Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The Faija kirjoitti:
Jokainen saa hankkia tai olla hankkimatta lapsia, pääasia että on tyytyväinen elämäänsä.
Muutamaa asiaa en kuitenkaan ole lapsettomissa ihmisissä koskaan ymmärtänyt:
1) Miksi ihmeessä joku haluaa parisuhteeseen, jos kuitenkin päättää olla lapseton? Siinä saa pelkät huonot puolet: menettää oman vapautensa, mutta ei pääse osalliseksi lasten mukanaan tuomasta ilosta ja hyvistä hetkistä.
2) Lapsettomat hankkivat kuitenkin usein kotieläimiä, esimerkiksi koiran. Siinäkin saa pelkästään kaikki huonot puolet (ei pääse lähtemään mihinkään jos ei löydy hoitajaa, jonotat päivystykseen kun se sairastuu tietysti aina joulun pyhinä, se metelöi ja valvottaa yöt, se sotkee ja haisee, jne.) mutta lemmikki ei kasva eikä kehity, vaan on se sama riesa vuodesta toiseen ilman toivoa paremmasta.
3) Miksi miehet niin kovasti pelkäävät lapsia ja niiden hankkimista etukäteen? En kuitenkaan ole koskaan törmännyt mieheen, joka olisi jälkikäteen kertonut vihaavansa omia lapsiaan tai katuneensa niiden hankkimista. Päin vastoin, poikkeuksetta jokainen isä, oli sitten eronnut tai missä elämäntilanteessa hyvänsä, kertoo lapsistaan ylpeydellä ukkojen saunailloissa tai missä tahansa asista tulee puhetta. Myös minä, kaiken vaivannäön ja epämukavuuden jälkeenkin, koen että lapset ovat opettaneet minulle paljon tehneet minusta monella tavalla paremman ihmisen.
Minä taas en ole koskaan ymmärtänyt, että miten joku voi tietoisesti pilata hyvän parisuhteen hankkimalla lapsia. Rakastan miestäni ja haluan viettää aikaa yhdessä kaksin. Ei hankkia riippakiveä seuraavaksi 18-vuodeksi.
Tuntuu, että näin ajattelevien ihmisten mielikuvitus ei riitä hahmottamaan sitä ainutlaatuista rakkautta, mitä omaa lastaan kohtaan kokee. On myös asenteesta kiinni, jääkö ns. oma elämä siihen kun saadaan lapsia. Kun esikoisemme oli 7kk kävimme Lapissa vaeltamassa ja vuotta myöhemmin olimme viikon Kreetalla. Eräät kaverimme reilasivat vauva kantorepussa ympäri Eurooppaa. Toki se, jos kokee oman lapsen taakkana ja esteenä omalle itseilmaisulleen ja elämänlaadulleen niin sitten niitä ei kannata varmaan tehdä.
Lisään vielä, että pikkulapsiaika menee nopeasti ohi - melkein liian nopeasti, kun seuraa sen oman lapsen kasvua ja kehitystä sen ollessa nopeimmillaan. Omasta mielestäni mikään ei paini samassa sarjassa tuon kokemuksen intensiivisyyden kanssa. Nyt kun lapseni ovat jo kouluikäisiä, on upeaa nähdä miten fiksuja ja hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut. Taitaa olla klisee, mutta itsekin allekirjoitan: Omat lapset ovat täysin eri asia kuin muiden. Suosittelen miehiä uskaltautumaan isiksi!
T. Kahden lapsen isä
Minua ihmetyttää tämä lapsia haluavien ihmisten omien pelkojen projisointi lapsettomiin. Kun ei ymmärretä alkuunkaan, minkälaista se on kun ei y k s i n k e r t a i s e s t i haluta sitä lasta, niin mietitään että mitä ne omat plussat ja miinukset on olleet tai sitten vaan pidetään ihmisiä tyhminä.
En halua vauvaa, taaperoa tai teiniä. En aikuista lasta. En halua lasta vaikka sen mukana tulisi miljoona euroa ja lastenhoitaja matkoille. En edes matkusta erityisen paljon tai koe että elämässäni olisi jotain hirveän elämyksellistä jonka lapsi pilaisi.
