Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
En hyväksy, jos ollaan usein tekemisissä. Kertoo kyvyttömyydestä päästää irti.
Ja kyvyttömyydestä luoda uusia ihmissuhteita.
N47
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitan ihmisiä, jotkia pystyvät pysymään ystävinä exien kanssa. Itse ajattelen, että vaikka exät ovat syystä ex-kumppaneita, on minulla jäänyt päälle NS seks*uaalinen vetovoima. Eli itse en pystyisi. Kyllä se vanha suola janottaisi tilaisuuden tullen, vaikka nykyisessä parisuhteessa s€ksiä saisi. T. Nainen 38
Mulla taas svetovoima häviää ensimmäisenä, eikä tule ikinä enää takaisin exia kohtaan. Ällöttävä koko ajatuskin että joskus heitä pitäisi panna.
Ajattelin, ettei minulla ole mielipidettä tähän. Yhtökkiä tajusin, etten huolisi niin nuttuskehveliä kumppania, joka ei osaa itse päättää kavereistaan ilman hyväksyntääni.
Minusta on ihan ok. Saan paljon omaa aikaa kun ei ole pösilö siinä pyörimässä vaan päiväkahveilla.
Ja miksi erota? Kotirouvana olo passaa meikälikalle. 😂
Oho, pitää mennä. Wolttimies oven takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitan ihmisiä, jotkia pystyvät pysymään ystävinä exien kanssa. Itse ajattelen, että vaikka exät ovat syystä ex-kumppaneita, on minulla jäänyt päälle NS seks*uaalinen vetovoima. Eli itse en pystyisi. Kyllä se vanha suola janottaisi tilaisuuden tullen, vaikka nykyisessä parisuhteessa s€ksiä saisi. T. Nainen 38
Mulla taas svetovoima häviää ensimmäisenä, eikä tule ikinä enää takaisin exia kohtaan. Ällöttävä koko ajatuskin että joskus heitä pitäisi panna.
Sama täällä, ajatuskin kuvottaa.
Riipuskelee. Omalla miehelläni ei ole naispuolisia kavereita kuin kaukana historiassa. Jos nyt yllättäen tuotaisiin jostain joku eksä jonka kaverina nyt tahdottaisiin kovasti olla, niin saisi pakata laukkunsa ja mennä kaveeraamaan neitokaisen luo pysyvästi 😁
Jos taas olisi ollut eks kaverina jo silloin kun mieheni kanssa tavattiin, niin ok, on niitä minullakin muutamia ja kaikki ovat myös mieheni kavereita nykyään.
En käy puolison puolesta kavereita hänelle valitsemassa. Miehen eksät ovat tosi mukavia ihmisiä ja on hauskaa hengailla heidän ja heidän nykyisten kumppaniensa kanssa silloin tällöin.
Näitä kaksois- tai useampia "parisuhteita" on paljon, vaikkapa Jörn. Tuntuisi aika kammottavalta tällaiset varapatjat ja suuret rakkaudet, olla siis itsekin varana tai kakkosena. Sen takiahan parisuhteet useinkin kieroutuvat tai muuttuvat kummallisiksi, kun on niin paljon salattavaa tms. Ja sitten tarvitaan näitä terapeutteja, vaikka mikään ei auta epärehellisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitan ihmisiä, jotkia pystyvät pysymään ystävinä exien kanssa. Itse ajattelen, että vaikka exät ovat syystä ex-kumppaneita, on minulla jäänyt päälle NS seks*uaalinen vetovoima. Eli itse en pystyisi. Kyllä se vanha suola janottaisi tilaisuuden tullen, vaikka nykyisessä parisuhteessa s€ksiä saisi. T. Nainen 38
Mulla taas svetovoima häviää ensimmäisenä, eikä tule ikinä enää takaisin exia kohtaan. Ällöttävä koko ajatuskin että joskus heitä pitäisi panna.
Samaa ajattelin eilen, kun tätä ketjua luin. Juuri siksihän he ovat eksiä, että se vetovoima on loppunut. Kävin eilen uteliaisuuttani katsomassa viimeisimmän eksän Facebookia (olemme FB-kontakteja mutta algoritmi ei yleensä nosta hänen päivityksiään näkyviinsä enkä muutenkaan paljon käytä FB:tä nykyisin) ja tuntui käsittämättömältä, että olen joskus ylipäänsä voinut kokea hänet haluttavaksi.
Eipä sitä kuulu minun "hyväksyä". Molemmat ollaan aikuisia ja ihan itse päätetään ketkä on kavereita. Olisi naurettavaa määrätäkenen kans puoliso saa olla tekemisissä. Tunnen sellaisenkin pariskunnan joilla tällainen sääntö on...
