Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään järkeä.
Jos on aitoja tunteita ja ihminen joka kaipaa turvallisuutta ja tervepohjaista elämää, kaikki epävakauteen, epävarmuuteen ja epäkypsään tapaan viittaavat: haluan olla vapaa ja mennä minne haluan kenen kanssa haluan ja milloin ikinä haluan, on nounou ja ei sellaiselle pohjalle voi perustaa mitään koska kunnioitus puuttuu. Kunnioitus molempien effortista yhteisen elämän eteen. Kunnioitus yhteisiä suunnitelmia kohtaan puuttuu. Puuttuu myös kunnioitus kumppaniin ihmisenä joka on oman elämänsä laittanut yhteen kanssaan, ja on valmis uudelleen ja uudelleen uskomaan ja toivomaan että arvot on yhteiset, riittävällä tavalla ja valmiina tukemaan kaikissa elämän käänteissä.Tavoite kun pitäis olla molemmilla se sama, että puhalletaan yhteen hiileen ja tuetaan toisiaan. Ei ole turha sanonta joka kuvaa sitä kuinka naisen onnellisuus on miehen kruunu. Ja kun se on molemmin puolin. Onnellisuudesta huolehtimista molemmin puolin.
Eipä siinä kumpikaan sitten koe huonoksi sopia ettei muita ole kun päätös on tehty.
No jo on aataminaikainen elämänkatsomus.
Ei se ole ihan niin yksinkertaista kuitenkaan. Ex on ex, ystävä on ystävä. Ei ole mitään merkitystä, miten se ystävä on siihen elämään tullut - vaikka olisikin joskus ollut seurustelukumppani. Olen itsekin exän kanssa ystävä, molemmat nykyään naimisissa. Jos joku tästä meidän ystävyydestä jotain epäilisi, pitäisin naurettavana mustasukkaisuutena ja lapsellisena ihmisenä. Enkä tosin sellaisen kanssa suhteeseen menisikään, aikuisen ihmisen pitää olla sen verran kypsä ja päästään terve, ettei epäile kaikkea mahdollista.
Lisäksi mikään tässä maailmassa ei takaa täyttä vakautta ja turvallisuutta sekä muttumattomuutta. Tuntuu todella hurjalta tuollainen turvallisuudenkaipuu. Elämä muuttuu, asiat muuttuvat ja aina voi tapahtua mitä tahansa. On todella huolestuttavaa, ettei sen kanssa pysty elämään ja pelkää niitä elämänmuutoksia tuossa määrin. En ole ikinä kuvitellut naimisiin mennessäni tai perhettä perustaessani, etteikö se mies jo joku päivä vain kävellä pois tai vaikka kuolla. En sellaista pelkää eikä maailmani siihen romahda lopullisesti. Elämä jatkuu eteenpäin. Ei todellakaan voi kukaan kuvata toiselle ihmiselle tuollaista ”turvaa” vaan se turva pitää löytää itsestään. Mahdollisia muutoksia ei pidä pelätä ja särkyneet sydämetkin ovat osa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään järkeä.
Jos on aitoja tunteita ja ihminen joka kaipaa turvallisuutta ja tervepohjaista elämää, kaikki epävakauteen, epävarmuuteen ja epäkypsään tapaan viittaavat: haluan olla vapaa ja mennä minne haluan kenen kanssa haluan ja milloin ikinä haluan, on nounou ja ei sellaiselle pohjalle voi perustaa mitään koska kunnioitus puuttuu. Kunnioitus molempien effortista yhteisen elämän eteen. Kunnioitus yhteisiä suunnitelmia kohtaan puuttuu. Puuttuu myös kunnioitus kumppaniin ihmisenä joka on oman elämänsä laittanut yhteen kanssaan, ja on valmis uudelleen ja uudelleen uskomaan ja toivomaan että arvot on yhteiset, riittävällä tavalla ja valmiina tukemaan kaikissa elämän käänteissä.Tavoite kun pitäis olla molemmilla se sama, että puhalletaan yhteen hiileen ja tuetaan toisiaan. Ei ole turha sanonta joka kuvaa sitä kuinka naisen onnellisuus on miehen kruunu. Ja kun se on molemmin puolin. Onnellisuudesta huolehtimista molemmin puolin.
Eipä siinä kumpikaan sitten koe huonoksi sopia ettei muita ole kun päätös on tehty.
Juuri noin minäkin ajattelen, olkoon sitten vaikka miten "Mooseksen aikaista"!