Lapsi on vähän kuin hevonen, käärme tai kolmas jalka. Kaikkien kanssa pärjää, joidenkin mielestä ihan parastta elämässä (okei ei ehkä se jalka) eikä yhdestäkään voi sanoa kokeilematta, että muuttaisiko se elämäni sellaisiin sfääreihin että oksat pois ja parasta ikinä. Silti sinäkään et hanki hevosta, vain koska minä maalailen, kannustan siihen, vähättelen ja pilkkaan hevosettomuuttasi.
Miksi et? Samasta syystä kun minä en hanki lasta, vaikka se onkin helppo ja ihana jne. En h a l u a. Minulla on aikuiselle ihmiselle ominainen ominaisuus: itsetuntemus. Sama joka sai sinut hankkimaan lapsen. Nyt sinun pitää vielä osaltasi kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että ihmiset haluaa eri asioita. Olen minäkin tehnyt vuosia epämiellyttäviä juttuja, nähnyt nälkää, taloudellisesti tiukassa asian eteen jonka haluan. Ei se olisi mikään ongelma kasvattaa lasta jos sitä haluaisin. Ymmärrätkö?
Ja kun kaikki kysyy miksi miksi miksi et halua sitä hevosta, niin alkaa selitellä kaikkea että viehän se aikaa ja on muutakin, kun pelkkä "en halua" ei riitä eikä itsekään enää tajua että se on se syy. Jos ei jotain halua, niin se vie aikaa muilta asioilta ja ahdistaa ajatuksena. Oli se heppa käärme tai lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keijo Kokkeli Kokoomuksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Kuulostaa aika hyvältä järjestelmältä. Tässä maailmassa kyllä menisin naimisiin. Kotona käyttäytyisin h*lvetin rasittavasti ja ärsyttävästi, mutta kuitenkin laillisuuden rajoissa, jotta saisin vaimon lopulta hakemaan avioeroa. Sitä odotellessa joka ilta pukisin hänet minihameeseen ja kyydittelisin pitkin kyliä yökerhoissa, että varmasti lopulta hairahtuu. Eron iskiessä nauran koko matkan maistraatista pankkiin.
Sähän onnellinen ihminen olet, oikein huokuu rauha ja hyvä olo sydämestä...
Olen ennenkin huomannut, että nuorempi polvi on itse asiassa tosi onnetonta porukkaa. Tässä olisi sosiologeille äärimmäisen mielenkiintoinen tutkimuskohde MIKSI näin ja MIKÄ meni pieleen.
Tsemppiä, toivon aidosti että löydät rauhan itsellesi!
Täti kohta 50v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi miehenä mitään ongelmaa turauttaa maailmaan vaikka kolmea lasta. Nehän kasvaa vaikka pahvilaatikossa.
Mutta naiset, ne alkaa sitten vaatimaan omakotitaloa ja range roveria ja hevosia ja designer-takkoja ja lokki-valaisimia. Eihän tuohon riitä rahat kuin verokikkailevalla sakari oravalla.
Eli eipä sitten tehdä lapsia.
Miksi ihmeessä valitsisit noin pinnallisen vaimon? Ota sellainen jolla on arvot kohdillaan, kyllä meitäkin on <3 Vai onko omatkaan arvot niin ylevät, merkitseekö raha, valta ja arvostus paljon?
Pinnallinen ihminen tarkoittaa sitä, ettei halua kasvattaa lastaan pahvilaatikossa tai maakuopassa? 😮
Pinnallinen tarkoittaa mm. sitä että ylin onni maailmassa tulee mammonasta, tavarasta, rahasta, merkkituotteista. Kulissit on tärkeitä, se että "muut" katsovat että kylläpäs noilla on kaikkea ja kadehtii. Ja tämä kaikki menee tietenkin puolison ja koko perheen onnen edelle, eli tavaraa pitää saada, vaikka se tarkoittaisi liian pitkiä työpäiviä ja sitä että sydämestä ahistaa.
Keijo Kokkeli Kokoomuksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Kuulostaa aika hyvältä järjestelmältä. Tässä maailmassa kyllä menisin naimisiin. Kotona käyttäytyisin h*lvetin rasittavasti ja ärsyttävästi, mutta kuitenkin laillisuuden rajoissa, jotta saisin vaimon lopulta hakemaan avioeroa. Sitä odotellessa joka ilta pukisin hänet minihameeseen ja kyydittelisin pitkin kyliä yökerhoissa, että varmasti lopulta hairahtuu. Eron iskiessä nauran koko matkan maistraatista pankkiin.
