Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on maailmalla niitä jotka pääsee kyllä entisiin mittoihinsa tai lähelle ainakin synnytyksen jälkeen. Suominainen taas, joka on lyhyt ja paksu alun alkaenkin, ei viitsi sieltä sohvalta nousta mitään tekemään paitsi lämmittämään eineksiä mikrossa. Ei missään muussa kulttuurissa ole normaalia lakata välittämästä itsestä ja omasta olemuksesta täysin heti kun tulee äidiksi. Nämä pullerot lykkimässä lastenvaunuja lähikauppaan ja takaisin on kyllä katukuvan äideistä joka toinen. Miksi on niin vaikeaa tehdä vaikka pidempiä lenkkejä sinne vähän kauempana olevaan kauppaan?
Joo huh huh taas...lapsia ei Suomeen synny koska suomalaiset naiset ovat niin lihavia? YLI puolet miehistä on ylipainoisia Suomessa, naisista taas kolmasosa! Eikä siinä lapsiperhearkea pyörittäessä aina kuule pääse minnekään salille trimmaamaan pyllyä.
Kun BMI-taulukossa huomioidaan sukupuoli, lihavia on saman verran molemmissa.
Jos naisia ei kiinnosta miehen lihavuus, sitten ei kiinnosta. Vaatikaa sitä nallekarhuanne laiduttamaan kanssa. Ei minuakaan kiinnosta naisen pituus, mikä nyt olisikin hölmö vaatimus koska pituuteen ei voi mitenkään vaikuttaa.
Mutta minua tasan tarkkaan kiinnostaa se onko nainen normaalipainoinen vai lihava.
Ja voit unohtaa tuon lapsiperhearjella selittelyn. Naiset itse väittävät sen olevan rankkaa kun pitää liikkua sinne tänne ja nostella asioita. Liikunnasta ei siis ole kiinni, vaan siitä että te ette suostu olemaan ilman herkkuja. Herkuttelusta on tullut naisten #1 nautinto ja palkinto. Kun ottaa huomioon ettei pullat, karkit, limut ja korkeakaloriset kastikkeet kuulu ihmisen ruokavalioon ollenkaan, ei ihme että läskiä kertyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu että 2% isistä saa lähivanhemmuuden. Siis 2% kaikista isistä tulee lähivanhempi vai 2% isistä jotka hakee lähivanhemmuuta saa sen?
2% niistä isistä, jotka hakevat tätä.
Mitä järkeä siis edes yrittää? Isille ei lähivanhemmuutta anneta vaikka olisi kuinka mukana lapsen kasvatuksessa. Ei varmasti ole syynä vain se että miehet ei osallistu lapsen kasvatukseen. Sossutädit eivät halua erottaa lasta äidistä.
Jos katsotaan isän olevan lapselle läheisempi ja parempi vanhempi kuin äiti niin kyllä lähivanhemmuus annetaan. Lapsen etu on noilla sossutädeillä mielessä. Harva isä vaan on ottanut sitä vastuuta lapsesta äitiä enemmän tai edes tasavertaisesti äidin kanssa silloin kun yhdessä ollaan oltu. Miehet ajattelee edelleen, että lapsen pääasiallinen hoitovastuu on äidillä. Itse tunnen yhden yh-isän, joka on kyllä lapselleen aivan loistava. Äidistään taas ei voi sanoa samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
No älä sitten kirjoita venymisestä.
"sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä."
Noin tuolla luki. Mutta tokihan mi esasiamiesten kanssa keskustellessa tulkintavastuu on kuulijalla. Pitää ymmärtää ettei tietenkään tarkoiteta mitä kirjoitetaan vaan ihan jotain muuta.
Ok. Ollut panemassa satakunta eri miestä ja sieltä välistä sitten pitäisi tulla se oma lapsi.
Jotenkin ylittää ymmärryksen nämä tyypit, jotka mehustelevat satoja miehiä panneilla naisilla. Siis ihan oikeesti, uskooko joku aivan tosissaan, että peruspirkot tuolla painavat tukka putkella panemassa kaikkea mikä liikkuu? Kyllä pitää olla poikarukkien sekaisin...
Vai onko heillä nimeonmaan jokin kumma fetissi mahdollisimman monen miehen kanssa maanneisiin naisiin? Sellaisia voisi heille löytyä maksullisista, vink vink.
