Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Vierailija kirjoitti:
Omassa suhteessa kysytään toisen mielipide jopa fb-kavereihin. Kun oma serkkuni alkoi lähetellä ihmeellisiä sydän-viestejä (pitkä tarina) ja miestä ne häiritsi, sovittiin että poistan serkun kavereistani. Samoin mies poisti kavereistaan entisen kaverin joka pyyteli häntä jatkuvasti kylään ilman perhettä.
Sairas ja väkivaltainen suhde. Vahingoitat itseäsi jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Hyväksytkö myös fyysisen väkivallan?
Olin vuosia onnellisesti (?) parisuhteessa, sitten mies vaihtoi nuorempaan malliin. Tää uus typy ei hyväksy, sitä et olen exäni suvun kanssa jatkuvasti tekemisissä, mehä ei erottu. Exäkin kulkee munankuorilla tän nyxän takia, mua ei viisi vähempää hetkauttaa tää uusi ja "sen tunteet". Kävin erossa läpi kaike ja haluaisin vaan olla väleissä exän kanssa, vaikeajsi menee, kun hän joutuu valehtelemaan tapaamisistamme. Meillä on sen verran yhteistä historiaa, että toivon tän uuden tajuavan..En ole exää takaisin ottamassa vaikka välillä tuntuukin, että hän kuvittelee pitävänsä mua "varalla". No way, Jose!
Mitenkäs täällä suhtaudutaan yli 50v eronneeseen ihmiseen, joka edelleen kokoontuu yhteen ex-perheensä mm biletyksen tai vaikkapa luistelun merkeissä? Lapset jo 30:siä ja omissa suhteissaan, kuten vanhempansakin. Nainen sanoo myös että takuulla tanssii ex-miehensä kanssa kun seuraavan kerran kokoontuvat tämän "perheen" kesken? Erosta yli 7v jo ja itse hiukan ihmettelen, miksi perheidylliin aina välillä palaavat? En epäile pettämistä, mut jotenkin outo napanuora tuossa näyttää vieläkin sitovan...
Menneet ovat Menneitä, mikäpä minä olen rajoittaa kenenkään elämää ja aikaa.
Ei tietenkään ole ok, jos ei katkaise välejä kaikkiin entisiin saa puolestani jäädä. Onneksi on varaa valita miehensä. Missään viestittely- tai tapailuväleissä ei olla parisuhteessa luonnostaan kenenkään muun kuin kumppanin kanssa.
Ei ole ok.
Menneisyys kuuluu menneisyyteen. Jotenkin ymmärtäisin pitkän suhteen jossa on lapsia, että halutaan heidän takiaan pysyä ystävä mutta en kyllä muuten mitään säätöjä ihan hiffaa..
Jos on oltu kavereita jo ennen sitä seksi- tai seurustelusuhdetta ja sitten suhde päättyy, on mahdollista palata ihan kavereiksi josta jo olikin kokemusta. Se vaan vaatii,että kumpikaan ei ole ollut ihan hullun rakastunut suhteen aikana. Jos on niin sitten on vaikea palata kavereiksi. Eli luottaisin itse siihen, että jos suhde on pelkkä kaverisuhde osapuolten mielestä niin siihen on voitava luottaa.
Entisten seksikumppanien tms lyhyempien juttujen kanssa viestittely on ehdoton ei. En eksiäkään hyväksy, sillä entiset ovat entisiä. Kun on nykyisen kanssa suhteessa, ei ole mitään tarvetta olla aikaisempiin kumppaneihin yhteydessä (poislukien velka, tms virallisemmat asiat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy miehelleni naispuolisia ystäviä. Olen lukenut että suurin osa miehistä pettää tilaisuuden tullen. Miksi ihmeessä siis antaisin tilaisuuden tulla?
Entä jos hän ajattelee muita sinua pannessaan? Muista vaatia pitämään ainakin silmät auki jotta ei pääse uppoutumaan fantasioihin.
Ja niinhän ne tekeekin😆
Eipä tui exien kanssa tapailu oikein mukavalta tuntuisi. Ihan kiva tietty sillointällöin kuulla kuulumisia tms, mutta kyllä mulle herää kysymys, miksi niiden kanssa pitää edelleen ylläpitää kaverisuhdetta, ellei mitään yhteistä muuten ole. Turhaa painolastia, sanoisin.
