Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Minä veikkaan että tätä samaa keskustelua käydään kaikissa ns sivistyneissä maissa nykyään. Jossain ei kehittyneissä maissa tätä keskustelua ei käydä.
Siis vastuunotoista,kotitöistä yms.
Pohjoismaissa varmaan eniten keskustellaa näistä samoista asoista ja samaan tyyliin mitä tässä ketjussa.
En usko että maailmassa on yhtään maata olemassa missä naiset ja miehet ovat yhtä paljon vastuussa kodista ja mahdollisista lapsista.
Jossain heimoissa keskellä viidakkoa varmaan miehet ottavat eniten vastuuta naisesta/naisista sekä jälkeläisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia koska ei kiinnosta leikkiä mitää kodinhengetärtä.
M23Miehet on niin kätevästi syrjäytetty lasten kasvatustyöstä, että tuo on varmaan monelle miehelle syy jättää lapset hankkimatta jos on tuollaista sivusta seurannut. Lisäksi jos on isäksi jo tullut, niin monet miehet passivoituvat ajan myötä, koska heidät syrjäytetään heti alusta saakka kaikesta päätöksenteosta lapsia koskien. Ja tuo passivoituminen johtaakin sitten ennen pitkää eroon. Nykykasvatuksessa isän pitäisi olla niin kuin vara-äiti, eikä mitään miehisyyttä saisi enää näyttää. Mies vain tottelee kiltisti ja varoo sanomasta mitään toksista, joka automaattisesti vahingoittaa lasta ikuisesti. Mitään ei saa kieltää, kuria ei saa pitää, koskaan ei saa sanoa mitään negatiivista, koska lapsi on perheen johtaja. Se on nykyajan kasvatusta.
Siis miehiä ei "kiinnosta leikkiä kodinhengetärtä" mutta sitten kuitenkin nainen on se, joka syrjäyttää heidät kasvatustyöstä? Kuulkaas herrat - jonkun se koti ja lapset on hoidettava, ja jos teitä ei kiinnosta niin on turha uhriutua siitä, että joku muu sen tekee.
Älä yleistä.
Minä miehenä perustaisin vaikka suurperheen jos nainen olisi se kodinhengetär sen aikaa kun lapset menee päiväkotiin.Minä naisena voisi perustaa suurperheen jos mies olisi kodinhengetär sen jälkeen kun lapset on mennyt päiväkotiin. Eli hän hoitaisi hakemiset, viemiset, retket, oikeat vaatteet, vanhempain illat, vasut yms. Ja tietysti kävisi kaupassa, siivoaisi ja laittaisi ruoan oman työpäivänsä jälkeen. Mitä seurannut niin se kaaos alkaa vasta kun ne menee tarhaan.
Toki joku muu saisi myös synnyttää kuin minä. Ai hitto, ei kai ole mahdollista että alkaisin perhettä perustaa.Niin ei niitä lapsia sinunkaan pidä tehdä. Sinä olet siis vela nainen ja se on ihan hyväksyttävää.
Meillä miehillä on usein myös toi sama syy miksi emme lapsia halua.
Olen mies ja en halua lapsia koska en vain halua perhe-elämää enkä myöskään olla se kodinhengetär.
Lapsia tekisin myös paljon jos en joutuisi olemaan se kodinhengetär.
Jos olisin erittäin hyvätuloinen niin voisin lapsia tehdä koska silloin minulla olisi varaa palkata lapsille hoitaja.
M30En ymmärrä tuota logiikkaa. Et halua perhe-elämää tai viettää aikaa lasten kanssa, mutta jos olisit rikas niin tekisit paljon lapsia joille palkkaisit hoitajan. Miksi ihmeessä? Miksi käyttäisit rahaasi johonkin, jota et lähtökohtaisestikaan halua? MItä saisit itsellesi siitä? Millaisen elämän saisivat tekemäsi lapset vaihtuvien hoitajien ja ulkopuoliseksi jäävän isän kanssa? En vain ymmärrä.
Haluan lapsia mutta en halua olla mikää kodinhengetär, jos minulla olisi paljon rahaa ni sitten voisin palkata sen kodinhengettären.
Nyt en ole tarpeeksi rikas joten lapsia en tee koska vaarana on siinä se että joutuisin olemaan se kodinhengetär.
Ei sitä jää ulkopuoliseksi jos ei suostu olemaan se kodinhengetär.
M30Kuka nyt sinun asunnon siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit ja laittaa ruuat?
