Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

En minä ainakaan uskottele pitäväni kumppaniani häkissä.

Mutta en myöskään ole suhteessa jos sen periaatteet poikkeavat paljon siitä mitä suhteelta oletan.

Hetken katselen ja sitten huomaan, että olemme liian erilaisia. En suostu kaikkeen.

Siksi, koska olen myös itse vapaa ja kävelen pois suhteesta, jatkan omaa elämääni. Ja EN jää roikkumaan siihen eksään.

Vierailija kirjoitti:

Jos viittaat minuun sairaalloisena naisihmisenä, niin en ole edes somessa. En ole Facebookissa, instagramissa enkä whatsupissa tms. Joten sekoitat johonkin toiseen.

En seuraa ketään somessa eikä se kiinnosta.

Täällä kirjoitan silloin kun on mielenkiintoinen aihe.

Miksi niin hermostuttaa jos sanoo erilaisen mielipiteen kuin omasi?

Ei toki hermostuta, ihmetyttää vain. Ihanko oikeasti kuvittelet, että mielipiteelläsi olisi meidän muiden ihmissuhteisiin jotain merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos se rajoistaan kiinni pitävä on *sairaasti mustasukkainen*?

Niin mikähän mahtaa olla se toinen osapuoli?

Mikähän nimike hänelle sopisi?

Ei ainakaan *luotettava ja uskollinen*?

Ihan tasapuolisuuden vuoksi.

Kun nyt tämä mustasukkaisuusvirsi jatkuvasti halutaan nostaa esille. Kun ette raukat muuta hädissänne keksi.

Voi voi, tapu tapu, kun teitä nyt millään ei vaan ymmärretä, että hyviä ystäviähän me vaan ollaan. Mutku aina meidät kiltit ja mukavat ihmiset ymmärretään väärin, ne muuthan toimii väärin eikä me. Meillähän on oikeus...

Kerrotko mitä väärää siinä on, että käy kahvilla ja baarissa ystävien kanssa? Miten se on pettämistä?

Ei se olekaan. Kunhan kyseessä on neutraali ystävyys. Eikä mikään loru, että eksä on minun paras ystäväni ja hänestä en luovu.

Normaaliystävyyttä ei kait kukaan ole sanonut pettämiseksi.

Täällä puhutaan niistä tapauksista, joissa se raja on hämärtynyt.

Mutta jos tämä ystävä on sattumoisin myös exä, niin silloinkyseessä on pettäminen?

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitä, että joku haluaisi pitää erityisesti yhteyttä eksään. Vanhat suhteet on vanhoja, enkä halua mitään kaverisuhdetta vanhojen kumppaneiden kanssa. Mies ajattelee samalla tavalla.

Itse ajattelen, että kyseessä on jonkinlainen riippuvuuskuvio. Ei osata päästää ihmisistä irti.

Ei ole mitään järkeä. Kiivaimmin tätä on puolustanut ja arvojaan todeksi elänyt mieheni eksä jonka kanssa on mahdollisesti nyt 2vee lapsi. Heillä myös pitkä on off- historia ja isyystestejä ollut tarve sinne tänne tonne.

Tottakai ehkäisyä käyttämättömät eksät on kysyttyä tavaraa koska on se tulossa oleva hyöty. Jollei nyt niin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitä, että joku haluaisi pitää erityisesti yhteyttä eksään. Vanhat suhteet on vanhoja, enkä halua mitään kaverisuhdetta vanhojen kumppaneiden kanssa. Mies ajattelee samalla tavalla.

Itse ajattelen, että kyseessä on jonkinlainen riippuvuuskuvio. Ei osata päästää ihmisistä irti.

Joopa joo. Vai oikein riippuvuussuhde. Pidätkö kaikkia ystävyyssuhteita riippuvuussuhteina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla mitenkään mustasukkainen ihminen vaan juuri normaali, normaali ihminen ei hyväksy, että parisuhteessa on ahdasta ja parisuhteen sisäisiä kerrotaan muille.

Oikeastaan asia on niin normaalit ihmiset eivät hyväksy, osaavat ymmärtää parisuhteen rajat, eivätkä normaalit toimi noin, että eivät osaa irtautua vanhoista suhteistaan.

Normaalille riittää yksi parisuhde kerrallaan ja ovat siinä tyytyväisiä.

