Lue keskustelun säännöt.
Miten muut sinkut jaksaa ilman hellyyttä?
23.11.2018 |
Mulla ainakin on välillä ihan kamalan vaikeeta.
Tammikuusta asti olen ollut yksin, lukuunottamatta lyhyttä romanssia kesällä jossa oltiin kolmesti sänkypuuhissa.
Välillä tuntuu että hypin kohta seinille...
eräs mies osoitti joku aika sit kiinnostusta ja jutskattiin muutamia kertoja tuolla ulkona ja muutaman kerran halattiinkin ja luulin että hän haluaisi myös ainakin hetkellistä läheisyyttä. Mutta ei, en tiedä mistä johtui, kun kutsuin hänet käymään niin ei vastannutkaan mitään. Pettymys oli hirveä kun kuvittelin jo vaikka mitä ja kerkesin saada sen lämmön tunteen halatessamme.
Ois kai parempi kuolettaa kaikki läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, mutta en tiedä miten se onnistuisi.
Välillä tunnen itseni oudoksi, eikö muilla ole tämmösiä tarpeita ja tunteita?
Joskus iltaisin lueskelen netistä ihmisten romanttisia/seksuaalisia kertomuksia mut pitää varmaan sekin lopettaa...
Miten te muut jakselette näiden asioiden kanssa?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja en ole koskaan edes halannut ketään. Todennäköisempää on, että päätän päiväni ennen kuin 40 vuotta tulee ikää täyteen. Ehkä teen sen ensin turruttamalla itseni viinalla ja lääkkeillä, sitten voisi kokeilla miltä pendolinon keula tuntuu.
M32
Etkö edes perheenjäseniä ole halannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eristyneisyys ja yksinäisyys ovat merkittävä terveysriski. Jos olen oikein ymmärtänyt, vanhan ajan orpokodeissa pienet lapset kärsivät huomattavasti osittain nimenomaan siitä syystä, että he eivät saaneet osakseen hellyyttä ja huomiota. Tämän lukemisesta on aikaa, joten en osaa oikein arvioida tuota tietoa, mutta intuitiivisesti arvelisin väitteen olevan vähintäänkin oikean suuntainen.
Kyllähän jotkut elävät vuosikausia ja vuosikymmeniä erakkoina. Ainakaan kaikki eivät suorastaan kuole kosketuksen puutteeseen. Tai toisaalta, joskus erakotkin kuolevat. Mistä me tiedämme, mikä osuus yksinäisyydellä lopulta oli kuolinsyyhyn, vaikka infarktiin? Uskoisin, että hellyys, läheisyys ja kosketus vaikuttaa meihin muutoinkin kuin välittömästi tietoisilla tavoilla. Ja jos tällainen vaikutus kerran ei ole välittömän tietoisuuden asia, on kai helppo jopa erehtyä ja luulla, että pärjää yhtä hyvin yksin kuin läheisessä ihmissuhteessa jonkun rakastavan ihmisen kanssa. Ja tarkoittakoon rakkaus nyt ylipäätään sitä kaikkeaa suopeaa, mitä osoitamme läheisiämme kohtaan.
Viime aikoina on puhuttu paljon bordellien laillistamisesta, koska yksinäisiä miehiä on niin paljon. Olen myös lukenut, että seksin lisäksi monet asiakkaat kaipaisivat ilotytöiltä halailua ja muuta hellyyttä. Ammattislangi-ilmaus taitaa olla girl friend experience, GFE. Pari kertaa olen nähnyt kuvan nuorista naisista, joilla on ollut jokin sen kaltainen kyltti mukanaan, kuin että "halaa ilmaiseksi". Minusta moinen on hatunnoston arvoista ennakkoluulottomuutta tänä aikana, jolloin seksualisoidaan näemmä kaikki, mikä vain voidaan. Vieraan ihmisen halaaminen ei ehkä ole yhtä mukavaa kuin jonkun tutun ja rakkaan, mutta silti tulee mieleeni puolileikillinen ajatus, että ennen kuin perustetaan ilotaloja, olisiko syytä perustaa halaamoita. Edellytyksenä olisi puhtaus ja siistit vaatteet, ja sitten vain hetkeksi halailemaan halailijan kanssa. Pahoin pelkään, että jotkut ymmärtämättömät kähmisivät ammattihalailijoita, mutta jos nyt tässä vaiheessa ei tartuta yksityiskohtiin.