Tottakai 100 on hieman kärjistettyä, mutta ei epärealistista. Aina kun täällä on aiheesta kyselyjä , löytyy huomattava määrä naisia joilla 100-200 kumppania. Lisäksi suuri suomalainen seksitutkimus osoittaa, että naisilla on yliedustus ihmisistä , joilla on ollut 30-40 kumppania. Itsekin tiedätte, että on jarrumiehiä teilläkin riittänyt karusellivuosina jos sen jälkeenkin..
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/6663797/Naisten_yhdyntakumppanien_maara…
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/6663834/Naisten_yhdyntakumppanien_maara…
Ettei totuus unohtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu että 2% isistä saa lähivanhemmuuden. Siis 2% kaikista isistä tulee lähivanhempi vai 2% isistä jotka hakee lähivanhemmuuta saa sen?
2% niistä isistä, jotka hakevat tätä.
Mitä järkeä siis edes yrittää? Isille ei lähivanhemmuutta anneta vaikka olisi kuinka mukana lapsen kasvatuksessa. Ei varmasti ole syynä vain se että miehet ei osallistu lapsen kasvatukseen. Sossutädit eivät halua erottaa lasta äidistä.
Jos katsotaan isän olevan lapselle läheisempi ja parempi vanhempi kuin äiti niin kyllä lähivanhemmuus annetaan. Lapsen etu on noilla sossutädeillä mielessä. Harva isä vaan on ottanut sitä vastuuta lapsesta äitiä enemmän tai edes tasavertaisesti äidin kanssa silloin kun yhdessä ollaan oltu. Miehet ajattelee edelleen, että lapsen pääasiallinen hoitovastuu on äidillä. Itse tunnen yhden yh-isän, joka on kyllä lapselleen aivan loistava. Äidistään taas ei voi sanoa samaa.
Millä tavalla se katsotaan? Jos isä sanoo että minä olen läheisempi niin riittääkö se? Vai pitääkö se todistaa? Ovatko äidit läheisempiä 98% tapauksista? Vaikea uskoa.
Tuo lihomisasia huolettaa minuakin.
Vaikuttaa siitä että raskaus on monille naisille tekosyy aloittaa herkuttelu, ihan kuin vararavinnoksi olisi pakko vetää sokerimössöä tai muuta epäterveellistä.
No, sokeriin kehittyy riippuvuus. Se on osittain fyysinen (makeanhimo) ja osittain henkinen (huono mieli->herkuttelu->hyvä mieli). Ja siitä ei saa huomauttaa, koska lapsiperhearki on niin raskasta.
Se jää sitten päälle, ja hupsista eipä tässä ehdi mihinkään salilla peffaa trimmaamaan, sika.
En haluaisi että oma hoikka rakas mässyttää itsensä muodottomaksi palloksi. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ole liikuntahullu joka ei voisi elää ilman että on timmissä kunnossa, homma vaatii itsekuria molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on maailmalla niitä jotka pääsee kyllä entisiin mittoihinsa tai lähelle ainakin synnytyksen jälkeen. Suominainen taas, joka on lyhyt ja paksu alun alkaenkin, ei viitsi sieltä sohvalta nousta mitään tekemään paitsi lämmittämään eineksiä mikrossa. Ei missään muussa kulttuurissa ole normaalia lakata välittämästä itsestä ja omasta olemuksesta täysin heti kun tulee äidiksi. Nämä pullerot lykkimässä lastenvaunuja lähikauppaan ja takaisin on kyllä katukuvan äideistä joka toinen. Miksi on niin vaikeaa tehdä vaikka pidempiä lenkkejä sinne vähän kauempana olevaan kauppaan?
Joo huh huh taas...lapsia ei Suomeen synny koska suomalaiset naiset ovat niin lihavia? YLI puolet miehistä on ylipainoisia Suomessa, naisista taas kolmasosa! Eikä siinä lapsiperhearkea pyörittäessä aina kuule pääse minnekään salille trimmaamaan pyllyä.
Kun BMI-taulukossa huomioidaan sukupuoli, lihavia on saman verran molemmissa.
Jos naisia ei kiinnosta miehen lihavuus, sitten ei kiinnosta. Vaatikaa sitä nallekarhuanne laiduttamaan kanssa. Ei minuakaan kiinnosta naisen pituus, mikä nyt olisikin hölmö vaatimus koska pituuteen ei voi mitenkään vaikuttaa.