Tunne-elämältään epävakaat tai narsistiset ihmiset eivät pysty yksiavioisuuteen vaan tarvitsevat muita pönkittämään itsetuntoaan ja erinomaisuuttaan. Haluavat ihailua ja tunnetta olla tärkeä myös muille kuin omalle kumppanilleen.

Täytyy olla varaovi aina avoinna, verhotaan sen vain ystävyyteen tai muuhun verukkeeseen.

Ovat tavallaan kuin pohjaton kaivo. Aina kaipaavat muuta kuin mitä itsellä jo on. Heille ei riitä mikään, koska tuntevat tyhjyyttä ja kätkevät ja unohtavat sen tyhjyyden hetkeksi pelatessaan monilla ihmissuhteilla. Itseasiassa eivät edes ymmärrä sanaa *ystävyys*, se sana on heille vain tarkoitusperä, että *ystävistä* on jotain hyötyä.

Ihmissuhteet ja ihmiset ovat ikäänkuin varaosia tai lisäosia, jotta koneisto (se ihminen) toimii.

Aina täytyy olla varaosa saatavilla.

Ja aina HEIDÄN tarpeensa mukaan.

Juuri näin.

Jos vaan heti sais eksille treffeillä jotenkin tietää sen jos ihminen on 'kaikkiin päin kallellaan' oleva hyväksikäyttäjä.

Mutta kun ne ei kerro. Osa niiden eksässuhdehupia on juurikin korostaa kuinka nyksä on hullu ja sairas.

(samalla vihjaillaan keskenään että kuinka hyvä suhde olisikaan niillä eksillä ollut keskenään jos kaikki olis mennyt nappiin)

Huh huh, tuli ihan kylmät väreet kuinka totta osasit kirjoittaa.

Tässä on totta tosiaan paljon, melko usein on näin.

Kuinka noudattavatkin samaa kaavaa!

Eksille kerrotaan nykyisen huonoja puolia ja saadaan sääliä ja myötätuntoa. Samalla ne eksätkin tuntevat itsensä erinomaiseksi. Molemminpuolinen hyöty.

Sitten nuo vihjailut eksille, että olisivat olleet paljon parempi pari jos vain. Mutta kun. Ei kuitenkaan mitään lupauksia vaan ihan ympäripyöreää. Ja aina sitten osaavat luikerrella tilanteesta jossa joku eksä innostuu luulemaan jotain. Että on tosissaan tai haluaa vielä jotain yhteistä. Ei halua, voin sanoa, mutta omaa hupia haluaa kuitenkin.

Paatunut pelaaja pyörittää niin niitä eksiään kuin nykyistä. Ikävä kyllä.

Eksät luulevat olevansa jotain erityistä ja se nykyinen toivoo olevansa.

No huh huh!

Niin yleistä valitettavasti että eksät leikkii tunteilla ja vetelee narusta jos jääneet roikkumaan eksiinsä.

Toki tuotakin tapahtuu mitä kerroit että eksäkin saattaa olla uhri, muttei siinä tapauksessa jos on osoittamassa torjuntaa nyksää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla mitenkään mustasukkainen ihminen vaan juuri normaali, normaali ihminen ei hyväksy, että parisuhteessa on ahdasta ja parisuhteen sisäisiä kerrotaan muille.

Oikeastaan asia on niin normaalit ihmiset eivät hyväksy, osaavat ymmärtää parisuhteen rajat, eivätkä normaalit toimi noin, että eivät osaa irtautua vanhoista suhteistaan.

Normaalille riittää yksi parisuhde kerrallaan ja ovat siinä tyytyväisiä.

Tunne-elämältään epävakaat tai narsistiset ihmiset eivät pysty yksiavioisuuteen vaan tarvitsevat muita pönkittämään itsetuntoaan ja erinomaisuuttaan. Haluavat ihailua ja tunnetta olla tärkeä myös muille kuin omalle kumppanilleen.

Täytyy olla varaovi aina avoinna, verhotaan sen vain ystävyyteen tai muuhun verukkeeseen.

Ovat tavallaan kuin pohjaton kaivo. Aina kaipaavat muuta kuin mitä itsellä jo on. Heille ei riitä mikään, koska tuntevat tyhjyyttä ja kätkevät ja unohtavat sen tyhjyyden hetkeksi pelatessaan monilla ihmissuhteilla. Itseasiassa eivät edes ymmärrä sanaa *ystävyys*, se sana on heille vain tarkoitusperä, että *ystävistä* on jotain hyötyä.

