Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
No älä sitten kirjoita venymisestä.
"sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä."
Noin tuolla luki. Mutta tokihan mi esasiamiesten kanssa keskustellessa tulkintavastuu on kuulijalla. Pitää ymmärtää ettei tietenkään tarkoiteta mitä kirjoitetaan vaan ihan jotain muuta.
Ok. Ollut panemassa satakunta eri miestä ja sieltä välistä sitten pitäisi tulla se oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Milloin valtio on tullut valvomaan sairaan lapsen viereen yöksi, käyttämään lasta lääkärissä, kylvettämään ja vaihtamaan vaippoja, lukemaan iltasatua, ajamaan pyörällä? Voi reppana parka, kun se ei ymmärrä, että lapsen kasvattamisessa on kyse lähinnä muusta kuin mitättömistä elareista.
Valtiohan tuon lääkärikäynnin maksaa, ja usein myös vaipat ja sen polkupyörän. Mutta kun nehän ovat mielestäsi oikeuksia, niin eihän sinun tarvitse sitä huomioida.
Tämmöistä se sitten on, kun pitää päästä "keskustelemaan" asioista, joiden oikeasta tolasta ei ole minkäänlaista harmaintakaan aavistusta. On vain amerikkalaisten vihasivustojen "totuus", jota roiskitaan ympäriinsä kuin hullu seminologi.
Kun ei ole asiasta enää sanottavaa, voit aina pysyä pelkissä henkilöhyökkäyksissä. Ja sitten vielä moittia vastapuolta keskustelun tasosta :D
Voisin puhua asiasta, jos sinulla olisi asiaa. Redpillin sisältöjen papukaijamainen jankkaaminen ei ole sitä.
Nuo eivät kyllä kuulu red pill käsitteen alle, vaan ovat MRA juttuja.
ohis
Eivät näe mitään eroa, eivät ymmärrä niistä mitään. Heille nuo ovat vain termejä, joiden avulla voi niputtaa kaikki asiat vihansa alle, eikä tarvitse vaivaa itseään yksityiskohdilla. Jotkut ajattelevat samalla tavalla feminismistä, tai vaikkapa kommunismista. Leima, lokerointi, sillä on väliä. Keskitytään puhujaan, eikä asiaan.
Miesasiamiehet, jotka jankkaavat jotain amerikkalaista kotirouvahapatusta suomalaisilla keskustelupalstoilla ovat itse aiheuttaneet sen, että koko roska on saanut huonon maineen.
Samaa voi sanoa piireistä, jotka lietsovat miesvihaa feminismin nimissä.
Tarvittaisiin jokin sukupuolineutraali tasa-arvoryhmittymä. Ihan todella tarvittaisiin, nämä sukupuolten väliset sodat ovat menneet aivan älyttömyyksiin. Molemmissa leireissä provot jylläävät ja kaivaudutaan
yhä syvemmälle poteroihin.
Ja sitten taas, tuolla ulkona, jossa aurinko paistaa ja totuus Fox Mulderinkin mielestä luurasi, tavalliset tytöt ja pojat sekä tavalliset naiset ja miehet edelleen tykkäävät toisistaan. Välillä onnistuu, välillä ei. Ei mitään sotia ole kuin netin syövereissä.
Kyllä tämä asenneilmapiiri tihkuu sinne oikeaan auringonpaisteiseen elämäänkin. Ollaan entistä epäluuloisempia, varovaisempia ja vaativampia, puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Milloin valtio on tullut valvomaan sairaan lapsen viereen yöksi, käyttämään lasta lääkärissä, kylvettämään ja vaihtamaan vaippoja, lukemaan iltasatua, ajamaan pyörällä? Voi reppana parka, kun se ei ymmärrä, että lapsen kasvattamisessa on kyse lähinnä muusta kuin mitättömistä elareista.