Voisitko ystävällisesti vastata, kun kukaan mies ei ole vastannut vaikka samaa olen kysynyt. Kiitos jo etukäteen.
Ehkä osalle miehistä on ok tehdä tuota kaikkea itselleen, mutta ei muille ihmisille? Ei saa ikään kuin hyödyttää omalla huolenpidollaan muita, koska se on lähtökohtaisesti naisen tehtävä, mies hoitaa vain omat hommansa. Onhan näitä tarinoita miehistä, jotka ovat oman elämänsä suhteen ihan vastuullisia, mutta se vastuuntunto ei enää ulotukaan sitten lapsiin ja puolisoon kun ne on siihen rinnalle haluttu.
Joo, niin sen täytyy olla. Mies näkee vaimonsa itsensä äitinä ja lapset omina pikkusisaruksinaan, jotka on ärsyttäviä ja joita äiti pakottaa hoitamaan. Neuvokas teini kyllä keksii, miten siitä hommasta voi luikerrella eroon.
😂
Mutta tuossa aiemminhan joku juuri sanoi tämän ihan itse. ”En minä ala kenenkään muiden puolesta niitä kotitöitä tekemään”. Kun en tykkää. Nih.
Auttaisikohan asiaa, jos vaimo rupeaisi maksamaan isompaa viikkorahaa tai nostaisi viikonlopun kotiintuloaikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia koska ei kiinnosta leikkiä mitää kodinhengetärtä.
M23Miehet on niin kätevästi syrjäytetty lasten kasvatustyöstä, että tuo on varmaan monelle miehelle syy jättää lapset hankkimatta jos on tuollaista sivusta seurannut. Lisäksi jos on isäksi jo tullut, niin monet miehet passivoituvat ajan myötä, koska heidät syrjäytetään heti alusta saakka kaikesta päätöksenteosta lapsia koskien. Ja tuo passivoituminen johtaakin sitten ennen pitkää eroon. Nykykasvatuksessa isän pitäisi olla niin kuin vara-äiti, eikä mitään miehisyyttä saisi enää näyttää. Mies vain tottelee kiltisti ja varoo sanomasta mitään toksista, joka automaattisesti vahingoittaa lasta ikuisesti. Mitään ei saa kieltää, kuria ei saa pitää, koskaan ei saa sanoa mitään negatiivista, koska lapsi on perheen johtaja. Se on nykyajan kasvatusta.
Siis miehiä ei "kiinnosta leikkiä kodinhengetärtä" mutta sitten kuitenkin nainen on se, joka syrjäyttää heidät kasvatustyöstä? Kuulkaas herrat - jonkun se koti ja lapset on hoidettava, ja jos teitä ei kiinnosta niin on turha uhriutua siitä, että joku muu sen tekee.
Älä yleistä.
Minä miehenä perustaisin vaikka suurperheen jos nainen olisi se kodinhengetär sen aikaa kun lapset menee päiväkotiin.Minä naisena voisi perustaa suurperheen jos mies olisi kodinhengetär sen jälkeen kun lapset on mennyt päiväkotiin. Eli hän hoitaisi hakemiset, viemiset, retket, oikeat vaatteet, vanhempain illat, vasut yms. Ja tietysti kävisi kaupassa, siivoaisi ja laittaisi ruoan oman työpäivänsä jälkeen. Mitä seurannut niin se kaaos alkaa vasta kun ne menee tarhaan.
Toki joku muu saisi myös synnyttää kuin minä. Ai hitto, ei kai ole mahdollista että alkaisin perhettä perustaa.Niin ei niitä lapsia sinunkaan pidä tehdä. Sinä olet siis vela nainen ja se on ihan hyväksyttävää.
Meillä miehillä on usein myös toi sama syy miksi emme lapsia halua.
Olen mies ja en halua lapsia koska en vain halua perhe-elämää enkä myöskään olla se kodinhengetär.
Lapsia tekisin myös paljon jos en joutuisi olemaan se kodinhengetär.
Jos olisin erittäin hyvätuloinen niin voisin lapsia tehdä koska silloin minulla olisi varaa palkata lapsille hoitaja.
M30En ymmärrä tuota logiikkaa. Et halua perhe-elämää tai viettää aikaa lasten kanssa, mutta jos olisit rikas niin tekisit paljon lapsia joille palkkaisit hoitajan. Miksi ihmeessä? Miksi käyttäisit rahaasi johonkin, jota et lähtökohtaisestikaan halua? MItä saisit itsellesi siitä? Millaisen elämän saisivat tekemäsi lapset vaihtuvien hoitajien ja ulkopuoliseksi jäävän isän kanssa? En vain ymmärrä.