Ihmissuhteet ja ihmiset ovat ikäänkuin varaosia tai lisäosia, jotta koneisto (se ihminen) toimii.

Aina täytyy olla varaosa saatavilla.

Ja aina HEIDÄN tarpeensa mukaan.

Juuri näin.

Jos vaan heti sais eksille treffeillä jotenkin tietää sen jos ihminen on 'kaikkiin päin kallellaan' oleva hyväksikäyttäjä.

Mutta kun ne ei kerro. Osa niiden eksässuhdehupia on juurikin korostaa kuinka nyksä on hullu ja sairas.

(samalla vihjaillaan keskenään että kuinka hyvä suhde olisikaan niillä eksillä ollut keskenään jos kaikki olis mennyt nappiin)

Huh huh, tuli ihan kylmät väreet kuinka totta osasit kirjoittaa.

Tässä on totta tosiaan paljon, melko usein on näin.

Kuinka noudattavatkin samaa kaavaa!

Eksille kerrotaan nykyisen huonoja puolia ja saadaan sääliä ja myötätuntoa. Samalla ne eksätkin tuntevat itsensä erinomaiseksi. Molemminpuolinen hyöty.

Sitten nuo vihjailut eksille, että olisivat olleet paljon parempi pari jos vain. Mutta kun. Ei kuitenkaan mitään lupauksia vaan ihan ympäripyöreää. Ja aina sitten osaavat luikerrella tilanteesta jossa joku eksä innostuu luulemaan jotain. Että on tosissaan tai haluaa vielä jotain yhteistä. Ei halua, voin sanoa, mutta omaa hupia haluaa kuitenkin.

Paatunut pelaaja pyörittää niin niitä eksiään kuin nykyistä. Ikävä kyllä.

Eksät luulevat olevansa jotain erityistä ja se nykyinen toivoo olevansa.

No huh huh!

Niin yleistä valitettavasti että eksät leikkii tunteilla ja vetelee narusta jos jääneet roikkumaan eksiinsä.

Toki tuotakin tapahtuu mitä kerroit että eksäkin saattaa olla uhri, muttei siinä tapauksessa jos on osoittamassa torjuntaa nyksää kohtaan.

Just ton takia exät on entistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla mitenkään mustasukkainen ihminen vaan juuri normaali, normaali ihminen ei hyväksy, että parisuhteessa on ahdasta ja parisuhteen sisäisiä kerrotaan muille.

Oikeastaan asia on niin normaalit ihmiset eivät hyväksy, osaavat ymmärtää parisuhteen rajat, eivätkä normaalit toimi noin, että eivät osaa irtautua vanhoista suhteistaan.

Normaalille riittää yksi parisuhde kerrallaan ja ovat siinä tyytyväisiä.

Tunne-elämältään epävakaat tai narsistiset ihmiset eivät pysty yksiavioisuuteen vaan tarvitsevat muita pönkittämään itsetuntoaan ja erinomaisuuttaan. Haluavat ihailua ja tunnetta olla tärkeä myös muille kuin omalle kumppanilleen.

Täytyy olla varaovi aina avoinna, verhotaan sen vain ystävyyteen tai muuhun verukkeeseen.

Ovat tavallaan kuin pohjaton kaivo. Aina kaipaavat muuta kuin mitä itsellä jo on. Heille ei riitä mikään, koska tuntevat tyhjyyttä ja kätkevät ja unohtavat sen tyhjyyden hetkeksi pelatessaan monilla ihmissuhteilla. Itseasiassa eivät edes ymmärrä sanaa *ystävyys*, se sana on heille vain tarkoitusperä, että *ystävistä* on jotain hyötyä.

Ihmissuhteet ja ihmiset ovat ikäänkuin varaosia tai lisäosia, jotta koneisto (se ihminen) toimii.

Aina täytyy olla varaosa saatavilla.

Ja aina HEIDÄN tarpeensa mukaan.

Juuri näin.

Jos vaan heti sais eksille treffeillä jotenkin tietää sen jos ihminen on 'kaikkiin päin kallellaan' oleva hyväksikäyttäjä.

Mutta kun ne ei kerro. Osa niiden eksässuhdehupia on juurikin korostaa kuinka nyksä on hullu ja sairas.

(samalla vihjaillaan keskenään että kuinka hyvä suhde olisikaan niillä eksillä ollut keskenään jos kaikki olis mennyt nappiin)

Huh huh, tuli ihan kylmät väreet kuinka totta osasit kirjoittaa.