Mutta minua tasan tarkkaan kiinnostaa se onko nainen normaalipainoinen vai lihava.
Ja voit unohtaa tuon lapsiperhearjella selittelyn. Naiset itse väittävät sen olevan rankkaa kun pitää liikkua sinne tänne ja nostella asioita. Liikunnasta ei siis ole kiinni, vaan siitä että te ette suostu olemaan ilman herkkuja. Herkuttelusta on tullut naisten #1 nautinto ja palkinto. Kun ottaa huomioon ettei pullat, karkit, limut ja korkeakaloriset kastikkeet kuulu ihmisen ruokavalioon ollenkaan, ei ihme että läskiä kertyy.
Samaa mieltä. Lisäksi ihme kitinää tuo ettei "ehditä salille trimmaamaan pyllyä". Liikuntaa voi harrastaa ihan ilmaiseksi ja kotonakin, ei painon pudottamiseen mitään saleja tarvita. Ja ihan totta on että jos niitä herkkuja mätetään joka ilta niin kyllä se vyötäröllä nopeasti näkyy. Opetetaan roiskeläppien ja sipsien syöminen vielä lapsillekin!
Tuo aikaisempi väite että naisissa olisi enemmän 100+ panon tapauksia on kyllä täyttä potaskaa.
Naisilla on järjestään enemmän panoja, mutta miehillä on yliedustus 50+ panon kategoriassa koska se pieni joukko pelimiehiä hoitaa useiden naisten viihdyttämisen sillä välin kun vakiintuminen ahdistaa eikä luotettavan beta aika ole vielä (tai enää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu että 2% isistä saa lähivanhemmuuden. Siis 2% kaikista isistä tulee lähivanhempi vai 2% isistä jotka hakee lähivanhemmuuta saa sen?
2% niistä isistä, jotka hakevat tätä.
Mitä järkeä siis edes yrittää? Isille ei lähivanhemmuutta anneta vaikka olisi kuinka mukana lapsen kasvatuksessa. Ei varmasti ole syynä vain se että miehet ei osallistu lapsen kasvatukseen. Sossutädit eivät halua erottaa lasta äidistä.
Jos katsotaan isän olevan lapselle läheisempi ja parempi vanhempi kuin äiti niin kyllä lähivanhemmuus annetaan. Lapsen etu on noilla sossutädeillä mielessä. Harva isä vaan on ottanut sitä vastuuta lapsesta äitiä enemmän tai edes tasavertaisesti äidin kanssa silloin kun yhdessä ollaan oltu. Miehet ajattelee edelleen, että lapsen pääasiallinen hoitovastuu on äidillä. Itse tunnen yhden yh-isän, joka on kyllä lapselleen aivan loistava. Äidistään taas ei voi sanoa samaa.
Millä tavalla se katsotaan? Jos isä sanoo että minä olen läheisempi niin riittääkö se? Vai pitääkö se todistaa? Ovatko äidit läheisempiä 98% tapauksista? Vaikea uskoa.
Jos lapsi on tarpeeksi vanha puhumaan, hänen mielipiteellään on merkitystä vaikka vasta yli 12-vuotias saa päättää, kumman luona haluaa asua. Lisäksi ystävät ja sukulaiset voivat antaa käsitystä siitä, millainen vanhempi lapselleen on. Kouluun, päiväkotiin tai neuvolaan ollaan yleensä yhteydessä. Jos kaikilta suunnilta tulee viestiä, että jompi kumpi on lapsen asiat pääsääntöisesti hoitanut ja lapsi on selvästi kiintyneempi jompaan kumpaan, päätös on yleensä aika helppo.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lihomisasia huolettaa minuakin.
Vaikuttaa siitä että raskaus on monille naisille tekosyy aloittaa herkuttelu, ihan kuin vararavinnoksi olisi pakko vetää sokerimössöä tai muuta epäterveellistä.
No, sokeriin kehittyy riippuvuus. Se on osittain fyysinen (makeanhimo) ja osittain henkinen (huono mieli->herkuttelu->hyvä mieli). Ja siitä ei saa huomauttaa, koska lapsiperhearki on niin raskasta.
