Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

On ok.

Entiset on entisiä.

Eri asia sitten jos pitää jotenkin salailla, että on tekemisissä.

Tutustuttiin alkuun kaveripohjalta. Ystävystyttiin. Ja vasta sitten oltiin seurustelusuhteessa. Miksei voitaisi muka olla ystäviä edelleen? Kumpikin pitää toista hyvänä tyyppinä.

Tottakai ero oli toisen tahto. Ja ottihan se kai oman aikansa, että tunteet sillä jätetyllä hiipuivat.

Yhden illan pano, jonka tapasi vähän ennen suhdetta ja jolta on saanut pakit ei voi olla kovin tärkeä ja rakas ystävä, joka pitää pitää.

Exä vuosien takaa, jonka kanssa oltu ystäviä jo vuosia ilman mitään romanttista, on ok pitää.

Lapsen vanhempi ja ex puoliso on ok pitää kuvioissa, kun ero on ollut molempien tahto ja lasten asiat tulee aina hoitaa kunnolla.

Tapasin mieheni, kun olin 31. Minulla oli valmis elämä: ura, ystävyyssuhteet ja menneisyys. On paljon miespuolisia ystäviä, joista yksi on pidempi aikainen ex (nykyään naimisissa) ja yksi entinen suhde. En missään nimessä olisi suostunut kiristykseen ”minä tai tuo ja tuo”, koska olen mieheeni sitoutunut, hänelle annan sen isoimman tärkeimmän huomion jne. Mikään ei konkreettisesti olisi eri tavalla, jos näitä ystävyyssuhteita olisin poikkassut eivätkä ne ole mieheltäni olleet ikinä pois millään muotoa. Jos tuollaista perustelee vain sillä, että on joku ”tunne”, on todella syytä miettiä, että mistä se tunne oikein tulee ja onko oikein vaatia toista luopumaan tärkeintä asioista vain tunteen vuoksi. Se on todella itsekästä, koska sen tunteen voi aina käsitellä, mutta niin pienestä syystä ei todellakaan voi vaatia ketään tekemään noin isoja uhrauksia. Kyse ei ole mitenkään siitä, etteikö kumppanin tunteet ole tärkeitä, mutta tunteet ovat vain tunteita eivätkö suinkaan se asia, minkä tulee dominoida kaikkea muuta. Sen verran odotan kyllä kumppaniltani kypsyyttä ja älyä. En itsekään hyppää joka tunteen perässä ja kykenen niitä käsittelemään, ei tulisi mieleenkään vaatia toiselta uhrauksia vain siksi, etten kykene omia tunteita kohtaamaan kuin aikuinen.

Tämä tunnejuttu on sellainen asia, että ne jotka eivät elä niin tunteella tai eivät oivalla miten tunteet toimivat eivät usein lainkaan tai aika huonosti ymmärtävät mistä puhutaan. Eivät myöskään ymmärrä kumppaninsa tunteita, esimerkiksi juuri ,olen saattavat kokea eksien keskeisen ystävyyden.

Itse olen tunteella elävä ja tiedän myös muita samankaltaisia. Tiedän myös niitä, jotka eivät ole.

Vaikka kuinka yrittäisi selittää miten reagoin tai miltä jokin asia tuntuu, niin eivät voi vain käsittää.

*Eihän se nyt noin voi tuntua, eihän sitä tarvitse ajatella, mitä sen nyt on väliä, anna olla * jne.

Olen monesti miettinyt kumman *tahto* ja elämäntapa on arvokkaampaa tai oikeutetumpaa. Sen joka sanoo, kuten 776, että on *itsekästä* kumppanin *tuntea*, että ystävyys eksien tuntuu pahalta tai tuntuu, että ne eksänsä on tärkeämpiä.

Vai se, että tunteella elävä sanoo sitä ihmistä *itsekkäåksi* joka ei edes kumppaninsa pahasta olosta huolimatta halua luopua jostain vanhasta ystävyydestä eksään.

Tunteettomalla on varmaan helpompaa, ei häntä hetkauta vaikka se kumppani pitäisi mitä peliaikaa tahansa. Ja tosiaan pitää oikeutensa itsestäänselvästi, että hänen tyylinsä on se oikea. Kun kerran se ei häntä haittaa niin silloin ei saisi eikä pitäisi haitata toistakaan.