Valtiohan tuon lääkärikäynnin maksaa, ja usein myös vaipat ja sen polkupyörän. Mutta kun nehän ovat mielestäsi oikeuksia, niin eihän sinun tarvitse sitä huomioida.
Tämmöistä se sitten on, kun pitää päästä "keskustelemaan" asioista, joiden oikeasta tolasta ei ole minkäänlaista harmaintakaan aavistusta. On vain amerikkalaisten vihasivustojen "totuus", jota roiskitaan ympäriinsä kuin hullu seminologi.
Kun ei ole asiasta enää sanottavaa, voit aina pysyä pelkissä henkilöhyökkäyksissä. Ja sitten vielä moittia vastapuolta keskustelun tasosta :D
Voisin puhua asiasta, jos sinulla olisi asiaa. Redpillin sisältöjen papukaijamainen jankkaaminen ei ole sitä.
Nuo eivät kyllä kuulu red pill käsitteen alle, vaan ovat MRA juttuja.
ohis
Eivät näe mitään eroa, eivät ymmärrä niistä mitään. Heille nuo ovat vain termejä, joiden avulla voi niputtaa kaikki asiat vihansa alle, eikä tarvitse vaivaa itseään yksityiskohdilla. Jotkut ajattelevat samalla tavalla feminismistä, tai vaikkapa kommunismista. Leima, lokerointi, sillä on väliä. Keskitytään puhujaan, eikä asiaan.
Miesasiamiehet, jotka jankkaavat jotain amerikkalaista kotirouvahapatusta suomalaisilla keskustelupalstoilla ovat itse aiheuttaneet sen, että koko roska on saanut huonon maineen.
Samaa voi sanoa piireistä, jotka lietsovat miesvihaa feminismin nimissä.
Tarvittaisiin jokin sukupuolineutraali tasa-arvoryhmittymä. Ihan todella tarvittaisiin, nämä sukupuolten väliset sodat ovat menneet aivan älyttömyyksiin. Molemmissa leireissä provot jylläävät ja kaivaudutaan
yhä syvemmälle poteroihin.
Ja sitten taas, tuolla ulkona, jossa aurinko paistaa ja totuus Fox Mulderinkin mielestä luurasi, tavalliset tytöt ja pojat sekä tavalliset naiset ja miehet edelleen tykkäävät toisistaan. Välillä onnistuu, välillä ei. Ei mitään sotia ole kuin netin syövereissä.
Siihen tulokseen päästään, kun miehet vaikenevat kuoliaaksi, koska naiset syyllistävät ja häpäisevät vääristä haluista ja mielipiteistä.
Sintin tunnistaa tuosta "häpäisemisestä", ihan kaikki mahdollinen on hänen häpäisemistään. Normaalit ihmiset ei edes pohdi mitään tuollaisia.
Tyyppi tarvitsisi intensiiviterapiaa, vaan auttaisiko sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
No älä sitten kirjoita venymisestä.
"sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä."
Noin tuolla luki. Mutta tokihan mi esasiamiesten kanssa keskustellessa tulkintavastuu on kuulijalla. Pitää ymmärtää ettei tietenkään tarkoiteta mitä kirjoitetaan vaan ihan jotain muuta.
Ok. Ollut panemassa satakunta eri miestä ja sieltä välistä sitten pitäisi tulla se oma lapsi.
Nuo jutut sadasta miehestä paljastavat sinut amerikkalaisia vihasivustoja töikseen selaavaksi ince-trolliksi.
Ei kuule, ei ole tuollaisilla jannuilla mitään pelkoa siitä, että oma lapsi putkahtaisi yhtään mistään. Hypoteettisia ongelmia siis sekä ne sata miestä että se oma lapsi.
Täällä on puhuttu että 2% isistä saa lähivanhemmuuden. Siis 2% kaikista isistä tulee lähivanhempi vai 2% isistä jotka hakee lähivanhemmuuta saa sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Milloin valtio on tullut valvomaan sairaan lapsen viereen yöksi, käyttämään lasta lääkärissä, kylvettämään ja vaihtamaan vaippoja, lukemaan iltasatua, ajamaan pyörällä? Voi reppana parka, kun se ei ymmärrä, että lapsen kasvattamisessa on kyse lähinnä muusta kuin mitättömistä elareista.
