SSRI-lääkitys ja haluttomuus

Haluttomuus on ihan normaali oire ilman lääkitystäkin, ikä vaikuttaa.

On vähentänyt haluja mikä sinällään hyvä koska ennen panetti monta kertaa päivässä ja masturbointi häiritsi jo aikatauluja. Nyt on halut normitasolla eli seksiä muutaman kerran viikossa.

Mielenkiintoista, kun käytännössä on vaikea todistaa, johtuuko haluttomuus lääkkeestä vai siitä ongelmasta, johon lääkettä syö (masennus, elämäntilanne).

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, kun käytännössä on vaikea todistaa, johtuuko haluttomuus lääkkeestä vai siitä ongelmasta, johon lääkettä syö (masennus, elämäntilanne).

Jos alunperin hyvin korkean libidon omaava ihminen muuttuu psykiatristen lääkkeiden käytön jälkeen käytännössä ottaen aseksuaaliksi, niin kyllä silloin on jokin pahasti vialla juurikin näissä lääkkeissä ja niiden aiheuttamissa fysiologisissa muutoksissa.

Näiden lääkkeiden aiheuttama seksuaalisen toimintakyvyn häiriö on muutakin kuin sitä, ettei seksiä tee mieli. Siitä kärsivät ihmiset kuvailevat genitaalialuettaan niin tunnottomaksi, että ikäänkuin sinne olisi laitettu jotakin puuduttavaa anesteettista ainetta. Heidän aivonsa eivät enää reagoi laisinkaan minkäänlaisiin visuaalisiin seksuaalisiin ärsykkeisiin, he eivät näe ollenkaan seksiin liittyviä unia, heidän kiinnostus seksiä kohtaan lopahtaa ihan tyystin, he eivät kykene saamaan orgasmia ja tästä vaivasta kärsivillä miehillä on erektiohäiriö.

Nämä ovat selvästi fysiologisia haittoja, eivät selitettävissä tavan masennuksella. Masennuksen oirekuvastoon ei kuulu tunnottomuus alapäässä tai totaalinen halujen katoaminen, silloinkin kun henkilön mieliala on hyvin tasainen tai jopa erinomainen. Se ei myöskään selitä sitä, että miksi aiemmin ei masennus vaikuttanut seksuaalisuuteen juuri mitenkään, mutta lääkkeiden käytön jälkeen tilanne muuttuu radikaalisti ja pysyy sellaisenaan ilman minkäänlaista muutosta mihinkään suuntaan. Tämä on hyvin epätyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus on ihan normaali oire ilman lääkitystäkin, ikä vaikuttaa.

Juu, ehkä jos on jo seniili. Etenkin nuorella ihmisellä seksuaalisuuden yhtäkkinen katoaminen on todella hälyttävä merkki. Sama koskee myös toki tunteita. Eikö Markus Järvinen muutama vuosi takaperin puhunut SSRI-lääkkeiden vaikuttavan ihmisten kykyyn rakastua?

Käytön jälkeen pysyviksi tai pitkäaikaisiksi jääneisiin oireisiin löytyy jo paljon infoa ja vertaistukea. Terveydenhuollosta ei tilanteeseen ei juuri tukea saa. Toki joku hoitaja voi yrittää kuunnella empaattisesti. Myös vapaaehtoisten pitämissä erilaisissa vertaistukiryhmissä aiheesta saa yleensä puhua vapaasti ja voi löytyä muita samaa kokeneita, vaikka ryhmä ei juuri pssd:hen olisikaan.  Lääkäreiden ratkaisu on valitettavan usein tarjota samoja tai uusia lääkkeitä. Ohittaa, mitätöidä ja vähätellä oireiden lääkeperäistä (neurologista) alkuperää, traumaa ja merkitystä potilaan elämänlaatuun, mielialaan, ihmissuhteisiin tai työkykyyn. 

Tässä linkkejä ajantasaiseen tietoon ja vertaistukeen. Onneksi kukaan ei jää enää täysin yksin! Moni oppii elämään haitan kanssa ihan ok elämää. Ensin käsiteltyään asian ja muokattuaan elämäänsä siihen sopivaksi. Eikä osittainen tai täysi palautuminenkaan ymmärtääkseni ole ihan täysin mahdotonta. 

https://www.pssdcanada.ca/new-page

https://www.pssd-suomi.com/

https://www.pssdnetwork.org/

https://www.pssd-hilfe.de/Details-zu-pssd

Mä tapasin Kerran erään tosi kivan miehen, joka oli hyvin sopiva minulle. Minulla kuitenkin oli sellainen olo alusta alkaen, etten tunne kemiaa tai vetovoimaa häntä kohtaan. Sitten kun 3. Treffeillä harrastettiin seksiä ekan kerran,ei mies lauennut edes runkkaamalla. Silloin hän myönsi, että on puoli vuotta käyttänyt masennuslääkettä. Silloin ymmärsin, että se, etten tuntenut vetoa häneen, johtui tästä lääkityksestä. Se oli häirinnyt hänen feromonejaan niin että hän oli tullut epäseksikkääksi.