Minun mielestä ihmisellä on oikeus tunteisiin ja oikeus tuntea jos siltä tuntuu. Mihin hän sen tunteensa laittaisi, ei sitä ominaisuutta voi poiskaan ottaa?

Eikä toinen saa mitätöidä sitä tunnetta * et sinä nyt noin voi/saa sitä asiaa ajatella/tuntea*.

Miksei silloin voi myöskään se toinen sanoa *et sinä saa noin ajatella ja toimia, koska minusta se tuntuu pahalta*?

Ei se ole *epäkypsyyttä* tai * huonoa itsetuntoa*.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tunnejuttu on sellainen asia, että ne jotka eivät elä niin tunteella tai eivät oivalla miten tunteet toimivat eivät usein lainkaan tai aika huonosti ymmärtävät mistä puhutaan. Eivät myöskään ymmärrä kumppaninsa tunteita, esimerkiksi juuri ,olen saattavat kokea eksien keskeisen ystävyyden.

Itse olen tunteella elävä ja tiedän myös muita samankaltaisia. Tiedän myös niitä, jotka eivät ole.

Vaikka kuinka yrittäisi selittää miten reagoin tai miltä jokin asia tuntuu, niin eivät voi vain käsittää.

*Eihän se nyt noin voi tuntua, eihän sitä tarvitse ajatella, mitä sen nyt on väliä, anna olla * jne.

Olen monesti miettinyt kumman *tahto* ja elämäntapa on arvokkaampaa tai oikeutetumpaa. Sen joka sanoo, kuten 776, että on *itsekästä* kumppanin *tuntea*, että ystävyys eksien tuntuu pahalta tai tuntuu, että ne eksänsä on tärkeämpiä.

Vai se, että tunteella elävä sanoo sitä ihmistä *itsekkäåksi* joka ei edes kumppaninsa pahasta olosta huolimatta halua luopua jostain vanhasta ystävyydestä eksään.

Tunteettomalla on varmaan helpompaa, ei häntä hetkauta vaikka se kumppani pitäisi mitä peliaikaa tahansa. Ja tosiaan pitää oikeutensa itsestäänselvästi, että hänen tyylinsä on se oikea. Kun kerran se ei häntä haittaa niin silloin ei saisi eikä pitäisi haitata toistakaan.

Minun mielestä ihmisellä on oikeus tunteisiin ja oikeus tuntea jos siltä tuntuu. Mihin hän sen tunteensa laittaisi, ei sitä ominaisuutta voi poiskaan ottaa?

Eikä toinen saa mitätöidä sitä tunnetta * et sinä nyt noin voi/saa sitä asiaa ajatella/tuntea*.

Miksei silloin voi myöskään se toinen sanoa *et sinä saa noin ajatella ja toimia, koska minusta se tuntuu pahalta*?

Ei se ole *epäkypsyyttä* tai * huonoa itsetuntoa*.

Se ”tunteella eläminen” on aika kiistatta kyllä toistettu tyhmyydeksi ja osittain myös ihmisen heikkoudeksi. Ei ole olemassa mitään ei-tunne ja tunneihmisiä vaan ihan samalla me toimitaan. Tunteet ovat vaistonvarainen asia ja ne käsitellään aivojen etulohkossa. Eli kun väität, että ei ole paikkaa minne ne tunteet laitetaan niin olet väärässä. Se tunteiden käsittely on asia, joka kehittyy ihan treenaamalla ja aktiivisella harjoittelulla. Kyse on nimenomaan niiden tunteiden käsitellystä, joista on lähinnä haittaa, ei siitä että tunteita jotenkin poistetaan. Lisäksi vahva ihminen osaa hyvin elää sen tunteen kanssa, ilman että se dominoi. Sekin on ominaisuus, joka kehittyy kun sitä tekee.