Tuossa maailmassa se nainen ei menisi naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Suomen ja muiden länsivaltioiden syntyvyys saadaan kyllä nousuun, jos esimerkiksi seuraavat asiat toteutetaan lakijärjestelmässä:
1. Puolisoille, joilla on yksi tai useampi lapsi, ei myönnetä avioeroa ennen kuin vasta sitten kun lapsi on vähintään 16 vuotias. Eli lapsiperheille pakkoavioliitto vähintään 16 vuotta. Puolisoille, joilla ei ole lapsia voidaan avioero myöntää heti, ilman nykyistä kuuden kuukauden harkinta-aikaa. Huomautettakoon, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolien olisi pakko asua samassa osoitteessa.
2. Sillä osapuolella, joka haluaa ja ottaa avioeron ei saa olla mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen, rahoihin tai tuloihin missään muodossa tai millään tavalla. Tässä mallissa avioliittosopimuksen rikkonutta ei siis palkita ruhtinaallisesti sopimusrikosta.
3. Se osapuoli, joka ottaa avioeron (eli rikkoo tekemänsä aviolupauksen) menettää automaattisesti lapset sille puolisolle, josta ero otetaan. Ainoastaan todella pätevistä syistä johtuen voidaan lapset jättää sille, joka eron on ottanut (vaikea mielisairaus, vaikea vammautuminen tai näihin verrattavissa oleva vastaava seikka).
4. Avioliittolupauksen rikkonut taho velvoitetaan maksamaan sopimussakkona minimissään 50000 euroa (per lapsi), sille, jota kohtaan on rikottu. Tämä sopimussakko maksetaan aina, siinäkin tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia. Sopimussakko on maksettava joko yhdessä tai useammassa erässä kuitenkin viimeistään kahden vuoden sisällä sopimusrikosta (avioeron tullessa lainvoimaiseksi). Jos henkilö on varaton maksaa valtio sopimussakon sille, jota kohtaan on rikottu. Summa jää velaksi sille, joka avioliittolupauksen on rikkonut.
5. Avioliiton aikana harjoitetusta haureudesta (=seksuaalisesta uskottomuudesta, joka pitää pystyä myös todistamaan) velvoitetaan haureuden harjoittaja maksamaan 50000 euroa hyvitystä loukatulle osapuolelle. Summa maksetaan _jokaisesta_ yksittäisestä toteen näytetystä aktista.
6. Kaikista perheen asioista päättää mies.
Oleellista on se, että avioliittosopimuksen rikkonutta osapuolta ei palkita sopimusrikosta, kuten nykyjärjestelmässä automaattisesti tehdään.
Nykyinen systeemihän on käytännössä mielenvikainen oikeudellinen pila tai paremminkin oikeudellinen perversio, ja tästä johtuen nykykäytäntö on lopetettava välittömästi.
Meidän ei kuulu palkita niitä, jotka meitä vastaan rikkovat.
Tämä lainvoimaiseksi niin johan syntyvyys nousee.
Kerro yksikin syy, miksi kukaan järkevä nainen menisi naimisiin (saati tekisi lapsia) kun tiedossa olisi että siinä samalla menettäisi päätäntävallan omasta elämästään?
Syntyvyys nousisi? Ehei, se laskisi pohjamutiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset etsii onnellisuutta mutta ei tarkoitusta, kuvitellen että onnellisuus antaa molemmat. Onnellisuus on häilyvää ja hetkittäistä, tarkoitus pysyvää, joskin samalla se voi tarkoittaa omien onnellisten hetkien vähenemistä elämässä.
Joten... kuvitellaan että ollaan onnellisempia kun voidaan tehdä mitä vain milloin vain eikä mikään sido mihinkään. Silti jotain tuntuu puuttuvan eikä sitä vain löydä mistään. Itselläni meni pitkään tämän tajuamiseen ja alkaa jo olla kiire lapsien hankkimisessa kun alkaa vaimolla ikä tulla vastaan.
Ja tottakai tarkoituksen ja merkityksen elämälleen voi löytää muualtakin, mutta itse uskon että pelkkä onnellisuuden tavoittelu tekee elämästä onttoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset etsii onnellisuutta mutta ei tarkoitusta, kuvitellen että onnellisuus antaa molemmat. Onnellisuus on häilyvää ja hetkittäistä, tarkoitus pysyvää, joskin samalla se voi tarkoittaa omien onnellisten hetkien vähenemistä elämässä.