Se jää sitten päälle, ja hupsista eipä tässä ehdi mihinkään salilla peffaa trimmaamaan, sika.
En haluaisi että oma hoikka rakas mässyttää itsensä muodottomaksi palloksi. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ole liikuntahullu joka ei voisi elää ilman että on timmissä kunnossa, homma vaatii itsekuria molemmin puolin.
Joo tää on outoa kun eikös raskaana ollessa nimen omaan pitäis syödä mahd terveellisesti ja moni puolisesti vauvan kehityksen takia??? Ihan kun raskaana ollessa sais luvan kanssa mässyttää oikein kaksinkäsin sitä karkkia ja muuta kun ei kerran siideriäkään saa juoda tai röökiä polttaa! Ajattelisi lapsensa parasta! Ja sitten opettaa nuo syömis tapansa lapsilleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on maailmalla niitä jotka pääsee kyllä entisiin mittoihinsa tai lähelle ainakin synnytyksen jälkeen. Suominainen taas, joka on lyhyt ja paksu alun alkaenkin, ei viitsi sieltä sohvalta nousta mitään tekemään paitsi lämmittämään eineksiä mikrossa. Ei missään muussa kulttuurissa ole normaalia lakata välittämästä itsestä ja omasta olemuksesta täysin heti kun tulee äidiksi. Nämä pullerot lykkimässä lastenvaunuja lähikauppaan ja takaisin on kyllä katukuvan äideistä joka toinen. Miksi on niin vaikeaa tehdä vaikka pidempiä lenkkejä sinne vähän kauempana olevaan kauppaan?
Joo huh huh taas...lapsia ei Suomeen synny koska suomalaiset naiset ovat niin lihavia? YLI puolet miehistä on ylipainoisia Suomessa, naisista taas kolmasosa! Eikä siinä lapsiperhearkea pyörittäessä aina kuule pääse minnekään salille trimmaamaan pyllyä.
Kun BMI-taulukossa huomioidaan sukupuoli, lihavia on saman verran molemmissa.
Jos naisia ei kiinnosta miehen lihavuus, sitten ei kiinnosta. Vaatikaa sitä nallekarhuanne laiduttamaan kanssa. Ei minuakaan kiinnosta naisen pituus, mikä nyt olisikin hölmö vaatimus koska pituuteen ei voi mitenkään vaikuttaa.
Mutta minua tasan tarkkaan kiinnostaa se onko nainen normaalipainoinen vai lihava.
Ja voit unohtaa tuon lapsiperhearjella selittelyn. Naiset itse väittävät sen olevan rankkaa kun pitää liikkua sinne tänne ja nostella asioita. Liikunnasta ei siis ole kiinni, vaan siitä että te ette suostu olemaan ilman herkkuja. Herkuttelusta on tullut naisten #1 nautinto ja palkinto. Kun ottaa huomioon ettei pullat, karkit, limut ja korkeakaloriset kastikkeet kuulu ihmisen ruokavalioon ollenkaan, ei ihme että läskiä kertyy.
Samaa mieltä. Lisäksi ihme kitinää tuo ettei "ehditä salille trimmaamaan pyllyä". Liikuntaa voi harrastaa ihan ilmaiseksi ja kotonakin, ei painon pudottamiseen mitään saleja tarvita. Ja ihan totta on että jos niitä herkkuja mätetään joka ilta niin kyllä se vyötäröllä nopeasti näkyy. Opetetaan roiskeläppien ja sipsien syöminen vielä lapsillekin!
Tässä yksi mainio esimerkki ajatusmallista, joka toimii erinomaisena ehkäsykeinona Suomessa. Moni mies edellyttää vaimolta synnytyksen jälkeen treenaamista timmiksi viikossa ilmaiskesi kotona siinä vauvanihoidon, imetyksen ja kaikkien kotiaskareiden, vaunuilla suoritettujen kauppareissujen ja miehen paapomisen lisäksi. Puhumattakaan siitä, että pitäisi kaiken lisäksi olla kiimainen sekisn ylipapitar, ettei mieheltä vain jää seksi vähemmäksi missään vaiheessa, viis naisen repeämistä ja tikeistä ja verenhukasta.
On se melkoista menoa nykyään, mistään lapsivuodeajata tietoakaan. Yhtään ei kummastuta, ettei lisääntyminen houkuttele.