On väärin vaatia toista tekemään isoja uhrauksia sen tunteen vuoksi, se sun tunne vain tunne, jota et viitsi tai osaa käsitellä itse niin sysätä sen toisen vastuulle ja vaadit sen vuoksi kohtuuttomia. Ystävistä luopuminen ei ole mikään pikkujuttu, oli sen ystävyyden taustalla ollut joskus parisuhde tai ei. Parisuhde se ei kuitenkaan ole enää ja erokin on tapahtunut jostain syystä. Mielestäni kyse on jo manipuloinnista. Toisaalta en tuollaisen ihmisen kanssa ikinä seurustelisi, kun en sellaista ihmisiä voisi koskaan kunnioittaa enkä arvostaa. Ihmisen vastuulla on kehittää itseään ja kasvaa ihmisenä aina vain paremmaksi ja fiksummaksi. Skippaan suosiolla kaikki ne, jotka kuvaavat itseään tunneihmisiki, koska heiltä on jäänyt erittäin tärkeitä ja oleellisia elämäntaitoja opettelumatta. Parisuhdetta on myös täysin turha muodostaa, jos siihen toiseen ei voi luottaa tai jos toista yrittää manipuloida/kiristää, vaikka mitään väärää ei ole tapahtunut.

778, joo-o, tässäpä taas tuli tyypillinen vuodatus vastikkeeksi, kiitos siitä js sori siitä, kun yritin valottaa asiaa toisesta näkökulmasta.

Kiva kuulla, että tunteellisuus ja empaattinen ajattelutapa, taas kerran, luokitellaan *tyhmyydesksi ja heikkoudeksi*.

Oletko kenties psykiatri?

Ei ole ihme, että ihmiset nykyään voivat niin huonosti, heikkoja, sairaita ja köyhiä ei arvosteta, vaan ovat yhteiskunnan roskia, kuten joku sanoikin.

Parisuhteet eivät kestä ja ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa.

Itse olen sen sata kertaa enemmän tunnelmien (vaikka niitä ei edes kuulemma ole olemassa) kuin kylmä ja tunteeton robotti joka aina hallitsee itsensä, tunteensa ja ajatuksensa. Kaiken lisäksi vielä käsittelee ja jalostaa itseään.

Se on helppoa sanoa, että *opettele käsittelemään tunteitasi* sellaisen ihmisen joka ei edes ymmärrä mitä ne ovat tai koe itse tunnemaailmaa, vaan on kylmä kuin kala.

Käsittääkseni juuri parisuhde perustuu (pitäisi perustua) pitkälti tunteelle ja myötätunnolle toista kohtaan.

Mutta se, mitä *parisuhde* nykyään on kuvastuu juuri esimerkiksi rahaan ja kulujen jakamiseen-keskusteluissa.

Joskus tuntuu, että nykyparisuhde on pelkkä irvikuva, ihmiset ovat mitä ihmeelisimmissä suhteissa ja mitä ihmeelisimmistä syistä, mutta usein se syy ei ole suinkaan rakkaus toista kohtaan ja toisen arvostus.

Vaan pikemminkin rakkaus itseään ja omaa etuaan kohtaan.

Eikö se sitten ole manipulointi, joka selittää, että kumppanin pitäisi hyväksyä ja ymmärtää ystävyys eksiin? Jopa kertapanoihin.

Jos ei hyväksy, niin on hermoheikko mustasukkainen hullu.

Että se ystävyys ja hyvät välit *kuuluu* asiaan.

Tämä on mielestäni pahemman laatuista toisen ajatusten ohjailla ja syyllistämistä ja aivopesua.

Saada toinen tuntemaan syyllisyyttä ja epäilemään terveyttään sellaisesta asiasta, josta ei pitäisi. Asiasta, josta ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, on vain kummankin mielipide.

Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, myös sillä *hullulla*.

Onneksi meillä kummallakaan ei ole exiä muisteltavaksi. Ylioppilasvuonna alettiin seurustella ja pian juhlitaan 40-vuotis hääpäivää.

Vierailija kirjoitti:

778, joo-o, tässäpä taas tuli tyypillinen vuodatus vastikkeeksi, kiitos siitä js sori siitä, kun yritin valottaa asiaa toisesta näkökulmasta.

Kiva kuulla, että tunteellisuus ja empaattinen ajattelutapa, taas kerran, luokitellaan *tyhmyydesksi ja heikkoudeksi*.

Oletko kenties psykiatri?

Ei ole ihme, että ihmiset nykyään voivat niin huonosti, heikkoja, sairaita ja köyhiä ei arvosteta, vaan ovat yhteiskunnan roskia, kuten joku sanoikin.

Parisuhteet eivät kestä ja ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa.

