiset lapset (jotka toki kokeilee rajoja säännöllisesti), tämä johtuu varmasti siitä että on aivan pienestä, alle 1-vuotiaasta asti opetettu tapoja. Miten missäkin käyttäydytään, jos toimitaan toisin, mitä siitä seuraa ja miksi muut ihmiset pitää ottaa huomioon.
Ap:n lapset vaikuttavat väsyneiltä, kun tuolla tavalla riehuvat. Meillä 4 ja 7-vuotiaat nukkuu 10-11 tuntia yössä. 4-vuotiaalla on vähän pienempi unentarve kuin esikoisella, joka nukkui 12 tuntia yössä vielä vuosi sitten. Eroja siis lapsissa löytyy kyllä. Jos lapset yrittävät liian aikaisin ylös, sanotaan, että nyt on yö, nyt nukutaan. Mieti, miten itse toimisit, jos lapsi heräisi esim. kello 02 aamuyöllä. Saako hän silloin nousta ylös aamupalalle?
Mieti ruokarytmi myös kohdalleen, onko lapsilla nälkä, kun heräävät aikaisin? Onko rutiinit muuten kunnossa?
Lapset kyllä ymmärtävät, miksi aamulla ei saa metelöidä, kun sen heille jaksaa selittää uudelleen ja uudelleen. Keksikää yhdessä, mitä kivaa hiljaista puuhaa aamulla voisi tehdä. Lempiohjelma/pelaaminen/piirtäminen? Tarrataulu vaikka käyttöön, jos ei muuta. Ensin positiivisen kautta ja jos ei meinaa onnistua, sitten käyttöön rangaistukset huonosta käytöksestä.
Tarvittaessa veisin myös lääkäriin, jos tuntuu, että taustalla voisi olla jokin sairaus tai oireyhtymä. Mutta veikkaan, että kyse on vain univajeesta. Melatoniini ja hiilarit illalla voi auttaa nukkumaan paremmin.
Tärkeintä on itse olla johdonmukainen, eikä palkita huomiolla huonoa käytöstä. Useimmiten vanhempi itse joutuu muuttamaan tapojaan.
Meillä oli joskus samaa.
Ratkaistiin niin että vuorotellen jompi kumpi lapsista istui meidän makkarissa niin kauan kun itse vielä nukuttiin ja pikkusisarus nukkui. Olivat siinä ilman viihdykettä. Sai valita istuiko lattialla vai tuliko meidän sänkyyn jatkamaan unia. Hyvin usein valitsivat lattialla istumisen.
Heräsivät kuuden aikaan tappelemaan joka aamu. Joskus aiemmin, joskus myöhemmin mutta klo 6.00 oli aika vakio.
Ja siis aina kun se eläimellinen huuto alkoi niin sattumanvaraisesti jompi kumpi veljeksistä tuli makariin.
Kovat päät oli, vuosia tätä tehtiin. Lomien aamut oli aina pilalla noiden riitojen takia.
Nykyään ei enää ole tarvinnut. Varmaan kyllästyivät viettämään aamunsa ilman telkkaa, pelikonetta tms. Ovat nyt 11- ja 14-vuotiaat.
Tosin molemmilla adhd diagnoosit mutta en tiedä millaisia olisivat nyt ilman tuota vuosia kestävää makuuhuoneessa istumis rumbaa!? Varmaan tappelut jatkuisi edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.
Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.
Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.
Olen samaa ja olen eri mieltä. Muistan miten esikoisen kanssa taivastelin, kun meillä oli yövieraita, että on se %#&¤%" kun ne ei saa sitä omaa leikki-ikäistään olemaan möykkäämättä aamulla kello kuusi, miksi kaikki asiat pitää huutaa ja kaikki leikit pitää olla rymiseviä. Ei meidän lapsonen vaan, hän osasi kuiskata ja jutella normaalivolyymilla ja viihtyi piirtelemässä ja oli tietoinen ympäristöstään ja muiden tarpeista. Sitten saimme toisen lapsen, joka kyseenalaisti aika tehokkaasti huippukasvatuksemme :D Tämä toinen armastus nimittäin ei osannut innostuessaan puhua huutamatta ennen kuin 5-vuotiaana, vaikka voin vakuuttaa, että tätä harjoiteltiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin, kotona ja päiväkodissa, mutta kun ajatus tuli, se tuli myös suusta ulos ja äänen kera. Lapsen kuulokin tutkitutettiin tämän vuoksi, mutta todettiin normaaliksi, eikä syynä voi olla edes päiväkodin melutaso koska kailotus oli olemassa jo ennen päiväkodin aloitusta.