Minä olen miehenä päättänyt ettei lisää lapsia tehdä ennen kun emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja toipuu fyysisesti tuosta ensimmäisestäkin. Lapsi on 2,5-vuotias ja nainen edelleen +10 kg siitä mitä oli ennen raskautta. Valittaa, miten vaikeaa on päästä kuntoon muttei tee mitään asian eteen vaan somettaa sohvalla. Ja syö. Suklaata pitäisi olla joka päivä. Itse yritän kuntoilla mitä töiltä ehdin ja kasvattaa lastakin ruokarytmeihin ja siihen että ruoka syödään pöydän ääressä eikä sohvalla. Paitsi äiti tousteineen ja ranskiksineen kun ei kuulemma jaksa laittaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on maailmalla niitä jotka pääsee kyllä entisiin mittoihinsa tai lähelle ainakin synnytyksen jälkeen. Suominainen taas, joka on lyhyt ja paksu alun alkaenkin, ei viitsi sieltä sohvalta nousta mitään tekemään paitsi lämmittämään eineksiä mikrossa. Ei missään muussa kulttuurissa ole normaalia lakata välittämästä itsestä ja omasta olemuksesta täysin heti kun tulee äidiksi. Nämä pullerot lykkimässä lastenvaunuja lähikauppaan ja takaisin on kyllä katukuvan äideistä joka toinen. Miksi on niin vaikeaa tehdä vaikka pidempiä lenkkejä sinne vähän kauempana olevaan kauppaan?
Joo huh huh taas...lapsia ei Suomeen synny koska suomalaiset naiset ovat niin lihavia? YLI puolet miehistä on ylipainoisia Suomessa, naisista taas kolmasosa! Eikä siinä lapsiperhearkea pyörittäessä aina kuule pääse minnekään salille trimmaamaan pyllyä.
Kun BMI-taulukossa huomioidaan sukupuoli, lihavia on saman verran molemmissa.
Jos naisia ei kiinnosta miehen lihavuus, sitten ei kiinnosta. Vaatikaa sitä nallekarhuanne laiduttamaan kanssa. Ei minuakaan kiinnosta naisen pituus, mikä nyt olisikin hölmö vaatimus koska pituuteen ei voi mitenkään vaikuttaa.
Mutta minua tasan tarkkaan kiinnostaa se onko nainen normaalipainoinen vai lihava.
Ja voit unohtaa tuon lapsiperhearjella selittelyn. Naiset itse väittävät sen olevan rankkaa kun pitää liikkua sinne tänne ja nostella asioita. Liikunnasta ei siis ole kiinni, vaan siitä että te ette suostu olemaan ilman herkkuja. Herkuttelusta on tullut naisten #1 nautinto ja palkinto. Kun ottaa huomioon ettei pullat, karkit, limut ja korkeakaloriset kastikkeet kuulu ihmisen ruokavalioon ollenkaan, ei ihme että läskiä kertyy.
Samaa mieltä. Lisäksi ihme kitinää tuo ettei "ehditä salille trimmaamaan pyllyä". Liikuntaa voi harrastaa ihan ilmaiseksi ja kotonakin, ei painon pudottamiseen mitään saleja tarvita. Ja ihan totta on että jos niitä herkkuja mätetään joka ilta niin kyllä se vyötäröllä nopeasti näkyy. Opetetaan roiskeläppien ja sipsien syöminen vielä lapsillekin!
Tässä yksi mainio esimerkki ajatusmallista, joka toimii erinomaisena ehkäsykeinona Suomessa. Moni mies edellyttää vaimolta synnytyksen jälkeen treenaamista timmiksi viikossa ilmaiskesi kotona siinä vauvanihoidon, imetyksen ja kaikkien kotiaskareiden, vaunuilla suoritettujen kauppareissujen ja miehen paapomisen lisäksi. Puhumattakaan siitä, että pitäisi kaiken lisäksi olla kiimainen sekisn ylipapitar, ettei mieheltä vain jää seksi vähemmäksi missään vaiheessa, viis naisen repeämistä ja tikeistä ja verenhukasta.
On se melkoista menoa nykyään, mistään lapsivuodeajata tietoakaan. Yhtään ei kummastuta, ettei lisääntyminen houkuttele.