Itse olen sen sata kertaa enemmän tunnelmien (vaikka niitä ei edes kuulemma ole olemassa) kuin kylmä ja tunteeton robotti joka aina hallitsee itsensä, tunteensa ja ajatuksensa. Kaiken lisäksi vielä käsittelee ja jalostaa itseään.

Se on helppoa sanoa, että *opettele käsittelemään tunteitasi* sellaisen ihmisen joka ei edes ymmärrä mitä ne ovat tai koe itse tunnemaailmaa, vaan on kylmä kuin kala.

Käsittääkseni juuri parisuhde perustuu (pitäisi perustua) pitkälti tunteelle ja myötätunnolle toista kohtaan.

Mutta se, mitä *parisuhde* nykyään on kuvastuu juuri esimerkiksi rahaan ja kulujen jakamiseen-keskusteluissa.

Joskus tuntuu, että nykyparisuhde on pelkkä irvikuva, ihmiset ovat mitä ihmeelisimmissä suhteissa ja mitä ihmeelisimmistä syistä, mutta usein se syy ei ole suinkaan rakkaus toista kohtaan ja toisen arvostus.

Vaan pikemminkin rakkaus itseään ja omaa etuaan kohtaan.

Sinun jankkauksestasi ei ole välittynyt minkäänlaista empatiaa ketään muita kuin itseäsi ja tismalleen samalla tavalla ajattelevia kohtaan. 

Selvästikään et osaa käsitellä tunteitasi, saati ymmärrä tunne-elämästä ylipäätään, jos kuvittelet, että vain tunteidensa varjolla sekoilevat tuntevat jotain.

Jokainen ihminen joutuu kohtaamaan vaikeita tunteita. Jos sinulla ja kumppanillasi on tilanne, jossa ette yhtään pääse tuosta eteenpäin, kannattaa varmaan lopettaa. Tämä maaninen jankkauksesi av:lla vaikuttaa jo sen verran raskaalta, että ehkäpä kumppanisi päättää itse häipyä. Voit sitten tunteilla koko rahalla itseksesi. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se sitten ole manipulointi, joka selittää, että kumppanin pitäisi hyväksyä ja ymmärtää ystävyys eksiin? Jopa kertapanoihin.

Jos ei hyväksy, niin on hermoheikko mustasukkainen hullu.

Että se ystävyys ja hyvät välit *kuuluu* asiaan.
Tämä on mielestäni pahemman laatuista toisen ajatusten ohjailla ja syyllistämistä ja aivopesua.

Saada toinen tuntemaan syyllisyyttä ja epäilemään terveyttään sellaisesta asiasta, josta ei pitäisi. Asiasta, josta ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, on vain kummankin mielipide.

Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, myös sillä *hullulla*.

Yrität ihan yhtä lailla pakottaa omaa ajattelutapaasi, jossa eksän kanssa ystävyys on aina joku ihmeellinen suhteenjatke. 

Vierailija kirjoitti:

778, joo-o, tässäpä taas tuli tyypillinen vuodatus vastikkeeksi, kiitos siitä js sori siitä, kun yritin valottaa asiaa toisesta näkökulmasta.

Kiva kuulla, että tunteellisuus ja empaattinen ajattelutapa, taas kerran, luokitellaan *tyhmyydesksi ja heikkoudeksi*.

Oletko kenties psykiatri?

Ei ole ihme, että ihmiset nykyään voivat niin huonosti, heikkoja, sairaita ja köyhiä ei arvosteta, vaan ovat yhteiskunnan roskia, kuten joku sanoikin.

Parisuhteet eivät kestä ja ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa.

Itse olen sen sata kertaa enemmän tunnelmien (vaikka niitä ei edes kuulemma ole olemassa) kuin kylmä ja tunteeton robotti joka aina hallitsee itsensä, tunteensa ja ajatuksensa. Kaiken lisäksi vielä käsittelee ja jalostaa itseään.

Se on helppoa sanoa, että *opettele käsittelemään tunteitasi* sellaisen ihmisen joka ei edes ymmärrä mitä ne ovat tai koe itse tunnemaailmaa, vaan on kylmä kuin kala.

Käsittääkseni juuri parisuhde perustuu (pitäisi perustua) pitkälti tunteelle ja myötätunnolle toista kohtaan.

