Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

Kopioitu edeltä jostain tästä ketjusta :

Kamalaa miten epäkypsiä parisuhteestaan piittaamattomia ihmisiä maa päällään kantaa.

Kamalaa miten kaikkein lähimmälle ihmiselle ei ole joillain edes aiettakaan olla rehellinen ja avoin tai kaikenlisäksi on oltu niin taitavia manipuloimaan että on saatu näyttämään ja kuulostamaan kaikki vehtailut normaalin parisuhteen osalta. Ikäänkuin luotettavuudesta olis kyse siinä kun pitäis hyväksyä juoksentelut, vaikka luotettavuus on sitä ettei menneisyyden säädöt enää ole vaikuttamassa elämään ja sen päätöksiin. Ja mikä selkein ilmiantava tekijä parisuhteiden perusrakenteiden halveksuntaan: tuollainen ihminen yleensä kannustaa rakentamaan elämä eksien ja vanhojen säätöjen varaan. Ei tietenkään kannusta itsenäisempään elämään ja rakentamaan lujempaa suhdetta puolisoon.

Ja nuo vempuloijat on myös järjestelmällisiä: salassa pidetään milloin kirjaa siitä mitä kukin hyvä ystävä (rakastaja) osti ja missä käytiin..Ja siinä sivussa tavallista perhe-elämää kaipaava saa jatkuvasti kokea ettei kaikki nyt ihan täsmää koska sellaiset asiat vaan huomaa. Ne näkee koska yhteinen arki. Ensimmäisenä voi olla pelkästään vaisto joka varoittaa ettei kaikki ole hyvin.

Olen tässä niin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hyvä oivallus, että osaavat manipuloida niin, että luotettavuus on muka siinä, että uusi kumppani sallii vanhojen heilojen ja panojen vaikuttaa ja kuulua omaan ja kumppaninsa elämään.

Eikä niin, että luotettava kumppani ei pidä yhteyksiä, tapaile tai vietä aikaa vanhojen heilojen kanssa kun on jo uusi kumppani.

Aa että pistää vihaksi kun osaavatkin vempuloida ja käännellä mustan valkoiseksi. Ja saavat vielä oman kumppanin tuntemaan syyllisyttä ja huonoutta vaikka syyttäjä itse toimii vain omaa etuaan ja mukavuuttaan ajatellen.

Normaalia ja arvostavaa parisuhdetta edellyttävä ihminen halutaankin saada näyttämään epänormaalilta ja epänormaalit riippuvuussuhteet entisiin näyttämään normaalilta.

Itsekkyys ja manipulointi on huipussaan näemmä.

En oikein ymmärrä ajatusta kun joku kertoi, että entiset irtosuhteet ovat muuttuneet ystävyyssuhteiksi. Kyllä täytyy olla silloin ystävistä pula tai sitten ystävyyden alkuperäinen idea on täysin hämärtynyt.

Irtosuhteet tai puolituntematon pano ovat aivan eri kuin ystävyys.

Täytyy myös irtosuhteista sanoa, että niiden tarkotushan on se, että ne ei ole vakavia eikä mitään sitoumuksia... että jos irtosuhteen kanssa läheisesti ystävystytään, niin sehän kertoo siitä että on tullun niin suuria tunteita toista kohtaan / kiintymys on niin suurta, ettei toisesta enää halua luopua. En mä sellaisen tyypin kanssa lähtisi mitään suhdetta rakentelemaan.

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Helposti tulee lojaliteettiongelma, jos liian paljon tukee ja avautuu eksälle.

Helposti tulee mieleen jaksaako silloin sille uudelle kumppanille en olla yhtä paljon tukena ja avautua. Olen myös sitä mieltä, että nykyisellä sen tulee olla kuitenkin se ykkönen ja hänen tukemisensa ensimmäinen ja tärkein. Jospa huomaamatta se tuttu ja vanha eksä 8n kin helpompi tuettava, kun hänet tuntee niin hyvin. Varsinkin kun on uusi suhde ja uusi kumppani ei ole vielä tavallaan saanut paikkaansa.

Eivät voi olla enää samalla viivalla kun kuitenkin se toinen on eksä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Ymmärrät logiikan ihan hyvin, haluat vain sekoittaa.