Uskon vakaasti, että jos puolisot enemmän kunnioittaisivat toisiaan, eroja olisi vähemmän. Olisi vähemmän heitteillä olevia lapsia, vähemmän mt-ongelmaisia nuoria, etc.
Meillä on niin himpskutin vanhanaikaista,
että vanhoja tai uusia ei säädellä.
Säädetään vaan toinen toisiamme saman peiton alla kahdestaan.😉
En tiedä ketä kaikki sen naispuolisista ystävistä on eksiä tms. Mulle on ok.
Itsellä on kaksi entistä säästöä kaverina. Käydään toisinaan oluilla ja leffa/teatterissa/jne. Mies tietää tapaukset, ovat meillä saunoneetkin miehen kanssa... että heistä on tullut vähän miehenkin kavereita. Myös keskenään.
25 vuotta saman miehen kanssa, jotta pikkasen perspektiiviä. Ei ole isoja kriisejä, pettämisjuttuja. Ei vaan mustasukkasuus asiat kiinnosta, kumpaakaan.
Mihin enää tarvitaan nyxiä kun on niin hyvät exät?
Kyllä voi olla ja on itelläki.
Ja paras ja luotettavin ystäväni on seurusteluviritys 20 vuoden takaa.
Ovat kavereita miehenkin kanssa.
Ja nykyään hänellä on kiva vaimo.
Mökilläkin käydään porukalla, muttei oo mitään kimppakivoja. Saunassakin käydään miehet ja naiset erikseen tai pariskunnittain.
Ei tarvi kaikkea seksualisoida.
Vierailija kirjoitti:
Mihin enää tarvitaan nyxiä kun on niin hyvät exät?
Kavereiksi ja ystäviksi käyvät exät.
Nyxä on nyxä ja ainoo rakas.
Hyväksyisin, koska en usko että hän haluaisi yhdenkään heistä takaisin. Itselläni on ollut kavereina eksä tai pari, mutta tapaan heitä harvoin jos koskaan, koska heidän läsnäolonsa on ahdistavaa.
En hyväksy enenkuin tullaan ns näytille ja en hyväksy mitään selän takana kiehnuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyisin, koska en usko että hän haluaisi yhdenkään heistä takaisin. Itselläni on ollut kavereina eksä tai pari, mutta tapaan heitä harvoin jos koskaan, koska heidän läsnäolonsa on ahdistavaa.
Tässä nähdään se, että sanalla ”kaveri” on aika monta merkitystä. Itse en missään nimessä kutsuisi kaveriksi ihmistä, jonka läsnäolo ahdistaisi vähääkään. Itselläni on asialliset välit exiini ja ei kaunoja, mutta en kyllä sanoisi yhtäkään heistä kaveriksi. Ei nähdä eikä pidetä yhteyttä niin että oltaisiin kärryillä toistemme elämistä, ei ole tarvetta.
On ok, kun niistä tietää ja voidaan jutella, ehkä jopa tavata ja viettää aikaa yhdessä.
Itse ainakin haluaisin tavata esim lapseni isän nykyisen kumppanin, harmi vain että hän ei halua.
Lapseni isällä oli seurusteluaikanamme paljon exiä esim facebook kavereissa yms, mutta ei koskaan suostunut heistä edes puhumaan, vaikka asenteeni oli avoin eikä tuomitseva. Kävikin sitten ilmi että oli ollut seksiviestejä ja ehkä seksiäkin heidän kanssaan, esim kun olin raskaana. Eli sellaisia "kavereita" en kyllä enää siedä.
Hyväksyn ja olemme harrastaneet kolmenkimppaa ja mukavaa on.
En hyväksyisi jos puolisoni puhuisi ihmisistä jonain "säätöinä".
Vierailija kirjoitti:
On ok, kun niistä tietää ja voidaan jutella, ehkä jopa tavata ja viettää aikaa yhdessä.
Itse ainakin haluaisin tavata esim lapseni isän nykyisen kumppanin, harmi vain että hän ei halua.Lapseni isällä oli seurusteluaikanamme paljon exiä esim facebook kavereissa yms, mutta ei koskaan suostunut heistä edes puhumaan, vaikka asenteeni oli avoin eikä tuomitseva. Kävikin sitten ilmi että oli ollut seksiviestejä ja ehkä seksiäkin heidän kanssaan, esim kun olin raskaana. Eli sellaisia "kavereita" en kyllä enää siedä.
