Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Jos jättää tekemättä jotain mitä ei halua, ei jää mistään paitsi. Vai oletko jäänyt mielestäsi häiritsevällä tavalla paljosta paitsi kun et ole suostunut muuttamaan toiseen maahan maatalousyrittäjäksi? Tällaisen tehnyt voisi kuvailla asiaa elämänsä parhaaksi ja antoisimmaksi asiaksi. Ei se silti sinua tai minua hetkauta - koska emme halua sitä.
Me emme halua sinun antoisaa perhe-elämääsi kiitos vaan.
No sanoinkin että ette TIEDÄ mistä jäätte paitsi. Sitä ei mitenkään voi tietää ennenkuin KOKEILEE. Ymmärrätkö ollenkaan mitä kirjoitin?
Ihan samat pelot ja epäluulot oli miehelläni mutta kun hän rohkeasti KOKEILI niin vasta sitten HUOMASI että isyys on mahtavaa. Ymmärrätkö?? Et voi tietää mitään esim koti-isyydestä ellet joko kokeile tai ellei joku mahdollisimman kattavasti kerro siitä. En ole nähnyt miehiä julkisuudessa kertomassa? Siksi juuri MIESTEN pitää puhua miehille.Eli kokeillaanpa nyt millaista on kun on lapsi. Juu ei tunnu mitenkään mahtavalta, mihin tän voi palauttaa. Ihan kuin vanhemmuttaa voisi KOKEILLA kuten vaatetta. Ei sopinut, palautan kauppaan.
Vanhemmuudessa on kyse kasvusta. Vanhanaikainen näkemys, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi on totta.
Itseäni vanhemmuus on kasvattanut - on lisännyt sietokykyä, vastuunkantoa, toisten ihmisten huomioimista, empatiaa, ahkeruutta, säästäväisyyttä.
Ennen yhteen muuttoa vaimoni kanssa elin tavanomaista nuoren miehen elämää. Asuin vuokralla kimppakämpässä, kaikki saamani tai tienaamani rahat käytin itseeni säästämättä tai hankkimatta oikein mitään järkevää (ei tosin ollut kannustimiakaan), tein aina vain sellaisia asioita, jotka itsestäni olivat mukavia - eli aika harvoin astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Yhteen muuton jälkeen valmistuin (tutkintoa roikutettuani), pikku hiljaa työllistyin, muutamien määräaikaisten suhteiden ja paikkakunnan vaihdosten jälkeen löysin entistä parempia työtehtäviä, jotka lopulta muuttuivat vakituiseksi työsuhteeksi. Puoliso valmistui, menimme naimisiin, aloimme säästämään. Ostimme ensimmäisen oman asunnon, jonka lainaa maksoimme pikavauhtia pois. Jonkin ajan kuluttua vaimoni tuli raskaaksi, myimme asunnon ja ostimme omakotitalon. Lapsi kasvoi, taloa remontoitiin, lainaa maksettiin. Ostettiin sijoitusasunto. Ostettiin kesämökki. Syntyi toinen lapsi. Alkoholin käyttö loppui, aloin kuntoilla säännöllisesti, opettelin pikku hiljaa remontoimaan ja pitämään omaa taloa kunnossa.
Varallisuus karttui, lapset kasvoivat ja nyt olen tilanteessa, jossa minulla on kaksi ihanaa ja reipasta lasta. Meillä on mukavasti omaisuutta, joka myös tuottaa. Asumme velattomassa omakotitalossa. Mökkeilimme koronakesän omalla kesämökillä. Olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin kertaakaan armeija-ajan jälkeen. Elämä on hallinnassa. Tilillä on rahaa. Parisuhde voi hyvin. Nyt tuntuu, että elämässä pienet asiat eivät saa minua nurin, siedän paljon kaikenlaista ja pystyn vastaamaan entistä elämääni paremmin erilaisiin haasteisiin niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti.
Hyvä kirjoitus. Meillä ihan sama, mutta ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanon suoraan, että kyseessä on usean nuoren miehen osalta heikko itsetunto, heikentyneet sosiaaliset taidot ja huono työ/koulutustilanne. Tässä järjestyksessä.
