Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies33 kirjoitti:
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Siinä mielessä vanhemmuus tuntuu tosiaan muuttuneen, että nykyään tehdään ihan kaikki lapsen/lasten ehdoilla. Siinä saa melkein sen oman elämän unohtaa ainakin 12 vuodeksi, kun lapsi on syntynyt. Ennen tämä koski enemmän naisia, mutta nyt molempia sukupuolia. Eli vaatimustaso miehillekin on noussut, ja ehkä moni mies ei ole valmis tähän. Varsinkin kun uhkana on myös ero ja lasten menetys tai vähintäänkin viikonloppuisäksi joutuminen.
Suomalainen mies ei tunnu olevan kovin perhekeskeinen. Itse äitinä ajattelen, että minun elämäni on perheeni elämä, elämme yhdessä yhteistä elämää. Onneksi siinä on tilaa myös omille pyrinnöille, mutta kokonaisuus on tietysti aina loppupeleissä omia pyrintöjä tärkeämpi, koska vastuu lasten hyvinvoinnista on asia johon täytyy suhtautua vastuullisesti. Ei perhe-elämässä välttämättä ole kyse mistään nollasummapelistä. Se on vain elämää. Onneksi löysin itse ulkomailta miehen, jolle perhe tulee ennen kaikkea muuta.
Minä uskallan väittää että maapallolla on hyvin vähän maita missä miehet ovat perhekeskeisiä. Euroopassa tuskin yhtää. Amerikassa miehet ovat yllättävän perhekeskeisiä ja siellä he elättävät perheen kunnialla ja auttavat naista parhaimman mukaa myös kotona.
Pohjoismaat sekä amerikka on minulle tuttuja paikkoja työni puolesta sekä sukulaisten.
Se on naisilla nyt peiliin katsomisen paikka. Menikö feminismi hieman överiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies33 kirjoitti:
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Siinä mielessä vanhemmuus tuntuu tosiaan muuttuneen, että nykyään tehdään ihan kaikki lapsen/lasten ehdoilla. Siinä saa melkein sen oman elämän unohtaa ainakin 12 vuodeksi, kun lapsi on syntynyt. Ennen tämä koski enemmän naisia, mutta nyt molempia sukupuolia. Eli vaatimustaso miehillekin on noussut, ja ehkä moni mies ei ole valmis tähän. Varsinkin kun uhkana on myös ero ja lasten menetys tai vähintäänkin viikonloppuisäksi joutuminen.
Suomalainen mies ei tunnu olevan kovin perhekeskeinen. Itse äitinä ajattelen, että minun elämäni on perheeni elämä, elämme yhdessä yhteistä elämää. Onneksi siinä on tilaa myös omille pyrinnöille, mutta kokonaisuus on tietysti aina loppupeleissä omia pyrintöjä tärkeämpi, koska vastuu lasten hyvinvoinnista on asia johon täytyy suhtautua vastuullisesti. Ei perhe-elämässä välttämättä ole kyse mistään nollasummapelistä. Se on vain elämää. Onneksi löysin itse ulkomailta miehen, jolle perhe tulee ennen kaikkea muuta.
Minä uskallan väittää että maapallolla on hyvin vähän maita missä miehet ovat perhekeskeisiä. Euroopassa tuskin yhtää. Amerikassa miehet ovat yllättävän perhekeskeisiä ja siellä he elättävät perheen kunnialla ja auttavat naista parhaimman mukaa myös kotona.
Pohjoismaat sekä amerikka on minulle tuttuja paikkoja työni puolesta sekä sukulaisten.
Kyllä esimerkiksi etelä-Euroopasta löytyy maita, joissa kulttuuri on hyvin perhekeskeinen ja se koskee myös miehiä. Suomalainen mieskulttuuri tuntuu myös olevan todella tunneköyhää, jolla on varmasti yhteytensä siihen, miten perheeseen ja sen puolesta asioiden tekemiseen suhtaudutaan. Oma mieheni on aivan järkyttynyt siitä, miten miehet suhtautuvat täällä esim. omiin ikääntyneisiin vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Se on naisilla nyt peiliin katsomisen paikka. Menikö feminismi hieman överiksi?
