Lue keskustelun säännöt.
Miten muut sinkut jaksaa ilman hellyyttä?
23.11.2018 |
Mulla ainakin on välillä ihan kamalan vaikeeta.
Tammikuusta asti olen ollut yksin, lukuunottamatta lyhyttä romanssia kesällä jossa oltiin kolmesti sänkypuuhissa.
Välillä tuntuu että hypin kohta seinille...
eräs mies osoitti joku aika sit kiinnostusta ja jutskattiin muutamia kertoja tuolla ulkona ja muutaman kerran halattiinkin ja luulin että hän haluaisi myös ainakin hetkellistä läheisyyttä. Mutta ei, en tiedä mistä johtui, kun kutsuin hänet käymään niin ei vastannutkaan mitään. Pettymys oli hirveä kun kuvittelin jo vaikka mitä ja kerkesin saada sen lämmön tunteen halatessamme.
Ois kai parempi kuolettaa kaikki läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, mutta en tiedä miten se onnistuisi.
Välillä tunnen itseni oudoksi, eikö muilla ole tämmösiä tarpeita ja tunteita?
Joskus iltaisin lueskelen netistä ihmisten romanttisia/seksuaalisia kertomuksia mut pitää varmaan sekin lopettaa...
Miten te muut jakselette näiden asioiden kanssa?
Kommentit (137)
Onpas paljon surullisia kokemuksia ihmisillä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on miljoona yksineläjää. Euroopan suurin sinkkuväestö. Miehet etsivät kauniita, nuoria naisia. Jäävät yksin mieluummin kuin huolivat ikäisensä ja tasoisensa naisen. Suomen ylipainoiset ja keski-ikäiset, elävät yksin mieluummin, kuin huolivat tasoisensa kumppanin.
Jos minun miehenä pitää tehdä aloite seuran saamiseksi, niin joo, jostain syystä jututan mieluummin nättiä hymyilevää naista, kuin vähemmän viehättävää, jolla on naama norsun tiedättehän. Sori.
Silti edelleen sinkku.
Yritin aikoinaan hoitaa läheisyydenkaipuutani seksisuhteilla, mutta tulin monesti raiskatuksi, hyväksikäytetyksi tai muuten vaan miehet kohtelivat kuin kävelevää reikää. Luin romanttisia tarinoita jatkuvasti, halailin yöllä peittoa ja uppouduin haavemaailmaan. Hairahdin monesti noihin irtosuhteisiin, kun kuvittelin, että ne miehetkin olisivat halunneet seksin lisäksi myös läheisyyttä, mutta uloshan ne heitti heti paskan seksin jälkeen. Kerran menin miehen luoksi sovittuamme, että katsotaan elokuvaa ja kiehnätään vaan, mutta mies tunki käteni housuihinsa 15 min sisällä.
Todella romanttisena ja seksuaalisena ihmisenä olin tuskissani teini-iästä lähtien. Nyt sitten olen ollut erinäisissä parisuhteissa muutamia vuosia, mutta partnerini eivät ole olleet erityisen läheisyydenkipeitä tai halunneet halailla ja pussailla yhtä paljon kuin minä. Yksinäisyyttä tunnen edelleen, kun partnerillani on epäsosiaalisempi kausi ja läheisyys jää vähälle.
Ps, M32, preferenssini miesten ja muiden partnerieni kanssa on 155-170 cm, koska olen itse alle 160 cm, joten sovin fyysisesti paremmin yhteen lyhyen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onpas paljon surullisia kokemuksia ihmisillä :(
Paikoin aika rankkaa luettavaa kieltämättä. Vaikea kuvitella minkälaista elämä olisi ilman läheisyyttä tai jos kukaan ei olisi ikinä edes halannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen siihen tottunut. En osaisi antaa hellyyttä, ellen olisi kiinostunut kokonaan tyypistä. Henkilössä pitäö olla sitä jotakin. Kerran olen vastahakoisesti häseltänyt ja voin sanoa,että arvet jäi kun toinen ei kuunnellut yhtään mitään. Lopetin siihen ja en kaipaa enään moista. Mieluusti olen ilman,vaikka ikisinkkuna jos niin käy.