Moni nuori mies tuntuu jääneensä kelkasta, muuttuneensa tarpeettomaksi. Tämä on käsittääkseni varsin yleinen tunnetila, ja johtaa passivoitumiseen sekä syventyessään syrjäytymiseen ja mahdollisiin päihdeongelmiin. Nuorten kulttuuri on muuttunut todella paljon, nuorten naisten (ja muunsukupuolisten) enemmistö on joko vahvasti mukana kulttuurin muuttumisessa tai on hyvin voimakkaasti sitä itse muuttamassa.
Uskoakseni ensimmäistä kertaa koko maailmanhistorian aikana nuoret naiset ovat nousseet kulttuuria ja yhteiskuntaa muuttavien voimien ja liikkeiden johtoon.
Tästä syystä muutokset näyttäytyvät monista nuorista miehistä uhkaavilta, käsittämättömiltä ja vieraannuttavilta. Siksi moni nuori mies omaksuu keski-ikäisten ukkojen konservatiivisia mielipiteitä ja/tai muuttuu välinpitämättömäksi.
Välinpitämättömyyttä ruokkii usean nuoren miehen osalta jo varhainen jättäytyminen jälkeen koulussa, ja ajatus tarpeettomuudesta sekä siitä, ettei pysty tekemään elämästään ja itsestään parasta versiota, ei edes toiseksi tai kolmanneksi parasta. Tämä taas johtaa sosiaalisten taitojen laskemiseen. Irl-ystäväpiiri pysyy kapeana, sosiaaliset taidot eivät ole keskiössä, ryhmäharrastukset eivät kiinnosta, irl-kontaktit muihin nuoriin ovat suppeita, samoin muihin ihmisiin. Sosiaalinen jättäytyminen aiheuttaa ihmissuhteiden ohenemista ja sitä tietä itsetunnon laskua. Tätä pahentavat puutteet viestintätaidoissa, mm. kirjoittamisessa ja vuorovaikutustilanteissa.
Edellä mainitut asiat johtavat huonoon menestykseen koulussa ja vielä huonompaan menestykseen työmarkkinoilla. Jos nuori mies onkin kulkenut huokoisen koulutusputken läpi ja saanut korkeintaan keskinkertaista opetusta esim. ammattioppilaitoksessa, on työmarkkinoilla usein seinä vastassa. Tämä johtaa pitkittyneeseen työttömyyteen, jonka katkaisevat lähinnä työvoimahallinnon toimenpiteet, palkkatukityöt ja satunnaiset, määräaikaiset työpätkät, keikat tai silpputyöt matalapalkka-aloilla. Tukiriippuvuus syntyy joka tapauksessa. Pienituloisuus ja varattomuus vaikuttavat myös siihen, että itsetunto ei pääse kehittymään, sosiaalinen elämä pysyy suppeana eikä pysyvä parisuhde tai avioituminen ja perheen perustaminen ole millään lailla realistinen tilanne tai edes ihanne.
Tämä kalahtaa aika pahasti omaan nilkkaan 22v miehenä. Tiedän nyt että tämä arpa on vedetty, eikä pakokeinoa ole. Siinä vaiheessa kun on tippunut ulos, niin siellä on ja pysyy.
Eipä sillä ole niin suurta merkitystäkään. Maailma ja yhteiskunta näyttää täältä ulkopuolelta katsottuna päivä päivältä toivottomammalta ja tuhoontuomitummalta.
Tiedän, että se kalahtaa. Mutta juuri sinun ikäiselläsi kaverilla tulee olemaan tukalimmat paikat edessä. Hanki ihmeessä survivalisti- ja preppaustaitoja.
Meno on ollut tätä 1990-lamasta alkaen. Niin pojat kuin tytötkin saavat harhaisen käsityksen että arki lapsen kanssa on jotenkin taloudesta pois.
No ei ole. Massia allokoi vain hieman toisin ja useimmat fiksummin myös. Se että omat vanhemmat ovat olleet ruikuttavia jämähtäjiä ei tarkoita että sinunkin pitää olla.
Ikäluokassani on muuten melko paljon lapsettomia jotka haluavat vielä lapsia. Toisaalta mikäs siinä. Yi 90% kannattaa Salea joka näytti esimerkkiä harkitusti 69v tehdessään vauvan.
M46
Vierailija kirjoitti:
Moni mies/poika tuntee itsensä täysin turhaksi tässä ympäristössä. He eivät koe että he olisivat millään tavalla "tärkeitä" sukupuolensa takia eli se syö heidän miehisyyttään joka johtaa syrjäytymiseen ja sitä kautta lapsettomuuteen.