Riippuu täysin olosuhteista.
Minusta on jopa luonnollista, jos sovussa eronneet ihmiset pysyvät ystävinä. Esimerkiksi 10 vuoden parisuhde on niin pitkä aika, että siinä oppii tuntemaan toisen todella hyvin, ja siihen mahtuu paljon jaettua elämää. Mikäli tällainen parisuhde päättyy sovinnossa, ja jalostuu ystävyydeksi, siitä voi syntyä arvokas ystävyyssuhde. Mutta kaikkeen vaikuttaa se, mistä syystä parisuhde on päättynyt, ja ovatko molemmat päässeet asiasta oikeasti yli.
Esimerkiksi minulla ja exälläni, jonka kanssa olimme yhdessä viitisen vuotta parikymppisinä, on ollut eräänlainen yhteistyö- ja avunantosopimus. Se tarkoittaa sitä, että jos elämässä on jokin kamala tilanne, toiselta voi aina pyytää apua. Tämä konkretisoitui esimerkiksi silloin, kun myöhemmässä parisuhteessani koin väkivaltaa. Olemme kumpikin tahoillamme parisuhteessa, miehellä on lapsikin, ja erosta on jo yli 10 v aikaa. Vaikka parisuhteemme päättyi, emme silti lakanneet välittämästä ja arvostamasta. Vaatisi kyllä suoranaisen ihmeen jos jokin romantiikan liekki tästä leimahtaisi uudelleen!
Ei Ok. On semmosia kokemuksia takana. Entisten täytyy olla entisiä
Kyllä. Fanitan samaa joukkuetta.
Minä haluaisin olla yhteyksissä eksääni lähes 25 vuoden takaa. Olimme hyvin rakastuneita ja rakastan häntä tietyllä tavalla varmaan hautaan asti. Hänen kumppaninsa oli hyvin mustasukkainen aluksi, mikä sitten ajoi meidät lopullisesti irti toisistamme. Minulla on hyvä mies, enkä ole pettävää sorttia, joten mitään seksisuhdetta en hakisi tämän eksän kanssa. Olen jo sen verran iso ihminen ymmärtääkseni, että kaikkien rakkaiden ihmisten ei tarvitse olla elämässäni konkreettisesti läsnä.
Raskaan työpäivän jälkeen kotiaskareet tuntuvat ikäviltä ja työläiltä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä kuulu minun "hyväksyä". Molemmat ollaan aikuisia ja ihan itse päätetään ketkä on kavereita. Olisi naurettavaa määrätäkenen kans puoliso saa olla tekemisissä. Tunnen sellaisenkin pariskunnan joilla tällainen sääntö on...
Niin minäkin tunnen sellaisen pariskunnan. Lukioaikaan minulla oli neljä hyvää ystävää, joista yksi oli miespuolinen. Me tehtiin yhdessä vaikka mitä seikkailuja, mm. pyöräiltiin 90 km telttailemaan yhteen kansallispuistoon, oltiin siellä reissulla melkein viikko. Hän oli myös järjen ääni, jos minulla oli jotain sydänsuruja. Minä olin ainoa lapsi ja hänkin oli ainoa lapsi, ja luulen, että meille syntyi sisaruksellinen suhde toisiimme.
Nyt hän on avoliitossa sellaisen naisen kanssa, joka ei anna meidän olla tekemisissä. Heillä on sääntöjä. Me olemme olleet ystäviä 2
Minusta sen oman rakkaan pitää aina olla ykkönen.
Miksi en hyväksyisi. Hänkin hyväksyy sen minulle. Suhde perustuu kedkinäiseen luottamukseen ja asioista voidaan sopia jo uutta suhdetta aloittaessa. Tietty jos nyksä osoittautuu sairaalloisen mustasukkaiseksi, niin parempi kenkiä, kuin myöhemmin katua, kun tämä on jäädyttänyt kaikki kaveri- ja ystäväsuhteesi käytöksellään.
Puolisoni kanssa emme omista toisiamme joten emme sanele ketä saamme tavata.
Mutta eihän se nainen tässä ole syyllinen. On ehkä mustis joo, mutta se mies, kaverisi, on valinnut hänet sinun edellesi. Ikävää kun ystävä jää, mutta miehelle se ei näköjään ollut tärkeää.