Tässä on totta tosiaan paljon, melko usein on näin.

Kuinka noudattavatkin samaa kaavaa!

Eksille kerrotaan nykyisen huonoja puolia ja saadaan sääliä ja myötätuntoa. Samalla ne eksätkin tuntevat itsensä erinomaiseksi. Molemminpuolinen hyöty.

Sitten nuo vihjailut eksille, että olisivat olleet paljon parempi pari jos vain. Mutta kun. Ei kuitenkaan mitään lupauksia vaan ihan ympäripyöreää. Ja aina sitten osaavat luikerrella tilanteesta jossa joku eksä innostuu luulemaan jotain. Että on tosissaan tai haluaa vielä jotain yhteistä. Ei halua, voin sanoa, mutta omaa hupia haluaa kuitenkin.

Paatunut pelaaja pyörittää niin niitä eksiään kuin nykyistä. Ikävä kyllä.

Eksät luulevat olevansa jotain erityistä ja se nykyinen toivoo olevansa.

No huh huh!

Niin yleistä valitettavasti että eksät leikkii tunteilla ja vetelee narusta jos jääneet roikkumaan eksiinsä.

Toki tuotakin tapahtuu mitä kerroit että eksäkin saattaa olla uhri, muttei siinä tapauksessa jos on osoittamassa torjuntaa nyksää kohtaan.

Just ton takia exät on entistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Ymmärrät logiikan ihan hyvin, haluat vain sekoittaa.

Tai et muuten ole hyvä ymmärtämään ihmismielen logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Ystävä on ystävä vaikka voissa paistaisi. Sillä ei ole väliä mistä ystävyys on alkanut.

Exä on exä vaikka voissa paistaisi. Sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut.

Tietenkin jos on sairaalloisen mustasukkainen, niin tietenkin sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut. Normaalille ihmiselle sillä ei ole väliä.

Huomaa että on jotain ongelmaa, kun täytyy nostaa itseään ja omia aatteitaan jalustalle haukkumalla muita epänormaaleiksi, kun toisilla onkin erilaiset parisuhdenormit.

Jos nyt on ihan normaali, niin silloin ei tuputeta toisille omaa elämänkatsomusta ainoana oikeana totuutena, oli siinä kyse lähisuhteista exän kanssa, uskonnosta tai veganismista.

Tässäkin keskustelussa huomannut, että tuntuisi olevan kaksi erilaista lähestymistapaa, ”en pystyisi, koska minusta tuntuisi pahalta ja mielestäni parisuhde toimii tavalla x ja y, eivätkä exät kuulu siihen” tai ”pystyisin, en todellakaan alkaisi seurustelemaan tuollaisen ahdasmielisen v**un juntin kanssa, joka ei hyväksy mun kaikkii ystävyyssuhteita just kuten ne on, mustasukkaset hullut!!!”

Tiedä sitten kummalla tuntuisi olevan hankalampaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Ymmärrät logiikan ihan hyvin, haluat vain sekoittaa.

Tai et muuten ole hyvä ymmärtämään ihmismielen logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Ystävä on ystävä vaikka voissa paistaisi. Sillä ei ole väliä mistä ystävyys on alkanut.

Exä on exä vaikka voissa paistaisi. Sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut.

Tietenkin jos on sairaalloisen mustasukkainen, niin tietenkin sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut. Normaalille ihmiselle sillä ei ole väliä.

Huomaa että on jotain ongelmaa, kun täytyy nostaa itseään ja omia aatteitaan jalustalle haukkumalla muita epänormaaleiksi, kun toisilla onkin erilaiset parisuhdenormit.

Jos nyt on ihan normaali, niin silloin ei tuputeta toisille omaa elämänkatsomusta ainoana oikeana totuutena, oli siinä kyse lähisuhteista exän kanssa, uskonnosta tai veganismista.

Tässäkin keskustelussa huomannut, että tuntuisi olevan kaksi erilaista lähestymistapaa, ”en pystyisi, koska minusta tuntuisi pahalta ja mielestäni parisuhde toimii tavalla x ja y, eivätkä exät kuulu siihen” tai ”pystyisin, en todellakaan alkaisi seurustelemaan tuollaisen ahdasmielisen v**un juntin kanssa, joka ei hyväksy mun kaikkii ystävyyssuhteita just kuten ne on, mustasukkaset hullut!!!”