Ei lainkaan, kuinka niin? Meillehän riittää usein se siittäminen jos lapsen haluamme, koska olemme valmiita hoitamaan sen mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa, ja eroissa lapset jäävät äidille. Ei meillä tässä suuria vaikeuksia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies33 kirjoitti:
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Siinä mielessä vanhemmuus tuntuu tosiaan muuttuneen, että nykyään tehdään ihan kaikki lapsen/lasten ehdoilla. Siinä saa melkein sen oman elämän unohtaa ainakin 12 vuodeksi, kun lapsi on syntynyt. Ennen tämä koski enemmän naisia, mutta nyt molempia sukupuolia. Eli vaatimustaso miehillekin on noussut, ja ehkä moni mies ei ole valmis tähän. Varsinkin kun uhkana on myös ero ja lasten menetys tai vähintäänkin viikonloppuisäksi joutuminen.
Suomalainen mies ei tunnu olevan kovin perhekeskeinen. Itse äitinä ajattelen, että minun elämäni on perheeni elämä, elämme yhdessä yhteistä elämää. Onneksi siinä on tilaa myös omille pyrinnöille, mutta kokonaisuus on tietysti aina loppupeleissä omia pyrintöjä tärkeämpi, koska vastuu lasten hyvinvoinnista on asia johon täytyy suhtautua vastuullisesti. Ei perhe-elämässä välttämättä ole kyse mistään nollasummapelistä. Se on vain elämää. Onneksi löysin itse ulkomailta miehen, jolle perhe tulee ennen kaikkea muuta.
Minä uskallan väittää että maapallolla on hyvin vähän maita missä miehet ovat perhekeskeisiä. Euroopassa tuskin yhtää. Amerikassa miehet ovat yllättävän perhekeskeisiä ja siellä he elättävät perheen kunnialla ja auttavat naista parhaimman mukaa myös kotona.
Pohjoismaat sekä amerikka on minulle tuttuja paikkoja työni puolesta sekä sukulaisten.Kyllä esimerkiksi etelä-Euroopasta löytyy maita, joissa kulttuuri on hyvin perhekeskeinen ja se koskee myös miehiä. Suomalainen mieskulttuuri tuntuu myös olevan todella tunneköyhää, jolla on varmasti yhteytensä siihen, miten perheeseen ja sen puolesta asioiden tekemiseen suhtaudutaan. Oma mieheni on aivan järkyttynyt siitä, miten miehet suhtautuvat täällä esim. omiin ikääntyneisiin vanhempiinsa.
Voi tietenkin olla mutta eipä niissäkään maissa mies jää kotiin lapsen kanssa. Siellä kyllä mies elättää naisen sekä jälkikasvun sekä auttaa naista sitten töiden jälkeen minkä pystyy.
Ei täällä kyllä naisetkaan sen paremmin suhtaudu omiin ikääntyneisiin vanhempiin kuin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies33 kirjoitti:
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Siinä mielessä vanhemmuus tuntuu tosiaan muuttuneen, että nykyään tehdään ihan kaikki lapsen/lasten ehdoilla. Siinä saa melkein sen oman elämän unohtaa ainakin 12 vuodeksi, kun lapsi on syntynyt. Ennen tämä koski enemmän naisia, mutta nyt molempia sukupuolia. Eli vaatimustaso miehillekin on noussut, ja ehkä moni mies ei ole valmis tähän. Varsinkin kun uhkana on myös ero ja lasten menetys tai vähintäänkin viikonloppuisäksi joutuminen.
Suomalainen mies ei tunnu olevan kovin perhekeskeinen. Itse äitinä ajattelen, että minun elämäni on perheeni elämä, elämme yhdessä yhteistä elämää. Onneksi siinä on tilaa myös omille pyrinnöille, mutta kokonaisuus on tietysti aina loppupeleissä omia pyrintöjä tärkeämpi, koska vastuu lasten hyvinvoinnista on asia johon täytyy suhtautua vastuullisesti. Ei perhe-elämässä välttämättä ole kyse mistään nollasummapelistä. Se on vain elämää. Onneksi löysin itse ulkomailta miehen, jolle perhe tulee ennen kaikkea muuta.
Minä uskallan väittää että maapallolla on hyvin vähän maita missä miehet ovat perhekeskeisiä. Euroopassa tuskin yhtää. Amerikassa miehet ovat yllättävän perhekeskeisiä ja siellä he elättävät perheen kunnialla ja auttavat naista parhaimman mukaa myös kotona.