Mutta se, mitä *parisuhde* nykyään on kuvastuu juuri esimerkiksi rahaan ja kulujen jakamiseen-keskusteluissa.

Joskus tuntuu, että nykyparisuhde on pelkkä irvikuva, ihmiset ovat mitä ihmeelisimmissä suhteissa ja mitä ihmeelisimmistä syistä, mutta usein se syy ei ole suinkaan rakkaus toista kohtaan ja toisen arvostus.

Vaan pikemminkin rakkaus itseään ja omaa etuaan kohtaan.

Et tainnut ymmärtää sanaakaan tuosta kirjoituksesta, todistat hyvin sen, kuinka tällainen ”tunneihminen” ei käytä tarpeeksi sitä aivojen etulohkoa.

Ihan on samat tunteet minullakin, ne ovat edelleenkin täysin luonnollinen ja kontrolloimaton reaktio, jolle ei voi mitään. Erona on niiden käsitttely. Olen hyvinkin tunteikas ja koen paljon voimakkaita tunteita, mutta jos kyseessä on elämää häiritsevä tunne, pyrin käsittelemään ja analysoimaan sen mahdollisimman hyvin. Onko kyseessä todella tarpeellinen ja hyvä tunne (esim. Jos puoliso lyö ja tunne-elämä varoittaa tästä pelolla ja ahdistuksella), joka vaatii konkreettisia toimia vai tunne, joka kertoo enemmän omista puutteistaan (tarve vaatia epävarmuuden vuoksi kumppania katkaisemaan omia ystävyyssuhteita, vaikka suhde on luottamuksellinen ja hyvä), joiden vuoksi en voi vaatia toista tekemään isoja uhrauksia. Tämä koko ”keskustelu” on sitä aivojen etulohkossa käytävää prosessia. Jos tunne tulee, en siitä hermostu tai anna sen dominoida vaan käsittelen sen. En kuitenkaan pyri estämään tunteita, koska se johtaa taas poikkeuksetta psyykkisiin ongelmiin.

Mielestäni tasapainoista parisuhteessa ei vaaadita toista katkaisemaan ystävyyssuhteita. Se on täysin toissijaista, mikä sen ystävyyssuhteen historia on. Jotkut parisuhteet ovat enemmän lähes seksittömiä ystäväsuhteita kuin intohimoisia suhteita, joten on täysin luonollista, että ne myös jatkuvat sellaisina, niinkuin omalla kohdallani on ollut. Kumppaniltani ei ole mitään tätä vastaan, miksi ihmeessä olisi? Olisin edelleen yhdessä hänen kanssaan, jos kyseessä olisi sellainen suhde. Mustasukkaisuus tuollaisesta kertoo todella paljon enemmän siitä ihmisestä kuin itse tilanteesta. Ehkä kyseessä on sellainen ihminen, joka tietää, ettei itse pysyy itseään ”hallitsemaan”, mutta kaikki eivät todellakaan ole tällaisia.

On täysin vääristynyttä ajatella, että tunteiden käsittely olisi tunteettomuutta, kun kyse ei todellakaan ole siitä. Koska olen käsitellyt tunteitani vuosia, olen kehittynyt siitä hyväksi ja näin ollen saan käsiteltyä vaikeatkin asiat kuten keskenmenon.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se sitten ole manipulointi, joka selittää, että kumppanin pitäisi hyväksyä ja ymmärtää ystävyys eksiin? Jopa kertapanoihin.

Jos ei hyväksy, niin on hermoheikko mustasukkainen hullu.

Että se ystävyys ja hyvät välit *kuuluu* asiaan.

Tämä on mielestäni pahemman laatuista toisen ajatusten ohjailla ja syyllistämistä ja aivopesua.

Saada toinen tuntemaan syyllisyyttä ja epäilemään terveyttään sellaisesta asiasta, josta ei pitäisi. Asiasta, josta ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, on vain kummankin mielipide.

Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, myös sillä *hullulla*.

Jopa kerta pano? Eihän ystävyys synny yhdessä yössä. Ystävyys kehittyy ajan kanssa. Alkuun ollaan kavereita, työ tai koulu tai mitä ikinä.  Kuka muka kertapanolta kysyy edes yhteystietoja? 

Panoaverit on ihan ok. Jatkuva säätö ei.

