Oletko mustan huumorin ystävä, nauratko asioille joille ei "saisi" nauraa?

Vierailija kirjoitti:

Tässä mustan huumorin määritelmä wikipediassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_huumori

Aika heikosti ihmiset ymmärtävät mustan huumorin käsitettä, vaikka linkissä se määriteltiin hyvin.

Ok, en sitten kerro enempää tarinoita, kun tämä ei ole mustaa huumoria :(

Yksi hauskimmista täysin ex-tempore-tilanteista tapahtui ennen muuttoa nykyiseen asuntoon. Huoltomies oli näyttämässä asuntoa ja kyselin kaikenlaista. Makuuhuoneen katossa oli iso koukku ja pyysin, että se poistettaisiin. Satuin ääneen vielä miettimään, että miksiköhän se on edes siihen laitettu. Huoltomies totesi rauhalliseen tyyliin, että noo se on sitä varten jos tulee sellainen musta päivä.... Pyrskähdin ihan kunnolla ja tietyille ystävillekin olen jutun kertonut. Osui ja upposi!

Nuorena pidin mustasta huumorista. Nyt, 30-vuotta myöhemmin, koen, että elämäni on ollut musta absurdi näytelmä, mihin ei ole voinut mitenkään vaikuttaa.

Enää ei huvita nauraa, vaikka maailmassa sekoilu kiihtyy.

Trump on kuin jostain Vonnegutin kirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena pidin mustasta huumorista. Nyt, 30-vuotta myöhemmin, koen, että elämäni on ollut musta absurdi näytelmä, mihin ei ole voinut mitenkään vaikuttaa.

Enää ei huvita nauraa, vaikka maailmassa sekoilu kiihtyy.

Itsellä vähän sama, että elämää on vaan tullut niin monesta tuutista, ettei aina jaksa naurattaa. Välillä taas jaksaa heittää hirtehishuumoria, kun on parempi olotila.

Olen mustan huumorin ystävä. Nauroin makeasti, kun kuulin, että kopteriturmassa oli kuollut pörssiyhtiön pomoja. Ekaksi muutama villieläin selvisi muutaman hetken elossa vähän pitempään, kun nämä psykopaatit eivät päässeetkään tappamaan (sillä metsästämisen kanssa tuolla ei olla missään tekemisissä) ja tokaksi pari narsistia vähemmän maailmassa, jeee.

Hetken aikaa ajattelin, että jumalat sittenkin saattavat olla olemassa. Mutta se meni ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Aina mustaa huumoria ei ymmärretä. Esim. se että kommentoin zimbabwen turmakoneesta "päätöntä menoa". Jokainen onnettomuudessa menehtynyt menetti päänsä.

"It was a private plane belonging to a white man in Chiredzi and the bodies were decapitated and mangled beyond recognition,"

T.R?

Jatkuisiko keskustelu?

Itse olen sairastanut vuosikaudet masennusta ja huumori on ilmeisen yleinen selviytymiskeino kaltaisteni keskuudessa. Missään muualla en ole tavannut yhtä hauskoja ihmisiä kuin psykiatrisella osastolla.

(Tiedän, ettei tämä päde kaikkiin.)

Myönnetään

Itse nauran aina itselleni ja surkealle elämälleni. En muuten enää jaksaisi. Välillä huomaan miettivä kuinka säälittää  tämä kaikki on. Sellaista surkuhupaisaa.

Läheisen saatua hirvittäviä fyysisiä vammoja, oli hänen kärsimystään järkyttävä katsoa kuukaudesta toiseen. Tuntui, ettei pysty kestämään sitä tuskaa. Toisen läheisen kanssa siinä miten kuten kitkutellessa sietokykymme rajamailla, aloimme pikku hiljaa heittämään aika mustan huumorin sävyttämää läppää.

Välillä ratkesimme ihan hysteerisiksi ja jutut menivät suorastaan törkeän puolelle. Jos joku ulkopuolinen olisi kuullut, olisimme hävenneet silmät päästämme. Mutta siinä tilanteessa, luulen, että hysteerinen hekotus purki ihan fyysisesti liian isoksi käynyttä ahdistusta. V*ttuilimme takaisin kohtalolle, joka läheistämme oli näin törkeästi kohdellut. Purimme vihan ja katkeruuden tunteita.

Ja vaikka heitimme hirveästä tilanteesta herjaa, ei se loukannut, koska olimme samassa veneessä ja kumpikin tiesimme todellisuudessa kärsivämme tilanteesta yhtälailla. Mikään kiva koko perheen huumori ei taas siinä tilassa olisi uponnut, eikä auttanut.