Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Mitäs luulet, moniko edes menisi naimisiin noilla ehdoilla, lapsenteosta puhumattakaan? Tekemättä olisi jäänyt.
Ne menevät, joilla ei ole mielessä pettää tai lypsää toista. Ilmeisesti sinä et sitten kuulu näihin ihmisiin, jos väärinteosta, haureudesta ja pettämisestä annettua rankaisua et voi hyväksyä.
Kai ymmärrät, että mitään ongelmaa ei ole eikä mitään rangaistusta tarvita, jos ihmiset tekevät niin kuin ovat alunperinkin toisilleen luvanneet?
Mun expuolisostani kuoriutui alkoholisti. Riski olosuhteiden muuttumisesta sietämättömiksi on liian suuri, jos tilannetta ei saa purettua tai peruttua (kohta 1). Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä luonnollisestikaan yksikään täysipäinen nainen ei luovu päätösvallasta oman elämänsä suhteen (kohta 6). Parempi siis olla lähtemättä koko leikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Mitäs luulet, moniko edes menisi naimisiin noilla ehdoilla, lapsenteosta puhumattakaan? Tekemättä olisi jäänyt.
Naisille nuo ehdot eivät varmasti sovikaan. Menettäisivät nykyiset oikeutensa lypsää miehet tyhjäksi.
Tietysti naiset tuollaista vastustaisivat. Kuinkas muuten?
Joten, ilman naisten osallistumista, tämä malli lisää syntyvyyttä miten?
Omasta mielestäni näin miehenä lapsen hankinta on vain liian kallista. Pitäisi vuokrata kohtu, ostaa munasolut, palkata imettäjä ja sitten vielä lastenhoitajakin, ellei ostaisi valmista sekundageeneistä tuotettua ylijäämäyksilöä. -- Koko hoito tulisi varmasti maksamaan useamman satatuhatta ainakin. -- En näe lapsesta hirveästi vastaavaa hyötyä, vaikka ehkä sen saisi koulutettua ja ehdollistettuakin pitämään huolta itsestään vanhempana, niin ei ole takeita että sen jälkeen olisi samanlaista taloudellista turvaa kuin jos olisi sijoittanut lapsen ostamiseen tarvitut rahat tuottavammin, eikä sen selviytymisestä riittävän kauan edes ole takeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Mitäs luulet, moniko edes menisi naimisiin noilla ehdoilla, lapsenteosta puhumattakaan? Tekemättä olisi jäänyt.
Ne menevät, joilla ei ole mielessä pettää tai lypsää toista. Ilmeisesti sinä et sitten kuulu näihin ihmisiin, jos väärinteosta, haureudesta ja pettämisestä annettua rankaisua et voi hyväksyä.
Kai ymmärrät, että mitään ongelmaa ei ole eikä mitään rangaistusta tarvita, jos ihmiset tekevät niin kuin ovat alunperinkin toisilleen luvanneet?
Avioliitto ei ole vankila. Tai kai se on silloin, jos joku sinun kanssasi päätyy yksiin.
Avioliiton alkuperäisenä tarkoituksena on ollut varmistaa jälkikasvulle eli siis lapsille turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö, jossa läsnä on sekä miehen että naisen malli.
Feminismi on mahdollistanut tämän turvallisen kasvuympäristön tuhoamisen siten, että feminismin aikakaudella naiset PALKITAAN RUHTINAALLISESTI aviolupauksen rikkomisesta.
Toisinsanoen, feminismi on onnistuneesti tuhonnut avioliiton alkuperäisen tarkoituksen, joka oli TARJOTA LAPSILLE TURVALLINEN JA TASAPAINOINEN KASVUYMPÄRISTÖ.
Ei avioliiton alkuperäisenä tarkoituksena ole ollut se, että nainen voi lypsää miehen lompakon tyhjäksi.
Ei avioliiton alkuperäisena tarkoituksena ole ollut se, että nainen voi siinä toteuttaa omia itsekkäitä fantasioitaan ja järjettömiä kulutustottumuksiaan miehen ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Stabiili miehen ja naisen yhdessäolo (=avioliitto) on luotu alunperin ja sen pitäisi olla olemassa vain sen takia, että ____LAPSILLA____ olisi turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö.
On se niin helvetin vaikeata teidän naisten ymmärtää, että teidän pitäisi ajatella ___lapsianne___ eikä omaa tyhmää napaanne.
