Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selittäkää, miksi niin moni roikkuu huonoissa parisuhteissa!
23.11.2018 |
Seksiä ei ole ollut vuosiin. Puoliso vain ärisee, ei keskustele. Kumppani on pettänyt jo kahdesti. Omat tarpeet jäävät koko ajan sivuun.
Silti huonoissa avo- ja avioliitoissa kärvistellään pahimmillaan vuosikausia. Eikö ihmisillä ole kokemusta siitä, että sinkkuna on paljon parempi kuin huonossa suhteessa? Pelottaako muutos?
Kommentit (83)
Jos nyt lähden tuosta ovesta ulos, minulla on rahaa kolmeen hotelliyöhön. Sitten tili on tyhjä. Niillä muutamassa satasella ei uutta asuntoa hankita. Kolmen yön kuluttua olisin kadulla. Haluan seksiä, mutta olen ruma kuin mikä. Nyt saan sitä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa. Jos nyt lähden tästä, joudun ostamaan seksini, mikä ei liene halpaa. Vietän paljon aikaa yksin tässä huoneessa. Puolisoni vahtaa töllötintä nukkumaanmenoon asti, kun tulee töistä. Jos nyt kuvitellaan, että eroaisin uuden suhteen vuoksi, joutuisin opettelemaan uuden tavan olla siinä suhteessa. Sinällään ajatus yhteisestä touhuamisesta kiinnostaa, mutta kun vuosien ajan tottunut yhdenlaiseen elämään, muutos on silti raskas.
Haukkukaa luuseriksi ihan rauhassa. En minä valinnut sairastumistani. Eikä tämä ole hokkuspokkusterapialla tai parilla pillerillä hoidettavissa. Ulkoilen ja liikun jaksamiseni mukaan, mutta jos aamusta alkaen kuvottaa, pyörryttää ja särkee päätä kohtalaisesti, on aika vaikea lähteä pirteästi lenkkeilemään ja salille. On päiviä, joina en pysty kuin tutisemaan sängyssä, ja hoito ja tutkimukset etenevät todella hitaasti.
Minäkin siis haluaisin sellaisen suhteen, kuin tämä oli aluksi: yhteistä puuhaa ja omaa aikaa tasapainoisesti, seksiä monta kertaa viikossa, iloinen mieli, opiskelu ja työ ja niin edelleen. Joskus vain joutuu toteamaan, että elämä ei ole pelkästään omien valintojen tulos. Ja vaikka yrittääkin valita fiksusti, niin kaikkia valintojensa tuloksia ei voi ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu, että ihminen lähtee vaikeammin huonosta suhteesta. Silloin ne hyvät hetket tuntuvat superhienoilta verrattuna normaaliin parisuhteeseen.
Hullua, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää.
Tämä aivan totta. Jja joskus on niin, että kun huomaa toisen olevan lähdössä tai puhutaan erosta, niin hetkeksi muuttaa käytöstään oikein ihanaksi ja mukavaksi. Mennään matkalle, ostaa lahjoja, on auttavainen jne.
Silloin toinen ajattelee, että eihän se niin kamala olekaan tai olenkohan ihan viisas kun tästä haluan pois tms.
Jos toinen osa säädellä sen huonon ja hyvän vaihteluja *älykkäästi* niin siitä on vaikea lähteä. Monet myös hyvittelevät ison riidan jälkeen tms.
Huonoon suhteeseen tottuu, varsinkin juuri kun on niitä hyviä hetkiä välillä ja huonoja aikoja ei liian paljon ilman jotain hyvää välillä.
Siihen en osaa sanoa muuta kuin läheisriippuvuuden tai tai pelon jos joku suhde on sellainen jossa on pelkkiä huonoja asioita ja ei paljon koskaan mukavia. Taloudellinen riippuvuus saattaa myös joskus olla syy ettei toinen lähde.