Pohjoismaat sekä amerikka on minulle tuttuja paikkoja työni puolesta sekä sukulaisten.Kyllä esimerkiksi etelä-Euroopasta löytyy maita, joissa kulttuuri on hyvin perhekeskeinen ja se koskee myös miehiä. Suomalainen mieskulttuuri tuntuu myös olevan todella tunneköyhää, jolla on varmasti yhteytensä siihen, miten perheeseen ja sen puolesta asioiden tekemiseen suhtaudutaan. Oma mieheni on aivan järkyttynyt siitä, miten miehet suhtautuvat täällä esim. omiin ikääntyneisiin vanhempiinsa.
Voi tietenkin olla mutta eipä niissäkään maissa mies jää kotiin lapsen kanssa. Siellä kyllä mies elättää naisen sekä jälkikasvun sekä auttaa naista sitten töiden jälkeen minkä pystyy.
Ei täällä kyllä naisetkaan sen paremmin suhtaudu omiin ikääntyneisiin vanhempiin kuin miehet.
Minun tuttavapiirissäni naiset huolehtivat vanhemmistaan paljon enemmän kuin miehet. Ja omaishoitajistakin suuri valtaosa (n. 3/4) on naisia.
Naisten tehtävä on synnyttää ja hoitaa lapset. Jos naiset yrittävät laistaa tästä ikiaikaisesta velvollisuudesta niin se on naisten syy jos syntyvyys laskee.
Vierailija kirjoitti:
Ei naisiin voi luottaa. Mies jätetään yksin elatusmaksujen kanssa.
Naisten suurin pelko on, että he jäävät lapsen kanssa kahdestaan, ja yh elämä on todella raskasta.
Miesten suurin pelko on, että jos lähtevät läppäsemään, kun ei perhe-elämä maistu, joutuvat maksamaan 150e/kk.
Kovin on erilaiset pelot miehillä ja naisilla.
Kun miehiinkään ei voi luottaa, nainen häviää tässä kisassa kirkaasti meihelle, joka menettää vain hieman rahaa ja senkin oman lapsensa ruokkimiseen. Mutta ei kai se lapsi sitten enää vaatteita ja ruokaa tarvii, kun se on yksin äitinsä huollettetavana? Eihän?
Minulle on ollut lapsesta saakka selvää, etten aio pilata omaa elämääni lapsia hankkimalla.
Sittemmin on herätty ilmastokriisiin, joka johtuu länsimaisen elämäntyylin leviämisestä myös kehittyviin maihin.
Miehet, jos ette halua kerta niitä lapsia voisitteko ottaa vastuuta sitten siitä ehkäisystä
Jos mies sanoo,ettei halua lasta, eikä hoitaa niitä, on vastaus ihan ok. Jokaisella on oikeus olla haluamatta lasta, MUTTA, jos mies sanoo, että on valmis siittämään lapsen, jos ei tarvitse siitä mitenkään huolehtia eikä maksaa, osoittaa tämä ihmisessä täydellistä välinpitämöttömyyttä muita ihmisiä kohtaan.
Eikö nämä miehet ollenkaan tajua, että on kyse toisesta ihmisestä? Ihan oikeasta sellaisesta. Se miehen siitos tuo maailmaan ihan uuden ihmisen, joka elää kokonaisen elämän. Minkälainen ihminen on valmis saattamaan maailmaan ihmisen, mutta ei sen jälkeen piittaa tästä mitenkään?
Käveleekö tälläinen mies kadulla ohi, jos joku liukastuu, kaatuu ja kaatuessa pää halkeaa? Eipä miestä kiinnosta, miten tuolle toiselle ihmiselle käy. Tai näkee miehen ra---s--k--a---a-m---a lasta? No mitäpäse minua liikuttaa, ohi vaan. Mitäpä ne muut ihmiset kiinnostaa, oma napa vaan.
Osaatteko te välittää edes omista läheisistänne, vai onko nekin ihan jonnejoutavia. Ihan sama miten niille käy.
Vierailija kirjoitti:
Miehet, jos ette halua kerta niitä lapsia voisitteko ottaa vastuuta sitten siitä ehkäisystä
Jälkiehkäsy on myös keksitty. Mutta joo yleensä myös naiset haluavat ilman kumia ja e-pillerit on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naisiin voi luottaa. Mies jätetään yksin elatusmaksujen kanssa.