No tässä mielestäni peräänkuulutettiin ihan sellaista normaalia ulkoilua ja liikkumista, mitä ihmisten tulisi harrastaakin. Kävely on tosiaan ihan ilmaista ja pienenkään lapsen kanssa ei ole mikään pakko linnoittautua kotiin. Tätä ihme uhriutumista laihduttamisesta kuulee tosi usein, kun ei haluta myöntää että vika on omassa itsessä. Minusta terveellisten elämäntapojen siirtäminen lapsille on ensiarvoisen tärkeää. Enkä tiedä ketään miestä, joka olisi vaatinut heti synnytyksen jälkeen naistaan olemaan "seksin jumalatar". Sen sijaan miehillä on kaikki oikeus toivoa, että nainen pitäisi itsestään huolta myös äidiksi tultuaan. Kyse ei ole vain ulkonäöstä, vaan myös terveydestä. Samaa voi tietenkin odottaa myös mieheltä.
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Lasten hankkiminen johtaa siihen, että joudun myymään jonkun 3 moottoripyörästäni.
En voi lähteä Norjaan vaeltamaan kahdeksi viikoksi kun siltä tuntuu. En voi istua keskellä yötä boksereissani olohuoneessa ja pelata pleikkaria.
En pysty sitä... En pysty tätä... En voi on toi lapsi...
Olen täysin tietoinen lapsensaamisen vaikutuksesta elämääni. Haluan, että minulla on riittävän vakaa taloudellinen tilanne, jotten joudu tinkimään omista saavutetuista eduista. Totuus on se, että kun lapsi tulee elämään lapsen eteen tehdään kaikkensa. Jos se tarkoittaa +2 tuntia ja nyt 10 tunnin työpäivään, niin sitten se on näin ja homma hoidetaan.
En ole valmis menettämään nykyistä elämääni lapsen takia rakastan elämääni juuri nyt.
Haluan ja aion olla se isä joka leikkii lastensa kanssa. Haluan olla se isä jolla on aikaa ja varaa jäädä vaikkapa kotiin sairastavan lapsen kanssa. Haluan olla se isä joka voi viedä lapsensa lätkäpeliin. Haluan voida ostaa lapselleni Uuden polkupyörän Uudet vaatteet. Haluan opettaa lapselleni kunnianhimoa, rehellisyyttä, ystävällisyyttä ja sitä kuinka kovalla työllä kaikki on saavutettavissa kuten isälläänkin.
Aloitin tyhjästä en saanut vanhemmiltani rahaa vaan sain hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat. Aina ei ollut rahaa. Isäni antoi viimeiset rahansa äidilleni ja lähti ulkomaille töihin. Hän teki hotelliaamiaisella eväsleipää jota söi sitten lounaalla. Muistan kuinka äitini joskus kertoi että nyt on rahasta tiukkaa, ettei jouluna voi odottaa hirmuisia lahjoja. Aina vanhempani loihtivat kuitenkin jotain.
Olen niin ylpeä siltä, että kaikki mitä olen saavuttanut olen saanut omin avuin. Mutta samalla toivoisin ettei lasteni tarvitsisi tarvitsi tehdä asioita pitkän kaavan kautta. Haluan varmistaa heidän tulevaisuutensa minun jälkeeni. Ainoa tapa on se, että teen paljon töitä ja viivyttänyt lasten hankkimista. Jotta saan kerättyä riittävän puskuri-omaisuuden.
Muilla voi olla muita syitä tämä on omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu että 2% isistä saa lähivanhemmuuden. Siis 2% kaikista isistä tulee lähivanhempi vai 2% isistä jotka hakee lähivanhemmuuta saa sen?
2% niistä isistä, jotka hakevat tätä.
Mitä järkeä siis edes yrittää? Isille ei lähivanhemmuutta anneta vaikka olisi kuinka mukana lapsen kasvatuksessa. Ei varmasti ole syynä vain se että miehet ei osallistu lapsen kasvatukseen. Sossutädit eivät halua erottaa lasta äidistä.
Jos katsotaan isän olevan lapselle läheisempi ja parempi vanhempi kuin äiti niin kyllä lähivanhemmuus annetaan. Lapsen etu on noilla sossutädeillä mielessä. Harva isä vaan on ottanut sitä vastuuta lapsesta äitiä enemmän tai edes tasavertaisesti äidin kanssa silloin kun yhdessä ollaan oltu. Miehet ajattelee edelleen, että lapsen pääasiallinen hoitovastuu on äidillä. Itse tunnen yhden yh-isän, joka on kyllä lapselleen aivan loistava. Äidistään taas ei voi sanoa samaa.