Joten... kuvitellaan että ollaan onnellisempia kun voidaan tehdä mitä vain milloin vain eikä mikään sido mihinkään. Silti jotain tuntuu puuttuvan eikä sitä vain löydä mistään. Itselläni meni pitkään tämän tajuamiseen ja alkaa jo olla kiire lapsien hankkimisessa kun alkaa vaimolla ikä tulla vastaan.
Ja tottakai tarkoituksen ja merkityksen elämälleen voi löytää muualtakin, mutta itse uskon että pelkkä onnellisuuden tavoittelu tekee elämästä onttoa.
--------------
Lapset EIVÄT ole onnellisuuden tae. Yhtä onnellinen ja jopa onnellisempi olin ennen lapsia. Nyt on valtavan paljon enemmän huolta, taloudellisia ongelmia yms kuin aiemmin. Ja tästä tilanteesta ei pääse enää pois. Kyllä kannattaa löytää muu tarkoitus omalle olemassaololleen kuin lapset. Ihminen on itse itselleen arvokas ja valtavan tärkeä. Sellaisenaan. Keskity rakastamaan itseäsi ja muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mitä? Mulla on kolme lasta ja elämä suht samanlaista, kuin ennen. Baareissa käydään pari kertaa kuussa jätkien kanssa oikein kunnolla ja pari kertaa muutamalla. Käytännössä voin tehdä mitä haluan. Tämän mahdollistaa ihana vaimoni!
Vaimoni tykkää hoitaa lapsia, mutta hänkin käy ulkona jos haluaa!? Sitä varten on hoitajia:) seksiä saan aina kun haluan, tästä vaimo on aina pitänyt hyvän huolen. Vaimoni on myös sopusuhtainen, kuuma pakkaus.
Valitkaa äijät se oikea nainen, niin hommat luistaa kunnolla.
Ps. Minä ja ystäväpiirini olemme kaikki työssäkäyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mitä? Mulla on kolme lasta ja elämä suht samanlaista, kuin ennen. Baareissa käydään pari kertaa kuussa jätkien kanssa oikein kunnolla ja pari kertaa muutamalla. Käytännössä voin tehdä mitä haluan. Tämän mahdollistaa ihana vaimoni!
Vaimoni tykkää hoitaa lapsia, mutta hänkin käy ulkona jos haluaa!? Sitä varten on hoitajia:) seksiä saan aina kun haluan, tästä vaimo on aina pitänyt hyvän huolen. Vaimoni on myös sopusuhtainen, kuuma pakkaus.
Valitkaa äijät se oikea nainen, niin hommat luistaa kunnolla.Ps. Minä ja ystäväpiirini olemme kaikki työssäkäyviä ihmisiä.
Sinäkö et hoida omia lapsiasi sillä aikaa, kun vaimosi käy ulkona?
Mulle ei kävisi tuollainen ryypiskely, mutta kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä kakkaa että ongelmana olisi naisten kouluttautuminen liian korkealle tai menestys työelämässä.
Ongelmana on se että naiset pitävät yhä kiinni vanhasta säännöstä "haluan miehen olevan ylempänä sosioekonomisessa hierarkiassa, mutta ei ainakaan alempana kuin minä".
Kun pienituloiset mutta muulla tavoin hyvät naiset vievät osan korkean statuksen miehistä, juuri niitä älykkäitä korkean statuksen naisia jää lisääntymättä koska heille kelpaa vain korkean statuksen mies.
Jos kerran ollaan tasa-arvoisia yhteiskunnallisesti, ei voida pitää kiinni 1800-luvun mallista jossa ei voi olla nin päin että nainen tienaa ja mies on pehmompi.
Ihan perätön väite. Huomattavan moni pitkälle koulutettu nainen omassakin tuttavapiirissä on ottanut itselleen miehen, jolla on matalampi koulutus kuin suhteen naisella. Mutta nämä miehet ovat olleet sitoutuvat sorttia ja heillä liikkuu päässä muutakin kuin sahajauhoja.
Minäkin tunnen naisia jotka ovat ottaneet "vähemmän koulutettuja" miehiä. Jokaiseen pätee joku seuraavista:
- he tienaavat enemmän kuin naisensa
- he ovat muista syistä korkeammalla sosioekonomisessa hierarkiassa (tunnettu taiteilija tms)
En tunne ainuttakaan lääkärinainen/hoitajamies- tai talousjohtajanainen/kirjanpitäjämies-paria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä kakkaa että ongelmana olisi naisten kouluttautuminen liian korkealle tai menestys työelämässä.