Kävimme kaikesta huolimatta harjoittelemassa kirjaston satutunnit, teatterit ja muut menot (ja huolehdin ettemme häirinneet muita!), mutta tämä lapsi tarvitsi selvästi esikoista enemmän aikuisen välitöntä ohjausta, jatkuvaa muistuttelua ja esim. fyysistä vaimentamista (kosketuksella, esim. silityksellä jatkuva viesti siitä että tämä on nyt rauhallinen ja hiljainen tilanne). Muutenkin tämän lapsen impulssiherkkyys oli ihan eri luokkaa, vaikka hänkin on täysin normaali, terve lapsi, normaalivaihtelun eri päässä kuin esikoinen, ei hänellä 4-vuotiaana riittänyt ajatukset siihen miltä legolaatikon kaataminen lattialle kuulostaa nukkuvasta vanhemmasta kun mielessä on vain se että moottoripyörän rengas on jossain siellä pohjalla eikä ota löytyäkseen.
Ja kun nämä kaksi sovitetaan yhteen, ääniherkkä rauhaa rakastava esikoinen ja äänekäs ja kauniisti sanottuna eloisa kuopus, niin voin vakuuttaa, että erinäisiä riitojakin olen pompannut aamuvarhain selvittelemään kun kuopus pelkällä normaalilla olemisellaan raivostuttaa esikoista. On saanut oikeasti tehdä töitä, ettei nujerra innostuvan, vauhdikkaan lapsen persoonaa ja itsetuntoa samalla kun yrittää kasvattaa hänestä paremmin siedettyä seuraa ja tarjota esikoiselle hänen tarvitsemaansa tilaa ja rauhaa. Ja tulokset tulevat hitaasti. Onneksi asutaan omakotitalossa.
Tämäkään ei auta ap tä yhtään,mutta et varmaan oo ainoo jos lohduttaa yhtään. Mitähän varten mukulat on nykyään niin äänekkäitä,rauhattomia ja villejä? Ei osata enää leikkiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.
Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.
Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.
Kyllä meidän lapset on ihan kilttejä ja fiksuja lapsia ja koulussa ja päiväkodissa menee erittäin hyvin, vaikka aamuisin heräävät aikaisin ja ovat heti täynnä virtaa ja kotona tulee joskus kolhuja :) Mun ei ole koskaan tarvinnut muuten huutaa tyynyyn. Huudan harvoin muutenkin. Meillä kaikki tunteet on sallittua, niin lapsilla kuin vanhemmilla, myös kiukun ja harmin tunteet. Lasten ei aina tarvitse olla kilttejä ja hiljaisia, ei tee hyvää lapsen kehitykselle moiset vaatimukset. Myös kiukku ja huuto saa tulla ja sitten sitä vaan opetellaan pikkuhiljaa tunnistamaan ja käsittelemään.
Ap
Aloituksessa suurinta häiriötä aiheutti huutosi,hetkeä myöhemmin huudat harvoin ???
Vierailija kirjoitti:
Nukuin tänään 12 asti kun illalla meni vähän myöhempään leffojen ja kirjojen kanssa. Ihana rauha ja hiljaisuus vallitsi kun menin alakertaan jauhamaan tuoretta kahvia pavuista ja laitoin vahvan kahvin tulemaan. Nautin munakokkelia, kahvia ja hedelmiä lukiessani aamun lehteä täydellisen hiljaisuuden vallitessa.
Hiukkasen erilainen aamu kuin teillä....
Terv. vela 32v
Minä puolestani heräsin sunnuntaiaamuna klo 11, ja tein myös nuo mainitsemasi asiat.
Erona sinuun se, että toinen lapseni asuu jo poissa kotoa, ja 17-v nukkui myös myöhään. Eikä toki melua muutenkaan.
Nautin ihanasta aamusta ja päivästä mieheni kanssa.
Saan myös välillä koko perheeni yhteen syömään viikonloppuna, mikä on ihanaa. Mites sulla?
T. 45-v äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.
Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.
Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.
Kyllä meidän lapset on ihan kilttejä ja fiksuja lapsia ja koulussa ja päiväkodissa menee erittäin hyvin, vaikka aamuisin heräävät aikaisin ja ovat heti täynnä virtaa ja kotona tulee joskus kolhuja :) Mun ei ole koskaan tarvinnut muuten huutaa tyynyyn. Huudan harvoin muutenkin. Meillä kaikki tunteet on sallittua, niin lapsilla kuin vanhemmilla, myös kiukun ja harmin tunteet. Lasten ei aina tarvitse olla kilttejä ja hiljaisia, ei tee hyvää lapsen kehitykselle moiset vaatimukset. Myös kiukku ja huuto saa tulla ja sitten sitä vaan opetellaan pikkuhiljaa tunnistamaan ja käsittelemään.
