Miksi hedonismi on joillekin kirosana?
Minulle elämässä tärkeintä ovat elämän pienet nautinnot kuten suuteleminen, kuppi hyvää kahvia, metsässä samoilu sateen jälkeen, lämmin halaus tai kaljoittelu hyvien ystävien kanssa. Olen hedonisti.
Kun elämäni on nautinnollista, se on myös merkityksellistä. Pienen hetken täällä vain elämme, miksi emme ottaisi vastaan sitä hyvää, mikä saatavilla on?
Muita hedonisteja linjoilla?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Koskahan tämä rappio on odotettavissa, ja miltä se näyttää?
Juuri kävin lapsettoman seitsemänkymppisen tätini kanssa teatterissa ja kaljalla. Hauskaa oli, enkä ainakaan itse huomannut hänessä mitään pahoja vaurioita, hitosti naururyppyjä vaan.
Kyllä se kriisi sitten tulee, kun huomaa ettei ole elämässä saanut juuri mitään aikaan.
Ei ole saanut mitään aikaan? Ei ole alistunut porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?
Mielenkiintoinen tämä kovin yleinen näkemys, että elämässä kuuluisi saada hirveästi "jotain aikaiseksi". Mitä ja miksi? Siitäkö se merkitys tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Koskahan tämä rappio on odotettavissa, ja miltä se näyttää?
Juuri kävin lapsettoman seitsemänkymppisen tätini kanssa teatterissa ja kaljalla. Hauskaa oli, enkä ainakaan itse huomannut hänessä mitään pahoja vaurioita, hitosti naururyppyjä vaan.
Kyllä se kriisi sitten tulee, kun huomaa ettei ole elämässä saanut juuri mitään aikaan.
Ei ole saanut mitään aikaan? Ei ole alistunut porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?
Mielenkiintoinen tämä kovin yleinen näkemys, että elämässä kuuluisi saada hirveästi "jotain aikaiseksi". Mitä ja miksi? Siitäkö se merkitys tulee?
Monille tuntuu olevan raha kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Koskahan tämä rappio on odotettavissa, ja miltä se näyttää?
Juuri kävin lapsettoman seitsemänkymppisen tätini kanssa teatterissa ja kaljalla. Hauskaa oli, enkä ainakaan itse huomannut hänessä mitään pahoja vaurioita, hitosti naururyppyjä vaan.
Kyllä se kriisi sitten tulee, kun huomaa ettei ole elämässä saanut juuri mitään aikaan.
Ei ole saanut mitään aikaan? Ei ole alistunut porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?
Mielenkiintoinen tämä kovin yleinen näkemys, että elämässä kuuluisi saada hirveästi "jotain aikaiseksi". Mitä ja miksi? Siitäkö se merkitys tulee?
Syvempi merkitys tulee henkisistä asioista.
Tutkituati hedonismi ei tuo pysyvää onnellisuutta. Merkityksellinen elämä tuo. Sen merkityksen voi löytää monesta eri asiasta, mutta tutkitusti pysyvän onnellisuuden saa kun on osa jotain itseä suurempaa.
Hedonismia voi myös pitää moraalittomana, koska maailmassa on järkyttävä määrä kärsimystä ja sen sijaan, että tekisimme jotain sen kärsimyksen vähentämiseksi, me istumme kotona nauttimassa kupillisesta kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Hedonismia voi myös pitää moraalittomana, koska maailmassa on järkyttävä määrä kärsimystä ja sen sijaan, että tekisimme jotain sen kärsimyksen vähentämiseksi, me istumme kotona nauttimassa kupillisesta kahvia.
Sä voit näyttää esimerkkiä alkamalla boikotoimaan länsimaalaista yhteiskuntaa kieltäytymällä kaikesta työstä ja varmistalla, ettet varmasti osta mitään kolmannessa maailmassa tuotettuja tuotteita. Siitä se eettinen elämäntapa lähtee, jos on lähteäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedonismia voi myös pitää moraalittomana, koska maailmassa on järkyttävä määrä kärsimystä ja sen sijaan, että tekisimme jotain sen kärsimyksen vähentämiseksi, me istumme kotona nauttimassa kupillisesta kahvia.