Tiedä sitten kummalla tuntuisi olevan hankalampaa...

Hienosti missasit esimerkiksi minun pari viestiäni muutamalta viimeiseltä sivulta. Täysin asiallisia ja kiihkottomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vain voi ymmärtää mitä väärää on olla exän kanssa ystäviä. Exän kanssa on edelleen läheiset välit ja jos toisella on huolia, niin tottakai olemme toistemme tukena. Mitään ystävyyttä kummempaa tässä ei ole. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja näemme heti toisistamme jos joku painaa. Exä on avautunut mulle huoltajuuskiistoistaan ja olin hänen tukenaan, kun hän erosi lapsensa äidistä. Mitään säätöä meillä ei ole eromme jälkeen ollut.

Nyxäni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä.

Kyllä mulle tulis viimeistään siinä vaiheessa - kun on eroa/kriisiä/tms vireillä - mieleen, että päätös on ollut ihan oikea jos mies lähtisi ensimmäisenä exänsä kanssa selvittelemään asiaa.

Exät ei todellakaan saa olla mitään parisuhdeterapeutteja tai selvittää toisen kanssa mitään uuteen suhteeseen liittyviä asioita! Sen uuden kumppanin mikään asia ei kuulu exille, oli kyse kengän koosta tai dilemmasta yhteisien arvomaailmojen välillä.

Mutta jos en olisi ikinä seurustellut hänen kanssaan, niin asia olisi fine? Tuossaei ole mitään logiikkaa.

Ymmärrät logiikan ihan hyvin, haluat vain sekoittaa.

Tai et muuten ole hyvä ymmärtämään ihmismielen logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Ystävä on ystävä vaikka voissa paistaisi. Sillä ei ole väliä mistä ystävyys on alkanut.

Exä on exä vaikka voissa paistaisi. Sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut.

Tietenkin jos on sairaalloisen mustasukkainen, niin tietenkin sillä on väliä mistä ystävyys on alkanut. Normaalille ihmiselle sillä ei ole väliä.

Huomaa että on jotain ongelmaa, kun täytyy nostaa itseään ja omia aatteitaan jalustalle haukkumalla muita epänormaaleiksi, kun toisilla onkin erilaiset parisuhdenormit.

Jos nyt on ihan normaali, niin silloin ei tuputeta toisille omaa elämänkatsomusta ainoana oikeana totuutena, oli siinä kyse lähisuhteista exän kanssa, uskonnosta tai veganismista.

Tässäkin keskustelussa huomannut, että tuntuisi olevan kaksi erilaista lähestymistapaa, ”en pystyisi, koska minusta tuntuisi pahalta ja mielestäni parisuhde toimii tavalla x ja y, eivätkä exät kuulu siihen” tai ”pystyisin, en todellakaan alkaisi seurustelemaan tuollaisen ahdasmielisen v**un juntin kanssa, joka ei hyväksy mun kaikkii ystävyyssuhteita just kuten ne on, mustasukkaset hullut!!!”

Tiedä sitten kummalla tuntuisi olevan hankalampaa...

Hienosti missasit esimerkiksi minun pari viestiäni muutamalta viimeiseltä sivulta. Täysin asiallisia ja kiihkottomia. 

Onhan noita poikkeuksia jos keskustelua on neljäkymmentä sivua. Pääasiassa kuitenkin saanut vain pelkkiä haukkuja, vaikka yrittänyt ilmaista mielipiteensä mahdollisimman neutraalisti ja kehenkään mitään ikävää kohdistamatta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa osan mielestä mikä vain kanssakäyminen eksän kanssa on yhtä kuin sitä

- eksää rakastaa edelleen romanttisesti

- Seksiä on ihan varmasti entisen kanssa

- Nykyinen suhde ei ole ykkönen.

Jos tuollaisia tuntemuksia tulee, suhde on lähtökohtaisesti todella syvältä. Jos eksä on ystävä, hän kunnioittaa uutta kumppania. Jos kumppani on hyvä ja arvostava, ei tulisi mieleenkään tehdä mitään noista sen eksän kanssa, joka on ystävä. Sekoitatte nyt kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa keskenään, huonon parisuhteen ja eksät ystävinä.