Kokemukset tismalleen samat näistä vaikenejista.
Vierailija kirjoitti:
Totuusmsm kirjoitti:
Hyväksyn. Miksi en hyväksyisi? Olen sen verran varma ja hyvän uskoinen että varmaan seurustelisi exänsä kanssa jos haluaisi
Mä en ymmärrä tätä sinisilmäistä ajatusmallia, että kyllähän se kumppani olisi exän kanssa jos haluaisi. Ensinnäkin se on voinut olla se kumppanisi ex joka ei halunnut jatkaa, kumppani on voinut haluta jatkaa ja täten hänellä voi hyvinkin olla tunteita exää kohtaan edelleen. Eroon tai siihen että suhde ei toiminut voi olla niin monta syytä. Ei se aina ole niin mustavalkoista, että tunteet ovat molemmilla kuolleet tai niitä ei ikinä ollutkaan ja siksi erottiin.
Sinänsä totta, mutta usein uusi kumppani on tietoinen siitä, kumpi osapuoli on eroa halunnut. Sellaiset asiat ovat monenkin ulkopuolisen tiedossa, yleensä suunnilleen koko tuttavapiiri tietää kumpi halusi erota ja kumpi ei.
Ja mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos epäilee että kumppanilla on vieläkin tunteita eksäänsä kohtaan? Jos tunteita olisikin niin eivät ne katoa sillä, että kumppania kielletään olemasta eksään yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero eksiin ja tavisystäviin on se, että eksiin on ollut vetovoimaa, voimastakin ja seksisuhde. Yleensä.
Siksi ystävät ovat ihan eri kuin eksät. Ystävien kanssa ei ole ollut vetovoimaa ja seksiä.
Jos jollekin eksälle on jäänyt vielä kuitenkin kaipuuta tai haikailua, vaikkapa vain seksiin jos se on ollut hyvää, niin aina on vaara, että tilanne eskaloituu uudelleen kun ollaan läheisissä väleissä eron jälkeen. Vaikka itse olisikin jo menossa eteenpäin, niin aina se kiusaus on silloin suurempi kuin jonkun tavis ystävän kanssa.
Ihmisiä vain ollaan, heikkouksinemme. Tietysti on eroja joissa ei ole haikailuja, mutta elämää nähneenä tiedän, että on myös eroja, joissa vetovoima säilyy erosta huolimatta. Aina ei erota siksi, että tunteet loppui. On myös eroja jotka tapahtuvat jostain muusta syystä. Tai luultiin, että oli loppunut, muttei sitten ollutkaan. Kokonaan kuitenkaan.
Saattaa olla, että on eron jälkeen ollut useampikin uusi kumppani, jopa avioliitto, ja silti vaan eksän kanssa suhde jatkuu.Ja tuolla logiikalla kaikki ovat alkuun olleet vieraita ihmisiä, joten ei kai sitä kannata antaa puolison tehdä uusia tuttavuuksiakaan!
Omassa kaveripiirissäni on kyllä hyvin epätavallista että kukaan säätäisi eksänsä kanssa pl. Ehkä eroa seuraavat pari kuukautta. Kaikki pettämisetkin mitkä tiedän on olleet ihan muiden kuin eksien kanssa.
Ehkä niin sitten sinun piireissäsi. Tai sitten osaavat pitää vain suhteensa niin hyvin salassa. Tuskin kukaan kertoo kovin yleisesti, että pitää suhdetta eksään yllä.
Itse kirjoitin ihan kokemuksesta ja todellisesta elämästä, että näinkin on.
Ku itse aikoinaan erosin ensimmäisestä mielestäni niin luulen juuri noin, että kuka ihme nyt enää eksän kanssa mitään touhuilisi, miksi ihmeessä? Kun kerran siitä on eronnut. Olisin täällä kirjoittanut juuri samoin kuin moni muukin.
Mutta sitten kun aikaa ja elämänkokemuksella, unta alkoi kerta, niin nyt sitten kirjoitinkin näin kuin kirjoitin.
Jokainen saa uskoa ja elää kuinka haluaa, mutta se on kyllä totta, että jotkut pitävät yllä suhdetta johonkin, ei jokaiseen, eksään yllä, vaikka on erottu ja uusia suhteita.
Ei se kemia ja tunteet aina kuole, juurikin niin, että eron jälkeen joksikin aikaa ehkä, mutta kun aikaa kuluu ja eronjälkeiset kuohut vaimenee, niin sitten voidaan rauhallisesti keskustella ja huomataan, että vetovoimaa ja tunteitakin toiseen vielä on.
