Menin metsään laulamaan salaa suvivirren

Varmistin moneen kertaan, ettei varmasti tule ketään lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia tai varsinkaan lapsia. Sitten hiljaisella äänellä annoin tulla "Jo joutui armas aika...." nyyhkyttäen välillä... ja kun pääsin kohtaan "...se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala" kyyneleet valuivat jo vuolaasti pitkin kasvojani ja huusin pettymyksestä ja surusta. 

Potkin viereistä mäntyä ja katkoin suutuspäissäni pajuja ja vieritin ison kiven rumasti keskelle puroa. 

Sitten menin kotiin tilaamaan isännälle ja lapsille pizzat ennenkuin tulevat kohta uimahallista kotiin.