Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan omasta typeryydestäsi siis nyt kärsit. Jos olisit ottanut vastuun ehkäisystä kuin tosimies, niin et olisi nyt täällä itkemässä.

Ihan perusmeininkiä, jos nainen huijaa mieheltä lapsen ilman miehen suostumusta, niin sekin - kuten kaikki muukin maan ja taivaan välillä - on vain miehen oma vika. Ja sitten jos ei halua jäädä tuollaista itselle ei-toivottua lasta kasvattamaan ja kuluja maksamaan, on onneton vässykkä vastuunpakoilija. Miehen on vaikea voittaa tässä pelissä. Ja mammat kiimoissaan yläpeukuttavat noinkin harhaisia mielipiteitä.

Ei se ole huijaus kun sinä kieltäydyt käyttämästä kondomia tai otat sen salaa pois. Tai jos uskot jos nainen sanoo että tässä vaiheessa kiertoa ei voi tulla raskaaksi, koska kierto vaihtelee ja raskaaksi tuleminen ilman kondomia on mahdollista missä vaiheessa kiertoa tahansa. Myöskään se ei ole huijaus jos nainen käyttää pillereitä ja tulee silti raskaaksi, esim. ripuli tai oksentaminen voi aiheuttaa että pilleri ei tehoa. Jos et halua lasta, teet vasektomian ja sillä sipuli.

Mutta se on OK, että nainen tekee ihan ikioman peliliikkeen ehkäisyn suhteen kun mies odottelee 30v päivää ja aikaa "nipsaisuun". Vaikka on sovittu että nainen huolehtii ehkäisystä kunnes miehellä piuhat poikki?

Minut on näin "pakkoisäytetty". Enkä todellakaan pidä siitä, että 18 vuoden ajan joudun maksamaan kustannuksia joita ei edes pitänyt tulla koskaan, YHTEISESTÄ sopimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina.

Vanhempien ero mullistaa lapsen psyykettä pysyvästi. Pysyvyyden tuoma turva olisi erittäin tärkeää ja on lapsen etu saada asua yhdessä kodissa. 

Mutta kait se on nykyään tärkeämpää ettei aikuisella lumihiutaleella tule paha mieli. Lasten vuoroasumisessahan on vanhemmille sekin bonus että kumpikin saa vuorotellen elää sitä omaa elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole "syrjäytynyt" mies vaan korkeakoulutettu ja ihan hyvässä työssä. Silti koen etten ole lainkaan valmis isäksi tai edes parisuhteeseen. Elämänhallinnassani on edelleen valtavia puutteita ja nyt etätyöaikana ne ovat tulleet entistä karummalla tavalla esiin. Menen nukkumaan milloin sattuu, syön epäsäännöllisesti, siivoan vähän niin ja näin ja joskus saatan jopa muistaa vaihtaa lakanat sänkyyn. Työt alkavat aamupäivästä ja jatkuvat yömyöhään kun teen niitäkin vähän silloin tällöin päivän mittaan. Teen töitä kotoani pelkät bokserit jalassa. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että tähän hankkisin nyt pienen lapsen josta täytyisi pitää huolta kun osaan vain hädin tuskin edes pitää huolta itsestäni.

M30

Olet täysin kopio minusta ikää myöten, paitsi että olen nainen. Suurin osa elämänhallinnan ongelmiin liittyvästä epävarmuudesta johtuu kuitenkin yhteiskunnan ja omien vanhempien asettamista korkeista vaatimuksista joita kukaan ei pysty täyttämään. Vauvan kanssa nukut edelleen miten sattuu koska vauva nukkuu vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Siivoat edelleen vähän niin ja näin koska se kaksivuotias kaataa kaikki lelut ja muoviastiat keskelle olohuoneen lattiaa. Sitten yksivuotias syö sohvan alla viikon olleen perunan, hups, no ei tullut mahanpuruja. Työt teet ajallaan koska on pakko. Sitten kun lapsi alkaa olla kymmenen ja yli, on jo ihan hyviä rutiineja joihin painostaa omaa lasta.