Minä en pakota kumppaniani luopumaan entistä naisystävistään tai ystävyydestä heihin. Koska en ala vakavaa suhdetta sellaisen miehen kanssa.

Miehen täytyy ihan itse ymmärtää se asia, että jos alkaa rakentaa suhdetta uuteen noin silloin on myös luovuttava jostain vanhasta.

Eksät ovat olleet ja sen hyväksyn, onhan minullakin niitä, mutta en kaveeraamista tai muuta ystävyyteen piilotettua riippuvuutta.

Koen silloin, että olen vain yksi niistä kavereista ja ystävistä myös.

Ainoastaan sellainen mies saa suhata kuinka lystää entisensä kanssa josta en pahemmin piittaa tai ota tosissaan.

Muta se onkin sitten myös minulla kaveruuta, ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se sitten ole manipulointi, joka selittää, että kumppanin pitäisi hyväksyä ja ymmärtää ystävyys eksiin? Jopa kertapanoihin.

Jos ei hyväksy, niin on hermoheikko mustasukkainen hullu.

Että se ystävyys ja hyvät välit *kuuluu* asiaan.

Tämä on mielestäni pahemman laatuista toisen ajatusten ohjailla ja syyllistämistä ja aivopesua.

Saada toinen tuntemaan syyllisyyttä ja epäilemään terveyttään sellaisesta asiasta, josta ei pitäisi. Asiasta, josta ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, on vain kummankin mielipide.

Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, myös sillä *hullulla*.

Jopa kerta pano? Eihän ystävyys synny yhdessä yössä. Ystävyys kehittyy ajan kanssa. Alkuun ollaan kavereita, työ tai koulu tai mitä ikinä.  Kuka muka kertapanolta kysyy edes yhteystietoja? 

Kyllähän täällä on moni sanonut, että hoitojen, säätöjen ja panokavereiden kanssa pitävät yhteyttä jne.

Sitähän minäkin ihmettelen miten tietävät kaikkien nimet ja yhteystiedot.

En minä itse tuota keksinyt, jos vaan jaksat lukea viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se sitten ole manipulointi, joka selittää, että kumppanin pitäisi hyväksyä ja ymmärtää ystävyys eksiin? Jopa kertapanoihin.

Jos ei hyväksy, niin on hermoheikko mustasukkainen hullu.

Että se ystävyys ja hyvät välit *kuuluu* asiaan.

Tämä on mielestäni pahemman laatuista toisen ajatusten ohjailla ja syyllistämistä ja aivopesua.

Saada toinen tuntemaan syyllisyyttä ja epäilemään terveyttään sellaisesta asiasta, josta ei pitäisi. Asiasta, josta ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, on vain kummankin mielipide.

Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, myös sillä *hullulla*.

Jopa kerta pano? Eihän ystävyys synny yhdessä yössä. Ystävyys kehittyy ajan kanssa. Alkuun ollaan kavereita, työ tai koulu tai mitä ikinä.  Kuka muka kertapanolta kysyy edes yhteystietoja? 

Kyllähän täällä on moni sanonut, että hoitojen, säätöjen ja panokavereiden kanssa pitävät yhteyttä jne.

Sitähän minäkin ihmettelen miten tietävät kaikkien nimet ja yhteystiedot.

En minä itse tuota keksinyt, jos vaan jaksat lukea viestejä.

Itse en pane ihmisiä, joihin en tutustu ja joista en pidä. Romanttinen suhde ei synny välttämättä silti, vaikka toinen olisi kiva ihminen ja seksikin hyvää. 

Ole hyvä, eipä tarvi ihmetellä. 

Siis jotkut parisuhteet ovat paremminkin lähes enemmän seksittömiä ystäväsuhteita kuin intohimoisia suhteita? 😮

Jaahas, nyt sitten ymmärräkin miksei minua ymmärretä.

Kirjoitinkin, että ihmiset elävät mitä ihmellisimmissä suhteissa ja mitä ihmellisimmissä syistä.

Itse oletan ja toivon kyllä parisuhteelta ihan muuta kuin seksitöntä ystävyyttä tai intohimotonta kaveruutta. ☺

Eihän se nyt ole mikään ongelma silloin olla kavereita eksien kanssa edelleenkin kun ilmeisesti se uusikin kumppani on jatketta samantyyppiselle *parisuhteelle*. Ja uusi kumppani on itse samoilla linjoilla. Valintakiriiteerithän ovatkin silloin aivan eri kuin joku tyhmä rakkaus tai intohimo.