Naisten suurin pelko on, että he jäävät lapsen kanssa kahdestaan, ja yh elämä on todella raskasta.
Miesten suurin pelko on, että jos lähtevät läppäsemään, kun ei perhe-elämä maistu, joutuvat maksamaan 150e/kk.
Kovin on erilaiset pelot miehillä ja naisilla.
Kun miehiinkään ei voi luottaa, nainen häviää tässä kisassa kirkaasti meihelle, joka menettää vain hieman rahaa ja senkin oman lapsensa ruokkimiseen. Mutta ei kai se lapsi sitten enää vaatteita ja ruokaa tarvii, kun se on yksin äitinsä huollettetavana? Eihän?
Miesnäkökulmaa kaivattiin ja kun sellainen annetaan ei osata lukea. En puhunut tilanteesta jossa mies lähtee tai pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset haluaa lapsia?
Miksi miespuoleinen eksäni halusi lapsia?
Niin mutta miksi naiset haluaa lapsia jos ne ei niitä halua hoitaa?
Miehillä asiat vähän eritavalla ja ne harvoin haluaa lapsia sekä usein ne niitä tekevätkin naisten toiveesta.Lapsissa riittää oikein hyvin hoitamista kahdelle täysipäiselle vanhemmalle. Jos siihen ei halua osallistua, niin se on syytä kertoa puolisolle avoimesti ennen lapsentekoon ryhtymistä tai kieltäytyä isyydestä kokonaan. Ei oman lapsen hoitoa ja hoivaa voi sysätä muiden ihmisten harteille, olet siitä lapsesta vastuussa vanhempana ihan itse.
Hoh, johan vitsin räkäsit. Tunnen kaksi tapausta missä nainen on väittänyt käyttävänsä pillereitä. Ovat vain tahtoneet lapsen miljonäärin kanssa. No lapsi tuli molemmille ja kunnollisina miehinä molemmat veivät naiset vihille. Toinen nainen asuu miehen omistamassa asunnossa espanjassa 24/7/360, vetää mojitoja ravintoloissa ystvättärien kera ku muksu on 24/7 hoidossa, ukko tekee pitkää päivää yrityksen johtajana suomessa ja näkee "vaimoaan" max 4krt vuodessa. Toinen nainen teki prikulleen samat. Mutta tykkää asua Dominikaanisessa tasavallassa eikä Espanjan aurinko rannoilla. vaa Ylimielisempiä naisia en ole koskaan tavannut. Raha nousee hattuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, jos ette halua kerta niitä lapsia voisitteko ottaa vastuuta sitten siitä ehkäisystä
Jälkiehkäsy on myös keksitty. Mutta joo yleensä myös naiset haluavat ilman kumia ja e-pillerit on keksitty.
Jälkiehkäisy toimii vain tietyssä vaiheessa kiertoa, joten sen varaan ei kannata tuudittautua. Ja se ehkäisee, joka ei lasta halua.
p..kele kirjoitti:
Lihavat feministi-yh-mammat käyttävät kaikki lapsilisät siideriin ja perunalastuihin ja kaikki aika kuluu tinderissä. Vielä sitten ihmettelevät miksi miehiä ei kiinnosta rahoittaa tuota sikailua.
Onko eronneelle miehelle yhtä suuri synti juoda kaljaa, syödä makkaraa ja olla tinderissä? Varmastikin, koska haluamme olla johdonmukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naisiin voi luottaa. Mies jätetään yksin elatusmaksujen kanssa.
Naisten suurin pelko on, että he jäävät lapsen kanssa kahdestaan, ja yh elämä on todella raskasta.
Miesten suurin pelko on, että jos lähtevät läppäsemään, kun ei perhe-elämä maistu, joutuvat maksamaan 150e/kk.
Kovin on erilaiset pelot miehillä ja naisilla.
Kun miehiinkään ei voi luottaa, nainen häviää tässä kisassa kirkaasti meihelle, joka menettää vain hieman rahaa ja senkin oman lapsensa ruokkimiseen. Mutta ei kai se lapsi sitten enää vaatteita ja ruokaa tarvii, kun se on yksin äitinsä huollettetavana? Eihän?
No eikös se ole sitten ihan hyvä, jos löytyy miehiä, jotka eivät moiseen sirkukseen ollenkaan?