Toisaalta, minä olen aika avoin ihminen. Kyllä minä voisin halata myös puolituttuja eli puolivieraita. En näe kuin kaksi ongelmaa siinä. Ensinnäkin sivulliset kenties tulkitsisivat sen seksuaalissävytteiseksi. Se ei ilahduttaisi minua ja tuskin puolisoanikaan. Toisekseen, koskemattomuuden periaate on iskostunut meihin tavattoman syvälle. Minä en uskalla halata ketään, ellen nimenomaan tiedä, että hän haluaa ja toivoo sitä. Olen kysynyt jopa siskoltani, että tuntuuko hänestä tungettelevalta, kun halaan häntä. Ja sentään tiedän, että vaikka hän ei ole maailman innokkain halailija, niin hän kuitenkin on paitsi jonkintasoista hellyyttä ja toisen aikuisen huomiota.
Miksi seksi pitäisi saada ostaa nimenomaan bordellista? Mikä ongelma on sen ostamisessa nykyisellä tavalla eli tyttö ottaa vastaan kotonaan tai tulee käymään?
En tiedä. Mutta jos olet sitten 80-luvun seurannut julkista kirjoittelua, olet varmaankin todennut saman kuin minä:. ilotalojen perustamista ehdotellaan aika ajoin, joissain tapauksissa jopa yhteiskunnan varoin.
Jos muistan oikein harrastin viimeksi seksiä viitisen vuotta sitten. Se oli myös viime kerta johon liittyi yleistä fyysistä läheisyyttä. Kokemuksesta kertonee jotain se että en ole sen jälkeen hakenut elämääni satunnaista seksiä. Faktaa vaikuttaa olevan että minulle tärkeintä on henkinen yhteys, aito rakkaus. Pelkkä fyysisyys ei riitä siihen että seksistä saisi jotain irti.
"Jaksan" koska vaihtoehtojakaan ei ole.
Elämästä puuttuu täysin fyysinen läheisyys ja seksi toisen ihmisen kanssa.
Toivotan voimia kaikille muillekin läheisyydenkaipuusta ja seksin puutteesta kärsiville.
M 37.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja en ole koskaan edes halannut ketään. Todennäköisempää on, että päätän päiväni ennen kuin 40 vuotta tulee ikää täyteen. Ehkä teen sen ensin turruttamalla itseni viinalla ja lääkkeillä, sitten voisi kokeilla miltä pendolinon keula tuntuu.
M32
Etkö edes perheenjäseniä ole halannut?
En ole. En myöskään ole koskaan ostanut minkäänlaista joululahjaa koskaan kenellekään. Tai oikeastaan minkäänlaista lahjaa.
M32
Huutista, taas sama "läheisyydenkaipuu"-aloitus.
Ttu että sä oot se8, mee hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 37 vuotta ja lähin ihmiskontaktini viimeisen reilun kuuden vuoden ajalta on kädestä päivää sanominen. Ja kyllähän se aika pahalta rehellisesti sanoen tuntuu...
Törmään usein tälläkin palstalla naisten kirjoituksiin, joissa hehkutetaan kuinka ihanaa on vain olla sinkkuna kun voi vain elää täyttä elämää itselleen. Monesti olen myös miettinyt eivätkö nämä naiset tunne minkäänlaista läheisyyden kaipuuta? Vai saadaanko se tyydytettyä ystävien tai satunnaisten suhteiden kautta?
Oman elämänlaatuni koen ainakin heikentyneen selvästi ja ajatus siitä, että edessä saattaa olla vielä useita vuosikymmeniä yksinoloa, tuntuu välillä aika musertavalta :/ Eikä tässä enää mistään seksistä edes haaveilla vaan lähinnä siitä, että joku esimerkiksi halaisi aidosti pitkään ja syvään.