Valtiohan tuon lääkärikäynnin maksaa, ja usein myös vaipat ja sen polkupyörän. Mutta kun nehän ovat mielestäsi oikeuksia, niin eihän sinun tarvitse sitä huomioida.
Tämmöistä se sitten on, kun pitää päästä "keskustelemaan" asioista, joiden oikeasta tolasta ei ole minkäänlaista harmaintakaan aavistusta. On vain amerikkalaisten vihasivustojen "totuus", jota roiskitaan ympäriinsä kuin hullu seminologi.
Kun ei ole asiasta enää sanottavaa, voit aina pysyä pelkissä henkilöhyökkäyksissä. Ja sitten vielä moittia vastapuolta keskustelun tasosta :D
Voisin puhua asiasta, jos sinulla olisi asiaa. Redpillin sisältöjen papukaijamainen jankkaaminen ei ole sitä.
Nuo eivät kyllä kuulu red pill käsitteen alle, vaan ovat MRA juttuja.
ohis
Eivät näe mitään eroa, eivät ymmärrä niistä mitään. Heille nuo ovat vain termejä, joiden avulla voi niputtaa kaikki asiat vihansa alle, eikä tarvitse vaivaa itseään yksityiskohdilla. Jotkut ajattelevat samalla tavalla feminismistä, tai vaikkapa kommunismista. Leima, lokerointi, sillä on väliä. Keskitytään puhujaan, eikä asiaan.
Miesasiamiehet, jotka jankkaavat jotain amerikkalaista kotirouvahapatusta suomalaisilla keskustelupalstoilla ovat itse aiheuttaneet sen, että koko roska on saanut huonon maineen.
Samaa voi sanoa piireistä, jotka lietsovat miesvihaa feminismin nimissä.
Tarvittaisiin jokin sukupuolineutraali tasa-arvoryhmittymä. Ihan todella tarvittaisiin, nämä sukupuolten väliset sodat ovat menneet aivan älyttömyyksiin. Molemmissa leireissä provot jylläävät ja kaivaudutaan
yhä syvemmälle poteroihin.
Ja sitten taas, tuolla ulkona, jossa aurinko paistaa ja totuus Fox Mulderinkin mielestä luurasi, tavalliset tytöt ja pojat sekä tavalliset naiset ja miehet edelleen tykkäävät toisistaan. Välillä onnistuu, välillä ei. Ei mitään sotia ole kuin netin syövereissä.
Siihen tulokseen päästään, kun miehet vaikenevat kuoliaaksi, koska naiset syyllistävät ja häpäisevät vääristä haluista ja mielipiteistä.
Sintin tunnistaa tuosta "häpäisemisestä", ihan kaikki mahdollinen on hänen häpäisemistään. Normaalit ihmiset ei edes pohdi mitään tuollaisia.
Tyyppi tarvitsisi intensiiviterapiaa, vaan auttaisiko sekään.
Sinäkin voisit mennä pilaamasta tämänkin ketjun ja opetella käyttäytymään. Vai onko jatkuvalla provoamisella tarkoitus saada ketju taas poistettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
No älä sitten kirjoita venymisestä.
"sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä."
Noin tuolla luki. Mutta tokihan mi esasiamiesten kanssa keskustellessa tulkintavastuu on kuulijalla. Pitää ymmärtää ettei tietenkään tarkoiteta mitä kirjoitetaan vaan ihan jotain muuta.
Ok. Ollut panemassa satakunta eri miestä ja sieltä välistä sitten pitäisi tulla se oma lapsi.
Nuo jutut sadasta miehestä paljastavat sinut amerikkalaisia vihasivustoja töikseen selaavaksi ince-trolliksi.