Ongelmana on se että naiset pitävät yhä kiinni vanhasta säännöstä "haluan miehen olevan ylempänä sosioekonomisessa hierarkiassa, mutta ei ainakaan alempana kuin minä".
Kun pienituloiset mutta muulla tavoin hyvät naiset vievät osan korkean statuksen miehistä, juuri niitä älykkäitä korkean statuksen naisia jää lisääntymättä koska heille kelpaa vain korkean statuksen mies.
Jos kerran ollaan tasa-arvoisia yhteiskunnallisesti, ei voida pitää kiinni 1800-luvun mallista jossa ei voi olla nin päin että nainen tienaa ja mies on pehmompi.
Ihan perätön väite. Huomattavan moni pitkälle koulutettu nainen omassakin tuttavapiirissä on ottanut itselleen miehen, jolla on matalampi koulutus kuin suhteen naisella. Mutta nämä miehet ovat olleet sitoutuvat sorttia ja heillä liikkuu päässä muutakin kuin sahajauhoja.
Minäkin tunnen naisia jotka ovat ottaneet "vähemmän koulutettuja" miehiä. Jokaiseen pätee joku seuraavista:
- he tienaavat enemmän kuin naisensa
- he ovat muista syistä korkeammalla sosioekonomisessa hierarkiassa (tunnettu taiteilija tms)
En tunne ainuttakaan lääkärinainen/hoitajamies- tai talousjohtajanainen/kirjanpitäjämies-paria.
Meillä on FM ja puuseppä, mun insinööriveljeni taas oli pakkaaja tavatessaan lääkärivaimonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä kakkaa että ongelmana olisi naisten kouluttautuminen liian korkealle tai menestys työelämässä.
Ongelmana on se että naiset pitävät yhä kiinni vanhasta säännöstä "haluan miehen olevan ylempänä sosioekonomisessa hierarkiassa, mutta ei ainakaan alempana kuin minä".
Kun pienituloiset mutta muulla tavoin hyvät naiset vievät osan korkean statuksen miehistä, juuri niitä älykkäitä korkean statuksen naisia jää lisääntymättä koska heille kelpaa vain korkean statuksen mies.
Jos kerran ollaan tasa-arvoisia yhteiskunnallisesti, ei voida pitää kiinni 1800-luvun mallista jossa ei voi olla nin päin että nainen tienaa ja mies on pehmompi.
Ihan perätön väite. Huomattavan moni pitkälle koulutettu nainen omassakin tuttavapiirissä on ottanut itselleen miehen, jolla on matalampi koulutus kuin suhteen naisella. Mutta nämä miehet ovat olleet sitoutuvat sorttia ja heillä liikkuu päässä muutakin kuin sahajauhoja.
Minäkin tunnen naisia jotka ovat ottaneet "vähemmän koulutettuja" miehiä. Jokaiseen pätee joku seuraavista:
- he tienaavat enemmän kuin naisensa
- he ovat muista syistä korkeammalla sosioekonomisessa hierarkiassa (tunnettu taiteilija tms)
En tunne ainuttakaan lääkärinainen/hoitajamies- tai talousjohtajanainen/kirjanpitäjämies-paria.
Niin, eihän niitä tietenkään ole olemassa, kun kerran SINÄ et tunne.
Ps. MINÄ tunnen, montakin. Lääkäri ja ensihoitaja, lukion lehtori ja pintakäsittelijä, rehtori ja autonasentaja jne.
Itsekin olen koulutetumpi ja paremmin tienaava kuin mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi miehenä mitään ongelmaa turauttaa maailmaan vaikka kolmea lasta. Nehän kasvaa vaikka pahvilaatikossa.
Mutta naiset, ne alkaa sitten vaatimaan omakotitaloa ja range roveria ja hevosia ja designer-takkoja ja lokki-valaisimia. Eihän tuohon riitä rahat kuin verokikkailevalla sakari oravalla.
Eli eipä sitten tehdä lapsia.
Miksi ihmeessä valitsisit noin pinnallisen vaimon? Ota sellainen jolla on arvot kohdillaan, kyllä meitäkin on <3 Vai onko omatkaan arvot niin ylevät, merkitseekö raha, valta ja arvostus paljon?