Vieläkin tuskaillaan lemmikinomistajina Viroon lähdön osalta. Hotelleihin voi ottaa eläimiä tai jättää Tallinnassa sijaitsevaan hoitolaan. Onnibus tietääkseni kelpuuttaa lemmikit. (Virossa, mm. https://www.petvilla.ee/
https://lemmika.ee/) ,sitten itse sivustoihin 0e:
https://www.mamba.ru/en/landing/estonia-10968/guys (profiilit näkyvillä)
https://www.tutvus.planet.ee/?leht=mees_otsib_naist
Yh-ystävällinen: https://www.amoremi.ee/tutvus/mehega
Lauran tärpit (viikon kokeilu Audible 0e): https://www.amazon.com/stores/Laura-Schlessinger/author/B000APX9H6/allb…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aseksuaalinen ikisinkku, pelkkä ajatuskin jostain toisen ihmisen ihon kosketuksesta oksettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on miljoona yksineläjää. Euroopan suurin sinkkuväestö. Miehet etsivät kauniita, nuoria naisia. Jäävät yksin mieluummin kuin huolivat ikäisensä ja tasoisensa naisen. Suomen ylipainoiset ja keski-ikäiset, elävät yksin mieluummin, kuin huolivat tasoisensa kumppanin.
Jos minun miehenä pitää tehdä aloite seuran saamiseksi, niin joo, jostain syystä jututan mieluummin nättiä hymyilevää naista, kuin vähemmän viehättävää, jolla on naama norsun tiedättehän. Sori.
Silti edelleen sinkku.
Ehkä siksi että olet katkeran näköinen herkkähipiäinen "mies"? Ja sen jokainen nainen huomaa, varsinkin ne jotka ovat avoimesti naama norsun sillä kun sinut näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavia tarpeita on minullakin. Ja ei, en todellakaan pärjää kovin hyvin eläen ilman läheisyyttä ja kosketusta. Joka vuosi oloni vain pahenee ja pahenee.
Ei sitä oikein osaa kaivata, kun ei ole koskaan saanut moista kokeakaan.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun mällitarpeitaan kahdeksaan vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi. Jopa varatut, hyi.
N33
Eivät naiset halua antaa läheisyyttä kunnolliselle ja kiltille miehelle edes jouluna. Mieluummin taas annetaan kännissä sopertavan kaulatatuoidun jänniksen ähkiä päällä, mätkiä vähän turpaan ja haukkua huoraksi. Aamulla kaikki annetaan anteeksi, mutta kiltille miehelle ei anneta edes mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 37 vuotta ja lähin ihmiskontaktini viimeisen reilun kuuden vuoden ajalta on kädestä päivää sanominen. Ja kyllähän se aika pahalta rehellisesti sanoen tuntuu...
Törmään usein tälläkin palstalla naisten kirjoituksiin, joissa hehkutetaan kuinka ihanaa on vain olla sinkkuna kun voi vain elää täyttä elämää itselleen. Monesti olen myös miettinyt eivätkö nämä naiset tunne minkäänlaista läheisyyden kaipuuta? Vai saadaanko se tyydytettyä ystävien tai satunnaisten suhteiden kautta?
Oman elämänlaatuni koen ainakin heikentyneen selvästi ja ajatus siitä, että edessä saattaa olla vielä useita vuosikymmeniä yksinoloa, tuntuu välillä aika musertavalta :/ Eikä tässä enää mistään seksistä edes haaveilla vaan lähinnä siitä, että joku esimerkiksi halaisi aidosti pitkään ja syvään.