Ei kuule, ei ole tuollaisilla jannuilla mitään pelkoa siitä, että oma lapsi putkahtaisi yhtään mistään. Hypoteettisia ongelmia siis sekä ne sata miestä että se oma lapsi.
Kohta hän on varmaan myös Putintrolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni naisista kannattaisi tätä Tanskan ehdotusta, jossa huoltajuus jaetaan aina 50-50 tai 60-40? Selvästi useimmat miehet kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
No älä sitten kirjoita venymisestä.
"sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä."
Noin tuolla luki. Mutta tokihan mi esasiamiesten kanssa keskustellessa tulkintavastuu on kuulijalla. Pitää ymmärtää ettei tietenkään tarkoiteta mitä kirjoitetaan vaan ihan jotain muuta.
Ok. Ollut panemassa satakunta eri miestä ja sieltä välistä sitten pitäisi tulla se oma lapsi.
Jotenkin ylittää ymmärryksen nämä tyypit, jotka mehustelevat satoja miehiä panneilla naisilla. Siis ihan oikeesti, uskooko joku aivan tosissaan, että peruspirkot tuolla painavat tukka putkella panemassa kaikkea mikä liikkuu? Kyllä pitää olla poikarukkien sekaisin...
Vai onko heillä nimeonmaan jokin kumma fetissi mahdollisimman monen miehen kanssa maanneisiin naisiin? Sellaisia voisi heille löytyä maksullisista, vink vink.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni naisista kannattaisi tätä Tanskan ehdotusta, jossa huoltajuus jaetaan aina 50-50 tai 60-40? Selvästi useimmat miehet kannattaa.
Jos useimmat miehet sitä kannattavat, miksei kansalaisaloite sitten mennyt läpi? Sentään vain 50 000 nimeä olisi vaadittu, onhan miehiä nyt hurjasti paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen vaikka oon koittanu kysellä. Veikkaan että sitä pelottaa rahatilanteet sun muut ja stressaavaa on töissä molemmilla mutta tuntuu ettei sen päähän oikeen mahdu se et ei raskautuminen oo kaikille niin helppoa tai nopeeta ja ainakin on ite sanonu että haluisi kaksi lasta. Ollaan 30-kymppisiä ja pelottaa ettei enää ehditä saamaan kahta! :'(
Oon koittanut keskustella tästä mutta ei halua puhua niin vaikeaa on kun ei itse halua koko ajan jankata kun toinen ei tule yhtään vastaan...
Minä nyt kerron sinulle, mikä miestäsi oikeasti pelottaa. Häntä pelottaa se, että sinä nainen otat eron hänestä ilman mitään pätevää syytä muuta kuin "ei mua huvita olla enää ton äijän kanssa".
Tässä erossa miehesi menettää: vaimonsa, lapsensa, kotinsa, onnensa ja rahansa. Hän päätyy maksumieheksi. Sinä nainen lypsät häneltä kaiken. Sinä nainen tuhoat hänen elämänsä. Sinä nainen tuhoat hänet. Sinä nainen viet häneltä kaiken.
Aivan kaiken sinä nainen häneltä viet. Etkä sinä nainen osaa edes hävetä omaa tekoasi.
Tämä on se, mitä miehesi pelkää ja tämä on se mitä hän haluaa välttää. Hän suojelee itseään sinulta ja siltä mitä sinä naine tulet hänelle tekemään.
Miehesi ei halua tuhoutua eikä hän halua tuhota omaa elämäänsä. Siksi hän ei tee lapsia kanssasi.
Tätä on feminismi. Ansa, johon miljoonat länsimaalaiset naiset ovat astuneet.
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Nainen häviää erossa miestä enemmän? Olipa hauska vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni naisista kannattaisi tätä Tanskan ehdotusta, jossa huoltajuus jaetaan aina 50-50 tai 60-40? Selvästi useimmat miehet kannattaa.