Mies ei "valitse" vaimoaan, vaan ottaa minkä saa. Ja monesti siihen on tyytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä kakkaa että ongelmana olisi naisten kouluttautuminen liian korkealle tai menestys työelämässä.
Ongelmana on se että naiset pitävät yhä kiinni vanhasta säännöstä "haluan miehen olevan ylempänä sosioekonomisessa hierarkiassa, mutta ei ainakaan alempana kuin minä".
Kun pienituloiset mutta muulla tavoin hyvät naiset vievät osan korkean statuksen miehistä, juuri niitä älykkäitä korkean statuksen naisia jää lisääntymättä koska heille kelpaa vain korkean statuksen mies.
Jos kerran ollaan tasa-arvoisia yhteiskunnallisesti, ei voida pitää kiinni 1800-luvun mallista jossa ei voi olla nin päin että nainen tienaa ja mies on pehmompi.
Ihan perätön väite. Huomattavan moni pitkälle koulutettu nainen omassakin tuttavapiirissä on ottanut itselleen miehen, jolla on matalampi koulutus kuin suhteen naisella. Mutta nämä miehet ovat olleet sitoutuvat sorttia ja heillä liikkuu päässä muutakin kuin sahajauhoja.
Minäkin tunnen naisia jotka ovat ottaneet "vähemmän koulutettuja" miehiä. Jokaiseen pätee joku seuraavista:
- he tienaavat enemmän kuin naisensa
- he ovat muista syistä korkeammalla sosioekonomisessa hierarkiassa (tunnettu taiteilija tms)
En tunne ainuttakaan lääkärinainen/hoitajamies- tai talousjohtajanainen/kirjanpitäjämies-paria.Niin, eihän niitä tietenkään ole olemassa, kun kerran SINÄ et tunne.
Ps. MINÄ tunnen, montakin. Lääkäri ja ensihoitaja, lukion lehtori ja pintakäsittelijä, rehtori ja autonasentaja jne.
Itsekin olen koulutetumpi ja paremmin tienaava kuin mieheni.
Samoin, niin myös moni tuttava.
Sattui se oikea kohdalle, niin lapsien hankkiminen oli itsestään selvä. Kyllä vaan nykyisin kaikki harrastukset maksaa reilusti ja jos ei ole heti työtä, niin ymmärrän, kun moni lykkää ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi miehenä mitään ongelmaa turauttaa maailmaan vaikka kolmea lasta. Nehän kasvaa vaikka pahvilaatikossa.
Mutta naiset, ne alkaa sitten vaatimaan omakotitaloa ja range roveria ja hevosia ja designer-takkoja ja lokki-valaisimia. Eihän tuohon riitä rahat kuin verokikkailevalla sakari oravalla.
Eli eipä sitten tehdä lapsia.
Miksi ihmeessä valitsisit noin pinnallisen vaimon? Ota sellainen jolla on arvot kohdillaan, kyllä meitäkin on <3 Vai onko omatkaan arvot niin ylevät, merkitseekö raha, valta ja arvostus paljon?
Mies ei "valitse" vaimoaan, vaan ottaa minkä saa. Ja monesti siihen on tyytyminen.
Itse valitsin juuri sen oikean, enkä ketä tahansa. Muuten olisin poikamies. Sen vaan tietää, kun oikea osuu kohdalle.
Miksi lapsettomilta ei voisi ottaa vaikka 200€/kk ja antaa lapsiperheille? Tämä varmasti lisäisi lapsien määrää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä kakkaa että ongelmana olisi naisten kouluttautuminen liian korkealle tai menestys työelämässä.
Ongelmana on se että naiset pitävät yhä kiinni vanhasta säännöstä "haluan miehen olevan ylempänä sosioekonomisessa hierarkiassa, mutta ei ainakaan alempana kuin minä".
Kun pienituloiset mutta muulla tavoin hyvät naiset vievät osan korkean statuksen miehistä, juuri niitä älykkäitä korkean statuksen naisia jää lisääntymättä koska heille kelpaa vain korkean statuksen mies.
Jos kerran ollaan tasa-arvoisia yhteiskunnallisesti, ei voida pitää kiinni 1800-luvun mallista jossa ei voi olla nin päin että nainen tienaa ja mies on pehmompi.
