Piiloalkoholisti täällä - vähän neuvoja tarttisi

Ohhoh, nyt ollaan niin pitkällä että taidan joutua tunnustautumaan alkoholistiksi. Oikeastaan siitä asti kun tapasin nykyisen vaimoni, eli about 15 vuotta sitten, on harrastuksiimme kuulunut kiinteästi alkoholi. Siis teemme kyllä kaiken ja huolehdimme kaikesta, harrastamme jopa aika paljon ja monipuolisesti liikuntaa, ajamme autoa, lapset pääsevät harrastuksiin minä viikonpäivänä tahansa, töistä ei lintsata,ja kaikki on muutenkin mallillaan. Mutta olemme siis suoraan sanottuna juoppoja, ja kai varsinkin minä.

Aina illan tullen kun ei enää tarvitse lähteä mihinkään, alkaa alkoholijuomien kurkkuun kaataminen, koska siitä vaan tulee niin hyvä fiilis ja saa hukutettua arjen huolet ja murheet. Lajeja on monia, ihan coctaileja, viinejä, kuohujuomia, oluttakin, ja sitten joskus ihan snapseja. Mutta joka tapauksessa määrä on erittäin suuri, ja joka ilta, ja varmaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jo vuosia putkeen joka ainoa ilta.

Nyt sitten eilen illalla kotona tuumin että ei perkele tässä ole mitään järkeä, olin menossa jääkaapille hakemaan viinipulloa ja päätin kääntyä ympäri. No ilta meni ihan mukavasti, aamulla olo oli erittäin energinen ja hyvä, mutta nyt alkaa päätä jomottaa ihan v-tusti. Selvästi vierotusoireet pukkaa päälle oikein vauhdilla.

Mitä tehdä? Onko parasta vaan kärvistellä läpi viikko ilman mitään ja saada sydänkohtaus, vai onko turvallisempaa ottaa pari lasia illalla ja sitten taas kärvistellä niin pitkään kuin pystyy? Eli onko omalle terveydelle parasta täys-stoppi, vai vähitellen vieraannuttaminen? Koko kroppa on perusteellisen tottunut tähän päivittäiseen ja runsaaseen alkoholiannokseen, eikä oikeastaan mitään terveysoireita ole - johtuen varmaankin juuri muuten hyvästä ruokavaliosta ja paljosta liikunnasta.

Kokemuksia?