Olisin huolestunut sitten jos elämänhallintaongelmilla tarkoitetaan, että ei koskaan tiskaa lautasia ja syö likaisilta lautasilta, tai kärsii hammassärystä kolme vuotta koska ei uskalla soittaa puhelimella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole "syrjäytynyt" mies vaan korkeakoulutettu ja ihan hyvässä työssä. Silti koen etten ole lainkaan valmis isäksi tai edes parisuhteeseen. Elämänhallinnassani on edelleen valtavia puutteita ja nyt etätyöaikana ne ovat tulleet entistä karummalla tavalla esiin. Menen nukkumaan milloin sattuu, syön epäsäännöllisesti, siivoan vähän niin ja näin ja joskus saatan jopa muistaa vaihtaa lakanat sänkyyn. Työt alkavat aamupäivästä ja jatkuvat yömyöhään kun teen niitäkin vähän silloin tällöin päivän mittaan. Teen töitä kotoani pelkät bokserit jalassa. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että tähän hankkisin nyt pienen lapsen josta täytyisi pitää huolta kun osaan vain hädin tuskin edes pitää huolta itsestäni.

M30

Olet täysin kopio minusta ikää myöten, paitsi että olen nainen. Suurin osa elämänhallinnan ongelmiin liittyvästä epävarmuudesta johtuu kuitenkin yhteiskunnan ja omien vanhempien asettamista korkeista vaatimuksista joita kukaan ei pysty täyttämään. Vauvan kanssa nukut edelleen miten sattuu koska vauva nukkuu vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Siivoat edelleen vähän niin ja näin koska se kaksivuotias kaataa kaikki lelut ja muoviastiat keskelle olohuoneen lattiaa. Sitten yksivuotias syö sohvan alla viikon olleen perunan, hups, no ei tullut mahanpuruja. Työt teet ajallaan koska on pakko. Sitten kun lapsi alkaa olla kymmenen ja yli, on jo ihan hyviä rutiineja joihin painostaa omaa lasta.

Olisin huolestunut sitten jos elämänhallintaongelmilla tarkoitetaan, että ei koskaan tiskaa lautasia ja syö likaisilta lautasilta, tai kärsii hammassärystä kolme vuotta koska ei uskalla soittaa puhelimella.

Suurin ero (ja ällötys) tuohon mieheen on se, että mies myöntää puutteensa kun taas sinun kohdalla vika ei voi olla naisessa vaan aina jossain muualla.

Opiskelijana en halunnut lapsia, sillä pidin tärkeänä sitä että vanhemmilla olisi varaa myös elättää lapset ja tarjota muutakin kuin ahtautta, köyhyyttä ja ainaisia rahariitoja. Valmistumisen jälkeen olin hyväpalkkaisissa töissä, mutta silti ei jäänyt rahaa asunnon hankintaan tai mihinkään muuhunkaan. Jossain vaiheessa menikin sitten lusikat jakoon, jolloin huomasin että entinen tyttöystävä olikin syypää jatkuvaan persaukisuuteeni. Eron jälkeen rahaa jäi säästöön reilusti.

Uuden tyttöystävän kanssa hankimmekin heti 300 000€ asunnon puolen vuoden seurustelun jälkeen. Valitettavasti uusi tyttöystävä joka on nykyinen vaimoni, ei pidä lapsista. Toisaalta se ei haittaa minua, sillä en ole koskaan osannut olla luonteva lasten tai vauvojen kanssa. En pidä pieniä vauvoja mitenkään suloisina.

Nyt panostamme sitten yhteisiin harrastuksiimme ja laadukkaaseen elämään ilman lapsia. Olemme tyytyväisiä näin emmekä kaipaa väliimme ketään. Sen verran olemme epäsosiaalisia, että kumpikin viihdymme hyvin ilman muita ihmiskontakteja, joten puheet siitä kuka meitä sitten vanhana hoitaa, ovat turhia. Kuka tapaa omia vanhempiaan edes joka kuukausi?

Koronavuosi on ollut ehkä parasta mitä on pitkään aikaan sattunut. Ei ole tarvinnut nähdä työkavereita. Sijoitukset ovat pompanneet pilviin ja harrastuksiimme olemme tänä vuonna käyttäneet n. 60 000€. En haluaisi edes luopua rakkaista aikaavievistä harrastuksistani lapsen takia. Toivottavasti 10vuoden jälkeen säästössä on sen verran, että voimmejäädä 50-vuotiaina eläkkeelle. Silloin asuntolaina on maksettu kokonaan pois ja säästössä pitäisi olla sen verran että voi me nostaa niistä 3000€/kk loppuelämämme ajan.