Sä voit näyttää esimerkkiä alkamalla boikotoimaan länsimaalaista yhteiskuntaa kieltäytymällä kaikesta työstä ja varmistalla, ettet varmasti osta mitään kolmannessa maailmassa tuotettuja tuotteita. Siitä se eettinen elämäntapa lähtee, jos on lähteäkseen.
Työstä kieltäytymistä parempi vaihtoehto olisi tehdä työtä, jolla kärsimystä lievennetään. Tosin en mä sanonut viestissäni että olisin itse yhtään parempi. Hedonisti itsekin. Kunhan kerroin miksi se on moraalitonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Koskahan tämä rappio on odotettavissa, ja miltä se näyttää?
Juuri kävin lapsettoman seitsemänkymppisen tätini kanssa teatterissa ja kaljalla. Hauskaa oli, enkä ainakaan itse huomannut hänessä mitään pahoja vaurioita, hitosti naururyppyjä vaan.
Kyllä se kriisi sitten tulee, kun huomaa ettei ole elämässä saanut juuri mitään aikaan.
Ei ole saanut mitään aikaan? Ei ole alistunut porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?
Mielenkiintoinen tämä kovin yleinen näkemys, että elämässä kuuluisi saada hirveästi "jotain aikaiseksi". Mitä ja miksi? Siitäkö se merkitys tulee?
Ihmiset saavat aikaan ainakin velkaa :-)
Suurin saavutus on laatikon ostaminen, josta maksetaan tuplahinta korkoja 10-20 vuoden aikana ja samanikaisesti maksetaan ruostuvasta raudasta pihalla korkoa koron päälle ja veronmaksua ei pidä unohtaa.
Keskiverto pönttö saa siis elämässään aikaiseksi velkaa, jota maksaa suurimman osan elämästään takaisinpäin velan antajalle.
Osa synnyttää lapsia, jotka lisääntyvät vuorostaan aikanaan ja ylikansoittavat maapallon, joka vuorostaan johtaa katastrofiin.
Te siis saatte yleisimmin aikaan velkojen lyhentämistä ja maapallon tuhoutumista.
AIkamoinen saavutus, jonka jälkeen on hyvä laskeutua haudan lepoon.
Minä sain aikaiseksi jotain merkityksellistä :-)
Ei arjen pienistä iloista nauttiminen tee kenestäkään hedonistia, vaan lyhytaikaisten nautintojen arvottaminen kaiken muun edelle tekee. Hedonisti saattaa syödä paljon epätervellistä ruokaa, käyttää päihteitä, laiskotella, katsoa paljon pornoa ja harrastaa irtosuhteita jne. Ei hedonisti saattaa esimerkiksi syödä välillä epäterveellistäkin ruokaa, mutta arvottaa pitkäaikaista terveyttä korkeammalle kuin hetken nautintoja.
Vierailija kirjoitti:
Hedonisti saattaa syödä paljon epätervellistä ruokaa, käyttää päihteitä, laiskotella, katsoa paljon pornoa ja harrastaa irtosuhteita jne.
Ei välttämättä. Epikurolaisena tykkään kyllä epäterveellisestä ruoasta, päihteistä ja seksistä, mutta kohtuus auttaa nauttimaan niistä enemmän. Esimerkiksi viikon suklaalakon jälkeen suklaa maistuu taas paremmalta. Se on nautintojen maksimointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä paheksuttuja hedonistiveloja, jotka eivät hanki lapsia, koska haluavat elämän olevan helppoa, mukavaa ja spontaania. Käytän päihteitä, ostan laadukkaita lakanoita ja harrastan paljon pervoa seksiä. Koen elämäni paljon merkitykselliseksi kuin jos joutuisin luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja huolehtimaan lapsesta.
Kyllä se ennen pitkää johtaa rappioon ihan yksilön tasolla.
Koskahan tämä rappio on odotettavissa, ja miltä se näyttää?
Juuri kävin lapsettoman seitsemänkymppisen tätini kanssa teatterissa ja kaljalla. Hauskaa oli, enkä ainakaan itse huomannut hänessä mitään pahoja vaurioita, hitosti naururyppyjä vaan.
Ei ole saanut mitään aikaan? Ei ole alistunut porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?