Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Juur luin jostain jonkun asiantuntijajutun, ettei ystävinä yleensä voi erota. Vaan parisuhteesta tunnetasolla irtautuminen vaatii usein vihaa ja kaikkien tunteiden läpikäymisen. Ja jäähyväiset. Harvoin exästä oikeasti on ystäväksi. Mut täällä näköjään sääntö. Ja muyt vaihtoehdit mustasukkaista sekoilua. Jotenkin vaikee uskoa tätä ketjua. Kuin myös sitä että parisuhde se vaan kukoistaa vaikka kuus viimeistä exää on sydänystävinä ja uskottuina ja perhetuttuina.

"...jostain jonkun asiantuntijajutun..."

Nyt on vahvaa argumentointia.

Tiedän kyllä että on ihmisiä joille koko elämä on yhtä tunteiden läpikäyntiä, mutta onneksi olen itse melko pragmaattinen ja niin on emäntäkin.

Ei kuulu mustasukkaisuus, kateus eikä kyräily meidän suhteeseen.

Lujasti rakastetaan toisiamme, vaikka exä joskus kaffella käykin.

Laitatko muuten linkin tuohon "asiantuntijajuttuun".

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Juur luin jostain jonkun asiantuntijajutun, ettei ystävinä yleensä voi erota. Vaan parisuhteesta tunnetasolla irtautuminen vaatii usein vihaa ja kaikkien tunteiden läpikäymisen. Ja jäähyväiset. Harvoin exästä oikeasti on ystäväksi. Mut täällä näköjään sääntö. Ja muyt vaihtoehdit mustasukkaista sekoilua. Jotenkin vaikee uskoa tätä ketjua. Kuin myös sitä että parisuhde se vaan kukoistaa vaikka kuus viimeistä exää on sydänystävinä ja uskottuina ja perhetuttuina.

Ai hitsi. Mistähän löysit hepun, joka on mun parisuhteen asiantuntija?

Haluaisin tavata tyypin.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on sellainen näkemys, että kiintymyssuhteet edellisiin kumppaneihin ja muihin vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin katkaistaan kun sitoudutaan uuteen suhteeseen. Toiset taas haluavat säilyttää ystävyyden ja yhteydenpidon entisiin kumppaneihin ja vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin.

Toisille taas ex-suhteet ovat eri asia kuin ystävyyssuhteet, saa olla kaverit mitä sukupuolta lystäävät, mutta exien kohdalla on suotava mennä elämässä eteenpäin. Minusta se on riski siinä vaiheessa kun lähdetään suhteeseen, että jos homma ei toimi niin sit ei vaan toimi ja mennään eri teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on sellainen näkemys, että kiintymyssuhteet edellisiin kumppaneihin ja muihin vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin katkaistaan kun sitoudutaan uuteen suhteeseen. Toiset taas haluavat säilyttää ystävyyden ja yhteydenpidon entisiin kumppaneihin ja vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin.

Jos haluaa sitoutua kumppaniinsa ja rakentaa hyvän parisuhteen niin eiköhän sen edellytys ole että KINTYMYSSUHTEET edellisiin kumppaneihin on saatettu päätökseen. Herranen aika. Ei ole tilaa uudelle suhteelle jos elämä on täynnä kiintymyssuhde-exiä.

Joo, tää on ihan ihme touhua. Omakin kumppani erkani exästään vasta tovi meidän suhteen alkamisen jälkeen, vaikka olivat eronneet jo 4 vuotta sitten. Kuitenkin kiintymyssuhteen katkaiseminen ja se ns. menettäminen olivat jääneet väliin ja nämä tunteet jouduttiin sitten käsittelemään järkyttävän monta vuotta myöhemmin.

Kumppanini on sanonut olevansa onnellisempi kun edellinen ei ole vaikuttamassa enää hänen elämäänsä olemisineen ja mielipiteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on sellainen näkemys, että kiintymyssuhteet edellisiin kumppaneihin ja muihin vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin katkaistaan kun sitoudutaan uuteen suhteeseen. Toiset taas haluavat säilyttää ystävyyden ja yhteydenpidon entisiin kumppaneihin ja vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin.

Jos haluaa sitoutua kumppaniinsa ja rakentaa hyvän parisuhteen niin eiköhän sen edellytys ole että KINTYMYSSUHTEET edellisiin kumppaneihin on saatettu päätökseen. Herranen aika. Ei ole tilaa uudelle suhteelle jos elämä on täynnä kiintymyssuhde-exiä.