Minä arvelen, että nuo täyttä elämää ja itsensä toteuttamista parisuhteen päättymisen jälkeen vaahtoavat sinkut ovat niitä, jotka ovat hiljattain eronneet. Jos on ollut vuosia samassa huushollissa vaikka alkoholistin kanssa, niin varmasti on suorastaan taivaallista, kun saa nukkua yönsä rauhassa, kukaan ei mangu rahaa, kukaan ei uhkaa väkivallalla eikä tarvitse miettiä, missä se joku taas hortoilee ja koska ja missä kunnossa tulee kotiin. Ja lopulta, kumpaa toivoo enemmän, sitä kotiutumista vai soittoa sairaalasta, että täällä se nyt makaa maksa- munuais- ja vieroitusoirepotilaana. Luulen että vähäisempikin kurjuus saa ihmisen iloitsemaan omasta vapaudesta ja rauhasta.
Jotkut varmaan katkeroituvat tällaisesta kokemuksesta loppuiäkseen. En yhtään ihmettele, että tällainen katkera vaahtoaisi itsenäisyyden ja jopa yksinäisyyden ihanuudesta, vaikka todellisuudessa olisi sairas kosketuksen puutteesta. Jos ei kertakaikkiaan pysty pääsemään yli kokemuksistaan eikä saa tuta mitään korjaavaa, niin siihenpä sitten jää. Siskoni näyttäisi olevan tällainen. Hänen tyttärensä lisäksi minä olen jokseenkin ainoa, joka saa häntä halata. Minä kun olen velipoika, niin en ole tunkemassa hänen housuihinsa. Ja kun olen raitiskin, niin en haise pahalta tai sammalla typeryyksiä ainakaan tauotta.
Lopulta uskon, että on ihmisiä, jotka todella viihtyvät yksin, eivätkä kaipaa läheisyyttä, ja että tämä ei johdu mistään traumasta. Tai siis... en voi muuta kuin uskoa, koska jotkut niin sanovat, eikä minulla ole mitään ylivoimaista perustetta kiistää väitettä. Vaan paljonkohan tällaisia ihmisiä on? Kymmenen prosenttia väestöstä vaiko viisi promillea? Kuvaavaa oli taannoinen yleisökirjoitus muistaakseni Kalevan palstalla. Joku nainen siinä räikeän osoittelevasti iloitsi, kuinka mukavaa on, kun on saanut miehen ulos huushollistaan ja viimeinkin on siistiä. Siisteys oli siis parisuhdetta tärkeämpi asia. Vaikka juttu olisi ollut provo, jollakin kuitenkin oli tällainen ajatus. Ymmärtäisin tuon asetelman siinä tapauksessa, että huusholli miehen aikana oli kuin juopottelevan keräilijän tyyssija, mutta jotkut ovat niin kajahtaneita siisteyteen, että missään ei saa olla pölyhippustakaan. Summa summarum: joku ihminen voi siis periaatteessa kaivata läheisyyttä, mutta jokin muu tarve tai pakkomielle tekee suhteessa elämisestä mahdotonta, ja niin sitä sitten on onnellisempi yksin.
Kun on kolme vuotta ollut ilman niin voin omalta kohdalta sanoa, että eipä tuohon totu. Enemmän haluaisin läheisyyttä kuin seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huutista, taas sama "läheisyydenkaipuu"-aloitus.
Ttu että sä oot se8, mee hoitoon.
Aloituksesta on virinnyt vilkas keskustelu, jossa ihmiset aivat asiallisesti kertova yksinäisyyden ja hellyydenkaipuun kokemuksistaan. Mikä merkitys sillä siis on, että sama aloitus on ollut aikaisemminkin tai jossain toisaalla? Mitä naurettavaa virinneessä asiallisessa keskustelussa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja en ole koskaan edes halannut ketään. Todennäköisempää on, että päätän päiväni ennen kuin 40 vuotta tulee ikää täyteen. Ehkä teen sen ensin turruttamalla itseni viinalla ja lääkkeillä, sitten voisi kokeilla miltä pendolinon keula tuntuu.