Joillekin kulissit, kulissit ja kulissit.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin oitis, jos pettäisi tai löisi. Kaiken muun voin sietää ja siedänkin, mutta näistä kahdesta asiasta olen ehdoton.
Mä en kyllä sietäisi. Sinkkuna on kivaa, ja parisuhteen täytyy kyllä tuoda ihan oikeasti lisäarvoa mun elämään, jotta sellainen kannattaa. Siis seksiä, hyviä keskusteluja, hellyyttä, kumppanuutta, rakkautta... Jos ei näitä ole, lähden pois.
En jaksa erota ja tiedän että mies sen tekee heti kun vauva on vähän isompi. Mies etsii jo uutta vaimoa, mutta ei ole vielä jaksanut treenata itseään iskukuntoon. Tällä hetkellä mies teeskentelee että kaikki on hyvin ja minä olen uskovinani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin oitis, jos pettäisi tai löisi. Kaiken muun voin sietää ja siedänkin, mutta näistä kahdesta asiasta olen ehdoton.
Mä en kyllä sietäisi. Sinkkuna on kivaa, ja parisuhteen täytyy kyllä tuoda ihan oikeasti lisäarvoa mun elämään, jotta sellainen kannattaa. Siis seksiä, hyviä keskusteluja, hellyyttä, kumppanuutta, rakkautta... Jos ei näitä ole, lähden pois.
Et siis kykene sitoutumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin oitis, jos pettäisi tai löisi. Kaiken muun voin sietää ja siedänkin, mutta näistä kahdesta asiasta olen ehdoton.
Mä en kyllä sietäisi. Sinkkuna on kivaa, ja parisuhteen täytyy kyllä tuoda ihan oikeasti lisäarvoa mun elämään, jotta sellainen kannattaa. Siis seksiä, hyviä keskusteluja, hellyyttä, kumppanuutta, rakkautta... Jos ei näitä ole, lähden pois.
Et siis kykene sitoutumaan?
En kykene sitoutumaan huonoihin suhteisiin. En vain ymmärrä, miksi jäisin kiusaamaan itseäni emotionaalisella kylmyydellä, seksittömyydellä, huonolla kohtelulla, riidoilla ja niin edelleen. Parisuhdeterpeeni ovat niin simppelit, että jos niihin ei pysty vastaamaan, ei kyseessä ole oikea tyyppi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan oikeasti kova paikka missata puolet lastensa lapsuudesta.
Suurin osa pysyy näissä mukavuudenhalun ja turvallisuuden tunteen takia. Kaikki pelkäävät yksinäisyyttä. Tapasin vanhan ihastukseni joka oli eroamassa ja sanoi ettei kestä enää sitä riitelyä ja se ks ittömyyttä yms. Mutta niin vain hän palasi takaisin tähän suhteeseen ja kärvistelee nyt siinä, on muuttunut todella katkeraksi ja vihaiseksi. Se oli hänen ainutkertainen elämänsä sitten siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudelliset syyt painavat varmaan aika paljon. Voi olla, ettei yksin ole varaa asua ns. hyvällä alueella, elintaso laskee, huoli pärjäämisestä kasvaa. Ja vaikka lopulta voisi olla ok tilanne, siinä akuutissa erovaiheessa voi talous olla tosi tiukilla. Ei uskalla.
Arkuus, epäitsenäisyys, itsekunnioituksen puute...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies kärvisteli lasten vuoksi. Odotti että kasvavat ja saavat turvallisen varhaislapsuuden. Sit kun nuorin oli 5, adios!
Onneks. Nyt mies on MINUN! <3 ja maailman ihanin mies onkin. En käsitä miten eksänsä jaksoi vaan pihdata ja mäkättää.