Naisethan ajattelevat. Jos olosuhteet eivät ole otolliset, lapsia ei synny, kiitos ehkäisyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Mitäs luulet, moniko edes menisi naimisiin noilla ehdoilla, lapsenteosta puhumattakaan? Tekemättä olisi jäänyt.
Ne menevät, joilla ei ole mielessä pettää tai lypsää toista. Ilmeisesti sinä et sitten kuulu näihin ihmisiin, jos väärinteosta, haureudesta ja pettämisestä annettua rankaisua et voi hyväksyä.
Kai ymmärrät, että mitään ongelmaa ei ole eikä mitään rangaistusta tarvita, jos ihmiset tekevät niin kuin ovat alunperinkin toisilleen luvanneet?
Avioliitto ei ole vankila. Tai kai se on silloin, jos joku sinun kanssasi päätyy yksiin.
Avioliiton alkuperäisenä tarkoituksena on ollut varmistaa jälkikasvulle eli siis lapsille turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö, jossa läsnä on sekä miehen että naisen malli.
Feminismi on mahdollistanut tämän turvallisen kasvuympäristön tuhoamisen siten, että feminismin aikakaudella naiset PALKITAAN RUHTINAALLISESTI aviolupauksen rikkomisesta.
Toisinsanoen, feminismi on onnistuneesti tuhonnut avioliiton alkuperäisen tarkoituksen, joka oli TARJOTA LAPSILLE TURVALLINEN JA TASAPAINOINEN KASVUYMPÄRISTÖ.
Ei avioliiton alkuperäisenä tarkoituksena ole ollut se, että nainen voi lypsää miehen lompakon tyhjäksi.
Ei avioliiton alkuperäisena tarkoituksena ole ollut se, että nainen voi siinä toteuttaa omia itsekkäitä fantasioitaan ja järjettömiä kulutustottumuksiaan miehen ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Stabiili miehen ja naisen yhdessäolo (=avioliitto) on luotu alunperin ja sen pitäisi olla olemassa vain sen takia, että ____LAPSILLA____ olisi turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö.
On se niin helvetin vaikeata teidän naisten ymmärtää, että teidän pitäisi ajatella ___lapsianne___ eikä omaa tyhmää napaanne.
Jos vanhempani olisivat oikeasti ajatelleet jälkikasvunsa hyvinvointia, niin he olisivat eronneet vuosia aiemmin. Avioeron kokeminen epäonnistumisena piti perhehelvetin pystyssä aivan liian monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi miehenä mitään ongelmaa turauttaa maailmaan vaikka kolmea lasta. Nehän kasvaa vaikka pahvilaatikossa.
Mutta naiset, ne alkaa sitten vaatimaan omakotitaloa ja range roveria ja hevosia ja designer-takkoja ja lokki-valaisimia. Eihän tuohon riitä rahat kuin verokikkailevalla sakari oravalla.
Eli eipä sitten tehdä lapsia.
Lastensuojelu puuttuu hyvin hanakasti asiaan, mikäli haluat kasvattaa lapsen pahvilaatikossa. Sitäpaitsi, jonkunhan on ajateltava käytännön arkea, jos toisen käsitys lapsen hoivasta ja kasvattamisesta on turautus. Se on nimittäin vähän pidempi istunto, miltei 20 vuotta.
Tiedoksesi, että Kela jakaa kaikille pahvilaatikon, johon lapsen saa nukkumaan. Sitä kutsutaan äitiyspakkaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi miehenä mitään ongelmaa turauttaa maailmaan vaikka kolmea lasta. Nehän kasvaa vaikka pahvilaatikossa.
Mutta naiset, ne alkaa sitten vaatimaan omakotitaloa ja range roveria ja hevosia ja designer-takkoja ja lokki-valaisimia. Eihän tuohon riitä rahat kuin verokikkailevalla sakari oravalla.
Eli eipä sitten tehdä lapsia.
Lastensuojelu puuttuu hyvin hanakasti asiaan, mikäli haluat kasvattaa lapsen pahvilaatikossa. Sitäpaitsi, jonkunhan on ajateltava käytännön arkea, jos toisen käsitys lapsen hoivasta ja kasvattamisesta on turautus. Se on nimittäin vähän pidempi istunto, miltei 20 vuotta.
