Selittäkää, miksi niin moni roikkuu huonoissa parisuhteissa!
Seksiä ei ole ollut vuosiin. Puoliso vain ärisee, ei keskustele. Kumppani on pettänyt jo kahdesti. Omat tarpeet jäävät koko ajan sivuun.
Silti huonoissa avo- ja avioliitoissa kärvistellään pahimmillaan vuosikausia. Eikö ihmisillä ole kokemusta siitä, että sinkkuna on paljon parempi kuin huonossa suhteessa? Pelottaako muutos?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kärvisteli lasten vuoksi. Odotti että kasvavat ja saavat turvallisen varhaislapsuuden. Sit kun nuorin oli 5, adios!
Onneks. Nyt mies on MINUN! <3 ja maailman ihanin mies onkin. En käsitä miten eksänsä jaksoi vaan pihdata ja mäkättää.
Kuka tahansa saisi mieheltäsi penistä nytkin. Tosin itsehän uskon uskollisuuden miesten kohdalla olevan joka tapauksessa vain tilaisuuksien puutetta, joten samapa tuo.
tyutyu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa miten sairaasta suhteesta pääsee eroon täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Aina jeesustellaan aloituksen tavoin, mutta tässä kohtaa neuvot loppuvat sitten heiltäkin.
No juuri siksi kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun sielussa ja ruumiissa on vielä voimaa jäljellä, myöhemmin se ei ehkä enää onnistu.
Jos on sairas ja vaarallinen kumppani, lähtö pitää tietenkin suunnitella hyvin ja salaa ja tehdä esivalmisteluja, ettei joudu yhtäkkiä kadulle rahattomana. Pitää olla fiksu.
Ja miten välttelette tätä sairasta ja vaarallista ex-kumppania, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Sanoinhan jo aiemmin, että jeesustella voi, mutta neuvot (toimivat) ovatkin sitten kiven alla.
Lapset ja raha (elintaso). Nämä syynä lähipiirissäni. Puolison seläntakana kyllä sitten petetään, kun se antaa voimaa jatkaa kehnossa avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Sen pitäisi olla molemminpuolinen lupaus kannatella toinen toistaan ja pyrkiä yli huonompien aikojen.
Se ei ole lupa perseilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Sen pitäisi olla molemminpuolinen lupaus kannatella toinen toistaan ja pyrkiä yli huonompien aikojen.
Se ei ole lupa perseilyyn.
Mä en kyllä ole parisuhteessa kannattelemassa ketään.
Vierailija kirjoitti:
tyutyu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa miten sairaasta suhteesta pääsee eroon täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Aina jeesustellaan aloituksen tavoin, mutta tässä kohtaa neuvot loppuvat sitten heiltäkin.
No juuri siksi kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun sielussa ja ruumiissa on vielä voimaa jäljellä, myöhemmin se ei ehkä enää onnistu.
Jos on sairas ja vaarallinen kumppani, lähtö pitää tietenkin suunnitella hyvin ja salaa ja tehdä esivalmisteluja, ettei joudu yhtäkkiä kadulle rahattomana. Pitää olla fiksu.
Ja miten välttelette tätä sairasta ja vaarallista ex-kumppania, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Sanoinhan jo aiemmin, että jeesustella voi, mutta neuvot (toimivat) ovatkin sitten kiven alla.
Jos on sairas ja vaarallinen, niin sekin on voitto ettei enää tarvitse joka päivä sen seurassa olla, eikä vain? Ja tarpeeksi hullu kun on niin saat huoltajuudenkin itsellesi. On mahdollista myös salata uusi asuinpaikka ja puhelinnumero, mikäli ei ole hölösuisia sukulaisia. Vieläkö saat itsesi jeesusteltua jäämään helvettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Sen pitäisi olla molemminpuolinen lupaus kannatella toinen toistaan ja pyrkiä yli huonompien aikojen.
Se ei ole lupa perseilyyn.Mä en kyllä ole parisuhteessa kannattelemassa ketään.
Tietääkö kumppanisi, että haluat vain rusinat pullasta?
Koska ulkopuoliselle huonolta vaikuttava parisuhde ei välttämättä ole suhteessa oleville 100% huono. Jos suhteesta huonoista puolista huolimatta saa jotakin itselleen tarpeellista ei siitä välttämättä lähde.