Kumpi se olikaan pahempi?
Mies joka lähtee, kun lapsia on tehty.
Vai mies, joka ei suostu tekemään niitä lapsia.
Yrittäkää edes päättää mitä mieltä itse olette. Naiset haluavat aina keskustelua, mutta homma kaatuu aina naisten täydelliseen kykenemättömyyteen edes ymmärtää keskustelun sisältöä. Ei ihme että parisuhteissa menee niin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset haluaa lapsia?
Miksi miespuoleinen eksäni halusi lapsia?
Niin mutta miksi naiset haluaa lapsia jos ne ei niitä halua hoitaa?
Miehillä asiat vähän eritavalla ja ne harvoin haluaa lapsia sekä usein ne niitä tekevätkin naisten toiveesta.Lapsi on elävä, tunteva ihminen, joka oikeasti elää sen elämän, jonka saa. Ei niitä saa tehdä kenenkään TOIVEESTA vaan OMASTA HALUSTA.
Yhdenkään lapsen ei soisi syntyvän vain sen takia, että mies tekee lapsen naiselle mieliksi, vaikka ei tätä halua.
Miehen täytyy ottaa vastuu tekemisistään varsinkin näin vakavasta asiasta, eikä tehdä niitä toisen mielihalusta. Lasta on ihan itse haluttava .
Ja sitten sanotaan, kun lasta pitäisi hoitaa, etten minä sitä alunperinkään halunnut vaan sinä halusit.
No miksi se mies sen sitten teki? Ei vain toisen halusta tehdä lasta,
Miksi yksi naispuoleinen ystäväni kerran kysyi minulta kun puhuimme 3 kympin kriisistä, "Voin tehdä sulle lapsen jos haluat?". Hän oli tuolloin YH, yli vuosikymmenen pituinen ystävyys takana. Kertoi tosin muutamaa vuotta myöhemmin rakastavansa minua. Taisi yrittää vain saada minut koukkuun lapsen kautta. Tähän mennessä onnistunut pitämään pilini kurissa ja välttynyt lapsilta. Tosin se onnistuu ihan itsestään koska naiset joita elämässä kohdannut ovat todella yleisesti olleet äärimmäisen ilkeitä. Ei ilkeiden ihmisten kanssa halua olla missään tekemisissä, ja niitä on kokemusten myötä selvästi suuri enemmistö naisista, hirviö narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naisiin voi luottaa. Mies jätetään yksin elatusmaksujen kanssa.
Naisten suurin pelko on, että he jäävät lapsen kanssa kahdestaan, ja yh elämä on todella raskasta.
Miesten suurin pelko on, että jos lähtevät läppäsemään, kun ei perhe-elämä maistu, joutuvat maksamaan 150e/kk.
Kovin on erilaiset pelot miehillä ja naisilla.
Kun miehiinkään ei voi luottaa, nainen häviää tässä kisassa kirkaasti meihelle, joka menettää vain hieman rahaa ja senkin oman lapsensa ruokkimiseen. Mutta ei kai se lapsi sitten enää vaatteita ja ruokaa tarvii, kun se on yksin äitinsä huollettetavana? Eihän?
No eikös se ole sitten ihan hyvä, jos löytyy miehiä, jotka eivät moiseen sirkukseen ollenkaan?
Kumpi se olikaan pahempi?
Mies joka lähtee, kun lapsia on tehty.
Vai mies, joka ei suostu tekemään niitä lapsia.
Yrittäkää edes päättää mitä mieltä itse olette. Naiset haluavat aina keskustelua, mutta homma kaatuu aina naisten täydelliseen kykenemättömyyteen edes ymmärtää keskustelun sisältöä. Ei ihme että parisuhteissa menee niin huonosti.
Tietenkin on pahempi jos isä lähtee kun lapsi on tehty, olettaen että hän on ollut kelvollinen isä lapselleen. Ja tässä ketjussa on tuhanteen kertaan sanottu, että on ainoastaan hyvä, että jos ei halua lapsia niin niitä ei tee. Jos tekee, niin niistä on pidettävä huolta. Asia on sillä lailla tosi yksinkertainen.
MIKSI tätäkin asiaa kysytään vain miehiltä?!! Ei naisilta olla koskaan kysytty syntyvyydestä mitään, yritetään vain painostaa synnytyskoneeksi.