Tiedoksesi, että Kela jakaa kaikille pahvilaatikon, johon lapsen saa nukkumaan. Sitä kutsutaan äitiyspakkaukseksi.
Sain oman vuonna 2000, ja tällä kokemuksella voin kertoa, että se ei ihan ole riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Seksiorjuus miestyrannian alla ei kuulu tähän päivään.
Meillä oli niin, että mies oli nuorena varma, että haluaa lapsia, minä en. Kolmenkympin lähestyessä älysin, että nyt on toimittava jos aikoo, vaikkei vauvakuumetta itselläni ollutkaan.
Jälkeenpäin olen tosi tyytyväinen, että on tullut koettua lasten kasvu. Se on ihmeellisempää kuin mikään muu. Rakastuin lapsiini kerrasta, vaikken ollut muiden vauvoista pitänytkään. Ja nyt pidän muidenkin. Lapset ovat elämän tarkoitus, pelkkä hedonismissa kieriskely on kovin tyhjää sen rinnalla.
Toki minua auttoi hyvän miehen löytämisessä se, että olen kiinnostunut tekniikasta ja siksi opiskellut miesvaltaisella alalla - sen kun valitsi parhaan päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastailen nyt vähän mieheni puolesta, mutta ollaan puhuttu aika (todella) paljon aiheesta.
Kumpikaan meistä ei ensinnäkään ole halunnut aiempien kumppaneidensa kanssa lapsia ja oletettu että jäädään veloiksi, vaikka takaraivossa haluaisikin perheen. Siksi ajatus on vielä aika tuore ja jännittävä.
Mies myös haluaisi lapselle taloudellista turvaa: hänellä itsellään on kokopäivätyö ja hyvä kuukausipalkka, mutta minä olen jokin aika sitten valmistunut ja haluaisin kyllä itsekin jalan oman alan oven väliin ennen kuin joudun jäämään lapsen kanssa kotiin.
Ilmasto ja maailman kehityskin huolettaa, että onko lapsella mahdollista vielä elää hyvä elämä täällä.
Semmoisena hölmönä syynä vielä se, että meillä on niin ihana asunto nyt mihin lapsi ei mahtuisi, joten ei haluta vielä vaan muuttaa.
Mihinkään ”synnytystalkoisiin” ja babyboomereihin en aio osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia ei kannata hankkia, koska koko oma elämä lakkaa olemasta. Tykkäsin käydä heittämässä fillarilenkkiä arki-iltaisin 3-4krt viikossa, siinä klo 20-21 välillä ja siitä puolitoista, tai kaksi tuntia eteenpäin. Ei onnistu enää. Lapsen iltavalmistelut on silloin. Lauantaisin tykkäsin käydä vaimon kanssa ulkona syömässä ja ottaa muutama drinksu illan päätteeksi. Ei onnistu enää. Ihan hirveä show lapsen kanssa ja siitä on rentoutuminen kaukana. Töistä on aina kiire päiväkodille ja ikinä et voi jäädä aftereille.
Koti on jatkuvasti epäsiisti. Valkoisessa nahkasohvassa on tussia, tiikkipöydästä on isketty leluautolla pinta rikki ja sormista pyyhittyjä räkäknöppejä löytyy sieltä sun täältä. Kiiltävälle kivilattialle tippuu aina jotain josta jää rasvajäljet ja kaikki ikkunat on alaosastaan lähmätty samean harmaiksi.
Yöunet katkeilee jatkuvasti niin, että katkonainen uni on uusi normaali. Illat ei ole enää mitään rauhottumista kirjan tai leffan ääressä. Ei vaan se on saippuavettä seinille heittävän muksun komentamista iltakylvyssä. Aamuisin taas itse olet kylvyn tai suihkun tarpeessa tapeltuasi hiki päässä pukemista vastaan laittavan lapsen kanssa. Töissä sulle puolivahingossa huomautellaan siitä, että kun olet aina viimeisenä toimistolla ja silti ensimmäisenä lähdössä. Niin koska päiväkoti.
Ja sitten syksyn sairastelut. Tai no syksyn ja talven sairastelut. Ihan jatkuvasti on jotain. Välillä flunssaa, joskus tulehtuu korvat, toisinaan oksutauti. Sitten näitä perustauteja täydennetään säännöllisen epäsäännöllisesti kaikenlaisilla vaihtareilla, kuten pyllyangiina, vesirokko tai enterorokko. Vaimon kanssa vuorotellaan kumpi jättää työnsä väliin milloinkin.