Kyllä mä oon kiintynyt kaikkiin mun ystäviin. Niin miehiin kuin naisiinkin.

Ole vaan. Mut parisuhtees ennuste voi olla aika heikko jos koet edelleen voimakasta kiintymystä kaikkiin joiden kanssa sulla on ollut seksisuhde. Ei siitä yleensä ihan äkkiä oo paluuta kaverisuhteeseen.

Samanlaista kiintymystä tunnen kuin muihinkin ystäviini. Nyxääni kohtaan taas aivan erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä peräänkuuluttavat, että on minulla oikeus että saan kaveerata eksien kanssa, joskus hyvinkinkin tiiviisti ja jopa puhua asioita ohi ja yli uuden kumppanin.

On toki varmaan sitten.

Mutta myös pitää yrittää ymmärtää, että uudella kumppanilla on myös oikeus tuntea, että häntä ja hänen tunteitaan kunnioitetaan. Jos liika kaveeraus haittaaa parisuhdetta, niin oikeudenmukaista on pysähtyä miettimään onko ehkä ihan oikeutettua kuunnella mitä kumppani sanoo. Että hän puhuuko ihan asiaa. Miksi tätä on niin vaikea uskoa?

Tuntuu, että vain näillä kaveeraajilla on oikeus käyttäytyä miten itse tahtoo ja vielä katsovat oikeudekseen moittia ja arvostella uutta kumppania ahdasmieliseksi ja vainoharhaiseksi jne.

Tuntuu kuin tällä aajtusmaailmalla ja periaatteella sillä uudella kumppanilla ei olisi mitään merkitystä ja arvoa, vain näillä keskenään olevilla eksillä. Parisuhde saa voida huonosti kaveeerauksen vuoksi kunhan entinen suhde voi hyvin.

Miksi tällaiset ihmiset edes menevät uuteen suhteeseen? Kun selvästi eivät pysty irrottamaan vanhasta eivätkä sitoutumaan uuteen. Eihän se uusi siihen ole syyllinen, hän on vain normaalisti tunteva ihminen?

Nämä jotkut moniavioiset lilluvat jossain ihmeellisestä tunteiden välimaastossa, ainakaan kovin vahvoja tunteita ei siihen uuteen silloin voi olla. Pikemminkin tuntuu, että paljon vahvempia tunteita on niihin vanhoihin. Hehän tässä eivät ole kypsiä parisuhteeseen. Mutta syytetään uutta kumppania ja laitetaan oma pää pensaaseen ja hurskastellaan puhtaalla kaulalla. Joka ei ole puhdas.

Jos on sitoutunut ja vahvat tunteet, niin oikein sydämestään haluaa, että uudella kumppanilla on kaikki hyvin ja hänelle ei tuota turhaa tai ylimääräistä mielipahaa. Hänen tunteensa pitäisi olla tärkeämpi kuin sen entisen, oli se sitten kuinka *hyvä tyyppi* tahansa. Miksi alkaa olla uuden kanssa jos vanha tuntuu paremmalta tyypiltä?

Lillujat, säästäkää normaalia parisuhdetta arvostavat ihmiset mielipahalta ja pettymyksiltä ja pysykää yksin tai eksienne kanssa!

Juuri näin!

Mutta eivät pysy koska jännityksen haku. Ja eivät pysy koska ihmissuhteet on pelailuun.

Varsinkin jos saa jonkin kainaloon jota kehuskella milloin moottoripyörästä milloin että saanut pelastettua ahdasmielisestä vaimosta... Mikään ei riitä ja se juna ei pysähdy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä peräänkuuluttavat, että on minulla oikeus että saan kaveerata eksien kanssa, joskus hyvinkinkin tiiviisti ja jopa puhua asioita ohi ja yli uuden kumppanin.

On toki varmaan sitten.

Mutta myös pitää yrittää ymmärtää, että uudella kumppanilla on myös oikeus tuntea, että häntä ja hänen tunteitaan kunnioitetaan. Jos liika kaveeraus haittaaa parisuhdetta, niin oikeudenmukaista on pysähtyä miettimään onko ehkä ihan oikeutettua kuunnella mitä kumppani sanoo. Että hän puhuuko ihan asiaa. Miksi tätä on niin vaikea uskoa?