Yhteenvetona kuitenkin on se, että minulla luultavasti olisi lapsia, mikäli oisin tavannut toisenlaisen naisen nuorempana. Nelikymppisenä ei enää jaksa, eikä oikein kiinnostakaan.

pitäisi saada pillua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole "syrjäytynyt" mies vaan korkeakoulutettu ja ihan hyvässä työssä. Silti koen etten ole lainkaan valmis isäksi tai edes parisuhteeseen. Elämänhallinnassani on edelleen valtavia puutteita ja nyt etätyöaikana ne ovat tulleet entistä karummalla tavalla esiin. Menen nukkumaan milloin sattuu, syön epäsäännöllisesti, siivoan vähän niin ja näin ja joskus saatan jopa muistaa vaihtaa lakanat sänkyyn. Työt alkavat aamupäivästä ja jatkuvat yömyöhään kun teen niitäkin vähän silloin tällöin päivän mittaan. Teen töitä kotoani pelkät bokserit jalassa. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että tähän hankkisin nyt pienen lapsen josta täytyisi pitää huolta kun osaan vain hädin tuskin edes pitää huolta itsestäni.

M30

Olet täysin kopio minusta ikää myöten, paitsi että olen nainen. Suurin osa elämänhallinnan ongelmiin liittyvästä epävarmuudesta johtuu kuitenkin yhteiskunnan ja omien vanhempien asettamista korkeista vaatimuksista joita kukaan ei pysty täyttämään. Vauvan kanssa nukut edelleen miten sattuu koska vauva nukkuu vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Siivoat edelleen vähän niin ja näin koska se kaksivuotias kaataa kaikki lelut ja muoviastiat keskelle olohuoneen lattiaa. Sitten yksivuotias syö sohvan alla viikon olleen perunan, hups, no ei tullut mahanpuruja. Työt teet ajallaan koska on pakko. Sitten kun lapsi alkaa olla kymmenen ja yli, on jo ihan hammassärystä rutiineja joihin painostaa omaa lasta.

Olisin huolestunut sitten jos elämänhallintaongelmilla tarkoitetaan, että ei koskaan tiskaa lautasia ja syö likaisilta lautasilta, tai kärsii hammassärystä kolme vuotta koska ei uskalla soittaa puhelimella.

Suurin ero (ja ällötys) tuohon mieheen on se, että mies myöntää puutteensa kun taas sinun kohdalla vika ei voi olla naisessa vaan aina jossain muualla.

Pösilö, et sitten tajunnut pointtia ollenkaan. Pointti on se että ihmisiä ahdistaa kun elämä ei ole siistiä ja täydellistä, mutta lapsi harvoin kuolee siihen että isä ei pue päälleen kuin bokserit.

Paljonko on hiilijalanjälki lapsesta noin kymppitonnin tuloilla ?  Siihen asti kunnes se on kypsä , elikkä kolmekymmentävuotta ? Pitäisi kiimoissaan ajatella sitäkin hyvätuloisten , kellä mahd. panostaa jälkeläisiinsä .

Suomalainen alhainen syntyvyys on aivan yhtä tehokas ja harmiton keino rajoittaa maailman väestöräjähdystä, kuin hallituksen suunnittelemat rajoitukset, maksut ja verojenkiristykset ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Lapset on kalliita. Laskettiin vaimon kanssa, että espoolaisina suht hyvätuloisina ja kaksi lasta yksityisen päiväkodin ja eskarin kautta kouluun käyttäneinä olemme maksaneet päiväkotimaksuja yhteensä 52 000 eur. Se on kammottava summa. Ja jos olisimme laittaneet heidät huonompaan vaihtoehtoon, eli kunnalliseen, olisi sekin syönyt sellaiset 32 000 eur. Miettikää, jos tuon summan olisi sijoittanut rahastoihin ja osakkeisiin.. Suomessa mikään ei ole halpaa tai ilmaista yli keskituloisille palkansaajille. Mitään tukia et lasten kanssa saa (en laske parin sadan naurettavaa lapsilisää tueksi), mutta kaikesta maksat kalleimmassa hintaluokassa.

Erakkoluonne ja intoverttiluonne on tehneet sen että en edes etsi puolisoa koska nautin omasta rauhasta.