T. Eksät ystävinä hyväksyvä, joka ei katselisi hetkeäkään mitään tuollaista. 

Minun kokemukseni eksistä ”ystävinä” on valitettavan kurja. Olen joutunut exän pahoinpitelemäksi, saanut kuulla itsestäni asioita, jotka eivät missään nimessä exälle kuuluisi, minusta on puhuttu pahaa selän takana ja exät ovat mustasukkaisuuksissaan saada katkaistua minun ja silloisten poikaystävien välit. Yksi suhteeni päättyi, kun ex soitti ja pyysi hakemaan kaikki tavarani hänen luotaan (käytännössä asuin siellä), kun exänsä oli muuttamassa tilalleni.

Tässä siis könttänä kaksi parisuhdetta ja yksi tapailu, aina sama laulu.

En oikein enää osaa luottaa näihin kaveriexiin, varsinkin kun nyksäni ex on kertonut minulle olevansa merkittävämpi henkilö nyksäni elämässä kuin mitä minä tulen olemaan. En kauheasti halua tuollaisia ihmisiä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, nyt otettiin oikein liberaali näkemys kehiin.

Emme me konservatiivit näe kaikessa sitä itseään. Ymmärrämme asioita hiukan laajemminkin.

Mutta tiedätkö, että on olemassa myös niinsanottu henkinen pettäminen? Jossain on sanottu, että henkinen pitkäaikainen pettäminen saman ihmisen kanssa saattaa olla jopa pahempi asia kuin yksittäinen seksitapahtuma. Tosin ei sekään suositeltava, mutta ymmärrettävä joskus.

Tässä on paremminkin myös kyse parisuhteen rajoista ja oman kumppanin kunnioittamisesta.

Se on asia, jonka me konservatiivit ymmärrämme ja kunnioitamme, edelleen, mutta ette ehkä te innokkaat ja ah niin uudenaikaiset ja suvaitsevaiset liberaalit.

Siinä se taitaa ollakin tämän jutun juju.

Ja kiitos huolestumisesta ahdistuksestamme, mutta emmeköhän me pärjää ihan hyvin, meillä on pahempiakin asioita joita olemme pystyneet ja joutuneet sietämään. Että ala turhaan huolestu.

Tuo boldaus kertoo olennaisen. Konservatiiveille ei riitä se, että he saavat elää omassa suhteessaan aivan haluamallaan tavalla. Kuten tämä kirjoittaja, konseravatiivit keskimäärin pyrkivät myös kontrolloimaan toisten suhteita, mistä tuo boldaus kertoo.

Miten tarkalleen ottaen olet "joutunut ja pystynyt sietämään" esimerkiksi minun ystävyyttäni eksiini? Miten se näkyy sinun parisuhteessasi? Sinun arjessasi ja ihmissuhteissasi?

Oletko vasta sitten onnellinen, kun kaikki elävät sinun laillasi, vaikka se tekisi heistä onnettomia?

Jos et mitenkään, niin kuinka olisi se, että eletään ja annetaan toisten elää

Alapeukkujen sijaan voisi ihan vastata tähän perustellusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla mitenkään mustasukkainen ihminen vaan juuri normaali, normaali ihminen ei hyväksy, että parisuhteessa on ahdasta ja parisuhteen sisäisiä kerrotaan muille.

Oikeastaan asia on niin normaalit ihmiset eivät hyväksy, osaavat ymmärtää parisuhteen rajat, eivätkä normaalit toimi noin, että eivät osaa irtautua vanhoista suhteistaan.

Normaalille riittää yksi parisuhde kerrallaan ja ovat siinä tyytyväisiä.

Tunne-elämältään epävakaat tai narsistiset ihmiset eivät pysty yksiavioisuuteen vaan tarvitsevat muita pönkittämään itsetuntoaan ja erinomaisuuttaan. Haluavat ihailua ja tunnetta olla tärkeä myös muille kuin omalle kumppanilleen.

Täytyy olla varaovi aina avoinna, verhotaan sen vain ystävyyteen tai muuhun verukkeeseen.

Ovat tavallaan kuin pohjaton kaivo. Aina kaipaavat muuta kuin mitä itsellä jo on. Heille ei riitä mikään, koska tuntevat tyhjyyttä ja kätkevät ja unohtavat sen tyhjyyden hetkeksi pelatessaan monilla ihmissuhteilla. Itseasiassa eivät edes ymmärrä sanaa *ystävyys*, se sana on heille vain tarkoitusperä, että *ystävistä* on jotain hyötyä.

Ihmissuhteet ja ihmiset ovat ikäänkuin varaosia tai lisäosia, jotta koneisto (se ihminen) toimii.

