Lue keskustelun säännöt.
Miten muut sinkut jaksaa ilman hellyyttä?
23.11.2018 |
Mulla ainakin on välillä ihan kamalan vaikeeta.
Tammikuusta asti olen ollut yksin, lukuunottamatta lyhyttä romanssia kesällä jossa oltiin kolmesti sänkypuuhissa.
Välillä tuntuu että hypin kohta seinille...
eräs mies osoitti joku aika sit kiinnostusta ja jutskattiin muutamia kertoja tuolla ulkona ja muutaman kerran halattiinkin ja luulin että hän haluaisi myös ainakin hetkellistä läheisyyttä. Mutta ei, en tiedä mistä johtui, kun kutsuin hänet käymään niin ei vastannutkaan mitään. Pettymys oli hirveä kun kuvittelin jo vaikka mitä ja kerkesin saada sen lämmön tunteen halatessamme.
Ois kai parempi kuolettaa kaikki läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, mutta en tiedä miten se onnistuisi.
Välillä tunnen itseni oudoksi, eikö muilla ole tämmösiä tarpeita ja tunteita?
Joskus iltaisin lueskelen netistä ihmisten romanttisia/seksuaalisia kertomuksia mut pitää varmaan sekin lopettaa...
Miten te muut jakselette näiden asioiden kanssa?
Kommentit (87)
Onpas paljon surullisia kokemuksia ihmisillä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on miljoona yksineläjää. Euroopan suurin sinkkuväestö. Miehet etsivät kauniita, nuoria naisia. Jäävät yksin mieluummin kuin huolivat ikäisensä ja tasoisensa naisen. Suomen ylipainoiset ja keski-ikäiset, elävät yksin mieluummin, kuin huolivat tasoisensa kumppanin.
Jos minun miehenä pitää tehdä aloite seuran saamiseksi, niin joo, jostain syystä jututan mieluummin nättiä hymyilevää naista, kuin vähemmän viehättävää, jolla on naama norsun tiedättehän. Sori.
Silti edelleen sinkku.
Yritin aikoinaan hoitaa läheisyydenkaipuutani seksisuhteilla, mutta tulin monesti raiskatuksi, hyväksikäytetyksi tai muuten vaan miehet kohtelivat kuin kävelevää reikää. Luin romanttisia tarinoita jatkuvasti, halailin yöllä peittoa ja uppouduin haavemaailmaan. Hairahdin monesti noihin irtosuhteisiin, kun kuvittelin, että ne miehetkin olisivat halunneet seksin lisäksi myös läheisyyttä, mutta uloshan ne heitti heti paskan seksin jälkeen. Kerran menin miehen luoksi sovittuamme, että katsotaan elokuvaa ja kiehnätään vaan, mutta mies tunki käteni housuihinsa 15 min sisällä.
Todella romanttisena ja seksuaalisena ihmisenä olin tuskissani teini-iästä lähtien. Nyt sitten olen ollut erinäisissä parisuhteissa muutamia vuosia, mutta partnerini eivät ole olleet erityisen läheisyydenkipeitä tai halunneet halailla ja pussailla yhtä paljon kuin minä. Yksinäisyyttä tunnen edelleen, kun partnerillani on epäsosiaalisempi kausi ja läheisyys jää vähälle.
Ps, M32, preferenssini miesten ja muiden partnerieni kanssa on 155-170 cm, koska olen itse alle 160 cm, joten sovin fyysisesti paremmin yhteen lyhyen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onpas paljon surullisia kokemuksia ihmisillä :(
Paikoin aika rankkaa luettavaa kieltämättä. Vaikea kuvitella minkälaista elämä olisi ilman läheisyyttä tai jos kukaan ei olisi ikinä edes halannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen siihen tottunut. En osaisi antaa hellyyttä, ellen olisi kiinostunut kokonaan tyypistä. Henkilössä pitäö olla sitä jotakin. Kerran olen vastahakoisesti häseltänyt ja voin sanoa,että arvet jäi kun toinen ei kuunnellut yhtään mitään. Lopetin siihen ja en kaipaa enään moista. Mieluusti olen ilman,vaikka ikisinkkuna jos niin käy.
Sulla on melko outo käsitys naisen lisääntymisiästä. Kyllä tässäkin iässä voi ihan hyvin saada lapsia, tänä vuonna olen viimeksi synnyttänyt.
Se jonka mies on 173cm