Läheisriippuvuus, masennus, muutosten tuoma stressi, asioiden hoito vaikeutuu. Ei vaan jaksa erota, hoitaa edes perusasioita.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oikein itsekään. Tai en oikeastaan tiedä onko tämä huono parisuhde vai ei. Aiemmin se oli, mutta onko vielä nykyäänkin... Meillä on ollut vuosia sitten todella rankkoja aikoja, jolloin kumpikaan meistä ei käyttäynyt hyvin. Itse olin sairaalloisen mustasukkainen, puoliso taas haukkui ja pariin kertaan kävi käsiksikin. Itse olen käsitellyt omat ongelmani, nyt vielä odotan puolisoni pääsevän samaan kelkkaan. Fyysistä uhkaa ei ole ollut enää moneen vuoteen, sillä mies tajusi itsekin, ettei käytöksensä ollut oikein, mutta suuttuessaan hän on edelleen hyvinkin julma sanoissaan. Hän kuitenkin katuu kovasti riidan jälkeen ja näen, että hän oikeasti yrittää parantaa tapojaan ja jonkinlaista edistystä on tapahtunutkin.
Rakastan miestäni koko sydämestäni ja hänkin minua. Yhteiselämämme on riitoja lukuunottamatta ihanaa, emmekä riitele usein. Saamme molemmat toisemme nauramaan ja olen hänen kanssaan enimmäkseen onnellinen.
Tilanteesi kuulostaa kuin omasta elämästäni vuosien takaa. Itse en juuri noista samoista syistä heittänyt kirvestä kaivoon, vaikka mielii tekikin. Uskoin, että kaikki muuttuu paremmaksi. Ja niin tosiaan vähitellen kävi. Molemmat muuttuivat vuosien saatossa. Enää ei juuri ole riitoja kun särmät ovat kummaltakin hioutuneet.
Suhde on nyt parempi kuin koskaan.
tyety kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tyutyu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa miten sairaasta suhteesta pääsee eroon täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Aina jeesustellaan aloituksen tavoin, mutta tässä kohtaa neuvot loppuvat sitten heiltäkin.
No juuri siksi kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun sielussa ja ruumiissa on vielä voimaa jäljellä, myöhemmin se ei ehkä enää onnistu.
Jos on sairas ja vaarallinen kumppani, lähtö pitää tietenkin suunnitella hyvin ja salaa ja tehdä esivalmisteluja, ettei joudu yhtäkkiä kadulle rahattomana. Pitää olla fiksu.
Ja miten välttelette tätä sairasta ja vaarallista ex-kumppania, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Sanoinhan jo aiemmin, että jeesustella voi, mutta neuvot (toimivat) ovatkin sitten kiven alla.
Jos on sairas ja vaarallinen, niin sekin on voitto ettei enää tarvitse joka päivä sen seurassa olla, eikä vain? Ja tarpeeksi hullu kun on niin saat huoltajuudenkin itsellesi. On mahdollista myös salata uusi asuinpaikka ja puhelinnumero, mikäli ei ole hölösuisia sukulaisia. Vieläkö saat itsesi jeesusteltua jäämään helvettiin?
Teoriassahan kaikki on aina yksinkertaista. Käytäntö onkin sitten toinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Sen pitäisi olla molemminpuolinen lupaus kannatella toinen toistaan ja pyrkiä yli huonompien aikojen.
Se ei ole lupa perseilyyn.Mä en kyllä ole parisuhteessa kannattelemassa ketään.
Entä jos puoliso sairastuu tms? Sitten vain pellolle ja uutta tarpeiden täyttäjää tilalle? Et taida tietää rakkaudesta mitään, oman navan tuijottelija. Huh.
Vierailija kirjoitti:
tyety kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tyutyu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa miten sairaasta suhteesta pääsee eroon täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Aina jeesustellaan aloituksen tavoin, mutta tässä kohtaa neuvot loppuvat sitten heiltäkin.
No juuri siksi kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun sielussa ja ruumiissa on vielä voimaa jäljellä, myöhemmin se ei ehkä enää onnistu.
Jos on sairas ja vaarallinen kumppani, lähtö pitää tietenkin suunnitella hyvin ja salaa ja tehdä esivalmisteluja, ettei joudu yhtäkkiä kadulle rahattomana. Pitää olla fiksu.