Jos useimmat miehet sitä kannattavat, miksei kansalaisaloite sitten mennyt läpi? Sentään vain 50 000 nimeä olisi vaadittu, onhan miehiä nyt hurjasti paljon enemmän.
No kannatatko vai et?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu että 2% isistä saa lähivanhemmuuden. Siis 2% kaikista isistä tulee lähivanhempi vai 2% isistä jotka hakee lähivanhemmuuta saa sen?
2% tuntuu todella pieneltä luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu että 2% isistä saa lähivanhemmuuden. Siis 2% kaikista isistä tulee lähivanhempi vai 2% isistä jotka hakee lähivanhemmuuta saa sen?
Miksi kysyt, kun se sanottiin juuri siinä missä "siitä puhuttiin".
Haluan lapsia ja tosi monta. Isäksi en tunnu kelpaavan koska olen pitkäaikaistyötön (näin veikkaan kun melko moni suhde kaatunut tähän vaikka suoraan ei ole sanottu). Kyllä kohdallani tämä on siis naisista riippuvainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
No älä sitten kirjoita venymisestä.
"sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä."
Noin tuolla luki. Mutta tokihan mi esasiamiesten kanssa keskustellessa tulkintavastuu on kuulijalla. Pitää ymmärtää ettei tietenkään tarkoiteta mitä kirjoitetaan vaan ihan jotain muuta.
Ok. Ollut panemassa satakunta eri miestä ja sieltä välistä sitten pitäisi tulla se oma lapsi.
Nuo jutut sadasta miehestä paljastavat sinut amerikkalaisia vihasivustoja töikseen selaavaksi ince-trolliksi.
Ei kuule, ei ole tuollaisilla jannuilla mitään pelkoa siitä, että oma lapsi putkahtaisi yhtään mistään. Hypoteettisia ongelmia siis sekä ne sata miestä että se oma lapsi.
Kohta hän on varmaan myös Putintrolli.
Seuraavaksi he kai haluavat yhden riseneistäni.
En koko ketjua jaksanut lukea, mutta homomiehen näkökulma taitaa puuttua. Ikääntyvänä homomiehenä (kohta 50v.) ei kai täydy selittää miksi olen lapseton. Joskus on käynyt mielessä, että olisin voinut ryhtyä isäksi naisparin lapselle tai jopa sinkkunaisen kanssa hankkia lapsen, mutta se mahdollisuus meni jo. Lapsettomuus joskus surettaa, mutta adoptio - yksin tai yhdessä - ei koskaan kiinnostanut. Olen sinkku. Viihdyn yksin ja homomieshän saa satunnaisseksiä jos haluaa (kyllä, se on totta).
Mutta näin heterosuhteiden suhteen ulkopuolisena täysin subjektiivinen näkemykseni:
Ihmiset miettivät nykyään liikaa. Mitään täydellistä elämää ei ole. Jos ajattelee, että asian X pitää olla valmis ennen kuin hankkii lapsia, ei niitä hanki koskaan. Auto, ura, talo - toisarvoista.
En väitä ymmärtäväni heterosuhteita, mutta sen tiedän, että ne pärjää, jotka panostaa siihen. Kaikki läheisesti tuntemani heteroparit (myös ne joilla lapsia), ovat onnellisia. Olen hyväosainen, eikä minun tuntemistani perheistä paljon tehdä lasuja. Eli sosiaaliluokka vaikuttaa. Tänne kirjoittavat ne jotka ovat lapsettomia ja/tai katkeria. En ymmärrä sen enempää mieslapsia kuin naisia, jotka ei panosta yhtään itseensä eikä suhteeseensa.
Miehen pitää olla mies ja ottaa vastuu perheestään. Ja kuolisiko nainen, jos hän joskus antaisi miehen tuntea olevansa mies? Ja anteeksi nyt vain, tuo monen (ei kaikkien) suomalaisnaisten remonttipakkomielle: en minäkään ikinä suotuisi, jos olisin hetero, jatkuvaan keittiöremonttiin uusi parketti makuuhuoneen verhot on ihan kamalat tähän sopisi tosi kivasti jos nyt ostettaisiin... Siis oikeasti?! Mistä siinä on kyse?