Haluan lapsia mutta en halua olla mikää kodinhengetär, jos minulla olisi paljon rahaa ni sitten voisin palkata sen kodinhengettären.
Nyt en ole tarpeeksi rikas joten lapsia en tee koska vaarana on siinä se että joutuisin olemaan se kodinhengetär.
Ei sitä jää ulkopuoliseksi jos ei suostu olemaan se kodinhengetär.
M30Kuka nyt sinun asunnon siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit ja laittaa ruuat?
Voisitko ystävällisesti vastata, kun kukaan mies ei ole vastannut vaikka samaa olen kysynyt. Kiitos jo etukäteen.
Ehkä osalle miehistä on ok tehdä tuota kaikkea itselleen, mutta ei muille ihmisille? Ei saa ikään kuin hyödyttää omalla huolenpidollaan muita, koska se on lähtökohtaisesti naisen tehtävä, mies hoitaa vain omat hommansa. Onhan näitä tarinoita miehistä, jotka ovat oman elämänsä suhteen ihan vastuullisia, mutta se vastuuntunto ei enää ulotukaan sitten lapsiin ja puolisoon kun ne on siihen rinnalle haluttu.
Joo, niin sen täytyy olla. Mies näkee vaimonsa itsensä äitinä ja lapset omina pikkusisaruksinaan, jotka on ärsyttäviä ja joita äiti pakottaa hoitamaan. Neuvokas teini kyllä keksii, miten siitä hommasta voi luikerrella eroon.
😂
Mutta tuossa aiemminhan joku juuri sanoi tämän ihan itse. ”En minä ala kenenkään muiden puolesta niitä kotitöitä tekemään”. Kun en tykkää. Nih.Auttaisikohan asiaa, jos vaimo rupeaisi maksamaan isompaa viikkorahaa tai nostaisi viikonlopun kotiintuloaikaa?
Ehkä tuohon henkisesti teinipoikajoukkoon tepsii parhaiten se perinteinen keino eli seksillä kiristäminen tai lahjonta. Sehän se miehen mielestä on naisen ainoa valuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuohon henkisesti teinipoikajoukkoon tepsii parhaiten se perinteinen keino eli seksillä kiristäminen tai lahjonta. Sehän se miehen mielestä on naisen ainoa valuutta.
Höpö höpö, faktahan on se että naiset ovat ihania, vahvoja ja niiden bodyt on ihania kiloista huolimatta! Miesten tehtävä on olla vain noiden ihanuuksien palvelijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuohon henkisesti teinipoikajoukkoon tepsii parhaiten se perinteinen keino eli seksillä kiristäminen tai lahjonta. Sehän se miehen mielestä on naisen ainoa valuutta.
Höpö höpö, faktahan on se että naiset ovat ihania, vahvoja ja niiden bodyt on ihania kiloista huolimatta! Miesten tehtävä on olla vain noiden ihanuuksien palvelijana.
On aina ilahduttavaa, kun ihminen löytää oman elämäntehtävänsä :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia koska ei kiinnosta leikkiä mitää kodinhengetärtä.
M23Miehet on niin kätevästi syrjäytetty lasten kasvatustyöstä, että tuo on varmaan monelle miehelle syy jättää lapset hankkimatta jos on tuollaista sivusta seurannut. Lisäksi jos on isäksi jo tullut, niin monet miehet passivoituvat ajan myötä, koska heidät syrjäytetään heti alusta saakka kaikesta päätöksenteosta lapsia koskien. Ja tuo passivoituminen johtaakin sitten ennen pitkää eroon. Nykykasvatuksessa isän pitäisi olla niin kuin vara-äiti, eikä mitään miehisyyttä saisi enää näyttää. Mies vain tottelee kiltisti ja varoo sanomasta mitään toksista, joka automaattisesti vahingoittaa lasta ikuisesti. Mitään ei saa kieltää, kuria ei saa pitää, koskaan ei saa sanoa mitään negatiivista, koska lapsi on perheen johtaja. Se on nykyajan kasvatusta.
Siis miehiä ei "kiinnosta leikkiä kodinhengetärtä" mutta sitten kuitenkin nainen on se, joka syrjäyttää heidät kasvatustyöstä? Kuulkaas herrat - jonkun se koti ja lapset on hoidettava, ja jos teitä ei kiinnosta niin on turha uhriutua siitä, että joku muu sen tekee.