Lapsista en niin välitä, ihan kivoja ne on mutta omia tuskin haluan koska en kestä sitä että joku muu on minun kanssa jatkuvasti. Yksinäinen en ole koska minulla on kavereita ja työpaikalla näen muita ihmisiä. En ole oikeastaan koskaan ollut parisuhteessa, viestittelen ja treffailen joskus naisten kanssa ja se oikeastaan riittää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies/poika tuntee itsensä täysin turhaksi tässä ympäristössä. He eivät koe että he olisivat millään tavalla "tärkeitä" sukupuolensa takia eli se syö heidän miehisyyttään joka johtaa syrjäytymiseen ja sitä kautta lapsettomuuteen.

Kouluissa pudokkaat on usein poikia eli huono koulumenestys ja sitä kautta vaikea saada työtä joka johtaa köyhyyteen joka taas vie lapsettomuuteen sekä yksinäisyyteen usein.

Jotenkin tuntuu ja näyttää siltä että poikia/miehiä yritetään sulloa "väärään" muottiin, esimerkiksi pojille pitäisi olla kunnollisemmat ja miehisemmät mallit. Tällä en tarkoita sitä että mallin pitäisi olla mikää kaljaa kittaava ja väkivaltainen hahmo.

Kirjoitin tästä erääseen toiseen topikkiin ja sain valtavasti alapeukkuja. Miestä ollaan tekemässä turhaksi, se on minun näkökulmani. Ei miestä tarvita enää edes lapsentekoon, kun lapsi voidaan hankkia keinohedelmöityksellä. En ole ikinä ollut mikään äijäilijä, mutta selvästi kuitenkin miessukupuolen edustaja ja kyllä minä näen vinkeitä sellaisesta, että kaikki miehinen on turhaa ja halveksittavaa ja miesten pitäisi jostain syystä olla paljon enemmän kuin naiset. Kuten silloinkin kirjoitin, niin onneksi olen jo sen verran vanhempi ettei nuo paineet enää minua sillä tavalla kosketa. Mutta vähän mietityttää nykyisten parikymppisten ja nuorempien poikien ja miesten kohtalo tulevaisuudessa. 

Miehiä tarvitaan sen verran että siementä pitäisi käydä luovuttamassa jotta yksinäiset naiset ja naisparit saavat toteuttaa unelmaansa.

Siitäkin muistetaan syyllistää miehiä ettei luovuttajia ole tarpeeksi naisten vaatimuksiin.

Tämä on yksi asia, joka ärsyttää: miesten pitäisi luovuttaa vielä spermansakin, ja tietenkin ilmaiseksi.

Miksi hitossa pitäisi? Miehet, älkää missään nimessä alkako spermanluovuttajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole "syrjäytynyt" mies vaan korkeakoulutettu ja ihan hyvässä työssä. Silti koen etten ole lainkaan valmis isäksi tai edes parisuhteeseen. Elämänhallinnassani on edelleen valtavia puutteita ja nyt etätyöaikana ne ovat tulleet entistä karummalla tavalla esiin. Menen nukkumaan milloin sattuu, syön epäsäännöllisesti, siivoan vähän niin ja näin ja joskus saatan jopa muistaa vaihtaa lakanat sänkyyn. Työt alkavat aamupäivästä ja jatkuvat yömyöhään kun teen niitäkin vähän silloin tällöin päivän mittaan. Teen töitä kotoani pelkät bokserit jalassa. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että tähän hankkisin nyt pienen lapsen josta täytyisi pitää huolta kun osaan vain hädin tuskin edes pitää huolta itsestäni.

M30

Hah, perus poikamies. Kyllä siihen elämään rytmi löytyy kun saat naisen elämääsi. Monelle meistä on käynyt niin. Minullakin yömyöhään syödyt uunipizzat vaihtuivat säännölliseen unirytmiin ja terveelliseen ruokavalioon samalla hetkellä kun nainen astui kuvioihin.