Kouluissa pudokkaat on usein poikia eli huono koulumenestys ja sitä kautta vaikea saada työtä joka johtaa köyhyyteen joka taas vie lapsettomuuteen sekä yksinäisyyteen usein.
Jotenkin tuntuu ja näyttää siltä että poikia/miehiä yritetään sulloa "väärään" muottiin, esimerkiksi pojille pitäisi olla kunnollisemmat ja miehisemmät mallit. Tällä en tarkoita sitä että mallin pitäisi olla mikää kaljaa kittaava ja väkivaltainen hahmo.
Kirjoitin tästä erääseen toiseen topikkiin ja sain valtavasti alapeukkuja. Miestä ollaan tekemässä turhaksi, se on minun näkökulmani. Ei miestä tarvita enää edes lapsentekoon, kun lapsi voidaan hankkia keinohedelmöityksellä. En ole ikinä ollut mikään äijäilijä, mutta selvästi kuitenkin miessukupuolen edustaja ja kyllä minä näen vinkeitä sellaisesta, että kaikki miehinen on turhaa ja halveksittavaa ja miesten pitäisi jostain syystä olla paljon enemmän kuin naiset. Kuten silloinkin kirjoitin, niin onneksi olen jo sen verran vanhempi ettei nuo paineet enää minua sillä tavalla kosketa. Mutta vähän mietityttää nykyisten parikymppisten ja nuorempien poikien ja miesten kohtalo tulevaisuudessa.
Pelkurit kirjoitti:
Relevantti kysymys on päinvastainen: miksi niitä lapsia halutaan ja hankitaan?
Mielestäni lapsen hankkiminen on äärimmäisen itsekäs teko. Lapsia hankitaan pelosta ja epätoivosta, että minusta niin tärkeästä jäisi edes joku konkreettinen jälki tänne kun kuolo korjaa. Tai sitten puhtaasti ajattelemattomuudesta ja tietämättömyydestä.
Tänne pallolle ei myöskään tarvita yhtään ihmistä lisää, hyvä olisi jos loputkin häviäisi tuhoamasta, raiskaamasta, tappamasta ja viemästä elintilaa muilta eläviltä olennoilta.
Ps. Turha vinkua mistään huoltosuhteesta tms Suomessa, siinä ei ole isommassa mittakaavassa tarkasteltuna mitään järkeä. Jos se mukula on ihan pakko saada, niin maailmassa riittää kodittomia orpolapsia ihan riittämiin, eli adoptoikaa.
halusin oman mutta ei ollutkaan niin itsestään selvää. Toiset haluaa lapsen/lapsia ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä naisilla on tarjota miehille nykyään?
Vaatimuksia vaatimuksen perään.
Jos mietitään jo ihan sen kantilta että Suomessa noin puolet kotitalouksista on yhdenhengenkotitalouksia.
Näistä valtaosa on luultavasti myös sinkkuja ja osa elää tietenkin etäsuhteessa niin aivan varmasti syntyvyyteen yksi syy on siis siinä että sinkkuja on paljon sekä eroja tapahtuu todella paljon.
Köyhyys sekä työttömyys on asioita mitkä vaikuttavat erityisesti miehiin lisääntymis sekä parisuhde asioissa.
Varmasti myös tasa-arvon aikana moni mies sekä moni nainen ajattelee että mitä annettavaa heillä on sille miehelle tai naiselle kun ns. sukupuolierot rajoittuvat ulkonäköön.
Ulkonäköpaineet on kasvaneet ja kumppanin ulkonäöllä on nykyisin merkitystä todella paljon joka myös tekee parisuhteen muodostamisesta vaikeaa.
Jos ennen kumppaniksi riitti se tavallinen Pertti joka hoiti miestetyöt ja kävi töissä niin nykyään miehen pitää tuon lisäksi osata naistentyöt ja sitten pitää olla vielä se intohimoinen rakastaja yms.
Vähän sekava viesti näin puhelimella kirjotettu ja siinä miesnäkökulmaa.
Nii ja se tärkein eli kaikki ei halua edes lapsia ja se on täysin hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret miehet ovat tänä päivänä liian köyhiä, ei riitä rahat lasten hankintaan.
Mihin se lapsilisä katoaa, naisten kotkotuksiinko vai lapsen tarpeisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanon suoraan, että kyseessä on usean nuoren miehen osalta heikko itsetunto, heikentyneet sosiaaliset taidot ja huono työ/koulutustilanne. Tässä järjestyksessä.