Olisi muuten kiva kuulla enemmän LBGT-mielipiteitä aiheesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
"Ja koska en ehkä saa, ei kannata edes hakea." Mutta elareiden määrästä kyllä jaksetaan pitää mekkalaa ja käräjöidä.
Ei niitä asioita näin muuteta, pojat. Ei näin.
Kyllähän miehet tässä nyt uhriutuvat asialla, johon he eivät oikeasti edes halua muutosta, ainakaan isommassa mittakaavassa. Jos yhtäkkiä säädettäisiin laki, että huoltajuus on pakko hoitaa tasan puoliksi, voisi tulla valtava itkuparkupaniikki. Nimenomaan miehiltä.
Näetkö tässä(kään) ketjussa yhtään viestiä, jossa naiset eivät syyttäisi miehiä?
Tuo olisi mahtava laki! On useita naisia jotka todellakin alkaisivat kirkumaan jos eivät saisi huoltajuutta itselleen. Ja myös miehiä, kyllä. Mutta tuo laki vihdoin korjaisi täydellisen epätasa-arvoisuuden äitejä suosivassa yhteiskunnassa.
Miten tyhmä voi ihminen olla? Ettei tajua, että kyse on LAPSEN oikeudesta, ei vanhempien. Tuo laki laittaisi lapsen puoleksi ajasta myös väkivaltaiselle narkille, alkoholistille, asunnottomalle hiipparille, vakavasti mielisairaalle jne. Mutta siitä ei mieslapsi piittaa, kunhan vaan miehen oikeudet toteutuvat, lapsesta viis.
Lapsen oikeudet eivät tällä hetkellä huoltajuusriidoissa toteudu, lapsi menee äidille vaikka olisi millainen sekopää.
Juuri tätä olen yrittänyt selittää. Kovin moni kuvittelee että tämänhetkinen lainsäädäntö on lapsen edun mukainen. Naisjärjestöt vastustavat näitä lakimuutoksia koska tämänhetkinen säädäntö suosii naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
No älä sitten kirjoita venymisestä.
"sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä."
Noin tuolla luki. Mutta tokihan mi esasiamiesten kanssa keskustellessa tulkintavastuu on kuulijalla. Pitää ymmärtää ettei tietenkään tarkoiteta mitä kirjoitetaan vaan ihan jotain muuta.
Ok. Ollut panemassa satakunta eri miestä ja sieltä välistä sitten pitäisi tulla se oma lapsi.
Jotenkin ylittää ymmärryksen nämä tyypit, jotka mehustelevat satoja miehiä panneilla naisilla. Siis ihan oikeesti, uskooko joku aivan tosissaan, että peruspirkot tuolla painavat tukka putkella panemassa kaikkea mikä liikkuu? Kyllä pitää olla poikarukkien sekaisin...
Vai onko heillä nimeonmaan jokin kumma fetissi mahdollisimman monen miehen kanssa maanneisiin naisiin? Sellaisia voisi heille löytyä maksullisista, vink vink.
Tottakai 100 on hieman kärjistettyä, mutta ei epärealistista. Aina kun täällä on aiheesta kyselyjä , löytyy huomattava määrä naisia joilla 100-200 kumppania. Lisäksi suuri suomalainen seksitutkimus osoittaa, että naisilla on yliedustus ihmisistä , joilla on ollut 30-40 kumppania. Itsekin tiedätte, että on jarrumiehiä teilläkin riittänyt karusellivuosina jos sen jälkeenkin..
Alue: Aihe vapaa
Siihen tulokseen päästään, kun miehet vaikenevat kuoliaaksi, koska naiset syyllistävät ja häpäisevät vääristä haluista ja mielipiteistä.