Reissata voi joo kyllä. Jos Bamse-reissuja nyt reissuiksi kuitenkin kutsutaan. Indonesian reppureissut vaihtuu siihen, että ostat all inclusive -matkan Kreetalle. Istut viikon altaalla ja syöt hotellin pizzaa sekä spaghettia. Paluumatkalla kun pyydät lentokoneessa toisen lasin viiniä, niin vaimo huomauttaa, että "älä nyt ala tässä lapsen edessä dokaamaan".
No entä se seksielämä sitten? Niin no iltaisin molempia väsyttää ja aamuisin jos suinkin on mahdollisuus, se käytetään pidempään nukkumiseen, ei seksiin. Elämä vällyjen välissä menee suunnitelmataloudeksi. Pitää oikein miettiä milloin olisi mahdollisuus. Sitten kuitenkin juuri sillä hetkellä toista ei huvita ja suunnitelmallisuus jo itsessään on seksin tappaja.
Että en ihmettele! Ei varmasti ole synnytystalkoot ensimmäisenä mielessä, kun miettii että mitä kivaa sitä kulta ensi vuonna tehtäisikään.
Onko lapsesi siis kehitysvammainen, koska teidän loppuelämä on tuota samaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
On kyllä käynyt mielessä, mutta kun katsoo helsinkiläisten naisten menoa tai tilastoja seksikumppaneiden määrästä, niin ei se paljon lapsentekohaluja herätä. Että suomen pinnallisemmasta kaupungista pitäisi lähteä äitiehdokasta hakemaan? Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
On kyllä käynyt mielessä, mutta kun katsoo helsinkiläisten naisten menoa tai tilastoja seksikumppaneiden määrästä, niin ei se paljon lapsentekohaluja herätä. Että suomen pinnallisemmasta kaupungista pitäisi lähteä äitiehdokasta hakemaan? Ei kiitos.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The Faija kirjoitti:
Jokainen saa hankkia tai olla hankkimatta lapsia, pääasia että on tyytyväinen elämäänsä.
Muutamaa asiaa en kuitenkaan ole lapsettomissa ihmisissä koskaan ymmärtänyt:
1) Miksi ihmeessä joku haluaa parisuhteeseen, jos kuitenkin päättää olla lapseton? Siinä saa pelkät huonot puolet: menettää oman vapautensa, mutta ei pääse osalliseksi lasten mukanaan tuomasta ilosta ja hyvistä hetkistä.
2) Lapsettomat hankkivat kuitenkin usein kotieläimiä, esimerkiksi koiran. Siinäkin saa pelkästään kaikki huonot puolet (ei pääse lähtemään mihinkään jos ei löydy hoitajaa, jonotat päivystykseen kun se sairastuu tietysti aina joulun pyhinä, se metelöi ja valvottaa yöt, se sotkee ja haisee, jne.) mutta lemmikki ei kasva eikä kehity, vaan on se sama riesa vuodesta toiseen ilman toivoa paremmasta.
3) Miksi miehet niin kovasti pelkäävät lapsia ja niiden hankkimista etukäteen? En kuitenkaan ole koskaan törmännyt mieheen, joka olisi jälkikäteen kertonut vihaavansa omia lapsiaan tai katuneensa niiden hankkimista. Päin vastoin, poikkeuksetta jokainen isä, oli sitten eronnut tai missä elämäntilanteessa hyvänsä, kertoo lapsistaan ylpeydellä ukkojen saunailloissa tai missä tahansa asista tulee puhetta. Myös minä, kaiken vaivannäön ja epämukavuuden jälkeenkin, koen että lapset ovat opettaneet minulle paljon tehneet minusta monella tavalla paremman ihmisen.
Minä taas en ole koskaan ymmärtänyt, että miten joku voi tietoisesti pilata hyvän parisuhteen hankkimalla lapsia. Rakastan miestäni ja haluan viettää aikaa yhdessä kaksin. Ei hankkia riippakiveä seuraavaksi 18-vuodeksi.