En tiedä oikein itsekään. Tai en oikeastaan tiedä onko tämä huono parisuhde vai ei. Aiemmin se oli, mutta onko vielä nykyäänkin... Meillä on ollut vuosia sitten todella rankkoja aikoja, jolloin kumpikaan meistä ei käyttäynyt hyvin. Itse olin sairaalloisen mustasukkainen, puoliso taas haukkui ja pariin kertaan kävi käsiksikin. Itse olen käsitellyt omat ongelmani, nyt vielä odotan puolisoni pääsevän samaan kelkkaan. Fyysistä uhkaa ei ole ollut enää moneen vuoteen, sillä mies tajusi itsekin, ettei käytöksensä ollut oikein, mutta suuttuessaan hän on edelleen hyvinkin julma sanoissaan. Hän kuitenkin katuu kovasti riidan jälkeen ja näen, että hän oikeasti yrittää parantaa tapojaan ja jonkinlaista edistystä on tapahtunutkin.
Rakastan miestäni koko sydämestäni ja hänkin minua. Yhteiselämämme on riitoja lukuunottamatta ihanaa, emmekä riitele usein. Saamme molemmat toisemme nauramaan ja olen hänen kanssaan enimmäkseen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kärvistelen myös lapsen vuoksi. On kyllä jo ala-asteen ylemmillä luokilla mutta erityislapsi ja tiedän etten yksin pärjää teini-ikää hänen kanssan, kun omat vaihtaritkin pukkaa jo päälle. Parisuhde tuon ihmisen kanssa ei anna minulle enää mitään, seksiä harvoin kun on niin huonoa ja mies on muutenkin tunnekylmä tapaus.
Jos sitten joskus löytäisi vielä rakkautta ja hellyyttä minullekin. Tosin yksinkin tulee olemaan parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Lasten takia. En halua, että näen lapsiani vain puolet ajasta. Hyväksyn seksin ja keskusteluyhteyden puuttumisen.
Ja minkälaisen kuvan lapset ovat parisuhteesta saaneet?
Vierailija kirjoitti:
Taloudelliset syyt painavat varmaan aika paljon. Voi olla, ettei yksin ole varaa asua ns. hyvällä alueella, elintaso laskee, huoli pärjäämisestä kasvaa. Ja vaikka lopulta voisi olla ok tilanne, siinä akuutissa erovaiheessa voi talous olla tosi tiukilla. Ei uskalla.
Eli ennemmin asuu hyvällä alueella paskassa suhteessa kuin huonolla alueella itsekseen. Kuulostaa hyviltä arvoilta, onnea valitsemallasi tiellä. Kulissit ennen kaikkea.
Koska puoliso on minusta riippuvainen. Uhkaa tehdä itselleen tai lapsillemme jotain ja vähintään aikoo estää minua tapaamasta lapsia eron tullen. Tosi onnellista elämää. Älkää alkako suhteeseen läheisriippuvaisen kanssa. Siinä tuhoutuu ja sairastuu itsekin ja oma ainutkertainen elämä menee uhrautuessa toisen kiristykselle.
T. Onneton mies
Selvästikään ei lapsia ainakaan kannata hankkia...
Lapset ja tukiverkkojen puute. Asutaan ns kolmannessa maassa eika kummallakaan ole sukua taalla. Vanhemmat lapset jo voi itsenaisesti menna ja tulla koulusta, mutta nuorin viela tarvitsee aikuisen viemaan ja hakemaan koulusta ja jos eroan tekisi se minulle toissa kaynnin hankalaksi, varsinkin kun olen vasta valmistunut ja en osa-aikaisena parjaisi 3 lapsen kanssa. Teen nyt siis taytta tyo aikaa ja saastan jotain sivuun etta viimeistaan vuoden paasta voisin erota. Mies ei ole (kai) fyysisesti pettanyt, mutta on jaanyt kiinni deitti profiilista joten ei tasta enaa parisuhdetta tule. Muutenkin arvot ovat kasvaneet erilleen eika yhteista ole muuta kuin lapset ja laskut.
Alue: Aihe vapaa
Koska KÖYHYYS!