Tai et muuten ole hyvä ymmärtämään ihmismielen logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Ymmärrät logiikan ihan hyvin, haluat vain sekoittaa.

Tai et muuten ole hyvä ymmärtämään ihmismielen logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Ystävä on ystävä vaikka voissa paistaisi. Sillä ei ole väliä mistä ystävyys on alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Ymmärrät logiikan ihan hyvin, haluat vain sekoittaa.

Tai et muuten ole hyvä ymmärtämään ihmismielen logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Ystävä on ystävä vaikka voissa paistaisi. Sillä ei ole väliä mistä ystävyys on alkanut.

Exä on exä vaikka voissa paistaisi. Sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut.

Jos ei hyväksy, ongelma on itsessä ja omassa itsetunnossa. Kun oma itsetunto on kunnossa ja arvostaa iitseään, ei ole mitään syytä kieltää ihmisten ystävyyssuhteita. Kai sinä olet paras puoliso ja jos et ole, miksi et ole. Hyvää ei halua loukata ja menettää. Ole siis hyvä toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hyväksy, ongelma on itsessä ja omassa itsetunnossa. Kun oma itsetunto on kunnossa ja arvostaa iitseään, ei ole mitään syytä kieltää ihmisten ystävyyssuhteita. Kai sinä olet paras puoliso ja jos et ole, miksi et ole. Hyvää ei halua loukata ja menettää. Ole siis hyvä toiselle.

Nimenomaan, olet asian ytimessä. Hyvää ei halua loukata ja menettää.

Jos liika yhteydenpito ja *ystävyys* entisiin loukkaa nykyistä kumppania, niin hienotunteinene ja kumppaniaan arvostava ihminen sen tajuaa ja vähentää yhteydenpitoa.

Tästähän on kysymys.

Ei siitä, että kumppanilea olis huono itsetunto, vaan nimen omaan on hyvä itsetunto eikä salli itsensä yli kävellään ja osaa pitää rajansa.

Huono itsetunto on sillä, joka vakituisessa suhteessa vielä lisäksi tarvitsee eksiään pönkittåmässä omaa arvoaan kun se oma kumppani ei siihen riitä, ei rnäille riitä oli se kumppani kuka tahansa ja kuinka paras tahansa.

Miten voisi sellainen vaatia, että kumppani olisi *paras* jos itse ei pysty sitä ensimmäistäkään edellytystä täyttämään, eli sitoutumista.

Jos sitoutunut kumppani haluaa, että toinenkin olisi sitoutunut, niin miksi se olisi väärin? Ja tekisi siitä ihmisestä huonon?

Eikö se ole juuri parisuhteen onnistumiaen edellytys, että sitoudutaan siihen nykyiseen suhteeseen?

Eikä niin, että niitä *sitoumuksia* on suuntaann jos toiseenkin?

Naamioidaan ja selitetään se sitten ihan miksi tahansa.

Tällä hetkellä en hyväksyisi, koska suhteessa menee surkeasti. Jos oma suhde kunnossa, niin ei väliä vaikka päivittäin tekemisissä vanhan säädön kanssa. Luottamus tärkeintä.

Miten ihmeessä tämä asia kääntyy joillakin niin, että se joka yrittää pitää kumppanilleen jotain rajaa niihin entisiin on se huono ihminen?

Ja että on jotenkin oikeutettua pitää yllä suhteita entisiin vaikka saman aikaan on uusi kumppani? Eikä siihen ole mitään sanomista?

Kumppanin pitää se vain hyväksyä? Miksi?

Tämä ei mene minun ymmärrykseen. Kuvaako tämä nyt tätä (jo muutenkin sairasta) aikaa?

En hyväksy. En näe itse järkeä siinä että jos suhde ei toimi niin pitäisi leikkiä ystävää. Se on eri asia jos exillä on lapsia. Silloin on hyvä jos kaikki uudet ja vanhat voivat olla asiallisissa väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tämä asia kääntyy joillakin niin, että se joka yrittää pitää kumppanilleen jotain rajaa niihin entisiin on se huono ihminen?

Ja että on jotenkin oikeutettua pitää yllä suhteita entisiin vaikka saman aikaan on uusi kumppani? Eikä siihen ole mitään sanomista?

Kumppanin pitää se vain hyväksyä? Miksi?