Tuntuu, että vain näillä kaveeraajilla on oikeus käyttäytyä miten itse tahtoo ja vielä katsovat oikeudekseen moittia ja arvostella uutta kumppania ahdasmieliseksi ja vainoharhaiseksi jne.

Tuntuu kuin tällä aajtusmaailmalla ja periaatteella sillä uudella kumppanilla ei olisi mitään merkitystä ja arvoa, vain näillä keskenään olevilla eksillä. Parisuhde saa voida huonosti kaveeerauksen vuoksi kunhan entinen suhde voi hyvin.

Miksi tällaiset ihmiset edes menevät uuteen suhteeseen? Kun selvästi eivät pysty irrottamaan vanhasta eivätkä sitoutumaan uuteen. Eihän se uusi siihen ole syyllinen, hän on vain normaalisti tunteva ihminen?

Nämä jotkut moniavioiset lilluvat jossain ihmeellisestä tunteiden välimaastossa, ainakaan kovin vahvoja tunteita ei siihen uuteen silloin voi olla. Pikemminkin tuntuu, että paljon vahvempia tunteita on niihin vanhoihin. Hehän tässä eivät ole kypsiä parisuhteeseen. Mutta syytetään uutta kumppania ja laitetaan oma pää pensaaseen ja hurskastellaan puhtaalla kaulalla. Joka ei ole puhdas.

Jos on sitoutunut ja vahvat tunteet, niin oikein sydämestään haluaa, että uudella kumppanilla on kaikki hyvin ja hänelle ei tuota turhaa tai ylimääräistä mielipahaa. Hänen tunteensa pitäisi olla tärkeämpi kuin sen entisen, oli se sitten kuinka *hyvä tyyppi* tahansa. Miksi alkaa olla uuden kanssa jos vanha tuntuu paremmalta tyypiltä?

Lillujat, säästäkää normaalia parisuhdetta arvostavat ihmiset mielipahalta ja pettymyksiltä ja pysykää yksin tai eksienne kanssa!

Juuri näin!

Mutta eivät pysy koska jännityksen haku. Ja eivät pysy koska ihmissuhteet on pelailuun.

Varsinkin jos saa jonkin kainaloon jota kehuskella milloin moottoripyörästä milloin että saanut pelastettua ahdasmielisestä vaimosta... Mikään ei riitä ja se juna ei pysähdy.

Siis tämä oli kommenttini aiempaan lainauksen jonka saa näkyviin klikkaamalla..

Eli uudella kumppanille ei ole väliä, koska pelataan ihmissudepeliä eikä olla edes kiinnostuneita jakamaan sisäpiiritietoa tai antamaan mitään mahdollisuutta oppia tuntemaan kunnolla.. Loputtoman 'hyvä valituksen ja juoruilun aihe' mässäiltäväksi noille irrallisia omassa todellisuudessa eläville.

On ok mulle vaikka mies kaveeraa exien kanssa. Jos joku ex jostain syystä tulisikin meidän väliin, niin ei se mies sitten ois mulle oikea ja jatkaisin siitä yksin. Minusta on vain ihailtavaa, jos entisen kumppanin kanssa voi säilyttää ystävyyden. Jos tästä nykyisestä tulisi ero, niin toivoisin että pysyisimme ystävinä, koska olemme kokeneet niin paljon ja hän on tärkeä vaikka rakkaus loppuisi. Ei se poista uuden kumppanin mahdollisuutta.

Erikseen ehkä tilanteet joissa ero ei ole tapahtunut yhteisymmärryksessä. Silloin ei ole järkevää olla ystäviä, koska se jätetty osapuoli ei todennäköisesti pääse tunteistaan eroon mitenkään,niin kauan kun viettää aikaa rakastamansa ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä peräänkuuluttavat, että on minulla oikeus että saan kaveerata eksien kanssa, joskus hyvinkinkin tiiviisti ja jopa puhua asioita ohi ja yli uuden kumppanin.

On toki varmaan sitten.

Mutta myös pitää yrittää ymmärtää, että uudella kumppanilla on myös oikeus tuntea, että häntä ja hänen tunteitaan kunnioitetaan. Jos liika kaveeraus haittaaa parisuhdetta, niin oikeudenmukaista on pysähtyä miettimään onko ehkä ihan oikeutettua kuunnella mitä kumppani sanoo. Että hän puhuuko ihan asiaa. Miksi tätä on niin vaikea uskoa?