Älä yleistä.
Minä miehenä perustaisin vaikka suurperheen jos nainen olisi se kodinhengetär sen aikaa kun lapset menee päiväkotiin.Minä naisena voisi perustaa suurperheen jos mies olisi kodinhengetär sen jälkeen kun lapset on mennyt päiväkotiin. Eli hän hoitaisi hakemiset, viemiset, retket, oikeat vaatteet, vanhempain illat, vasut yms. Ja tietysti kävisi kaupassa, siivoaisi ja laittaisi ruoan oman työpäivänsä jälkeen. Mitä seurannut niin se kaaos alkaa vasta kun ne menee tarhaan.
Toki joku muu saisi myös synnyttää kuin minä. Ai hitto, ei kai ole mahdollista että alkaisin perhettä perustaa.Niin ei niitä lapsia sinunkaan pidä tehdä. Sinä olet siis vela nainen ja se on ihan hyväksyttävää.
Meillä miehillä on usein myös toi sama syy miksi emme lapsia halua.
Olen mies ja en halua lapsia koska en vain halua perhe-elämää enkä myöskään olla se kodinhengetär.
Lapsia tekisin myös paljon jos en joutuisi olemaan se kodinhengetär.
Jos olisin erittäin hyvätuloinen niin voisin lapsia tehdä koska silloin minulla olisi varaa palkata lapsille hoitaja.
M30En ymmärrä tuota logiikkaa. Et halua perhe-elämää tai viettää aikaa lasten kanssa, mutta jos olisit rikas niin tekisit paljon lapsia joille palkkaisit hoitajan. Miksi ihmeessä? Miksi käyttäisit rahaasi johonkin, jota et lähtökohtaisestikaan halua? MItä saisit itsellesi siitä? Millaisen elämän saisivat tekemäsi lapset vaihtuvien hoitajien ja ulkopuoliseksi jäävän isän kanssa? En vain ymmärrä.
Haluan lapsia mutta en halua olla mikää kodinhengetär, jos minulla olisi paljon rahaa ni sitten voisin palkata sen kodinhengettären.
Nyt en ole tarpeeksi rikas joten lapsia en tee koska vaarana on siinä se että joutuisin olemaan se kodinhengetär.
Ei sitä jää ulkopuoliseksi jos ei suostu olemaan se kodinhengetär.
M30Kuka nyt sinun asunnon siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit ja laittaa ruuat?
Voisitko ystävällisesti vastata, kun kukaan mies ei ole vastannut vaikka samaa olen kysynyt. Kiitos jo etukäteen.
Minä itse mutta en ole kovinkaan ahkera kotitöiden tekijä enkä minä ala kenenkään muiden puolesta niitä kotitöitä tekemään.
M30
Ööö ja sinä siis mietit, että tuo neliö lattiasta kuuluu puolisolle ja tuo neliö lapselle ja imuroit ja peset vain ne omat neliöt? Mitä järkeä? Eikö samalla voi pestä ne puolison ja lapsenkin neliöt, kun kuitenkin olisit poikamiehenäkin siivonnut koko lattian?
Sinä kyllä peset lattian, mutta jos sillä on kävellyt joku muukin, et enää pese, vaikka se joku olisi sinulle rakkainta maailmassa? Vaikka yksin ollessasi se kokonaisen lattian pesu ei ole tuottanut vaikeuksia?
Joo, kyllä sinä olet ihan selvästi luotu elämään yksin.
Ja oletko ajatellut, että jos sen naisen saisitkin, niin miten sitten työnjako menisi? Nainen siivoasi ne sinunkin nelöt, vaikka se ei siivoamisesta tykkäisikään?
Vai aattelitko, että toinen pesee toisen puolen ja toinen toisen? Voihan se olla, ettei sitä naistakaan kiinnosta siivota muuta kuin omat sotkunsa.
Jos ihminen noin ajatelee, niin silloin on parasta pysyä yksin. Parisuhteessa kun on kaksi ja siinä ei voi koko ajan ajatella vain omaa parastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sinussa ei ollut miestä osoittaa omaa tahtoa näissä asioissa.
Ai niin, sekin on miehen vika. Ja sitten jos mies osoittaa omaa tahtoa, niin tulee näitä "mies laiminlyö lapsia" -avauksia, joissa mammat huutaa kuorossa että mies pitää laittaa ruotuun, se on täysi sika kun kehtasi sanoa Aada-Jaminalle että ei.