Moni nuori mies tuntuu jääneensä kelkasta, muuttuneensa tarpeettomaksi. Tämä on käsittääkseni varsin yleinen tunnetila, ja johtaa passivoitumiseen sekä syventyessään syrjäytymiseen ja mahdollisiin päihdeongelmiin. Nuorten kulttuuri on muuttunut todella paljon, nuorten naisten (ja muunsukupuolisten) enemmistö on joko vahvasti mukana kulttuurin muuttumisessa tai on hyvin voimakkaasti sitä itse muuttamassa.
Uskoakseni ensimmäistä kertaa koko maailmanhistorian aikana nuoret naiset ovat nousseet kulttuuria ja yhteiskuntaa muuttavien voimien ja liikkeiden johtoon.
Tästä syystä muutokset näyttäytyvät monista nuorista miehistä uhkaavilta, käsittämättömiltä ja vieraannuttavilta. Siksi moni nuori mies omaksuu keski-ikäisten ukkojen konservatiivisia mielipiteitä ja/tai muuttuu välinpitämättömäksi.
Välinpitämättömyyttä ruokkii usean nuoren miehen osalta jo varhainen jättäytyminen jälkeen koulussa, ja ajatus tarpeettomuudesta sekä siitä, ettei pysty tekemään elämästään ja itsestään parasta versiota, ei edes toiseksi tai kolmanneksi parasta. Tämä taas johtaa sosiaalisten taitojen laskemiseen. Irl-ystäväpiiri pysyy kapeana, sosiaaliset taidot eivät ole keskiössä, ryhmäharrastukset eivät kiinnosta, irl-kontaktit muihin nuoriin ovat suppeita, samoin muihin ihmisiin. Sosiaalinen jättäytyminen aiheuttaa ihmissuhteiden ohenemista ja sitä tietä itsetunnon laskua. Tätä pahentavat puutteet viestintätaidoissa, mm. kirjoittamisessa ja vuorovaikutustilanteissa.
Edellä mainitut asiat johtavat huonoon menestykseen koulussa ja vielä huonompaan menestykseen työmarkkinoilla. Jos nuori mies onkin kulkenut huokoisen koulutusputken läpi ja saanut korkeintaan keskinkertaista opetusta esim. ammattioppilaitoksessa, on työmarkkinoilla usein seinä vastassa. Tämä johtaa pitkittyneeseen työttömyyteen, jonka katkaisevat lähinnä työvoimahallinnon toimenpiteet, palkkatukityöt ja satunnaiset, määräaikaiset työpätkät, keikat tai silpputyöt matalapalkka-aloilla. Tukiriippuvuus syntyy joka tapauksessa. Pienituloisuus ja varattomuus vaikuttavat myös siihen, että itsetunto ei pääse kehittymään, sosiaalinen elämä pysyy suppeana eikä pysyvä parisuhde tai avioituminen ja perheen perustaminen ole millään lailla realistinen tilanne tai edes ihanne.
Tämä kalahtaa aika pahasti omaan nilkkaan 22v miehenä. Tiedän nyt että tämä arpa on vedetty, eikä pakokeinoa ole. Siinä vaiheessa kun on tippunut ulos, niin siellä on ja pysyy.
Eipä sillä ole niin suurta merkitystäkään. Maailma ja yhteiskunta näyttää täältä ulkopuolelta katsottuna päivä päivältä toivottomammalta ja tuhoontuomitummalta.
Tiedän, että se kalahtaa. Mutta juuri sinun ikäiselläsi kaverilla tulee olemaan tukalimmat paikat edessä. Hanki ihmeessä survivalisti- ja preppaustaitoja.
Yritän yleensäkin kehittää tietynlaista askeettista mentaliteettia, ja hallita ja ylläpitää kasvavaa vihaa. Projekti etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret miehet ovat tänä päivänä liian köyhiä, ei riitä rahat lasten hankintaan.
Mihin se lapsilisä katoaa, naisten kotkotuksiinko vai lapsen tarpeisiin?
Lapsilisä on jotain 90e kuukaudessa? Tuolla ostat hädin tuskin edes vaippoja
Kai se on sukupuolien kuplaantuminen eri arvoihin ja odotuksiin. Tv, lehdet ja sosiaalinen media luo yltiöpäisiä odotusarvoja suhteelle. Ei ole luottoa perustaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä syntyvyys nousee, kunhan rajat taas aukenee ja miehet pääsevät hakemaan vaimot idästä.