Voidaan todeta, että yhteiselämä ja yhdessäasuminen ei onnistu, mutta muullatavoin eläen kyllä.Ei ole yhtä ainoaa tarinaa erosta ja eksistä. Ei elämä ole niin yksinkertaista vaan varsin monisyistä ja ihmeellistä.
Elämässä monta on ihmeellistä asiaa, se kummastuttaa, hämmästyttää pientä kulkijaa...
Mikä eksä se sellainen on, jonka kanssa suhde jatkuu ja tunteita on vielä molemmin puolin? Ihan eri asia kuin kaveruus eksän kanssa.
En hyväksy koska sillä yhdellä exällä on edelleen voimakkaita tunteita häntä kohtaan, soittaa itkuisia puheluita ikävästä ja pyytää tapaamista, uutta mahdollisuutta. On keksinyt ties mitä ongelmia tietokoneeseensa jotta saisi mieheni korjaamaan tai edes auttamaan puhelimessa. Sama sankari tekee aina uusia Facebook-tilejä sitä mukaa kun vanhoja blokataan ja nyt mieheni on joutunut ottamaan käyttöön sen, ettei viestiä voi laittaa jos ei ole kavereissa. Jos yrittää puhua viesteillä että lopettaisit jo, jatka elämää, hän soittelee kymmeniä puheluita siinä Messengerissä niin, ettei puhelinta voi käyttää - aina kun torjuu edellisen puhelun, uusi tulee saman tien.
Hänellä on myös salaisia Instagram-käyttäjiä joilla hän mm. seuraa minua. Yhteydenotot ovat pikku hiljaa viimeisen vuoden aikana rauhoittuneet, mutta aina jos postaan jotain vaikka yhteisestä ravintolaillasta, laittaa tämä nainen uuden kaveripyynnön miehelle. Ennen kuin mies esti tuntemattomien viestit, alkoi jumalaton pommitus aina tässä kohtaa. Instagram-tilini on salainen ja olen käynyt seuraajat monta kertaa läpi, mutta ilmeisesti hän käyttää väärää kuvaa ja nimeä. Kokisin loukkaavana jos mies puhuisi hänen kanssaan edes säästä, koska tuossa epätoivon vaiheessa naiselle mikä tahansa huomio on kuitenkin huomiota. Kaikista huvittavinta lienee se, että heidän lyhyehkö suhteensa päätyi kyseisen naisen uskottomuuteen. Hän oli käynyt tapaamassa yhtä ja puhunut kyseenalaisia juttuja kahden muun kanssa. Omien sanojensa mukaan hän tässä vaiheessa ymmärsi kuinka rakastaakaan miestäni joka on hänen ensirakkautensa. He ovat kai yrittäneet olla ystäviä aiemmin ja nainen toivoo sitä edelleen, mutta ystävyys oli hänelle pakonomaista ja jatkuvaa viestittelyä ja puhelimessa puhumista. Miehen oli pakko irrottautua kun ei päässyt jatkamaan elämäänsä takiaisen takia.
Minulla on itselläni taas yksi todella hyvä, pitkäaikainen ystävä, joka on minulle rakas ja läheinen. Ollessani jo suhteessa nykyisen kanssa, kyseinen mies paljasti että on rakastunut minuun ja ehdotti, että voisimme karata vihille, jos tunnen samoin. Totesin että ei kiitos ja sen jälkeen minun oli pakko viilentää välejä hiljalleen. Ehdotuksensa oli aika raju ja tuntui jotenkin pahalta, että olisin jatkanut ystävyyttä hänen kanssaan kun hänelle se oli muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, en omista miestä, määräile mihin hän saa mennä ja mihin ei. Monta naispuolista ystävää. Hän ei olis kanssani jos haluaisi toisen.
Niinpä, tähän on monta mielipidettä.
Yhdessäolemisessa ja situtumisessa on ihmisillä monia tasoja ja syitä.
Joskus on niin, että joku ihmistyyppi (ehkä te molemmat) haluaa ja on turvallista, että on se *vakituinen*. Ei osaa olla yksin. Tai statuksen tai kulissien vuoksi. Parisuhteessa oleva nähdään ulkopuolelta *paremmaksi* ja vakaammaksi ihmiseksi. (Vaikka olisi kaikkea muuta).
