Selittäkää, miksi niin moni roikkuu huonoissa parisuhteissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu, että ihminen lähtee vaikeammin huonosta suhteesta. Silloin ne hyvät hetket tuntuvat superhienoilta verrattuna normaaliin parisuhteeseen.

Hullua, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää.

Tämä aivan totta. Jja joskus on niin, että kun huomaa toisen olevan lähdössä tai puhutaan erosta, niin hetkeksi muuttaa käytöstään oikein ihanaksi ja mukavaksi. Mennään matkalle, ostaa lahjoja, on auttavainen jne.

Silloin toinen ajattelee, että eihän se niin kamala olekaan tai olenkohan ihan viisas kun tästä haluan pois tms.

Jos toinen osa säädellä sen huonon ja hyvän vaihteluja *älykkäästi* niin siitä on vaikea lähteä. Monet myös hyvittelevät ison riidan jälkeen tms.

Huonoon suhteeseen tottuu, varsinkin juuri kun on niitä hyviä hetkiä välillä ja huonoja aikoja ei liian paljon ilman jotain hyvää välillä.

Siihen en osaa sanoa muuta kuin läheisriippuvuuden tai tai pelon jos joku suhde on sellainen jossa on pelkkiä huonoja asioita ja ei paljon koskaan mukavia. Taloudellinen riippuvuus saattaa myös joskus olla syy ettei toinen lähde.

Saatan olla tällaisessa suhteessa. Nyt on hyvä aika ja leijun ihan taivaissa, millainen unelmamies mulla on. Lisäksi epäilen aika vahvasti nykyään, että huonot ajat ovat pääosin minun syytäni. Objektiivisesti katsoen varmaan osin ovat ja osin eivät. Aluksi ne olivat ehdottomasti lähes kokonaan miehen syytä, mutta omat huonot puoleni ovat tulleet enemmän esiin ajan myötä. Mies onneksi sietää niitä ihme kyllä. Minulla on hylätyksitulemisen pelko ja luulen aina, että mies haluaa erota, kun meillä on huonoja aikoja, onneksi ei ole vielä halunnut.

Viisas ymmärtää selittämättä.

Tyhmälle ei kannata selittää.

Joka vaatii anopalstalla "selityksiä", on umpiurpo.

Vierailija kirjoitti:

Lasten takia. En halua, että näen lapsiani vain puolet ajasta. Hyväksyn seksin ja keskusteluyhteyden puuttumisen.

Minusta tuo on päinvastoin niin, että jos ihmisellä on piiruakaan selkärankaa hän lähtee huonosta parisuhteesta lasten takia. Näyttää lapsilleen, ettei kenenkään tarvitse roikkua huonossa tilanteessa epätoivoisesti, vaan voi ottaa vastuun itsestään. Lasten takia olisi tärkeää näyttää hyvää mallia.

Ihmiset tosiaan pelkää muutosta ja monet ajattelee ihan oikeasti, että lasten takia oltava yhdessä. Lasten hyvinvoinnin (ja tietenkin omankin) takia on paras ratkaisu usein erota. 

Itse erosin 21v liitosta 6vuoden mietinnän jälkeen, enkä ole päivääkään katunut. Oli pelastettava itseni ja lapseni.

Yritäpäs elää ihan koko ikäsi ypöyksin, kuin jollain autiolla saarella.

Kyllä siinä vaiheessa epätoivoisena menee naimisiin vaikka paviaanin kanssa.

Itse koen että olen ainoa ihminen Mars-planeetalla. Mun ex-puoliso oli marsilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.

Tätä ei naimisiin mennessä moni ajattele mutta tottahan se on. Avioliiton keskeisin arvo on pysyvyys, ei onnellisuus.

Kylläpä kyllä. Siksi vain 39 prosenttia avioliitoista päätyy eroon.

Taloudellinen riippuvuus, läheisriippuvuus, rakkaus, lapset... nepä taitaa olla ne suurimmat syyt.

En tiedä, ehkä siinä on jotain samaa kuin miksi kärvistellään huonoissa duuneissakin. Koska on pelko, ettei kuitenkaan löytäisi mitään muuta jos ottaisi loparit.

Vierailija kirjoitti:

Koska puoliso on minusta riippuvainen. Uhkaa tehdä itselleen tai lapsillemme jotain ja vähintään aikoo estää minua tapaamasta lapsia eron tullen. Tosi onnellista elämää. Älkää alkako suhteeseen läheisriippuvaisen kanssa. Siinä tuhoutuu ja sairastuu itsekin ja oma ainutkertainen elämä menee uhrautuessa toisen kiristykselle.

T. Onneton mies

Läheisriippuvainen on aina suhteessa toisen läheisriippuvaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska puoliso on minusta riippuvainen. Uhkaa tehdä itselleen tai lapsillemme jotain ja vähintään aikoo estää minua tapaamasta lapsia eron tullen. Tosi onnellista elämää. Älkää alkako suhteeseen läheisriippuvaisen kanssa. Siinä tuhoutuu ja sairastuu itsekin ja oma ainutkertainen elämä menee uhrautuessa toisen kiristykselle.

T. Onneton mies

Läheisriippuvainen on aina suhteessa toisen läheisriippuvaisen kanssa.

Vai niin, kiitos tästäkin diagnoosista kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska puoliso on minusta riippuvainen. Uhkaa tehdä itselleen tai lapsillemme jotain ja vähintään aikoo estää minua tapaamasta lapsia eron tullen. Tosi onnellista elämää. Älkää alkako suhteeseen läheisriippuvaisen kanssa. Siinä tuhoutuu ja sairastuu itsekin ja oma ainutkertainen elämä menee uhrautuessa toisen kiristykselle.