Tuntuu, että vain näillä kaveeraajilla on oikeus käyttäytyä miten itse tahtoo ja vielä katsovat oikeudekseen moittia ja arvostella uutta kumppania ahdasmieliseksi ja vainoharhaiseksi jne.

Tuntuu kuin tällä aajtusmaailmalla ja periaatteella sillä uudella kumppanilla ei olisi mitään merkitystä ja arvoa, vain näillä keskenään olevilla eksillä. Parisuhde saa voida huonosti kaveeerauksen vuoksi kunhan entinen suhde voi hyvin.

Miksi tällaiset ihmiset edes menevät uuteen suhteeseen? Kun selvästi eivät pysty irrottamaan vanhasta eivätkä sitoutumaan uuteen. Eihän se uusi siihen ole syyllinen, hän on vain normaalisti tunteva ihminen?

Nämä jotkut moniavioiset lilluvat jossain ihmeellisestä tunteiden välimaastossa, ainakaan kovin vahvoja tunteita ei siihen uuteen silloin voi olla. Pikemminkin tuntuu, että paljon vahvempia tunteita on niihin vanhoihin. Hehän tässä eivät ole kypsiä parisuhteeseen. Mutta syytetään uutta kumppania ja laitetaan oma pää pensaaseen ja hurskastellaan puhtaalla kaulalla. Joka ei ole puhdas.

Jos on sitoutunut ja vahvat tunteet, niin oikein sydämestään haluaa, että uudella kumppanilla on kaikki hyvin ja hänelle ei tuota turhaa tai ylimääräistä mielipahaa. Hänen tunteensa pitäisi olla tärkeämpi kuin sen entisen, oli se sitten kuinka *hyvä tyyppi* tahansa. Miksi alkaa olla uuden kanssa jos vanha tuntuu paremmalta tyypiltä?

Lillujat, säästäkää normaalia parisuhdetta arvostavat ihmiset mielipahalta ja pettymyksiltä ja pysykää yksin tai eksienne kanssa!

Juuri näin!

Mutta eivät pysy koska jännityksen haku. Ja eivät pysy koska ihmissuhteet on pelailuun.

Varsinkin jos saa jonkin kainaloon jota kehuskella milloin moottoripyörästä milloin että saanut pelastettua ahdasmielisestä vaimosta... Mikään ei riitä ja se juna ei pysähdy.

Siis tämä oli kommenttini aiempaan lainauksen jonka saa näkyviin klikkaamalla..

Eli uudella kumppanille ei ole väliä, koska pelataan ihmissudepeliä eikä olla edes kiinnostuneita jakamaan sisäpiiritietoa tai antamaan mitään mahdollisuutta oppia tuntemaan kunnolla.. Loputtoman 'hyvä valituksen ja juoruilun aihe' mässäiltäväksi noille irrallisia omassa todellisuudessa eläville.

Miksi ottaisin kumppaniksi miehen, joka tahtoo valita mun ystävät?

Againstbraintwist kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalan aliarvostetusti ja halveksivat täällä jotkut puhuu kumppanistaan. Siis kumppani lentää helvettiin, on mustasukkainen sekopää ja kaverit menee ohi ja peittoaa kumppanin mennen tullen.

Ikinä ei luovuta entisitä, mutta nykyinen lentää kuin leppäkeihäs.

Ilmeisesti joillekin senhetkinen kumppani alempiarvoinen tai kaikkein alimpana kuin eksät kunnes sitten siirtyy vuorollaan siihen kunnioitettuun muiden eksienjoukkoon. Ja arvo nousee pilviin. Miksi siis kumppanina ei ole minkään arvoinen, mutta sitten eksänå jo onkin? Luulisivu, että niissä eksissäkin on jotain vikaa kun ovat entisiä? Miksi sitten heitä täytyy glorifioida ja arvostaa enemmän kuin nykyistä?

Tuolla tyylillä ja ajatasmaailmalla kumppanien vaihtuvuus onkin varmaan melko tiuhaa, enkä ihmettele.

Hyi kuinka julmasti ja ilkeästi jotkut kirjoittavata kumppanistaan, aivan kuin vihaisivat sitä nykyistä. Ja rakastaisivat sitä entistä, nurinkurista.

Jotain vikaa täytyy olla silloin ihmisen tunne-elämässä kun näkee ja kokee noin ja sanoo kohtelevansa noin kylmästi sitä ihmistä jonka pitäisi olla lähin, tärkein ja rakkain.

