Lue keskustelun säännöt.
Miksi hedonismi on joillekin kirosana?
23.11.2018 |
Minulle elämässä tärkeintä ovat elämän pienet nautinnot kuten suuteleminen, kuppi hyvää kahvia, metsässä samoilu sateen jälkeen, lämmin halaus tai kaljoittelu hyvien ystävien kanssa. Olen hedonisti.
Kun elämäni on nautinnollista, se on myös merkityksellistä. Pienen hetken täällä vain elämme, miksi emme ottaisi vastaan sitä hyvää, mikä saatavilla on?
Muita hedonisteja linjoilla?
Kommentit (31)
Eikös sellainen olisi vasta varsinaista hedonismia vasta kun muut ympärilläsi kärsisivät oman nautintosi tavoittelusta tai se olisi jotenkin vääristyneessä määrin osa elämääsi? Listaat sellaisia kepeitä nautinnon aihioita, jotka ovat perussettiä suurin piirtein jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monet ihmiset eivät osaa kokea hyviä kokemuksia silloin kun niitä on. Etenkin kun miehiltä kysyy, mikä sinulle tuottaa iloa, saa usein vastaukseksi vain epämääräistä mutinaa. Suomessa ollaan kauhean nautintokielteisiä.
Hedonismi ja nihilismi on käytännössä sama asia.
Se on tämä luterilainen "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Eikös sellainen olisi vasta varsinaista hedonismia vasta kun muut ympärilläsi kärsisivät oman nautintosi tavoittelusta tai se olisi jotenkin vääristyneessä määrin osa elämääsi? Listaat sellaisia kepeitä nautinnon aihioita, jotka ovat perussettiä suurin piirtein jokaiselle.
Ei. Hedonismia on esimerkiksi epikurolaisuus, jossa tavoitellaan kärsimyksen poistamista ja maltillisia nautintoja. Hedonismi tarkoittaa yksinkertaisesti nautinnon kohottamista tärkeäksi arvoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetken nautinnon tavoittelu ei johda tyytyväisyyteen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Hedonismi ja nihilismi on käytännössä sama asia.
Eivät ole. Hedonismissa nautinto on tärkeä arvo, nihilisnissä ei uskota arvojen olevan mahdollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tämä luterilainen "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -yhteiskunta.
Tai mikä vain ahkera yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedonismi ja nihilismi on käytännössä sama asia.
Eivät ole. Hedonismissa nautinto on tärkeä arvo, nihilisnissä ei uskota arvojen olevan mahdollisia.
Käytännössä, ei uskomuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Koskahan tämä rappio on odotettavissa, ja miltä se näyttää?
Juuri kävin lapsettoman seitsemänkymppisen tätini kanssa teatterissa ja kaljalla. Hauskaa oli, enkä ainakaan itse huomannut hänessä mitään pahoja vaurioita, hitosti naururyppyjä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Koskahan tämä rappio on odotettavissa, ja miltä se näyttää?
Juuri kävin lapsettoman seitsemänkymppisen tätini kanssa teatterissa ja kaljalla. Hauskaa oli, enkä ainakaan itse huomannut hänessä mitään pahoja vaurioita, hitosti naururyppyjä vaan.
Kyllä se kriisi sitten tulee, kun huomaa ettei ole elämässä saanut juuri mitään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös sellainen olisi vasta varsinaista hedonismia vasta kun muut ympärilläsi kärsisivät oman nautintosi tavoittelusta tai se olisi jotenkin vääristyneessä määrin osa elämääsi? Listaat sellaisia kepeitä nautinnon aihioita, jotka ovat perussettiä suurin piirtein jokaiselle.
Ei. Hedonismia on esimerkiksi epikurolaisuus, jossa tavoitellaan kärsimyksen poistamista ja maltillisia nautintoja. Hedonismi tarkoittaa yksinkertaisesti nautinnon kohottamista tärkeäksi arvoksi.
Ok, sellainen kutina siltikin, että vastaukseni kuvaa jossain määrin sitä miten käsitteen merkitys sekä painotus yleisesti kuvitellaan...
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kannattaa muistaa, että kaikki aistien välittämät havainnot ovat omassa mielessä tapahtuvaa harhaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on tämä luterilainen "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -yhteiskunta.
Kyllä katolilaisuus on vielä ankarampaa ruumiin nautintojen suhteen.
Buddhalaisuus taitaa olla uskonnoista kaikkein kärsimysvastaisin, jostain syystä kuitenkaan kärsimys ei buddhalaisen opin myötä lisäänny aistinautintojen tyydyttelyllä. Päin vastoin, haluaminen lisää tyytymättömyyttä ja kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Koskahan tämä rappio on odotettavissa, ja miltä se näyttää?
Juuri kävin lapsettoman seitsemänkymppisen tätini kanssa teatterissa ja kaljalla. Hauskaa oli, enkä ainakaan itse huomannut hänessä mitään pahoja vaurioita, hitosti naururyppyjä vaan.
Kyllä se kriisi sitten tulee, kun huomaa ettei ole elämässä saanut juuri mitään aikaan.
Okei, no paras varoittaa tätiäni.
Voi luoja tätä palstaa
Koska hedonistit ovat itsekkäitä satanisteja
Vierailija kirjoitti:
Eikös sellainen olisi vasta varsinaista hedonismia vasta kun muut ympärilläsi kärsisivät oman nautintosi tavoittelusta tai se olisi jotenkin vääristyneessä määrin osa elämääsi? Listaat sellaisia kepeitä nautinnon aihioita, jotka ovat perussettiä suurin piirtein jokaiselle.
Tämä 👍
Aivan oikein. Ainoaahan tässä eletään.