Et selvästikään tiedä perheiden dynamiikasta mitään. Mies joka ottaa heti synnytyslaitokselta lähtien aktiivisen ja omannäköisen roolin lapsen elämässä eikä todellakaan koe mitään teilausta miltään suunnalta. Mutta kun niin moni mies on kuin kusi sukassa sen vauvan kanssa ja tyrkkää sen heti naiselle kun se vähänin äännähtää. Ei se suhde lapseen silloin pääse kehittymään ja kohta huomataan miten se äiti dominoi koko perhe-elämää. Ja silloin juuri tulee näitä ylilyöntejä jossa mies äkkiä ärähtää täysin suhteettomasti ja väärään aikaan lapselle jotain kun ei ollenkaan tajua mistä on oikeasti kyse.
Niin ja olen siis mies ja tiedän tasan tarkkaan että sen oman roolin perheessä saa kun vain sen ottaa.
Tämä kuvaus on kuin suoraan meidän esikoisen syntymästä.
Mies tuli synnärille katsomaan lasta ja minua. Kun sitten oltiin vauvan kanssa kolmistaan, mies ei uskaltanut ottaa vauvaa syliin ja kun vauva vähän äännähti, mies kauhiussaa käski minun viemään vauva äkkiä hoitajille!
Olin ihan äimänkäkenä. Tämä samainen mies oli toivonut lasta 10 vuotta ja nyt vihdoin sen saatuaan, ei uskaltanut siihen edes koskea. Eniten ehkä loukkasi se, että näin, ettei mies uskonut edes minun osaavan vauvaa hoitaa vaan huuteli hoitajia apuun, kun vauva vähän äännähti.
Olin kuitenkin lasta jo paripäivää osastolla hoitanut ja saanut sen hengissä pysymään.
Ja sama jatkui kotona, mies piti lasta sylissään vain pakosta, mutta heti kun minun kädet vapautui töistä, mies työnsi lapsen minun syliin.
No kyllähän lapsista ihan kunnon kansalaisia tuli, nuoria aikuisia jo ovat ja heillä omat elämät. Mies ei kuitenkaan tänäpäivänäkään tajua, mitä paitsi jäi, kun ei enemmän osallistunut lastensa elämään. Esim kevät/joulujuhliin ei koskaan osallistunut, vanhempainilloista ym puhumattakaan.
Eli oikeasti mies ei halunnutkaan lasta. Puheet ja ajatukset saattaa olla eri asia ja näitä tapauksia on paljon suomessa.
Kyllä mies varmasti sen lapsen oikeasti halusi ja lapset ovat hänelle tärkeintä elämässä, mutta ehkä hän kuvitteli, että minä sitten yksin hoidan sen ja hän vain ihastelee ja ylpenä esittelee sitä kavereilleen.
Hänen kotonaan(maatalon poika kun oli) oli aikoinaan ollut itsestään selvää, että vain äiti hoiti lapsia.
Kun tämä meidän esikoinen oppi kävelemään, hän muitta mutkitta käveli papan luo ja kipusi syliin. Mummo siihen sanoi, ettei miehen sylissä varmaan ollut siihen mennessä ollut yksikään lapsi. Ei oma , eikä kukaan lapsenlapsistakaan.
Miehen kotitila oli suuri ja miehillä riitti pelto-ja metsä/konetöitä. Äiti hoiteli sitten lapset, kotityöt ja karjan lasten avustuksella, kun nämä olivat isompia. Ja talossa asui myös edellistä sukupolvea, jotka katsoivat lasten perään, kun miehen äiti oli navettatöissä. Vanhanajan meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä veikkaan että tätä samaa keskustelua käydään kaikissa ns sivistyneissä maissa nykyään. Jossain ei kehittyneissä maissa tätä keskustelua ei käydä.
Siis vastuunotoista,kotitöistä yms.
Pohjoismaissa varmaan eniten keskustellaa näistä samoista asoista ja samaan tyyliin mitä tässä ketjussa.
En usko että maailmassa on yhtään maata olemassa missä naiset ja miehet ovat yhtä paljon vastuussa kodista ja mahdollisista lapsista.
Jossain heimoissa keskellä viidakkoa varmaan miehet ottavat eniten vastuuta naisesta/naisista sekä jälkeläisestä.
Tämä.