Ihan perätön väite. Huomattavan moni pitkälle koulutettu nainen omassakin tuttavapiirissä on ottanut itselleen miehen, jolla on matalampi koulutus kuin suhteen naisella. Mutta nämä miehet ovat olleet sitoutuvat sorttia ja heillä liikkuu päässä muutakin kuin sahajauhoja.
Minäkin tunnen naisia jotka ovat ottaneet "vähemmän koulutettuja" miehiä. Jokaiseen pätee joku seuraavista:
- he tienaavat enemmän kuin naisensa
- he ovat muista syistä korkeammalla sosioekonomisessa hierarkiassa (tunnettu taiteilija tms)
En tunne ainuttakaan lääkärinainen/hoitajamies- tai talousjohtajanainen/kirjanpitäjämies-paria.Niin, eihän niitä tietenkään ole olemassa, kun kerran SINÄ et tunne.
Ps. MINÄ tunnen, montakin. Lääkäri ja ensihoitaja, lukion lehtori ja pintakäsittelijä, rehtori ja autonasentaja jne.
Itsekin olen koulutetumpi ja paremmin tienaava kuin mieheni.
Samoin, niin myös moni tuttava.
siltikin parisuhteissa 70% miehistä tienaa enemmän kuin nainen vaikka naiset ovatkin enemmän koulutettuja.
Oikea kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi miehenä mitään ongelmaa turauttaa maailmaan vaikka kolmea lasta. Nehän kasvaa vaikka pahvilaatikossa.
Mutta naiset, ne alkaa sitten vaatimaan omakotitaloa ja range roveria ja hevosia ja designer-takkoja ja lokki-valaisimia. Eihän tuohon riitä rahat kuin verokikkailevalla sakari oravalla.
Eli eipä sitten tehdä lapsia.
Miksi ihmeessä valitsisit noin pinnallisen vaimon? Ota sellainen jolla on arvot kohdillaan, kyllä meitäkin on <3 Vai onko omatkaan arvot niin ylevät, merkitseekö raha, valta ja arvostus paljon?
Mies ei "valitse" vaimoaan, vaan ottaa minkä saa. Ja monesti siihen on tyytyminen.
Itse valitsin juuri sen oikean, enkä ketä tahansa. Muuten olisin poikamies. Sen vaan tietää, kun oikea osuu kohdalle.
Juuri näin.
Minä jätin koulut käymättä koska olen niin komea ja älykäs.
En myöskään hirveästi työelämässä jaksanut painaa. Enemmän urheilua ja biletystä.
Kun on aikansa naisia katsellut niin sitä kaipaa sitä oikeaa. Kauneuden sijaan sisäistä kauneutta ja älyä.
Naisen pitää tienata vähintään tuplasti enemmän kuin itse tienaa ja parempi on, jos tienaa vielä enemmän. Helpottaa perheen perustamista.
Itse olen ennen työelämää ollut 6-vuotta koti-isänä. Vaimo luonnollisesti imetti pari kuukautta ja sitten meni töihin ja minä jäin vauvan kanssa kotiin. Pumppasi kahvitauolla lisää maitoa pakkaseen niin saatiin oikeeta maitoa vauvalle. Myöhemmin korviketta ja kotiruokaa.
Se on naisesta kiinni, jos on älykäs niin kyllä perheen voi nykyäänkin perustaa ja meitä miehiä löytyy, joita ei työelämä hirveästi nappaa. Aina voi mennä raksalle kuukaudeksi pariksi (korkeintaan puoleksi vuodeksi) että tienaa vähän taskurahaa.
Sen verran ollaan nähty lapsuudessa oman isän mokailuja että ei haluta tehdä samoja mokia ja kuluttaa elämää töissä.
Olen aika tyytyväinen isyyteeni. Molemmat lapset ovat oppineet lukemaan alle viisivuotiaina. Koulumenestyskin on hyvä.
Sanoisin että naisten kannattaisi ottaa mies, joka viihtyy kotona. Sellainen joka suostuu elätettäväksi ja jolla on hyvä itsetunto ja tietää mitä perheeltä haluaa. Toivottavasti tulevaisuudessa naiset ottavat entistä enemmän vastuuta perheen taloudesta. Talous ja raha-asiat on tärkeitä että koko homma pyörii stressittömästi. Naisille tuntuisi opiskelu ja työssä menestyminen olevan nykyään helpompaa. Yhteiskunta on mennyt siihen suuntaan.
NONIIN
ASIAT TÄRKEYS JÄRJESTYKSEEN