Tämä ei mene minun ymmärrykseen. Kuvaako tämä nyt tätä (jo muutenkin sairasta) aikaa?

Erittäin hyvin sanottu!

Eniten ihmetyttää tuo suhtautumine, että ollaankin vain vainoharhaisia ja vimpsahtaneita hulluja, jos asia ei ole ok, eikä edes YRITETÄ ymmärtää sitä toisten kantaa.

Itse en hyväksy että omalla kumppanilla on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä, mutta minusta on ihan fine, jos joidenkin suhteessa se on molemmille ihan ok, koska kaikki ihmiset, taustat ja suhteet ovat erilaisia. En erityisemmin ymmärrä, mutta se ei haittaa minua mitenkään, koska en ole itse osallisena siinä suhteessa. Minusta olisi ihan kiva, että muut eivät tulisi puuttumaan minunkaan parisuhteeseen tai siihen ketä minun täytyy lähipiiriini hyväksyä.

Onhan se nyt ihan naurettava asetelma, että kun yleensä uusi parisuhde esitellään ystäville ja perheelle, niin yhtäkkiä uudelle kumppanille tuputetaan exät ja muut. 😂 Mutta makunsa kullakin.

Voisin kuvitella jos menisin uuteen suhteeseen ja kumppani esitttelisi, että tässä on mun äiti ja isä ja muu suku ja ystävät.

Sitten tulisi pitkä liuta entisiä.

*Tässä on Veera vuodelta xxxx, oltiin kimpassa pari vuotta, tässä Lissu, säädettiin satunnaisesti tähän saakka, no, Kaisan kanssa oltiin ihan kihloissa vuonna xxxx, Maija on mun lapsen äiti, sitten on muutama muukin irtosuhde, ollaan kaikien eksieni kanssa erittäin, erittäin hyviä ystäviä ja perhetuttuja, kaikki tietysti toivotetaan myös tervetulleiksi tähän meidänkin parisuhteeseen?

Ei kai sinua haittaa vaikka pidän säännöllistä yhteyttä heihin, välillä vietän aikaani heidän kanssaan ja saatan lomaillakin toisinaan? Mites sitten yöpyminen, eikös ole ihan OK*?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Ymmärrät logiikan ihan hyvin, haluat vain sekoittaa.

Tai et muuten ole hyvä ymmärtämään ihmismielen logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Ystävä on ystävä vaikka voissa paistaisi. Sillä ei ole väliä mistä ystävyys on alkanut.

Exä on exä vaikka voissa paistaisi. Sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut.

Tietenkin jos on sairaalloisen mustasukkainen, niin tietenkin sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut. Normaalille ihmiselle sillä ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Ihailen kovasti miehiä joilla on seksikäs vahva sidos puolisoonsa.

Ihailtavaa kun esimerkiksi teatterissa näkee tällaisen miehen. Sellainen osaa jättää omaan arvoonsa muiden naisten huomionhakuyritykset tahdikkaasti huomioimatta niitä ollenkaan.

Mies joka ei vilkaisekaan menneisiin naissuhteisiin on mahtava persoona. Ja varsinkin jollei hakeudu uusiin naistuttavuuksiin vaan kehuu kumppaniaan merkittävimmäksi naissuhteekseen mitä on koskaan ollut.

Sellaista kun kuulen jossain suoraan tai ohimennen, tulee lämmin hulvahdus sen naisen puolesta sydämeeni, että jopas on uroksen löytänyt. Varsinkin kun osoittaa välittämistään ja arvostustaan ikäänkuin suojelevin elkein naistaan kohtaan.

Samaa sanon naisista. Sellainen nainen on superseksikäs joka on kokonaan irti vilkuilu- ja räpsyttelymaailmasta. Eikä korosta halujaan purematta randomisti huuleen kesken asiakaspalvelutilanteiden tai hiplaile ohimennen rintakehäänsä kuten Kelalla yhtä asiaa selvittäessäni. Tuo aiempi koski pankkitilannetta jossa hiukset heilahteli ja silmät räpsytteli sekä silitteli välillä sormellaan myös alahuultaan ja korosti kuinka nämä lainajärjestelyt koskee vain minua vaikka minulla oli avopuoliso mukana ja siis vaikka piti hoitaa myös yhteistä tiliä meille sekä lainan uudelleenjärjestelyä. Sormus oli sormessa mutta silti käyttäytyi kuin olis haluamassa sänkyyn. Seksikkäintä on oman parisuhteen arvon osoittaminen ja silloin tulee hyvä lämmin olo sen miehen puolesta jolla on kodistaan ja perheestään välittävä nainen ja tuntuu että onnea hälle.