Miksi ei uskalla olla läheinen ja lähellä silloin kun se ihminen siinä on vielä läsnä eikä vasta silloin kun on erottu? Sitten se sama hyljeksitty ihminen onkin niin tärkeä, että uusi kumppni on taas kakkonen. Ja kierre vaan jatkuu.

Jotain outoa tässä kuviossa on?

Tuo on juuri manipulointitaktiikkaa jota käyttävät hämärtääkseen ihmissuhteita. Eli ne joille on tärkeää saada pidettyä yllä haaremiaan ja elämän merkitys ikäänkuin katoaa jollei sellaista valta-asetelmaa pidä yllä.

Komppaan kaikkea ihmettelyä mitä ihmettelit.

Selkeä elämä ei tarvitse selittelyitä eikä noin sekavia ja epämääräisiä puolusteluita joita nuo tarvitsevat vinksallaan oleviin elämänarvoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Juur luin jostain jonkun asiantuntijajutun, ettei ystävinä yleensä voi erota. Vaan parisuhteesta tunnetasolla irtautuminen vaatii usein vihaa ja kaikkien tunteiden läpikäymisen. Ja jäähyväiset. Harvoin exästä oikeasti on ystäväksi. Mut täällä näköjään sääntö. Ja muyt vaihtoehdit mustasukkaista sekoilua. Jotenkin vaikee uskoa tätä ketjua. Kuin myös sitä että parisuhde se vaan kukoistaa vaikka kuus viimeistä exää on sydänystävinä ja uskottuina ja perhetuttuina.

"...jostain jonkun asiantuntijajutun..."

Nyt on vahvaa argumentointia.

Tiedän kyllä että on ihmisiä joille koko elämä on yhtä tunteiden läpikäyntiä, mutta onneksi olen itse melko pragmaattinen ja niin on emäntäkin.

Ei kuulu mustasukkaisuus, kateus eikä kyräily meidän suhteeseen.

Lujasti rakastetaan toisiamme, vaikka exä joskus kaffella käykin.

Laitatko muuten linkin tuohon "asiantuntijajuttuun".

En ole tuo kirjoittaja, mutta ainakin Me naisissa oli parisuhdekouluttaja Marianne Stolbovin (kuinka kirjoitetaankin) juttu, jossa juuri sanottiin noita kerrottuja asioita. Hän ei ainakaan suositellut ystävyyttä ainakaan heti eron jälkeen.

Hyvä juttu kaiken kaikkiaan, en osaa linkittää tähän.

Hehee joo kumppanini ex on yksi läheisimmistä ystävistäni. Myös kumppanini hyvä ystävä.

Mulla on ollut aiemmin paljon friends with benefits-säätöjä, seurustelusuhteen aloittaessani jätin ne benefitsit pois, ystävyys moneen kuitenkin säilyi. Jotkut ystävyyssuhteistani ovat alkaneetkin irtoseksistä. Hulluksihan tuo mies tulisi jos joutuisi olemaan minusta mustasukkainen. Kumpikaan meistä ei ole.

Minä googlasin Marianne Stolbow ero ja ystävyys, tuo Me naisten juttu oli ensimmäisenä. *Parisuhdekouluttaja, ystävinä ei kannata erota*.

Oli muitakin artaikkeleita alempana. Ainakin myös Annassa olleessa jutussa valotetaan miksi useinkaan ystävyys eksiin ei onnistu. Siinä myös tuli ilmi, että myös uusilla kumppaneille on sanavaltaa, että ystävyys aiheuttaa mustasukkaisuutta.

Eikä sanottu, että uudet kumppanit ovat silloin mustasukkaisia hulluja tai heitä haukuttu vainoharhaisiksi. Vaan todettiin ihan luonnollisena asiana.

Joskus myös eksät utelevat asioita uudesta suhteesta, joka ei ole sopivaa ja uteluihin ei tarvitse eikä saisi vastata.

Tämä siis asiantuntijan sanomaa, ei minun.

Kopioitu kommentti täältä:

Kaverisuhde pitää tulla valovuosia parisuhteen takana. Aina jos kaverisuhde haittaa parisuhdetta niin kaverisuhde heitetään mereen.