Ruotsissa on avioeroja maailman eniten väkilukuun nähden sekä Ruotsissa on maailman eniten yksinasuvia väkilukuun nähden joten siellä varmaan vielä enemmän mesotaan näistä asioista mitä tällä palstalla.
Käytännössä on täysin mahdottomuus saada kaksi ihmistä tekemään kotitöitä tai hoitmaan lasta yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä veikkaan että tätä samaa keskustelua käydään kaikissa ns sivistyneissä maissa nykyään. Jossain ei kehittyneissä maissa tätä keskustelua ei käydä.
Siis vastuunotoista,kotitöistä yms.
Pohjoismaissa varmaan eniten keskustellaa näistä samoista asoista ja samaan tyyliin mitä tässä ketjussa.
En usko että maailmassa on yhtään maata olemassa missä naiset ja miehet ovat yhtä paljon vastuussa kodista ja mahdollisista lapsista.
Jossain heimoissa keskellä viidakkoa varmaan miehet ottavat eniten vastuuta naisesta/naisista sekä jälkeläisestä.Tämä.
Ruotsissa on avioeroja maailman eniten väkilukuun nähden sekä Ruotsissa on maailman eniten yksinasuvia väkilukuun nähden joten siellä varmaan vielä enemmän mesotaan näistä asioista mitä tällä palstalla.
Käytännössä on täysin mahdottomuus saada kaksi ihmistä tekemään kotitöitä tai hoitmaan lasta yhtä paljon.
Ei kai sen ihan pilkulleen tasan tarvitse mennä. Pääasia, että kumpikin kokee, miten tässä ollaan yhdessä veneessä ja tehdään parhaamme yhteisen hyvän vuoksi. Sen lisäksi vielä varmuus siitä, että jos toinen on väliaikaisesti pois pelistä, toinen ottaa tilanteen haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sinussa ei ollut miestä osoittaa omaa tahtoa näissä asioissa.
Ai niin, sekin on miehen vika. Ja sitten jos mies osoittaa omaa tahtoa, niin tulee näitä "mies laiminlyö lapsia" -avauksia, joissa mammat huutaa kuorossa että mies pitää laittaa ruotuun, se on täysi sika kun kehtasi sanoa Aada-Jaminalle että ei.
Et selvästikään tiedä perheiden dynamiikasta mitään. Mies joka ottaa heti synnytyslaitokselta lähtien aktiivisen ja omannäköisen roolin lapsen elämässä eikä todellakaan koe mitään teilausta miltään suunnalta. Mutta kun niin moni mies on kuin kusi sukassa sen vauvan kanssa ja tyrkkää sen heti naiselle kun se vähänin äännähtää. Ei se suhde lapseen silloin pääse kehittymään ja kohta huomataan miten se äiti dominoi koko perhe-elämää. Ja silloin juuri tulee näitä ylilyöntejä jossa mies äkkiä ärähtää täysin suhteettomasti ja väärään aikaan lapselle jotain kun ei ollenkaan tajua mistä on oikeasti kyse.
Niin ja olen siis mies ja tiedän tasan tarkkaan että sen oman roolin perheessä saa kun vain sen ottaa.
Tämä kuvaus on kuin suoraan meidän esikoisen syntymästä.
Mies tuli synnärille katsomaan lasta ja minua. Kun sitten oltiin vauvan kanssa kolmistaan, mies ei uskaltanut ottaa vauvaa syliin ja kun vauva vähän äännähti, mies kauhiussaa käski minun viemään vauva äkkiä hoitajille!
Olin ihan äimänkäkenä. Tämä samainen mies oli toivonut lasta 10 vuotta ja nyt vihdoin sen saatuaan, ei uskaltanut siihen edes koskea. Eniten ehkä loukkasi se, että näin, ettei mies uskonut edes minun osaavan vauvaa hoitaa vaan huuteli hoitajia apuun, kun vauva vähän äännähti.
Olin kuitenkin lasta jo paripäivää osastolla hoitanut ja saanut sen hengissä pysymään.
Ja sama jatkui kotona, mies piti lasta sylissään vain pakosta, mutta heti kun minun kädet vapautui töistä, mies työnsi lapsen minun syliin.
No kyllähän lapsista ihan kunnon kansalaisia tuli, nuoria aikuisia jo ovat ja heillä omat elämät. Mies ei kuitenkaan tänäpäivänäkään tajua, mitä paitsi jäi, kun ei enemmän osallistunut lastensa elämään. Esim kevät/joulujuhliin ei koskaan osallistunut, vanhempainilloista ym puhumattakaan.