M38

… minusta tämä on uskomatonta että aikuinen ihminen, mies tässä tapauksessa, TARVITSEE naisen tai perheen että viimein ryhdistäytyisi ja ns. Kasvaisi Aikuiseksi. Terveellinen ruokavalio/ liikunta, perushygienia ja kodin ylläpito ovat ihan perustaitoja jotka pitäisi tulla ihan selkärangasta oli mies tai nainen. Kuten myös rahan säästäminen ja muiden huomioon ottaminen jotka joku kirjoitti oppineensa vasta kun puoliso/lapsi tuli elämään mukaan. Ihme jos naiset eivät koe tarvitsevansa miehiä kun tuntuu että monet ovat avuttomia mieslapsia ilman naista jonka kuuluu kaivaa heidät ulos sikolätistään sekä antaa heidän elämäänsä sisältöä. Ja jos ero sattuu niin mies taantuu takaisin huonoihin elämäntapoihinsa. Sen sijaan monilla naisilla on elämänhallinta hallussa ainakin päällisin puolin ilman miestäkin. Osataan tehdä ruokaa, tiedetään terveelliset elämäntavat, ylläpidetään kotia, jaksetaan kouluttautua ja monet osaavat elää tyytyväisenä ihan yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Erakkoluonne ja intoverttiluonne on tehneet sen että en edes etsi puolisoa koska nautin omasta rauhasta.

Lapsista en niin välitä, ihan kivoja ne on mutta omia tuskin haluan koska en kestä sitä että joku muu on minun kanssa jatkuvasti. Yksinäinen en ole koska minulla on kavereita ja työpaikalla näen muita ihmisiä. En ole oikeastaan koskaan ollut parisuhteessa, viestittelen ja treffailen joskus naisten kanssa ja se oikeastaan riittää minulle.

Minulle naiskontaktiksi riittää se, että saan mätchin Tinderissä. Katson naisen profiilin pariin kertaan ja tämän jälkeen menen tyytyväisenä nukkumaan. Tämän enempää en edes halua.

T. toinen introvertti

Tästähän on jonkin sortin akateemista "arvailuakin" olemassa. Syntyvyys laskee maissa, joissa tasa-arvo on pitkällä, eli miehet osallistuvat lasten ja kodin hoitamiseen palkkatyön ohessa kuten naisetkin. Kummasti on vähentänyt syntyvyyttä, kun miehet näkevät kuinka raskasta tuollaisen sirkuksen pyörittäminen on!

Muovi pilaa sellun ja kumi pillun

Olen nainen enkä hanki lapsia koska en vaan halua. Ei oo mun juttu. En ole koskaan elämässäni tuntenut pienintäkään halua olla missään tekemisissä lasten kanssa. Mitään minulla ei ole kenenkään lapsia vastaan, porsikaa minkä jaksatte mun puolesta.

Mutta välillisesti voin tarjota miesnäkökulmaa. Muutin mieheni kanssa yhteen molempien ollessa opiskelujen loppusuoralla, sitten menimme töihin ja ostimme rivariasunnon ja koiran. Mieheni oli sitä mieltä että siinä elämänvaiheessa niitä lapsia vaan itsestäänselvästi tulee. Olin kertonut hänelle selvästi alusta asti että mun kanssa niitä ei tule ikinä ja jos lapsia haluaa niin kannattaa pistää meikäläinen vaihtoon nyt kun ollaan vasta seurusteltu jonkin aikaa. Ei kuitenkaan pistänyt.

Meille tuli kolme koiraa, joten kotona on riittänyt sotkua, meteliä, rahanmenoa ja rajoitteita. Koirat voi kuitenkin sulkea pois makkarista, jättää päiväksi yksin kotiin tai vaikka myydä pois jos alkaa liikaa ärsyttää, siis ns. light-versio lapsista. Mies on töissä kuunnellut vieressä lapsi-ihmisten juttuja lapsielämästä, ja hänen siskollaan on lapsia, ja todennut että eipä haluakaan omasta elämästään tuollaista. Nauttii lapsettomasta avioelämästä niin paljon ja vanhemmiten vaan mukavuudenhalu pikemminkin lisääntyy.

Mies on minua nuorempi ja vielä pitkään lisääntymisiässä joten olen varautunut siihenkin, että hän jossain vaiheessa sekoaa ja jättää mut jonkun siitosnartun takia, mutta hänellä on siihen oikeus ja se on sitten adios. En edes vastusta kun on niin isosta asiasta kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakkoluonne ja intoverttiluonne on tehneet sen että en edes etsi puolisoa koska nautin omasta rauhasta.