Vierailija kirjoitti:

Siis ne ihmiset ovat entisiä ja exiä syystäkin, eli minä ja mieheni emme todellakaan pidä mitään yhteyttä entisiin hoitoihin, mies- tai naisystäviin, kihlattuihin eikä toinen meistä entiseen aviopuolisoon. Emmekä puhu niistä mitään koska eivät ole mainitsemisen arvoisia, ja koska kunnioitamme toisiamme ja suhdettamme. 

Kopioitu kommentti täältä:

Mun miehen eksän osalta tarvittu isyystestejä ja nytkin pienen lapsen osalta tarvii varmistaa. Joillain on se 'taito' saada ilmaistua olevansa maailman naisia ja kaikessa harmittoman suvaitsevaisia ja osin se sekä jotkin muut asiat vetää puoleensa silloin kun ihmissuhteita manipuloimaan ja pyörittelemään oppinut on vauhdissa. Joka tapauksessa molemmat yhtä osallisia sotkuun. 

Vierailija kirjoitti:

...Taitaa nää höylätä yhä exiään ja entisiä hoitojaan nykyisen kumppaninsa selän takana jotka niin puolustelevat.

Hajanaista kommenttia täältä:

Kuka hyvänsä voi keskittyä oppimaan pyörittämään useaa parisuhdetta koko elämänsä ajan ja olla joidenkin vuosien jälkeen jo todella pätevä petoksentekijä ja hyväksikäyttäjä. Samaa siis löytyy niin miehistä kuin naisista.

..Ja jokin sairas mielenliikehän siellä on että roikottaa elämässään mukana ikäänkuin pokaaleina eksiään. Ja vetoaa milloin menneisiin milloin ystävyyteen ja sitten taas sitä viedään 'kun nyksä on mustis'....

...vaikka eron syy tuntuu joskus hämärtyvän niin pitäis olla se järki että ero on tapahtunut päteviä syin ja silloin on kirpaissut lujaa ainakin toista osapuolta. Vanhan lämmittäminen ei onnistu. Vanhan muiston hehkuttaminen hekumassa hetken, onnistuu varmasti jos on sen luonteinen että jännä kelpaa ja jos haluaa sulkea silmät kaikesta mikä oikeasti johtanut eroon.

Oma kommentti

Kamalaa miten epäkypsiä parisuhteestaan piittaamattomia ihmisiä maa päällään kantaa.

Kamalaa miten kaikkein lähimmälle ihmiselle ei ole joillain edes aiettakaan olla rehellinen ja avoin tai kaikenlisäksi on oltu niin taitavia manipuloimaan että on saatu näyttämään ja kuulostamaan kaikki vehtailut normaalin parisuhteen osalta. Ikäänkuin luotettavuudesta olis kyse siinä kun pitäis hyväksyä juoksentelut, vaikka luotettavuus on sitä ettei menneisyyden säädöt enää ole vaikuttamassa elämään ja sen päätöksiin. Ja mikä selkein ilmiantava tekijä parisuhteiden perusrakenteiden halveksuntaan: tuollainen ihminen yleensä kannustaa rakentamaan elämä eksien ja vanhojen säätöjen varaan. Ei tietenkään kannusta itsenäisempään elämään ja rakentamaan lujempaa suhdetta puolisoon.

Ja nuo vempuloijat on myös järjestelmällisiä: salassa pidetään milloin kirjaa siitä mitä kukin hyvä ystävä (rakastaja) osti ja missä käytiin..Ja siinä sivussa tavallista perhe-elämää kaipaava saa jatkuvasti kokea ettei kaikki nyt ihan täsmää koska sellaiset asiat vaan huomaa. Ne näkee koska yhteinen arki. Ensimmäisenä voi olla pelkästään vaisto joka varoittaa ettei kaikki ole hyvin.

Pysykää huitukat/juoksentelijat omankaltaistenne parissa.

Ihailen kovasti miehiä joilla on seksikäs vahva sidos puolisoonsa.

Ihailtavaa kun esimerkiksi teatterissa näkee tällaisen miehen. Sellainen osaa jättää omaan arvoonsa muiden naisten huomionhakuyritykset tahdikkaasti huomioimatta niitä ollenkaan.

Mies joka ei vilkaisekaan menneisiin naissuhteisiin on mahtava persoona. Ja varsinkin jollei hakeudu uusiin naistuttavuuksiin vaan kehuu kumppaniaan merkittävimmäksi naissuhteekseen mitä on koskaan ollut.