Eli oikeasti mies ei halunnutkaan lasta. Puheet ja ajatukset saattaa olla eri asia ja näitä tapauksia on paljon suomessa.
Kyllä mies varmasti sen lapsen oikeasti halusi ja lapset ovat hänelle tärkeintä elämässä, mutta ehkä hän kuvitteli, että minä sitten yksin hoidan sen ja hän vain ihastelee ja ylpenä esittelee sitä kavereilleen.
Hänen kotonaan(maatalon poika kun oli) oli aikoinaan ollut itsestään selvää, että vain äiti hoiti lapsia.
Kun tämä meidän esikoinen oppi kävelemään, hän muitta mutkitta käveli papan luo ja kipusi syliin. Mummo siihen sanoi, ettei miehen sylissä varmaan ollut siihen mennessä ollut yksikään lapsi. Ei oma , eikä kukaan lapsenlapsistakaan.
Miehen kotitila oli suuri ja miehillä riitti pelto-ja metsä/konetöitä. Äiti hoiteli sitten lapset, kotityöt ja karjan lasten avustuksella, kun nämä olivat isompia. Ja talossa asui myös edellistä sukupolvea, jotka katsoivat lasten perään, kun miehen äiti oli navettatöissä. Vanhanajan meininkiä.
Ei nyt ihan liity sinun viestiin mutta sellainen huomautus että kaupungeissa, eli siellä missä ihmiset ovat moderneimpia syntyy lapsia paljon vähemmän kuin maalla tai pikkukylissä missä ihmiset ovat usein paljon enemmän perinteisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä veikkaan että tätä samaa keskustelua käydään kaikissa ns sivistyneissä maissa nykyään. Jossain ei kehittyneissä maissa tätä keskustelua ei käydä.
Siis vastuunotoista,kotitöistä yms.
Pohjoismaissa varmaan eniten keskustellaa näistä samoista asoista ja samaan tyyliin mitä tässä ketjussa.
En usko että maailmassa on yhtään maata olemassa missä naiset ja miehet ovat yhtä paljon vastuussa kodista ja mahdollisista lapsista.
Jossain heimoissa keskellä viidakkoa varmaan miehet ottavat eniten vastuuta naisesta/naisista sekä jälkeläisestä.Tämä.
Ruotsissa on avioeroja maailman eniten väkilukuun nähden sekä Ruotsissa on maailman eniten yksinasuvia väkilukuun nähden joten siellä varmaan vielä enemmän mesotaan näistä asioista mitä tällä palstalla.
Käytännössä on täysin mahdottomuus saada kaksi ihmistä tekemään kotitöitä tai hoitmaan lasta yhtä paljon.
Kuinka niin? Jos kumpikin vanhempi käy esim. töissä sen 8 tuntia päivässä, niin eikö sen loppuajan hommat saa jaettua tasan aivan helposti? Kotityöt puoliksi ja molemmat viettävät aikaa lasten kanssa myös niin, että molemmat pääsevät vuorollaan harrastuksiin, tuulettumaan, opintoihin yms.. Toimii ainakin meillä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Nykyaikana vanhemmuus on suorittamista, se on kuin työtä missä on tarkat säännöt ja aikatalut.
Moni jättää lapset tekemättä koska heistä ei ole siihen muottiin, he kokevat sen sen vankeutena.
Nettipornon vaikutusta olisi myös hyvä nostaa esille eli kuinka nettiporno vaikuttaa parisuhteiden syntymiseen sekä siihen että parisuhde pysyy kasassa.
Nykymaailma on kuitenkin muuttunut erittäin paljon, nykyään sukupuolten merkitys yhteiskunnassa on aika pitkälti vain siinä että heidän fyysisyys on erilainen eli sukupuoliroolit ovat kadonneet lähes kokonaan, ihmisillä ei siis enää ole tarvetta sille vastakkaiselle sukupuolelle joten kuinka tämä vaikuttaa parisuhteisiin ja syntyvyyteen?
Ennen jos isyys ja äiteys oli erilaisia asioita niin nykyään ne on samanlaisia asioita, kuinka tämä vaikuttaa syntyvyyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naisiin voi luottaa. Mies jätetään yksin elatusmaksujen kanssa.
Mies33 kirjoitti:
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Millaisessa elämässä sinusta on järkeä? Mitä sellaiseen elämään kuuluu?