M32
Etkö edes perheenjäseniä ole halannut?
En ole. En myöskään ole koskaan ostanut minkäänlaista joululahjaa koskaan kenellekään. Tai oikeastaan minkäänlaista lahjaa.
M32
Mitä ihmettä, miksi? Tommonenhan varmasti aiheuttaa jotain henkisiä ongelmia vaikka niitä ei alunperin olisikaan ollut. Halaamattomuus siis, vaikka aika erikoista ettet kenellekään mitään lahjaa ole koskaan hankkinut. Kyllä sun äitis varmasti on vähintään imettäessään sua halannut. Aika kylmää menoa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vielä vastannut millä ne kaikki elämästään nauttivat sinkkunaiset tyydyttävät läheisyyden tarpeensa? Seksisuhteet ymmärrän, mutta mitä jos sellaisesta on turha haaveilla ja yhden yön jutut tms. tuntuvat muutenkin vieraalta ajatukselta. Onko naisilla ylipäätänsä kaipausta olla toisen ihmisen lähellä?
No minä olen ollut 20 vuotta 'yksin' ja totaaliyksin nyt 3 vuotta. Eli minulla on kyllä lapsi ja jo pois kotoa muuttanut. Toki lapselta saa eräänlaista läheisyyttä, mutta eihän se ole sama juttu kuin miesystävän antama läheisyys ja hellyys. Joten en oikein tyydytä milläänlailla näitä tarpeita ja en edes muista miltä tuntuu kun mies koskee, joten en kai enää osaa sitä niin kovasti kaivatakaan.
Toki toisinaan, jos katsoo vaikkapa romanttista elokuvaa/sarjaa, niin jokin kaipuu ja sävähdys tuntuu sisuskaluissa, että jospa joskus vielä saisin suukon ja halauksen. Seksistä en niin kauheasti perusta, joten sitä varten ei minun tarvitse harrastaa irtosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Raamikas kroppa ja aktiivinen elämäntyyli tuo lohtua ja virkistää fantasiointia, kun tuntee itsensä rakastettavaksi, vaikka kohtaamisongelma on kova.
Eikös sulla ollut gynekomastia?
Jos sillä on aito gyno niin ei se treenaamalla lähde. Leikkaus on ainoa vaihtoehto. Läskigynonkin kanssa se on vähän niin ja näin kun ei sitä voi päättää mistä kohtaa se rasva lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset naiset ovat kyllä niin tunnekylmiä joten ihan sama onko sitä parisuhteessa tai ei. Eivät todellakaan ole täynnä rakkautta nää meidän pirttihirmu-justiinat 😂
Vierailija kirjoitti:
Olen 37 vuotta ja lähin ihmiskontaktini viimeisen reilun kuuden vuoden ajalta on kädestä päivää sanominen. Ja kyllähän se aika pahalta rehellisesti sanoen tuntuu...
Törmään usein tälläkin palstalla naisten kirjoituksiin, joissa hehkutetaan kuinka ihanaa on vain olla sinkkuna kun voi vain elää täyttä elämää itselleen. Monesti olen myös miettinyt eivätkö nämä naiset tunne minkäänlaista läheisyyden kaipuuta? Vai saadaanko se tyydytettyä ystävien tai satunnaisten suhteiden kautta?
Oman elämänlaatuni koen ainakin heikentyneen selvästi ja ajatus siitä, että edessä saattaa olla vielä useita vuosikymmeniä yksinoloa, tuntuu välillä aika musertavalta :/ Eikä tässä enää mistään seksistä edes haaveilla vaan lähinnä siitä, että joku esimerkiksi halaisi aidosti pitkään ja syvään.
Hei, tuu tantrakurssille, siellä saa aitoja, pitkiä ja syviä halauksia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja en ole koskaan edes halannut ketään. Todennäköisempää on, että päätän päiväni ennen kuin 40 vuotta tulee ikää täyteen. Ehkä teen sen ensin turruttamalla itseni viinalla ja lääkkeillä, sitten voisi kokeilla miltä pendolinon keula tuntuu.