Mutta parisuhteessa oleminen ei kerro sitä, että ei haluaisi myös olla jonkun muun kanssa, ainakin jotkut koko ajan pitää *sopivia * lähellä ja saatavissa.
On turha uskoa faktana, että kun se nyt on valinnut minut niin miksi se haikailisi jotain muuta.Mutta joillekin pareille tämä sopii.
Jos on parisuhteessa vain esim. statuksen ja kulissien vuoksi, niin miten tilannetta parantaa se ettei saa olla eksiä kavereina? Muuttaako se suhteen rakkaussuhteeksi?
Hyväksyn koska kaipaan yhteydenpitoa eksääni vaikka oltiinkin vaan kahdesti pikaseen nuorena ja pri kertaa känniöinä kun käyty baarikierroksella ja oltu umpihuppelissa niin käynyt miten käynyt. Ei niistä sen enempää puhuta kun ei meistä yulis kuitenkaan mitään.
Kaipaan silti sen tuntua mun peppua vasten kun päässyt sen kainaloon tai syliin yötä.
En rikkois sen suhdetta. Molemmat kumminkinntiedetään ett on vaikea sietää kun tää uusi akka ei siedä minua tai hyväksy meidän baarikäyntejä tai muutakaan yhteydenpitoa. Haluan olla tapaamassa lounailla, käymässä kahveilla. Katella salaa sen sivuprofiilia ja kaulaa kun se kääntää katseensa pois. Haluan vaivihkaa koskea sen kättä kun se tuntui niin lämpimältä ja luotettavalta kaikki nämä vuodet. Se kertoi mulle aikanaan kaikki. Intiimiasiatkin. Autoin, tuin. Kannustin jatkamaan vaikka sen parisuhde oli älytön mutta munkin elämä sekaisin, vieläkin kaikkea hullua tapahtuu kuten asikkaiden kanssa lounailla... Se hyväksyi mut sellaisenaan. Oli tottunut eksänsä älyttömiin isyystestiarveluihin, karkailuihin, baarijuoksenteluihin ja luotti minuun kuin lammas. Luotti siihen ett sen eksän kanssa kannattaa jatkaa. Olisin ollut sille hyvä vaihtoehto vanhana kun sen eksä olis saanut sen tajuamaan kuin kamalia naisia voi olla, minä siihen verrattuna enkeli. Nyt sillä nykyinen estää ja rajoittaa. Meillä olis niin hauskaa. Se veis mut taas näköalapaikalle ja katseltais kaupunkia kuin vanha pariskunta. Ihan vaan kavereina. Ja saisin taas nukkua sen kainalossa kuin oltais aina oltu niin
Kaipaan sitä miestä ja sen ääntä ja pitkiä puheluita ja niitä suunnitelmia sopia että nähdään. Joskus mun työverukkeella mut silti. Kunhan nähtäisiin. Tottakai eksää voi nähdä ja tekee kipeää jollei ihmissuhde saa jatkua jonkun kahelin yltiömustasukkasen muijan takia. En mä siltä ole miestä viemässä. Nautitaan vaan elämästä. Ja siitä jännityksestä kun tapaaminen onnistuu tai sitä tarvii vielä odottaa hetki.
Ei sellasta saa mennä lopettamaan. Siinä masentuu ja musta tuntuu ett nää muut joiden kanssa on jatkunut, on ihan sama juttu. Jos niiden naiset alkaa sanelemaan ettei ne saa pitää muhum yhteyttä. On mulla perhe. Niille ei kuulu kenen kanssa vietän vapaa aikani ja vapaat yöni. Mulla on oikeus tähän elämään. Edellytän ja vaadin samaa mun miehiltä. Mun on oltava niille ykkönen tai ne saa kenkää. Kyllä routa tämänkin porsaan mun halaukseen ajaa. Niin on yhdellä näistä muistakin miehistä käynyt. Katuu kovasti että hetken meni koittaa luottamaan naiseensa mutt pettyi kun se alkoikin oleen mustis.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn koska kaipaan yhteydenpitoa eksääni vaikka oltiinkin vaan kahdesti pikaseen nuorena ja pri kertaa känniöinä kun käyty baarikierroksella ja oltu umpihuppelissa niin käynyt miten käynyt. Ei niistä sen enempää puhuta kun ei meistä yulis kuitenkaan mitään.