Surullisen moni edelleen vuonna 2023 kuvittelee avo-/avioliiton tarkoittavan toisen omistamista, alistamista, puolison velvollisuudeksi luopua omasta minästään, ystävistään, tuttavistaan, sukulaisistaan, jopa aiemman liiton lapsista, velvollisuudeksi muovautua toisen määräämän muotin mukaiseksi, velvollisuudeksi vaihtaa vanhat harrastuksensa puolison vastaaviin. Nämä ihmiset voisivat hankkia mielummin koiran tai kissan, ja kasvattaa haluamansalaisen lemmikin. Jos aiemmin mainituista kaikki kohdat osuvat kohdalleen, niin parempi olisi etteivät ota edes lemmikkiä rääkättäväkseen, mutta ikävä kyllä usein juuri näillä on kaupunkiyksiöt täynnä huonosti hoidettuja tai kokonaan ilman hoitoa jätettyjä kotieläimiä. Robottikoiria on kai tulossa markkinoille lähivuosina, sellanen korkeintaan.
En hyväksy, vanha suola saattaa janottaa
Kyllä hyväksyn. Puolisoni ex on alkoholisti, ensimmäisen kerran oli katkaisussa 19-vuotiaana. Kun he asuivat yhdessä, salaa juopotteli ja katosi myös omille teilleen. Antabukset ei paljon hillinneet. Olen ymmärtänyt, että hyvin sairas ihminen, riippuvainen. Riippuvuus ollut myös läheisriippuvuutta, mutta se on puolisoni kohdalla ollutta ja mennyttä aikaa. Kun puolisoni oli lopulta kirjoittanut eropaperit, exänsä ryhtyi raittiiksi. Siinä vaiheessa voi olla vaikea sanoa, että eroan silti. Sen on täytynyt vaatia suurta tahdonvoimaa ja tuottaa suurta omatunnon soimausta. Siis lisähuomiona, että se raittius ei kestänyt ainakaan monta vuotta.
Meillä oli pari kertaa riitoja, kun puolisoni lainaili exälleen rahaa, siis maksoi esim. puhelinlaskun tai jonkin muun pienen laskun. Käteistä rahaa ei kuitenkaan antanut, kun se olisi mennyt viinaan. Samaan aikaan meillä oli vaippaikäiset lapset ja rahasta tiukkaa, joten suutuin siitä, että itse eletään niukasti, mutta puolisoni jakelee avustusta exälleen.
Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, että altruismi on osa sitä persoonaa, johon minä olen rakastunut. Enhän minä voi vaatia muuttamaan sellaista piirrettä, joka on olennainen osa puolisoani. Exänsä on hyvin harvakseltaan yhteydessä nykyisin. Ihan vapaasti saavat olla tekemisissä niin paljon kuin haluavat, mutta puolin ja toisin etäisyys kasvanut.
En hyväksy minkäänlaista huoraamista.
Tietenkin hyväksyn. Molemmat käydään nusauttelemassa entisiä. Mikä siinä on niin ihmeellistä jos haluaa olla erilaisten ihmisten kanssa. Tämä on vapaa maa ja tuollaiset monogamiset suhteet ovat tulleet tiensä päähän.
Minun on vaan pakko hyväksyä.
Yksi avomieheni läheisimmistä ystävistä on hänen eksänsä. Koitin joskus vaatia miestäni katkaisemaan välit kyseiseen naiseen, mutta mieheni sanoi ihan suoraan, että ei aio niin tehdä, ja jos vielä esitän tuollaisia vaatimuksia, niin meidän suhde päättyy siihen.
En halua menettää miestäni, joten nyt sitten vaan siedän tilannetta, kun en kerran muutakaan voi.
N29
Omassa suhteessa kysytään toisen mielipide jopa fb-kavereihin. Kun oma serkkuni alkoi lähetellä ihmeellisiä sydän-viestejä (pitkä tarina) ja miestä ne häiritsi, sovittiin että poistan serkun kavereistani. Samoin mies poisti kavereistaan entisen kaverin joka pyyteli häntä jatkuvasti kylään ilman perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä kuulu minun "hyväksyä". Molemmat ollaan aikuisia ja ihan itse päätetään ketkä on kavereita. Olisi naurettavaa määrätäkenen kans puoliso saa olla tekemisissä. Tunnen sellaisenkin pariskunnan joilla tällainen sääntö on...
Niin minäkin tunnen sellaisen pariskunnan. Lukioaikaan minulla oli neljä hyvää ystävää, joista yksi oli miespuolinen. Me tehtiin yhdessä vaikka mitä seikkailuja, mm. pyöräiltiin 90 km telttailemaan yhteen kansallispuistoon, oltiin siellä reissulla melkein viikko. Hän oli myös järjen ääni, jos minulla oli jotain sydänsuruja. Minä olin ainoa lapsi ja hänkin oli ainoa lapsi, ja luulen, että meille syntyi sisaruksellinen suhde toisiimme.
Nyt hän on avoliitossa sellaisen naisen kanssa, joka ei anna meidän olla tekemisissä. Heillä on sääntöjä. Me olemme olleet ystäviä 28 vuotta, he ovat tunteneet pari vuotta. Jos jokin tunne olisi minun ja hyvän ystäväni välillä roihahtanut, niin kyllä se olisi tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten. Täysin turhaa mustasukkaisuutta ja rajoittamista.
Tottakai! Olen vapaa ja villi ja exien, nyksyjen ja tuksujen kanssa me kaikki leivotaan ja tomutetaan petivaatteetkin kunnolla! 😂