*Eihän tässä nyt ole vallan tarkoitus riehaantua ja olla intohimoisIa tai alkaa tunteilemaan jollain rakkaudella tai muulla hölynpölyllä. Elellään nyt tässä vaan kämppiksinä ja maksetaan 50/50 kulut (ja siitä ei luisteta), tuleehan se halvemmaksi. Ja käsitellään ne tunteet niin, ettei vain vahingossakaan tule kiintymyssuhdetta tai mustasukkaisuutta, näinhän ne aikuiset ihmiset osaavat olla ilman sen suurempia tunnekuohuja*.

Helppohan se on silloin *itsensä hallita*.

Olemme niin eri planeetoiilla, että ajatuksemme tuskin kohtaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se sitten ole manipulointi, joka selittää, että kumppanin pitäisi hyväksyä ja ymmärtää ystävyys eksiin? Jopa kertapanoihin.

Jos ei hyväksy, niin on hermoheikko mustasukkainen hullu.

Että se ystävyys ja hyvät välit *kuuluu* asiaan.

Tämä on mielestäni pahemman laatuista toisen ajatusten ohjailla ja syyllistämistä ja aivopesua.

Saada toinen tuntemaan syyllisyyttä ja epäilemään terveyttään sellaisesta asiasta, josta ei pitäisi. Asiasta, josta ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, on vain kummankin mielipide.

Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, myös sillä *hullulla*.

Jopa kerta pano? Eihän ystävyys synny yhdessä yössä. Ystävyys kehittyy ajan kanssa. Alkuun ollaan kavereita, työ tai koulu tai mitä ikinä.  Kuka muka kertapanolta kysyy edes yhteystietoja? 

Kyllähän täällä on moni sanonut, että hoitojen, säätöjen ja panokavereiden kanssa pitävät yhteyttä jne.

Sitähän minäkin ihmettelen miten tietävät kaikkien nimet ja yhteystiedot.

En minä itse tuota keksinyt, jos vaan jaksat lukea viestejä.

Itse en pane ihmisiä, joihin en tutustu ja joista en pidä. Romanttinen suhde ei synny välttämättä silti, vaikka toinen olisi kiva ihminen ja seksikin hyvää. 

Ole hyvä, eipä tarvi ihmetellä. 

No miten niin ole hyvä? Mitä olet minulle antamassa, sen tuntemattoman panokaverinko?

En minä ole sanonut, että minä panen (enkä panekaan) tuntemattomia, vaan, että jotkut täällä vissiin panee, viesteistä päätellen. Ja sitten jäävät ystäviksi tai kaveriksi, jopa niin hyväksi, ettei niistä luovu vaikka on jo uusikinkumppani.

"En sano etten hyväksy. Kysyn miks pitäis? Mun pitää saada kunnon vastaus miks pitäis hankkia sellasia uusia kaveruuksia tai olla sellaisissa parisuhteen ulkopuolisissa ihmissuhteissa. Tai miksi mun kumppanin pitäis? Hyväksyä tai olla hyväksymättä, käytännössä kun kyse on siitä että kannattaako? Se riski, onko sen väärtti?

Ja jos jopa haaveillut tai jutellaan tulevaisuudesta. Tai muuten vaan oltu syvällisesti (pun intendet) tai sellaisiin tilanteisiin ja paikkoihin hankkiudutaan jotka privaatisti. Tai vaikka ilman syvällistä. Miksi pitäis yhtään aivosolua siihen leikkiin jossa kuitenkin tulee tunteiden roihahteluja vaikka vaan päissään? Elän mieluummin simppeliä elämää vailla draamaa. Varmistan mun kumppanille ihan alusta pitäen heti kun näistä jutellaan tarkemmin kunnolla, ett mulla ei ole varallekaan suunnitelmia kenenkään kanssa. Minulla ei ole tarvetta itsetuntoni pönkittämiseksi kaveerata ihmisten kanssa joilla jokin ihailu tai erityinen asema minulle heidän elämässään. En siis tarvitse jalustaa. "

Miehen puhetta. Mutta sanon sen suoraan. En hyväksy.