Sellaista kun kuulen jossain suoraan tai ohimennen, tulee lämmin hulvahdus sen naisen puolesta sydämeeni, että jopas on uroksen löytänyt. Varsinkin kun osoittaa välittämistään ja arvostustaan ikäänkuin suojelevin elkein naistaan kohtaan.

Tuo oli hyvä oivallus, että osaavat manipuloida niin, että luotettavuus on muka siinä, että uusi kumppani sallii vanhojen heilojen ja panojen vaikuttaa ja kuulua omaan ja kumppaninsa elämään.

Eikä niin, että luotettava kumppani ei pidä yhteyksiä, tapaile tai vietä aikaa vanhojen heilojen kanssa kun on jo uusi kumppani.

Aa että pistää vihaksi kun osaavatkin vempuloida ja käännellä mustan valkoiseksi. Ja saavat vielä oman kumppanin tuntemaan syyllisyttä ja huonoutta vaikka syyttäjä itse toimii vain omaa etuaan ja mukavuuttaan ajatellen.

Normaalia ja arvostavaa parisuhdetta edellyttävä ihminen halutaankin saada näyttämään epänormaalilta ja epänormaalit riippuvuussuhteet entisiin näyttämään normaalilta.

Itsekkyys ja manipulointi on huipussaan näemmä.

En oikein ymmärrä ajatusta kun joku kertoi, että entiset irtosuhteet ovat muuttuneet ystävyyssuhteiksi. Kyllä täytyy olla silloin ystävistä pula tai sitten ystävyyden alkuperäinen idea on täysin hämärtynyt.

Irtosuhteet tai puolituntematon pano ovat aivan eri kuin ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hyvä oivallus, että osaavat manipuloida niin, että luotettavuus on muka siinä, että uusi kumppani sallii vanhojen heilojen ja panojen vaikuttaa ja kuulua omaan ja kumppaninsa elämään.

Eikä niin, että luotettava kumppani ei pidä yhteyksiä, tapaile tai vietä aikaa vanhojen heilojen kanssa kun on jo uusi kumppani.

Aa että pistää vihaksi kun osaavatkin vempuloida ja käännellä mustan valkoiseksi. Ja saavat vielä oman kumppanin tuntemaan syyllisyttä ja huonoutta vaikka syyttäjä itse toimii vain omaa etuaan ja mukavuuttaan ajatellen.

Normaalia ja arvostavaa parisuhdetta edellyttävä ihminen halutaankin saada näyttämään epänormaalilta ja epänormaalit riippuvuussuhteet entisiin näyttämään normaalilta.

Itsekkyys ja manipulointi on huipussaan näemmä.

En oikein ymmärrä ajatusta kun joku kertoi, että entiset irtosuhteet ovat muuttuneet ystävyyssuhteiksi. Kyllä täytyy olla silloin ystävistä pula tai sitten ystävyyden alkuperäinen idea on täysin hämärtynyt.

Irtosuhteet tai puolituntematon pano ovat aivan eri kuin ystävyys.

Kaipa luotettavuus tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että ihminen puhuu totta. Toki kumppani voi olla epäluotettava ja pettää, vaikka hänellä ei olisi kaverina yhtään eksää.

Vierailija kirjoitti:

Ihailen kovasti miehiä joilla on seksikäs vahva sidos puolisoonsa.

Ihailtavaa kun esimerkiksi teatterissa näkee tällaisen miehen. Sellainen osaa jättää omaan arvoonsa muiden naisten huomionhakuyritykset tahdikkaasti huomioimatta niitä ollenkaan.

Mies joka ei vilkaisekaan menneisiin naissuhteisiin on mahtava persoona. Ja varsinkin jollei hakeudu uusiin naistuttavuuksiin vaan kehuu kumppaniaan merkittävimmäksi naissuhteekseen mitä on koskaan ollut.

Sellaista kun kuulen jossain suoraan tai ohimennen, tulee lämmin hulvahdus sen naisen puolesta sydämeeni, että jopas on uroksen löytänyt. Varsinkin kun osoittaa välittämistään ja arvostustaan ikäänkuin suojelevin elkein naistaan kohtaan.