Ap
Aloituksessa suurinta häiriötä aiheutti huutosi,hetkeä myöhemmin huudat harvoin ???
Niin huudankin. Kirjoitin yhdestä aamusta jolloin tilanne karrikoitui että jo huusin. Kun hermo meni. Enkä yleensä huuda vaikka hermo menis.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sillain menee paremmin kun hyväksyt sen, että ei voi nukkua aamulla. Mutta jos nukut yöt niin olet jo voiton puolella.
Itse en nukkunut n 5 vuoteen yhtään täyttä yötä - kahden tunnin pätkissä meni yöt.
Silloin vielä esikoinen oli teini ja viikonloppuisin piti vahtia hänenkin kotiintulo.
Oli sellainen koomainen olotila. Hirvittää ajatellakin.
Ei todellakaan tarvitse hyväksyä sellaista, että 7- ja 4-vuotiaiden lasten vanhemmat eivät voi nukkua aamulla. Kyllä sen ikäisten pitää oppia olemaan hiljaa ja touhuamaan omiaan tunti-pari, jos heräävät aikaisin. Osa lapsistahan nukkuu vielä alakouluikäisinäkin melko huonosti yönsä, saattaa saada kauhukohtauksia tms., ja silloin sitä suuremmalla syyllä vanhempien on saatava unta edes aamusta.
Nuoret, miettikää tarkkaan lapsen hankintaa. Pikkulapsi arki on painajaista josta vaan suurin osa ihmisistä ei uskalla puhua.
On olemassa rauhallisia, ajattelevia ihmisiä ja sitten niitä viallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillain menee paremmin kun hyväksyt sen, että ei voi nukkua aamulla. Mutta jos nukut yöt niin olet jo voiton puolella.
Itse en nukkunut n 5 vuoteen yhtään täyttä yötä - kahden tunnin pätkissä meni yöt.
Silloin vielä esikoinen oli teini ja viikonloppuisin piti vahtia hänenkin kotiintulo.
Oli sellainen koomainen olotila. Hirvittää ajatellakin.
Ei todellakaan tarvitse hyväksyä sellaista, että 7- ja 4-vuotiaiden lasten vanhemmat eivät voi nukkua aamulla. Kyllä sen ikäisten pitää oppia olemaan hiljaa ja touhuamaan omiaan tunti-pari, jos heräävät aikaisin. Osa lapsistahan nukkuu vielä alakouluikäisinäkin melko huonosti yönsä, saattaa saada kauhukohtauksia tms., ja silloin sitä suuremmalla syyllä vanhempien on saatava unta edes aamusta.
En kyllä sanoisi että 4-vuotias on välttämättä sosiaaliselta kehitykseltään kypsä hoitamaan niitä leikissä tulevia ristiriitatilanteita ilman aikuisen tukea reilusti tai että jokainen 7-vuotiaan olisi kypsä pärjäämään ilman tukea sen epäreiluuden kanssa mikä ehkä on edessä kun vuorovaikutuskumppani on 4-vuotias 4-vuotiaan kypsymättömyydellä. Monilta onnistuu, ehkä useimmilta, mutta kaikilta ei, eikä siinä yhtään auta se että "pitäisi" ja että vanhemmat nousee sitten tatti otsassa kun "olis pitäny".
4-vuotias on kuitenkin vasta 4-vuotias, eikä se isompi voi olla vastuussa pienemmästä. Jos se lapsi tarvitsee ohjausta aamulla eikä sisaruksesta ole apua niin vanhempi vain nostaa sen ahterinsa pedistä ja ohjaa ja toivoo aikaa parempaa.
Aikaisin heräämistä ja univelkaa ei voi ymmärtää, ellei ole sitä itse kokenut. Monille vanhemmille nukkuminen viikonloppuisin klo 07 asti on lottovoitto. On ihan eri asia, onko herätys 05 vai 07. Ja kukaan ei lähde puistoilemaan 06:30 viikonloppuaamuna, etenkään marraskuussa.
Kerrostaloasumisen totaalinen painajainen.
Muiden täytyy vaan ymmärtää ja herätä lapsiperheen meluihin vknloppuaamuisin kuudelta, koska lapset. Tai oikeammin, koska itsekäs lisääntymisvietti, surkeat kasvatustaidot ja kykenemättönyys ajatella muita ihmisiä ympärillä.
Näiden syiden takia tarvitsemme ravintoloiden ja lentoyhtiöiden lisäksi lapsivapaata konseptia ehdottomasti kerrostaloasumiseen myöskin. Maksavia asiakkaita riittää kyllä.