Mies33 kirjoitti:
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Siinä mielessä vanhemmuus tuntuu tosiaan muuttuneen, että nykyään tehdään ihan kaikki lapsen/lasten ehdoilla. Siinä saa melkein sen oman elämän unohtaa ainakin 12 vuodeksi, kun lapsi on syntynyt. Ennen tämä koski enemmän naisia, mutta nyt molempia sukupuolia. Eli vaatimustaso miehillekin on noussut, ja ehkä moni mies ei ole valmis tähän. Varsinkin kun uhkana on myös ero ja lasten menetys tai vähintäänkin viikonloppuisäksi joutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Mies33 kirjoitti:
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Siinä mielessä vanhemmuus tuntuu tosiaan muuttuneen, että nykyään tehdään ihan kaikki lapsen/lasten ehdoilla. Siinä saa melkein sen oman elämän unohtaa ainakin 12 vuodeksi, kun lapsi on syntynyt. Ennen tämä koski enemmän naisia, mutta nyt molempia sukupuolia. Eli vaatimustaso miehillekin on noussut, ja ehkä moni mies ei ole valmis tähän. Varsinkin kun uhkana on myös ero ja lasten menetys tai vähintäänkin viikonloppuisäksi joutuminen.
Nii tästä asiasta on tullut sukupuolineutraali.
Tasa-arvoa ei siinä koskaan saavuteta että molemmat synnyttäis ja imettäisi eli täysin tasa-arvoista tilannetta on mahdoton saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies33 kirjoitti:
Työelämä on raskasta jo sinkullekkin. En todellakaan jaksaisi töiden lisäksi mitään lapsiperheen arkea. On myös mukavaa kun rahat jää omaan käyttöön ja pääsee 2-3 kertaa vuodessa kunnon lomamatkalle ihan minne itse haluaa. Olisi ihan kamalan järkyttävää lähteä johonki puuhamaahan tuhlaamaan vaivalla säästetyt rahat. Oma isä oli aina ihan poikki töistä tullessaan ja äiti lähti aina illaks töihin. Mikä helvetin järki tollasessa elämässä on?
Siinä mielessä vanhemmuus tuntuu tosiaan muuttuneen, että nykyään tehdään ihan kaikki lapsen/lasten ehdoilla. Siinä saa melkein sen oman elämän unohtaa ainakin 12 vuodeksi, kun lapsi on syntynyt. Ennen tämä koski enemmän naisia, mutta nyt molempia sukupuolia. Eli vaatimustaso miehillekin on noussut, ja ehkä moni mies ei ole valmis tähän. Varsinkin kun uhkana on myös ero ja lasten menetys tai vähintäänkin viikonloppuisäksi joutuminen.
Suomalainen mies ei tunnu olevan kovin perhekeskeinen. Itse äitinä ajattelen, että minun elämäni on perheeni elämä, elämme yhdessä yhteistä elämää. Onneksi siinä on tilaa myös omille pyrinnöille, mutta kokonaisuus on tietysti aina loppupeleissä omia pyrintöjä tärkeämpi, koska vastuu lasten hyvinvoinnista on asia johon täytyy suhtautua vastuullisesti. Ei perhe-elämässä välttämättä ole kyse mistään nollasummapelistä. Se on vain elämää. Onneksi löysin itse ulkomailta miehen, jolle perhe tulee ennen kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä miehiäkin, jotka eivät lapsia halua, mutta kyllä pääsyy syntyvyyden laskuun on ilman muuta naisissa. Naisilla on niin paljon enemmän valtaa lisääntymisen asioissa, että musta on ihan hassua miten te edes kehtaatte kitistä siitä, että "meitä syyllistetään 😭😭😭".
No ei niitä lapsia kuule yksin tehdä, että on miehilläkin tässä oma osansa. Koska nainen kantaa ja synnyttää lapsen sekä ruokkii sen yksin ainakin ensimmäiset kuukaudet, lisääntymisasiat mielletään helposti "naisten jutuksi". Kukaan meistä ei kuitenkaan olisi täällä ilman isien osuutta. Kai tässä haettiin nyt niitä syitä, miksei miehet halua lapsia jos on parisuhteessa ja kaikki ns. ok? Suurin osa lapsista on nykyään kuitenkin suunniteltuja.
Joo, jos nainen kestää raskauden ja synnyttää, niin on vaan reilua, että seuraava 18 vuotta hoitovastuu kuuluu 100% miehelle.
Tuolla asenteella on perhe-elämästä turha haaveilla. Ja onneksi kyseinen herrasmies ei haaveilekaan.