Minä en ole "syrjäytynyt" mies vaan korkeakoulutettu ja ihan hyvässä työssä. Silti koen etten ole lainkaan valmis isäksi tai edes parisuhteeseen. Elämänhallinnassani on edelleen valtavia puutteita ja nyt etätyöaikana ne ovat tulleet entistä karummalla tavalla esiin. Menen nukkumaan milloin sattuu, syön epäsäännöllisesti, siivoan vähän niin ja näin ja joskus saatan jopa muistaa vaihtaa lakanat sänkyyn. Työt alkavat aamupäivästä ja jatkuvat yömyöhään kun teen niitäkin vähän silloin tällöin päivän mittaan. Teen töitä kotoani pelkät bokserit jalassa. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että tähän hankkisin nyt pienen lapsen josta täytyisi pitää huolta kun osaan vain hädin tuskin edes pitää huolta itsestäni.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 41 vuotias mies ja vaimokin on 35v jo. Ensimmäinen lapsi on tulossa, tarkoitus on tehdä kaksi. Ensin piti saada oma asunto ja kaikin puolin vakaa tilanne sellaisessa maassa johon lapsia viitsii tehdä. Kateellisten sosialistien velkaantuva Suomi ei ole sellainen maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mies/poika tuntee itsensä täysin turhaksi tässä ympäristössä. He eivät koe että he olisivat millään tavalla "tärkeitä" sukupuolensa takia eli se syö heidän miehisyyttään joka johtaa syrjäytymiseen ja sitä kautta lapsettomuuteen.
Kouluissa pudokkaat on usein poikia eli huono koulumenestys ja sitä kautta vaikea saada työtä joka johtaa köyhyyteen joka taas vie lapsettomuuteen sekä yksinäisyyteen usein.
Jotenkin tuntuu ja näyttää siltä että poikia/miehiä yritetään sulloa "väärään" muottiin, esimerkiksi pojille pitäisi olla kunnollisemmat ja miehisemmät mallit. Tällä en tarkoita sitä että mallin pitäisi olla mikää kaljaa kittaava ja väkivaltainen hahmo.Kirjoitin tästä erääseen toiseen topikkiin ja sain valtavasti alapeukkuja. Miestä ollaan tekemässä turhaksi, se on minun näkökulmani. Ei miestä tarvita enää edes lapsentekoon, kun lapsi voidaan hankkia keinohedelmöityksellä. En ole ikinä ollut mikään äijäilijä, mutta selvästi kuitenkin miessukupuolen edustaja ja kyllä minä näen vinkeitä sellaisesta, että kaikki miehinen on turhaa ja halveksittavaa ja miesten pitäisi jostain syystä olla paljon enemmän kuin naiset. Kuten silloinkin kirjoitin, niin onneksi olen jo sen verran vanhempi ettei nuo paineet enää minua sillä tavalla kosketa. Mutta vähän mietityttää nykyisten parikymppisten ja nuorempien poikien ja miesten kohtalo tulevaisuudessa.
Miehiä tarvitaan sen verran että siementä pitäisi käydä luovuttamassa jotta yksinäiset naiset ja naisparit saavat toteuttaa unelmaansa.
Siitäkin muistetaan syyllistää miehiä ettei luovuttajia ole tarpeeksi naisten vaatimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole "syrjäytynyt" mies vaan korkeakoulutettu ja ihan hyvässä työssä. Silti koen etten ole lainkaan valmis isäksi tai edes parisuhteeseen. Elämänhallinnassani on edelleen valtavia puutteita ja nyt etätyöaikana ne ovat tulleet entistä karummalla tavalla esiin. Menen nukkumaan milloin sattuu, syön epäsäännöllisesti, siivoan vähän niin ja näin ja joskus saatan jopa muistaa vaihtaa lakanat sänkyyn. Työt alkavat aamupäivästä ja jatkuvat yömyöhään kun teen niitäkin vähän silloin tällöin päivän mittaan. Teen töitä kotoani pelkät bokserit jalassa. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että tähän hankkisin nyt pienen lapsen josta täytyisi pitää huolta kun osaan vain hädin tuskin edes pitää huolta itsestäni.