Aina täytyy olla varaosa saatavilla.

Ja aina HEIDÄN tarpeensa mukaan.

Mutta entäs sitten, jos kyse on oikeasti vain ystävyydestä. Se, että on aikaisemmin ollut joku romanssi, ei ehkä merkitse kummallekaan yhtään mitään ja kumpikin on jo melkein unohtanut koko asian. Sitten on hassua jos se merkitsee kumppanille paljon. Tarvitseeko asiaa välttämättä edes kertoa, varsinkin jos on vain vähän aikaa seurusteltu joskus nuoruudessa. Tilapäinen mielenhäiriö.

Toi ois kyllä kiva kuulla parin vuoden seurustelun jälkeen, ”niin mähän oon Martin exä siis, ei mitään vakavaa, ei me ehdittyä asua yhdessäkään pitkään!”

Menisi luottamus vain molempiin! Wau mikä diili!

Tottakai exän kanssa voi olla ystävä. Sellainen ihminen, joka ei sitä ymmärrä, on ahdasmielinen, juntti eikä omaa erityisen hyvää ihmistuntemusta. Ehkä he eivät voi tätä ymmärtää, jos heidän oma suhde exään on niin etäinen tai omituinen (nämä ovat yleensä naisia, kenellä ei ole yhtään miespuolista kaveria muutenkaan), etteivät he ymmärrä, miksi joillekin kaverisuhde mieleen on todella luonnollinen ja helppo juttu. Ei mikään romanttinen viritelmä, jossa tuijotellaan jonnekin menneeseen elämään.

Meillä on yhteinen kaveripiiri miehen exän kanssa, ja tutustuin itse tähän exään ennen kuin mieheeni (oli jo silloin ex). Olisi todella outoa kieltää heitä tapaamasta. Kahden kesken eivät kyllä ole koskaan tavanneet, mutta porukalla niin etten minä ole aina paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitä, että joku haluaisi pitää erityisesti yhteyttä eksään. Vanhat suhteet on vanhoja, enkä halua mitään kaverisuhdetta vanhojen kumppaneiden kanssa. Mies ajattelee samalla tavalla.

Itse ajattelen, että kyseessä on jonkinlainen riippuvuuskuvio. Ei osata päästää ihmisistä irti.

Vierailija: 'Ei tarvitse olla mitenkään mustasukkainen ihminen vaan juuri normaali, normaali ihminen ei hyväksy, että parisuhteessa on ahdasta ja parisuhteen sisäisiä kerrotaan muille.

Oikeastaan asia on niin normaalit ihmiset eivät hyväksy, osaavat ymmärtää parisuhteen rajat, eivätkä normaalit toimi noin, että eivät osaa irtautua vanhoista suhteistaan.

Normaalille riittää yksi parisuhde kerrallaan ja ovat siinä tyytyväisiä.

Tunne-elämältään epävakaat tai narsistiset ihmiset eivät pysty yksiavioisuuteen vaan tarvitsevat muita pönkittämään itsetuntoaan ja erinomaisuuttaan. Haluavat ihailua ja tunnetta olla tärkeä myös muille kuin omalle kumppanilleen.

Täytyy olla varaovi aina avoinna, verhotaan sen vain ystävyyteen tai muuhun verukkeeseen.

Ovat tavallaan kuin pohjaton kaivo. Aina kaipaavat muuta kuin mitä itsellä jo on. Heille ei riitä mikään, koska tuntevat tyhjyyttä ja kätkevät ja unohtavat sen tyhjyyden hetkeksi pelatessaan monilla ihmissuhteilla. Itseasiassa eivät edes ymmärrä sanaa *ystävyys*, se sana on heille vain tarkoitusperä, että *ystävistä* on jotain hyötyä.

Ihmissuhteet ja ihmiset ovat ikäänkuin varaosia tai lisäosia, jotta koneisto (se ihminen) toimii.

Aina täytyy olla varaosa saatavilla.

Ja aina HEIDÄN tarpeensa mukaan. '

Tästä on juuri kyse mikä tässä lainauksen edellä.

Ihmissuhdehyväkskäyttäjät tarviivat polttoainetta rovioihinsa.

Niin. Mihin oikeasti tarvii vanhoja säätöjä, ei mihinkään muuta kuin eksploittaamiseen. Ei sellaisella ihmisellä oo oikei tunteita joka niin tekee....