Kaipaan silti sen tuntua mun peppua vasten kun päässyt sen kainaloon tai syliin yötä.En rikkois sen suhdetta. Molemmat kumminkinntiedetään ett on vaikea sietää kun tää uusi akka ei siedä minua tai hyväksy meidän baarikäyntejä tai muutakaan yhteydenpitoa. Haluan olla tapaamassa lounailla, käymässä kahveilla. Katella salaa sen sivuprofiilia ja kaulaa kun se kääntää katseensa pois. Haluan vaivihkaa koskea sen kättä kun se tuntui niin lämpimältä ja luotettavalta kaikki nämä vuodet. Se kertoi mulle aikanaan kaikki. Intiimiasiatkin. Autoin, tuin. Kannustin jatkamaan vaikka sen parisuhde oli älytön mutta munkin elämä sekaisin, vieläkin kaikkea hullua tapahtuu kuten asikkaiden kanssa lounailla... Se hyväksyi mut sellaisenaan. Oli tottunut eksänsä älyttömiin isyystestiarveluihin, karkailuihin, baarijuoksenteluihin ja luotti minuun kuin lammas. Luotti siihen ett sen eksän kanssa kannattaa jatkaa. Olisin ollut sille hyvä vaihtoehto vanhana kun sen eksä olis saanut sen tajuamaan kuin kamalia naisia voi olla, minä siihen verrattuna enkeli. Nyt sillä nykyinen estää ja rajoittaa. Meillä olis niin hauskaa. Se veis mut taas näköalapaikalle ja katseltais kaupunkia kuin vanha pariskunta. Ihan vaan kavereina. Ja saisin taas nukkua sen kainalossa kuin oltais aina oltu niin
Kaipaan sitä miestä ja sen ääntä ja pitkiä puheluita ja niitä suunnitelmia sopia että nähdään. Joskus mun työverukkeella mut silti. Kunhan nähtäisiin. Tottakai eksää voi nähdä ja tekee kipeää jollei ihmissuhde saa jatkua jonkun kahelin yltiömustasukkasen muijan takia. En mä siltä ole miestä viemässä. Nautitaan vaan elämästä. Ja siitä jännityksestä kun tapaaminen onnistuu tai sitä tarvii vielä odottaa hetki.
Ei sellasta saa mennä lopettamaan. Siinä masentuu ja musta tuntuu ett nää muut joiden kanssa on jatkunut, on ihan sama juttu. Jos niiden naiset alkaa sanelemaan ettei ne saa pitää muhum yhteyttä. On mulla perhe. Niille ei kuulu kenen kanssa vietän vapaa aikani ja vapaat yöni. Mulla on oikeus tähän elämään. Edellytän ja vaadin samaa mun miehiltä. Mun on oltava niille ykkönen tai ne saa kenkää. Kyllä routa tämänkin porsaan mun halaukseen ajaa. Niin on yhdellä näistä muistakin miehistä käynyt. Katuu kovasti että hetken meni koittaa luottamaan naiseensa mutt pettyi kun se alkoikin oleen mustis.
Taitaa olla oikein hyvä juttu, että sinut on estetty ja yhteydenpito sinuun on kielletty.....Oikein ammattistalkkeri.
Ei ole mitään järkeä.
Jos on aitoja tunteita ja ihminen joka kaipaa turvallisuutta ja tervepohjaista elämää, kaikki epävakauteen, epävarmuuteen ja epäkypsään tapaan viittaavat: haluan olla vapaa ja mennä minne haluan kenen kanssa haluan ja milloin ikinä haluan, on nounou ja ei sellaiselle pohjalle voi perustaa mitään koska kunnioitus puuttuu. Kunnioitus molempien effortista yhteisen elämän eteen. Kunnioitus yhteisiä suunnitelmia kohtaan puuttuu. Puuttuu myös kunnioitus kumppaniin ihmisenä joka on oman elämänsä laittanut yhteen kanssaan, ja on valmis uudelleen ja uudelleen uskomaan ja toivomaan että arvot on yhteiset, riittävällä tavalla ja valmiina tukemaan kaikissa elämän käänteissä.
Tavoite kun pitäis olla molemmilla se sama, että puhalletaan yhteen hiileen ja tuetaan toisiaan. Ei ole turha sanonta joka kuvaa sitä kuinka naisen onnellisuus on miehen kruunu. Ja kun se on molemmin puolin. Onnellisuudesta huolehtimista molemmin puolin.
Eipä siinä kumpikaan sitten koe huonoksi sopia ettei muita ole kun päätös on tehty.