T. Onneton mies

Läheisriippuvainen on aina suhteessa toisen läheisriippuvaisen kanssa.

Vai niin, kiitos tästäkin diagnoosista kusipää.

Ole hyvä. Voit joko katsoa peiliin ja tehdä asialle jotain tai jatkaa ruikuttamista.

Minä jätän aina suhteet, jotka eivät vastaa tarpeisiini. Yllättävän moni kuvittelee, että parisuhteet ovat jotain hyväntekeväisyyttä, jossa ollaan vain toista varten. Kyllä minä olen parisuhteessa ihan itsekkäistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätän aina suhteet, jotka eivät vastaa tarpeisiini. Yllättävän moni kuvittelee, että parisuhteet ovat jotain hyväntekeväisyyttä, jossa ollaan vain toista varten. Kyllä minä olen parisuhteessa ihan itsekkäistä syistä.

Itsekkyys kannattaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätän aina suhteet, jotka eivät vastaa tarpeisiini. Yllättävän moni kuvittelee, että parisuhteet ovat jotain hyväntekeväisyyttä, jossa ollaan vain toista varten. Kyllä minä olen parisuhteessa ihan itsekkäistä syistä.

Itsekkyys kannattaa?

Kyllä minusta kannattaa siinä mielessä, että omista tarpeista on pidettävä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudelliset syyt painavat varmaan aika paljon. Voi olla, ettei yksin ole varaa asua ns. hyvällä alueella, elintaso laskee, huoli pärjäämisestä kasvaa. Ja vaikka lopulta voisi olla ok tilanne, siinä akuutissa erovaiheessa voi talous olla tosi tiukilla. Ei uskalla.

Eli ennemmin asuu hyvällä alueella paskassa suhteessa kuin huonolla alueella itsekseen. Kuulostaa hyviltä arvoilta, onnea valitsemallasi tiellä. Kulissit ennen kaikkea.

Joo, en voi tajuta että elintaso menee itsekunnioituksen ja henkisen hyvinvoinnin edelle. Kaipa sitä on sitten alunperinkin menty lähinnä elintason perässä eikä ole ihmekään, ettei suhde toimi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska puoliso on minusta riippuvainen. Uhkaa tehdä itselleen tai lapsillemme jotain ja vähintään aikoo estää minua tapaamasta lapsia eron tullen. Tosi onnellista elämää. Älkää alkako suhteeseen läheisriippuvaisen kanssa. Siinä tuhoutuu ja sairastuu itsekin ja oma ainutkertainen elämä menee uhrautuessa toisen kiristykselle.

T. Onneton mies

Läheisriippuvainen on aina suhteessa toisen läheisriippuvaisen kanssa.

Vai niin, kiitos tästäkin diagnoosista kusipää.

Ole hyvä. Voit joko katsoa peiliin ja tehdä asialle jotain tai jatkaa ruikuttamista.

Ja mitäköhän sitten? Mitenkään en voi riskeerata, että tekee lapsille jotain. Olen sanonut siitä perheneuvolassa, ei he voi olla vahtimassa tilannetta koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin oitis, jos pettäisi tai löisi. Kaiken muun voin sietää ja siedänkin, mutta näistä kahdesta asiasta olen ehdoton.

Tätäkin yksinkertaista ohjetta kun jokainen mamma tässä maassa noudattaisi, niin olisi paljon vähemmän onnettomia ihmiskohtaloita.

Vierailija kirjoitti:

No kerropa miten sairaasta suhteesta pääsee eroon täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Aina jeesustellaan aloituksen tavoin, mutta tässä kohtaa neuvot loppuvat sitten heiltäkin.

No juuri siksi kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun sielussa ja ruumiissa on vielä voimaa jäljellä, myöhemmin se ei ehkä enää onnistu.

Jos on sairas ja vaarallinen kumppani, lähtö pitää tietenkin suunnitella hyvin ja salaa ja tehdä esivalmisteluja, ettei joudu yhtäkkiä kadulle rahattomana. Pitää olla fiksu.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa pysyy näissä mukavuudenhalun ja turvallisuuden tunteen takia. Kaikki pelkäävät yksinäisyyttä. Tapasin vanhan ihastukseni joka oli eroamassa ja sanoi ettei kestä enää sitä riitelyä ja se ks ittömyyttä yms. Mutta niin vain hän palasi takaisin tähän suhteeseen ja kärvistelee nyt siinä,  on muuttunut todella katkeraksi ja vihaiseksi. Se oli hänen ainutkertainen elämänsä sitten siinä.

Kaikki eivät todellakaan pelkää yksinäisyyttä, en minä ainakaan. Mitä pelättävää siinä on? Aina sen paskat ja tuhoavat ihmissuhteet voittaa 6-0. Älkää olko vässyköitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätän aina suhteet, jotka eivät vastaa tarpeisiini. Yllättävän moni kuvittelee, että parisuhteet ovat jotain hyväntekeväisyyttä, jossa ollaan vain toista varten. Kyllä minä olen parisuhteessa ihan itsekkäistä syistä.

Itsekkyys kannattaa?

Kyllä. Parisuhde ei voi toimia, jos kumpikin osapuoli ei saa siitä haluamiansa asioita. Tiskirätiksi ei kannata kenenkään ruveta. Miksi kukaan haluaa olla suhteessa, jossa jää nettotappiolle elämänlaadussa, sitä ei voi tajuta.