M30
Hah, perus poikamies. Kyllä siihen elämään rytmi löytyy kun saat naisen elämääsi. Monelle meistä on käynyt niin. Minullakin yömyöhään syödyt uunipizzat vaihtuivat säännölliseen unirytmiin ja terveelliseen ruokavalioon samalla hetkellä kun nainen astui kuvioihin.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole "syrjäytynyt" mies vaan korkeakoulutettu ja ihan hyvässä työssä. Silti koen etten ole lainkaan valmis isäksi tai edes parisuhteeseen. Elämänhallinnassani on edelleen valtavia puutteita ja nyt etätyöaikana ne ovat tulleet entistä karummalla tavalla esiin. Menen nukkumaan milloin sattuu, syön epäsäännöllisesti, siivoan vähän niin ja näin ja joskus saatan jopa muistaa vaihtaa lakanat sänkyyn. Työt alkavat aamupäivästä ja jatkuvat yömyöhään kun teen niitäkin vähän silloin tällöin päivän mittaan. Teen töitä kotoani pelkät bokserit jalassa. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että tähän hankkisin nyt pienen lapsen josta täytyisi pitää huolta kun osaan vain hädin tuskin edes pitää huolta itsestäni.
M30
Hah, perus poikamies. Kyllä siihen elämään rytmi löytyy kun saat naisen elämääsi. Monelle meistä on käynyt niin. Minullakin yömyöhään syödyt uunipizzat vaihtuivat säännölliseen unirytmiin ja terveelliseen ruokavalioon samalla hetkellä kun nainen astui kuvioihin.
M38
Itsekurittomat tarvitseekin jonkun kouluttamaan puudelikierintää. Tapauksesta riippuen kouluttava taho on armeija, opiskelut tai nainen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Jos jättää tekemättä jotain mitä ei halua, ei jää mistään paitsi. Vai oletko jäänyt mielestäsi häiritsevällä tavalla paljosta paitsi kun et ole suostunut muuttamaan toiseen maahan maatalousyrittäjäksi? Tällaisen tehnyt voisi kuvailla asiaa elämänsä parhaaksi ja antoisimmaksi asiaksi. Ei se silti sinua tai minua hetkauta - koska emme halua sitä.
Me emme halua sinun antoisaa perhe-elämääsi kiitos vaan.
No sanoinkin että ette TIEDÄ mistä jäätte paitsi. Sitä ei mitenkään voi tietää ennenkuin KOKEILEE. Ymmärrätkö ollenkaan mitä kirjoitin?
Ihan samat pelot ja epäluulot oli miehelläni mutta kun hän rohkeasti KOKEILI niin vasta sitten HUOMASI että isyys on mahtavaa. Ymmärrätkö?? Et voi tietää mitään esim koti-isyydestä ellet joko kokeile tai ellei joku mahdollisimman kattavasti kerro siitä. En ole nähnyt miehiä julkisuudessa kertomassa? Siksi juuri MIESTEN pitää puhua miehille.Eli kokeillaanpa nyt millaista on kun on lapsi. Juu ei tunnu mitenkään mahtavalta, mihin tän voi palauttaa. Ihan kuin vanhemmuttaa voisi KOKEILLA kuten vaatetta. Ei sopinut, palautan kauppaan.
TÄMÄ.
Kaikki ei sovi kaikille, vaikka kuinka kokeilisi.
Minä en jostain syystä näe naisissa mitää ihmeellistä, olen kyllä hetero ja seksiä haluan naisilta mutta siihen se jää. En tiedä onko naisista tullu minulle niin arkinen asia kun näen ja juttelen heidän kanssa oikeastaan lähes joka päivä. Jos käyn vaikka kahvilla naisen kanssa tai heittämässä frishbeegolffia niin minä koen sen samalta kuin tekisin kyseisiä asioita miesten kanssa. Seksiä kyllä harrastan naisten kanssa silloin kuin mahdollisuus siihen tulee.
Tämä kalahtaa aika pahasti omaan nilkkaan 22v miehenä. Tiedän nyt että tämä arpa on vedetty, eikä pakokeinoa ole. Siinä vaiheessa kun on tippunut ulos, niin siellä on ja pysyy.
Eipä sillä ole niin suurta merkitystäkään. Maailma ja yhteiskunta näyttää täältä ulkopuolelta katsottuna päivä päivältä toivottomammalta ja tuhoontuomitummalta.