Ei se vielä takaa, että mies on mahtava persoona tai rakastaa kumppaniaan, jos ei ole kiinnostunut eksistään tai jostain tietyistä huomiota hakevista naisista. Yleensä parisuhteessa on oletuksena, että nykyinen kumppani on se merkittävin suhde mitä on koskaan ollut, joten miksi olisi erityisen hienoa jos mies sanoo niin. Mistä sitä ulkopuolinen voi tietää, onko se edes totta. Kulisseja osaavat kaikki ylläpitää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hyvä oivallus, että osaavat manipuloida niin, että luotettavuus on muka siinä, että uusi kumppani sallii vanhojen heilojen ja panojen vaikuttaa ja kuulua omaan ja kumppaninsa elämään.

Eikä niin, että luotettava kumppani ei pidä yhteyksiä, tapaile tai vietä aikaa vanhojen heilojen kanssa kun on jo uusi kumppani.

Aa että pistää vihaksi kun osaavatkin vempuloida ja käännellä mustan valkoiseksi. Ja saavat vielä oman kumppanin tuntemaan syyllisyttä ja huonoutta vaikka syyttäjä itse toimii vain omaa etuaan ja mukavuuttaan ajatellen.

Normaalia ja arvostavaa parisuhdetta edellyttävä ihminen halutaankin saada näyttämään epänormaalilta ja epänormaalit riippuvuussuhteet entisiin näyttämään normaalilta.

Itsekkyys ja manipulointi on huipussaan näemmä.

En oikein ymmärrä ajatusta kun joku kertoi, että entiset irtosuhteet ovat muuttuneet ystävyyssuhteiksi. Kyllä täytyy olla silloin ystävistä pula tai sitten ystävyyden alkuperäinen idea on täysin hämärtynyt.

Irtosuhteet tai puolituntematon pano ovat aivan eri kuin ystävyys.

Luottamus ei ole synonyymi sille että tee ihan v...u sama mitä haluat, minä meen kuin siat pellossa jos haluan. Luottamus nojaa luottamuksen arvoiseen toimintaan, ei jatkuviin selittelyihin ja puolustuspuheisiin, tai jatkuvaan silmät ja korvat ummessa elämiseen jossa suuri riski joutua loppuelämä kärsimään mm.saadun sukupuolitaudin seurauksista, tai kärsimään kun tuleekin jälkikasvua vaikkei ole ollut oikea aika, hetki eikä henkilö...

Voihan sitä olla jälkikäteen ikäänkuin iloinen lapsesta joka näin saanut alkunsa mutta kyllä sellaisessa kulkee mukana aina se tuska että joutuu olemaan tekemisissä sellaisen henkilön kanssa joka ei ole ollut toimimassa oikein liittyen lapsen alulle saattamiseen. Pettäjälle se voi kyllä olla ollut tarkoituskin jos petoskumppanilla ihan hyvä työ ja/tai rikas lähisuku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hyvä oivallus, että osaavat manipuloida niin, että luotettavuus on muka siinä, että uusi kumppani sallii vanhojen heilojen ja panojen vaikuttaa ja kuulua omaan ja kumppaninsa elämään.

Eikä niin, että luotettava kumppani ei pidä yhteyksiä, tapaile tai vietä aikaa vanhojen heilojen kanssa kun on jo uusi kumppani.

Aa että pistää vihaksi kun osaavatkin vempuloida ja käännellä mustan valkoiseksi. Ja saavat vielä oman kumppanin tuntemaan syyllisyttä ja huonoutta vaikka syyttäjä itse toimii vain omaa etuaan ja mukavuuttaan ajatellen.

Normaalia ja arvostavaa parisuhdetta edellyttävä ihminen halutaankin saada näyttämään epänormaalilta ja epänormaalit riippuvuussuhteet entisiin näyttämään normaalilta.

Itsekkyys ja manipulointi on huipussaan näemmä.

En oikein ymmärrä ajatusta kun joku kertoi, että entiset irtosuhteet ovat muuttuneet ystävyyssuhteiksi. Kyllä täytyy olla silloin ystävistä pula tai sitten ystävyyden alkuperäinen idea on täysin hämärtynyt.

Irtosuhteet tai puolituntematon pano ovat aivan eri kuin ystävyys.

Kaipa luotettavuus tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että ihminen puhuu totta. Toki kumppani voi olla epäluotettava ja pettää, vaikka hänellä ei olisi kaverina yhtään eksää.

Juu, tottakai. Mutta tässä nyt puhuttiin tästä otsikon kuviosta. Jos aletaan miettiä ihmisen luotettavuutta yleensä, niin se sitten oma pohdintansa.