Ja miten välttelette tätä sairasta ja vaarallista ex-kumppania, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Sanoinhan jo aiemmin, että jeesustella voi, mutta neuvot (toimivat) ovatkin sitten kiven alla.
Jos on sairas ja vaarallinen, niin sekin on voitto ettei enää tarvitse joka päivä sen seurassa olla, eikä vain? Ja tarpeeksi hullu kun on niin saat huoltajuudenkin itsellesi. On mahdollista myös salata uusi asuinpaikka ja puhelinnumero, mikäli ei ole hölösuisia sukulaisia. Vieläkö saat itsesi jeesusteltua jäämään helvettiin?
Teoriassahan kaikki on aina yksinkertaista. Käytäntö onkin sitten toinen asia.
Ei välttämättä yksinkertaista, mutta siihen käytäntöön on lähdettävä sen sijaan että jää helvettiin haaveilemaan. Tässä yhteiskunnassa on tukirakenteita irtautumista varten, jos vain pääsee oman päänsä sisältä ensin ulos. Luulisi että jos ei itsensä, niin lasten takia viimeistään sen tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Sen pitäisi olla molemminpuolinen lupaus kannatella toinen toistaan ja pyrkiä yli huonompien aikojen.
Se ei ole lupa perseilyyn.Mä en kyllä ole parisuhteessa kannattelemassa ketään.
Entä jos puoliso sairastuu tms? Sitten vain pellolle ja uutta tarpeiden täyttäjää tilalle? Et taida tietää rakkaudesta mitään, oman navan tuijottelija. Huh.
Itsensä ja omien tarpeidensa uhraamisella ei ole mitään tekemistä romanttisen rakkauden kanssa. Ei minulla ole rakastajaa, jotta saisin itselleni omaishoitajan.
tyutyuyu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Sen pitäisi olla molemminpuolinen lupaus kannatella toinen toistaan ja pyrkiä yli huonompien aikojen.
Se ei ole lupa perseilyyn.Mä en kyllä ole parisuhteessa kannattelemassa ketään.
Tietääkö kumppanisi, että haluat vain rusinat pullasta?
Ihmetyttää kyllä palstamammojen itsenäisyyden puute. Onko elämä tosiaan teille niin rankkaa, että tarvitsette toisen ihmisen teitä kannattelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Lasten takia. En halua, että näen lapsiani vain puolet ajasta. Hyväksyn seksin ja keskusteluyhteyden puuttumisen.
Etkö mieti millaisen parisuhdemallin se lapsille antaa? Hyvin todennäköisesti hekin tulevat elämään onnettomissa parisuhteissa, kun pitävät sitä normaalina. En käsitä lasten takia -perustelua alkuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
tyutyuyu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Sen pitäisi olla molemminpuolinen lupaus kannatella toinen toistaan ja pyrkiä yli huonompien aikojen.
Se ei ole lupa perseilyyn.Mä en kyllä ole parisuhteessa kannattelemassa ketään.
Tietääkö kumppanisi, että haluat vain rusinat pullasta?
Ihmetyttää kyllä palstamammojen itsenäisyyden puute. Onko elämä tosiaan teille niin rankkaa, että tarvitsette toisen ihmisen teitä kannattelemaan?
Tätä olen itsekin miettinyt. Minä olen aikuinen pitkäaikaissairas ihminen, ja selviän omasta arjestani ja omista vaivoistani ihan itse. Kumppania tarvitsen seksiin, läheisyyteen, romantiikkaan, kivaan yhteiseen tekemiseen, keskusteluihin ja silloin tällöin rohkaiseviin halauksiin. Jos kumppanini kokee, että kanssani on raskasta tai ikävää, silloin kuuluukin erota. Eroaisin itsekin, vaikka todennäköisesti olen aina suhteessa se sairaampi osapuoli.
Saattaa olla yhteisiä hankintoja mistä kumpikaa ei halua alkaa vääntämää.
Tietysti voi sopia avoimen suhteen, tuskin kieltäytyy jos on jo halut hiipumassa, vai ootko sää sellainen joka ei ole halukas toteuttamaan kaikkia toiveita vaan vain omat?
Lasten takia.