M32
Etkö edes perheenjäseniä ole halannut?
En ole. En myöskään ole koskaan ostanut minkäänlaista joululahjaa koskaan kenellekään. Tai oikeastaan minkäänlaista lahjaa.
M32
Mitä ihmettä, miksi? Tommonenhan varmasti aiheuttaa jotain henkisiä ongelmia vaikka niitä ei alunperin olisikaan ollut. Halaamattomuus siis, vaikka aika erikoista ettet kenellekään mitään lahjaa ole koskaan hankkinut. Kyllä sun äitis varmasti on vähintään imettäessään sua halannut. Aika kylmää menoa silti.
Aika valitettavan tavallista suomessa tuollainen. Ehkä sinunkin kannattaisi tutustua enemmän eri ihmisiin niin tietäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nainen pk-seudulta on läheisyyttä vailla viikonloppuna niin täällä olisi 32v mies.
Mitä tarkoitat läheisyydellä?
Voisi vaikka halailla ja katsella leffaa sylikkäin sohvalla eli läheisyyttä ilman seksiä.
Mä olen jo kerran kokeillut tällaista, että nainen tuli tinderistä mun luokse ihan vain kun hänellä oli läheisyydenpuute. Laittoi vielä viestin jälkikäteen että oli viikon kohokohta.
M32
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja en ole koskaan edes halannut ketään. Todennäköisempää on, että päätän päiväni ennen kuin 40 vuotta tulee ikää täyteen. Ehkä teen sen ensin turruttamalla itseni viinalla ja lääkkeillä, sitten voisi kokeilla miltä pendolinon keula tuntuu.
M32
Jos vaikka et traumatisoisi muita samalla jos kerran menet.
En tiedä mitä on hellyys niin eipä sitä osaa kaivatakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja en ole koskaan edes halannut ketään. Todennäköisempää on, että päätän päiväni ennen kuin 40 vuotta tulee ikää täyteen. Ehkä teen sen ensin turruttamalla itseni viinalla ja lääkkeillä, sitten voisi kokeilla miltä pendolinon keula tuntuu.
M32
Etkö edes perheenjäseniä ole halannut?
En ole. En myöskään ole koskaan ostanut minkäänlaista joululahjaa koskaan kenellekään. Tai oikeastaan minkäänlaista lahjaa.
M32
Mitä ihmettä, miksi? Tommonenhan varmasti aiheuttaa jotain henkisiä ongelmia vaikka niitä ei alunperin olisikaan ollut. Halaamattomuus siis, vaikka aika erikoista ettet kenellekään mitään lahjaa ole koskaan hankkinut. Kyllä sun äitis varmasti on vähintään imettäessään sua halannut. Aika kylmää menoa silti.
Kaikki miehet tässä maailmassa ei kelpaa naisille. Erityisesti, jos sattuu olemaan 175cm "pitkä".
M32.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nainen pk-seudulta on läheisyyttä vailla viikonloppuna niin täällä olisi 32v mies.
Mitä tarkoitat läheisyydellä?
Voisi vaikka halailla ja katsella leffaa sylikkäin sohvalla eli läheisyyttä ilman seksiä.
Mä olen jo kerran kokeillut tällaista, että nainen tuli tinderistä mun luokse ihan vain kun hänellä oli läheisyydenpuute. Laittoi vielä viestin jälkikäteen että oli viikon kohokohta.
M32
Kuulostat aika herttaiselta tyypiltä. :)
Ps. Kelpais mullekin tollanen leffailta
Olen parisuhteessa ja ilman hellyyttä. Olen vahvasti alkanut miettiä paria suhdetta tämän tunnekuolleen arjen sijaan. Nauttisitte siitä miten paljon voitte saada läheisyyttä tutustumalla erilaisiin ihmisiin. Nauttisin itsekin ellen yrittäisi vielä tätä hajonnutta suhdetta pitää yllä.