Tuntuu, että näin ajattelevien ihmisten mielikuvitus ei riitä hahmottamaan sitä ainutlaatuista rakkautta, mitä omaa lastaan kohtaan kokee. On myös asenteesta kiinni, jääkö ns. oma elämä siihen kun saadaan lapsia. Kun esikoisemme oli 7kk kävimme Lapissa vaeltamassa ja vuotta myöhemmin olimme viikon Kreetalla. Eräät kaverimme reilasivat vauva kantorepussa ympäri Eurooppaa. Toki se, jos kokee oman lapsen taakkana ja esteenä omalle itseilmaisulleen ja elämänlaadulleen niin sitten niitä ei kannata varmaan tehdä.
Lisään vielä, että pikkulapsiaika menee nopeasti ohi - melkein liian nopeasti, kun seuraa sen oman lapsen kasvua ja kehitystä sen ollessa nopeimmillaan. Omasta mielestäni mikään ei paini samassa sarjassa tuon kokemuksen intensiivisyyden kanssa. Nyt kun lapseni ovat jo kouluikäisiä, on upeaa nähdä miten fiksuja ja hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut. Taitaa olla klisee, mutta itsekin allekirjoitan: Omat lapset ovat täysin eri asia kuin muiden. Suosittelen miehiä uskaltautumaan isiksi!
T. Kahden lapsen isä
Minua ihmetyttää tämä lapsia haluavien ihmisten omien pelkojen projisointi lapsettomiin. Kun ei ymmärretä alkuunkaan, minkälaista se on kun ei y k s i n k e r t a i s e s t i haluta sitä lasta, niin mietitään että mitä ne omat plussat ja miinukset on olleet tai sitten vaan pidetään ihmisiä tyhminä.
En halua vauvaa, taaperoa tai teiniä. En aikuista lasta. En halua lasta vaikka sen mukana tulisi miljoona euroa ja lastenhoitaja matkoille. En edes matkusta erityisen paljon tai koe että elämässäni olisi jotain hirveän elämyksellistä jonka lapsi pilaisi.
Lapsi on vähän kuin hevonen, käärme tai kolmas jalka. Kaikkien kanssa pärjää, joidenkin mielestä ihan parastta elämässä (okei ei ehkä se jalka) eikä yhdestäkään voi sanoa kokeilematta, että muuttaisiko se elämäni sellaisiin sfääreihin että oksat pois ja parasta ikinä. Silti sinäkään et hanki hevosta, vain koska minä maalailen, kannustan siihen, vähättelen ja pilkkaan hevosettomuuttasi.
Miksi et? Samasta syystä kun minä en hanki lasta, vaikka se onkin helppo ja ihana jne. En h a l u a. Minulla on aikuiselle ihmiselle ominainen ominaisuus: itsetuntemus. Sama joka sai sinut hankkimaan lapsen. Nyt sinun pitää vielä osaltasi kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että ihmiset haluaa eri asioita. Olen minäkin tehnyt vuosia epämiellyttäviä juttuja, nähnyt nälkää, taloudellisesti tiukassa asian eteen jonka haluan. Ei se olisi mikään ongelma kasvattaa lasta jos sitä haluaisin. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Mitäs luulet, moniko edes menisi naimisiin noilla ehdoilla, lapsenteosta puhumattakaan? Tekemättä olisi jäänyt.
Ne menevät, joilla ei ole mielessä pettää tai lypsää toista. Ilmeisesti sinä et sitten kuulu näihin ihmisiin, jos väärinteosta, haureudesta ja pettämisestä annettua rankaisua et voi hyväksyä.
Kai ymmärrät, että mitään ongelmaa ei ole eikä mitään rangaistusta tarvita, jos ihmiset tekevät niin kuin ovat alunperinkin toisilleen luvanneet?
Avioliitto ei ole vankila. Tai kai se on silloin, jos joku sinun kanssasi päätyy yksiin.
Avioliiton alkuperäisenä tarkoituksena on ollut varmistaa jälkikasvulle eli siis lapsille turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö, jossa läsnä on sekä miehen että naisen malli.
Feminismi on mahdollistanut tämän turvallisen kasvuympäristön tuhoamisen siten, että feminismin aikakaudella naiset PALKITAAN RUHTINAALLISESTI aviolupauksen rikkomisesta.
Toisinsanoen, feminismi on onnistuneesti tuhonnut avioliiton alkuperäisen tarkoituksen, joka oli TARJOTA LAPSILLE TURVALLINEN JA TASAPAINOINEN KASVUYMPÄRISTÖ.
Ei avioliiton alkuperäisenä tarkoituksena ole ollut se, että nainen voi lypsää miehen lompakon tyhjäksi.