Rehellisesti sanottuna: En kaipaa. Just kun menen nukkumaankin omaan isoon sänkyyni itsekseni, välillä mietin että olisiko ihanaa jos tässä olisi joku toinen, joka tulisi sitten halaamaan ja koskemaan... EI OLISI. Seon vaan todella voimakas sisäsyntyinen vastaus kysymykseen.
Eli en kaipaa hellyyttä, en kosketusta. En tiedä miksi en, kun kuitenkin esim. seksistä tykkään kovastikin, mutta en niin paljoa, että jaksaisin sitä etsimäläl etsiä tai tuntemattomien kanssa harrastella. Ehkä olen sitten todella outolintu, mutta näin on asia kohdallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on miljoona yksineläjää. Euroopan suurin sinkkuväestö. Miehet etsivät kauniita, nuoria naisia. Jäävät yksin mieluummin kuin huolivat ikäisensä ja tasoisensa naisen. Suomen ylipainoiset ja keski-ikäiset, elävät yksin mieluummin, kuin huolivat tasoisensa kumppanin.
Jos minun miehenä pitää tehdä aloite seuran saamiseksi, niin joo, jostain syystä jututan mieluummin nättiä hymyilevää naista, kuin vähemmän viehättävää, jolla on naama norsun tiedättehän. Sori.
Silti edelleen sinkku.
No et sä varmaan sitten ihmettele miksi olet sinkku? Jännä myös että nätit sun mielestä hymyilee ja vähemmän viehättävät on naama norsunsillä. Kun itse olen varsin hymyilevä ruma rulliakka, ja tiedän että meitä on valtavasti muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Eivät naiset halua antaa läheisyyttä kunnolliselle ja kiltille miehelle edes jouluna. Mieluummin taas annetaan kännissä sopertavan kaulatatuoidun jänniksen ähkiä päällä, mätkiä vähän turpaan ja haukkua huoraksi. Aamulla kaikki annetaan anteeksi, mutta kiltille miehelle ei anneta edes mahdollisuutta.
Kirjoitetaanko tällaiset viestit ironisesti, vai ihan tosissaan.
T. Hämmentynyt
Vierailija kirjoitti:
Vastaavia tarpeita on minullakin. Ja ei, en todellakaan pärjää kovin hyvin eläen ilman läheisyyttä ja kosketusta. Joka vuosi oloni vain pahenee ja pahenee.
Onneksi itse parisuhdetta koskaan kokemattomana (olen noin 40 vuotias) koen ja tunnen niin fyysisen kuin psyykisen läheisyyden kaipuuni enempi aalloissa.
Olisi kamalaa kokea tai tuntea se jatkuvana kroonisena kipuna ja särlynä.
Mutra minkäs teet ei minulla ole keinoa tai taitoa saada ketään itselleni mieluista ja toivomaani läheisetä a olemaan jotain muutaki kuin "vain" kaverini tai ystäväni ja kenelle itse soisin olla jotain vastaavaa. Mutta ei niin ei.
Joskus vain tuntuu sille, että olen saanut vain elinikäisen kirouksen päälleni kun edes täysin tajua mikso juuro omakohtaloni on olla ja elöaä tässä julmassa maaillmassa
Vierailija kirjoitti:
Olen 25v ja olen yhden kerran halannut tyttöä joskus teini-iässä. Kaipaanko sellaista kokemusta? Pakko myöntää, että kaipaan. Aika hauskaa miten niin pienen ja yksinkertaisen asian saavuttaminen on suorastaan mahdottomuus.
Mulla sama tilanne ja olen 33v.
Hyvin! En koe kosketuksen kaipuuta enkä tykkää mistään hipellyksestä. Oon hyvinkin seksuaalinen, mutta ei niihin orgasmeihin ketään toista tarvita.
Sulla on melko outo käsitys naisen lisääntymisiästä. Kyllä tässäkin iässä voi ihan hyvin saada lapsia, tänä vuonna olen viimeksi synnyttänyt.
Se jonka mies on 173cm