Millä tavalla se katsotaan? Jos isä sanoo että minä olen läheisempi niin riittääkö se? Vai pitääkö se todistaa? Ovatko äidit läheisempiä 98% tapauksista? Vaikea uskoa.
Jos lapsi on tarpeeksi vanha puhumaan, hänen mielipiteellään on merkitystä vaikka vasta yli 12-vuotias saa päättää, kumman luona haluaa asua. Lisäksi ystävät ja sukulaiset voivat antaa käsitystä siitä, millainen vanhempi lapselleen on. Kouluun, päiväkotiin tai neuvolaan ollaan yleensä yhteydessä. Jos kaikilta suunnilta tulee viestiä, että jompi kumpi on lapsen asiat pääsääntöisesti hoitanut ja lapsi on selvästi kiintyneempi jompaan kumpaan, päätös on yleensä aika helppo.
Mitä jos vanhemmat ovat hyvin tasavertaisia? Mitä jos molemmat ovat hoitaneet päiväkotiin viemiset, ja koulun jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehenä päättänyt ettei lisää lapsia tehdä ennen kun emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja toipuu fyysisesti tuosta ensimmäisestäkin. Lapsi on 2,5-vuotias ja nainen edelleen +10 kg siitä mitä oli ennen raskautta. Valittaa, miten vaikeaa on päästä kuntoon muttei tee mitään asian eteen vaan somettaa sohvalla. Ja syö. Suklaata pitäisi olla joka päivä. Itse yritän kuntoilla mitä töiltä ehdin ja kasvattaa lastakin ruokarytmeihin ja siihen että ruoka syödään pöydän ääressä eikä sohvalla. Paitsi äiti tousteineen ja ranskiksineen kun ei kuulemma jaksa laittaa ruokaa.
Minulle jäi ensimmäisestä raskaudesta 7 kiloa, joka ei ehtinyt lähteä mihinkään ennen seuraavaa raskautta kahden vuoden kuluttua. Samat 7 kg olivat tähteellä toisenkin synnytyksen jälkeen. Ei ollut missään vaiheessa ongelma siipalleni, mutta hän onkin oikea mies eikä mikään kiloja kyttäävä kyylä.
Nyt kuopus on viisivuotias ja painoni on palautunut pikku hiljaa alkuperäisiin lukemiin (himppa alle 50 kg). Edelleen olemme onnellisesti yhdessä miehen kanssa. Mutta voin taata että emme olisi, jos mies olisi alkanut vahtia kilojani ja nalkuttaa syömisistäni.
Ja vielä lisäys edelliseen viestiini, että jos koko raskausajan on tosiaan syöty epäterveellisesti eikä liikuttu yhtään, niitä kiloja tulee paljon enemmän kuin mitä sinne synnärille jää. Tämän on moni ilmeisesti mies täällä todennutkin. Ei ole mitään syytä alkaa katkeraksi vaan arvostaa omaa kehoaan, sitä työtä minkä se on tehnyt ja ravita sitä niin ruoalla kuin liikunnallakin jotta pysyisi terveenä ja mahdollisimman energisenä ellei muuten, niin lapsiaan varten. Hyvät elämäntavat kannattavat aina!
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu että 2% isistä saa lähivanhemmuuden. Siis 2% kaikista isistä tulee lähivanhempi vai 2% isistä jotka hakee lähivanhemmuuta saa sen?
2% niistä isistä, jotka hakevat tätä.
Mitä järkeä siis edes yrittää? Isille ei lähivanhemmuutta anneta vaikka olisi kuinka mukana lapsen kasvatuksessa. Ei varmasti ole syynä vain se että miehet ei osallistu lapsen kasvatukseen. Sossutädit eivät halua erottaa lasta äidistä.
Jos katsotaan isän olevan lapselle läheisempi ja parempi vanhempi kuin äiti niin kyllä lähivanhemmuus annetaan. Lapsen etu on noilla sossutädeillä mielessä. Harva isä vaan on ottanut sitä vastuuta lapsesta äitiä enemmän tai edes tasavertaisesti äidin kanssa silloin kun yhdessä ollaan oltu. Miehet ajattelee edelleen, että lapsen pääasiallinen hoitovastuu on äidillä. Itse tunnen yhden yh-isän, joka on kyllä lapselleen aivan loistava. Äidistään taas ei voi sanoa samaa.