Sellainen nainen ei koskaan vetoa eksiin tai miespuolisia ystäviin koskei rakentele sellaisia ihmissuhteita ollenkaan. On ihastuttavaa olla tekemisissä sellaisten naisten kanssa jotka pitäytyvät omassa parisuhteessaan eivätkä lähde halpoihin lirkutteluihin mistään, kuten vaikkapa ketunkoloista (tämäkin pankin tiskillä tapahtunutta).

Eipä ne näy tajuavan kuinka paljon sellainen saa aikaan turnoffia ja tekisi mieleni vaihtaa asiakaspalvelijaa samantien.

Elämä on kuulunut tunnistamaan tuollaisen ihmisyyden joka on täynnä kaikkivoipaisuuttaan.

Ihan vaan ystävien keskenkin tuollaisilla seksivitsit lentää ja tehdään elämää virikkeiseksi eksille koska niiden rumat ja lihavat nalkuttavat akat on kuitenkin niin roskaa...

Hyi h...o. En koske pitkällä tikullakaan tuollaisiin. Omat virheeni tehneenä ja niistä oppineena kannettu vesi ei kaivossa pysy ja tuollaiset on pelkkiä tipan heruttelijoita joilla ei ole muuta antaa kuin seksivirikkeitä. Osa on hyviä juttelemaankin, ja moni älykkäitäkin muttei se korvaa häikäilemättömyyden vaurioita.

Ei tarvitse olla mitenkään mustasukkainen ihminen vaan juuri normaali, normaali ihminen ei hyväksy, että parisuhteessa on ahdasta ja parisuhteen sisäisiä kerrotaan muille.

Oikeastaan asia on niin normaalit ihmiset eivät hyväksy, osaavat ymmärtää parisuhteen rajat, eivätkä normaalit toimi noin, että eivät osaa irtautua vanhoista suhteistaan.

Normaalille riittää yksi parisuhde kerrallaan ja ovat siinä tyytyväisiä.

Tunne-elämältään epävakaat tai narsistiset ihmiset eivät pysty yksiavioisuuteen vaan tarvitsevat muita pönkittämään itsetuntoaan ja erinomaisuuttaan. Haluavat ihailua ja tunnetta olla tärkeä myös muille kuin omalle kumppanilleen.

Täytyy olla varaovi aina avoinna, verhotaan sen vain ystävyyteen tai muuhun verukkeeseen.

Ovat tavallaan kuin pohjaton kaivo. Aina kaipaavat muuta kuin mitä itsellä jo on. Heille ei riitä mikään, koska tuntevat tyhjyyttä ja kätkevät ja unohtavat sen tyhjyyden hetkeksi pelatessaan monilla ihmissuhteilla. Itseasiassa eivät edes ymmärrä sanaa *ystävyys*, se sana on heille vain tarkoitusperä, että *ystävistä* on jotain hyötyä.

Ihmissuhteet ja ihmiset ovat ikäänkuin varaosia tai lisäosia, jotta koneisto (se ihminen) toimii.

Aina täytyy olla varaosa saatavilla.

Ja aina HEIDÄN tarpeensa mukaan.

No jos se rajoistaan kiinni pitävä on *sairaasti mustasukkainen*?

Niin mikähän mahtaa olla se toinen osapuoli?

Mikähän nimike hänelle sopisi?

Ei ainakaan *luotettava ja uskollinen*?

Ihan tasapuolisuuden vuoksi.

Kun nyt tämä mustasukkaisuusvirsi jatkuvasti halutaan nostaa esille. Kun ette raukat muuta hädissänne keksi.

Voi voi, tapu tapu, kun teitä nyt millään ei vaan ymmärretä, että hyviä ystäviähän me vaan ollaan. Mutku aina meidät kiltit ja mukavat ihmiset ymmärretään väärin, ne muuthan toimii väärin eikä me. Meillähän on oikeus...