Ei avioliiton alkuperäisena tarkoituksena ole ollut se, että nainen voi siinä toteuttaa omia itsekkäitä fantasioitaan ja järjettömiä kulutustottumuksiaan miehen ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Stabiili miehen ja naisen yhdessäolo (=avioliitto) on luotu alunperin ja sen pitäisi olla olemassa vain sen takia, että ____LAPSILLA____ olisi turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö.
On se niin helvetin vaikeata teidän naisten ymmärtää, että teidän pitäisi ajatella ___lapsianne___ eikä omaa tyhmää napaanne.
Äärifeminismi kuten sovinismikaan ei ole pääongelma, vaan se että ylipäänsä ollaan syntisiä. Se ilmenee eri tavoin, jos ei ekana mainittuina niin sitten muuten vain esim. itsekkyytenä, laiskuutena, välinpitämättömyytenä, ylpeytenä, kärsimättömyytenä, nautinnonhaluisuutena ja hillittömyytenä...
Totta että avioliiton yksi iso tarkoitus on turvata lasten elo. Siihen tarvitaan muutakin kuin vahva instituutio, meinaan rakastavat vanhemmat sen sisällä. Tässä meillä joka ikiselle työsarkaa ja kilvoittelun paikka, nim.merk. syntinen ihminen, vaimo ja äiti, joka tahtoo parasta mutta epäonnistuu niin usein
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi miehenä mitään ongelmaa turauttaa maailmaan vaikka kolmea lasta. Nehän kasvaa vaikka pahvilaatikossa.
Mutta naiset, ne alkaa sitten vaatimaan omakotitaloa ja range roveria ja hevosia ja designer-takkoja ja lokki-valaisimia. Eihän tuohon riitä rahat kuin verokikkailevalla sakari oravalla.
Eli eipä sitten tehdä lapsia.
Miksi ihmeessä valitsisit noin pinnallisen vaimon? Ota sellainen jolla on arvot kohdillaan, kyllä meitäkin on <3 Vai onko omatkaan arvot niin ylevät, merkitseekö raha, valta ja arvostus paljon?
Onko nyt lapsentekoiässä oleville opetettu jo lapsesta sellainen malli, että koko ajan pitää harrastaa ja pitää olla omaa aikaa? Vanhemmat ovat kuskanneet jälkikasvuaan jalkapallotreeneihin, jääkiekkoon, painotunneille, tanssimaan. Nyt kun tuo sukupolvi olisi vuorostaan lisääntymisiässä, ei omaa aikaa halutakaan uhrata muille. On oma napa kaikkein lähinnä, eikä elämään haluta mitään häiriötekijöitä. Isänä oleminen ei olekaan enää aihtoehtona niin mukava ajatus, kuin että saa lähteä salille silloin kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Kuulostaa aika hyvältä järjestelmältä. Tässä maailmassa kyllä menisin naimisiin. Kotona käyttäytyisin h*lvetin rasittavasti ja ärsyttävästi, mutta kuitenkin laillisuuden rajoissa, jotta saisin vaimon lopulta hakemaan avioeroa. Sitä odotellessa joka ilta pukisin hänet minihameeseen ja kyydittelisin pitkin kyliä yökerhoissa, että varmasti lopulta hairahtuu. Eron iskiessä nauran koko matkan maistraatista pankkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi miehenä mitään ongelmaa turauttaa maailmaan vaikka kolmea lasta. Nehän kasvaa vaikka pahvilaatikossa.
Mutta naiset, ne alkaa sitten vaatimaan omakotitaloa ja range roveria ja hevosia ja designer-takkoja ja lokki-valaisimia. Eihän tuohon riitä rahat kuin verokikkailevalla sakari oravalla.
Eli eipä sitten tehdä lapsia.
Miksi ihmeessä valitsisit noin pinnallisen vaimon? Ota sellainen jolla on arvot kohdillaan, kyllä meitäkin on <3 Vai onko omatkaan arvot niin ylevät, merkitseekö raha, valta ja arvostus paljon?
Pinnallinen ihminen tarkoittaa sitä, ettei halua kasvattaa lastaan pahvilaatikossa tai maakuopassa? 😮
Naisille nuo ehdot eivät varmasti sovikaan. Menettäisivät nykyiset oikeutensa lypsää miehet tyhjäksi.
Tietysti naiset tuollaista vastustaisivat. Kuinkas muuten?