Lapsista en niin välitä, ihan kivoja ne on mutta omia tuskin haluan koska en kestä sitä että joku muu on minun kanssa jatkuvasti. Yksinäinen en ole koska minulla on kavereita ja työpaikalla näen muita ihmisiä. En ole oikeastaan koskaan ollut parisuhteessa, viestittelen ja treffailen joskus naisten kanssa ja se oikeastaan riittää minulle.

Minulle naiskontaktiksi riittää se, että saan mätchin Tinderissä. Katson naisen profiilin pariin kertaan ja tämän jälkeen menen tyytyväisenä nukkumaan. Tämän enempää en edes halua.

T. toinen introvertti

No minä en ole edes tinderissä, minä pärjään ihan hyvin ilman naiskontakteja, minulle riittää kun saan ihmiskontakteja pari kertaa kuukaudessa. Sukupuolella ei ole väliä kenen kanssa juttelen.

Ystävinä minulla on naisia sekä miehiä.

Fakta on se, että mitä korkeampi koulutustaso on yksilöllä - sen alhaisemmaksi syntyvyysluku menee.

Intohimo häviää elämästä - ja rakkaudesta.

Jos raha edellä halutaan mennä - niin yhteiskunta voi lyödä samalla ovet kiinni ja sammuttaa valot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole "syrjäytynyt" mies vaan korkeakoulutettu ja ihan hyvässä työssä. Silti koen etten ole lainkaan valmis isäksi tai edes parisuhteeseen. Elämänhallinnassani on edelleen valtavia puutteita ja nyt etätyöaikana ne ovat tulleet entistä karummalla tavalla esiin. Menen nukkumaan milloin sattuu, syön epäsäännöllisesti, siivoan vähän niin ja näin ja joskus saatan jopa muistaa vaihtaa lakanat sänkyyn. Työt alkavat aamupäivästä ja jatkuvat yömyöhään kun teen niitäkin vähän silloin tällöin päivän mittaan. Teen töitä kotoani pelkät bokserit jalassa. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että tähän hankkisin nyt pienen lapsen josta täytyisi pitää huolta kun osaan vain hädin tuskin edes pitää huolta itsestäni.

M30

Hah, perus poikamies. Kyllä siihen elämään rytmi löytyy kun saat naisen elämääsi. Monelle meistä on käynyt niin. Minullakin yömyöhään syödyt uunipizzat vaihtuivat säännölliseen unirytmiin ja terveelliseen ruokavalioon samalla hetkellä kun nainen astui kuvioihin.

M38

… minusta tämä on uskomatonta että aikuinen ihminen, mies tässä tapauksessa, TARVITSEE naisen tai perheen että viimein ryhdistäytyisi ja ns. Kasvaisi Aikuiseksi. Terveellinen ruokavalio/ liikunta, perushygienia ja kodin ylläpito ovat ihan perustaitoja jotka pitäisi tulla ihan selkärangasta oli mies tai nainen. Kuten myös rahan säästäminen ja muiden huomioon ottaminen jotka joku kirjoitti oppineensa vasta kun puoliso/lapsi tuli elämään mukaan. Ihme jos naiset eivät koe tarvitsevansa miehiä kun tuntuu että monet ovat avuttomia mieslapsia ilman naista jonka kuuluu kaivaa heidät ulos sikolätistään sekä antaa heidän elämäänsä sisältöä. Ja jos ero sattuu niin mies taantuu takaisin huonoihin elämäntapoihinsa. Sen sijaan monilla naisilla on elämänhallinta hallussa ainakin päällisin puolin ilman miestäkin. Osataan tehdä ruokaa, tiedetään terveelliset elämäntavat, ylläpidetään kotia, jaksetaan kouluttautua ja monet osaavat elää tyytyväisenä ihan yksinkin.

Miesten tarpeet ovat pienemmät ja standardit alemmat esimerkiksi kodin suhteen. 

Nainen tarvitsee kalliimman, paremman ja tilavamman asunnon, mies tyytyy useammin vaikkapa kimppakämppään tai yksiöön huonolla sijainnilla. Miehen ystäville voi esitellä kotia, jossa ei ole kalliita sisustusesineitä tai aistikkaita verhoja ja höttöisiä sisustustyynyjä luomassa vaniljaista tunnelmaa. Naisen ystäville rumaa tai ankeaa kotia ei voi esitellä. Miehen ystäville riittää ajanmukainen pelikonsoli, hyvä taulu-tv sekä jääkaappi, jossa on pizzaa ja keskiolutta.