Millä tavalla se katsotaan? Jos isä sanoo että minä olen läheisempi niin riittääkö se? Vai pitääkö se todistaa? Ovatko äidit läheisempiä 98% tapauksista? Vaikea uskoa.
Jos lapsi on tarpeeksi vanha puhumaan, hänen mielipiteellään on merkitystä vaikka vasta yli 12-vuotias saa päättää, kumman luona haluaa asua. Lisäksi ystävät ja sukulaiset voivat antaa käsitystä siitä, millainen vanhempi lapselleen on. Kouluun, päiväkotiin tai neuvolaan ollaan yleensä yhteydessä. Jos kaikilta suunnilta tulee viestiä, että jompi kumpi on lapsen asiat pääsääntöisesti hoitanut ja lapsi on selvästi kiintyneempi jompaan kumpaan, päätös on yleensä aika helppo.
Mitä jos vanhemmat ovat hyvin tasavertaisia? Mitä jos molemmat ovat hoitaneet päiväkotiin viemiset, ja koulun jne.
No sitten kuunnellaan lasta ikäkauden huomioon ottaen sekä tarkastellaan vanhempien asumista sekä valmiuksia arjen pyörittämiseen. Esim. kuinka paljon uudessa asunnossa on ajateltu lasta, onko koulu/päiväkoti lähellä, millaiset työvuorot on, onko tukiverkostoa, onko talous kunnossa jne. Yleensä myös jos vanhemmat ovat tasavertaisesti lasta hoitaneet, esim. vuoroviikkoasumisesta ei tehdä mitään numeroa tai riitaa vaan molemmat jatkavat vastuun jakamista kuten ennen eroa.
Vaikka äiti olisikin läheisempi, ei se tarkoita sitä että isän annetaan nähdä lapsia vain joka toinen vkl. Joka toinen vkl ei ole tarpeeksi isä-lapsi - suhteelle. Siinä erkaantuu lapsesta. Ollaanko tästä samaa mieltä?
Jos isä käy töissä niin ei hän tietenkään hoida lapsen asioita yhtä paljon. Tämän takia ei pitäisi erkaannuttaa isää ja lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä lisäys edelliseen viestiini, että jos koko raskausajan on tosiaan syöty epäterveellisesti eikä liikuttu yhtään, niitä kiloja tulee paljon enemmän kuin mitä sinne synnärille jää. Tämän on moni ilmeisesti mies täällä todennutkin. Ei ole mitään syytä alkaa katkeraksi vaan arvostaa omaa kehoaan, sitä työtä minkä se on tehnyt ja ravita sitä niin ruoalla kuin liikunnallakin jotta pysyisi terveenä ja mahdollisimman energisenä ellei muuten, niin lapsiaan varten. Hyvät elämäntavat kannattavat aina!
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Itseäni vaivasi ennenaikaisen synnytyksen riski, enkä lääkärin mukaan saanut liikkua raskauden viimeisen kolmanneksen aikana juurikaan. Nyt lapsi (onneksi terve ja täysiaikaisena syntynyt) on 1,5v ja nuo 8 raskauskiloa ovat naamassa, reisissä ja takamuksessa edelleen. Joillain voi tosiaan olla esteitä tuolle liikkumiselle ei kaikki ole halusta kiinni.
T. Yhden lapsen lievästi ylipainoinen äiti
Alue: Aihe vapaa
Minusta naisen raskausvatsa on kaunis, paitsi sitten ihan loppuvaiheessa kun näyttää siltä että räjähtää, mutta silloin synnytys onkin ihan päivien päässä. Luonnollinen asia tuo lisääntyminen, mutta yhtä luonnollista on myös palautua synnytyksestä. Ei eläinmaailmassa ole lihavia emoja. Omat tyttäreni vielä aika nuoria mutta kyllä heillekin sitten ajallaan toivoisin raskaudesta ja synnytyksestä palautumista ja terveellisiä elämäntapoja, jaksaakin paremmin sitten vauvan kanssa. Itse olen tietenkin isänä avainasemassa opettamassa tervettä suhdetta ruokaan.