Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua naimisiin
21.11.2018 |
Miten suhtautuisitte, jos kumppaninne ilmoittaisi että hän ei tiedäkään haluaako koskaan naimisiin. Tietää että minä haluan ja suhteen alussa puhuttiin jo asiasta.
Mutta mies sanoo, ettei asia liity minuun mitenkään. On ollut aikaisemmin naimisissa ja "avioliitto on vain paperi" eikä vaikuta siihen miten mua rakastaa. Ja haluaa mun kanssa olla mutta ei vaa ymmärrä miksi pitäisi koskaan naimisiin mennä.
Miksi mun on niin vaikea uskoa, että se ei liity minuun? Tulisiko muille sellainen olo, että taustalla on muutakin?
Millaisia ne naiset ovat, kenen kanssa naimisiin halutaan?
Miksi mun on niin vaikea kuvitella elämääni pelkässä avosuhteessa?
Rakkauden jatkuvuuteenhan se avioliitto ei vaikuta, mutta kyllä se sellainen osoitus on, että tosissaan ollaan. Tulen surulliseksi kun ajattelen, etten saisi juhlia ihanan mieheni kanssa häitä. Olen aivan rakastunut mieheeni ja hän on the one. Kuinka luopua tästä avioliitto haaveesta?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja en todellakaan tahdo naimisiin. Taloudelliset syyt ovat ainoat miksi koko avioliitossa on järkeä, vai keksiikö joku jotakin muuta?
Oon nyt jonkun 15 v ollut avoliitossa, ja syyt alkaa kallistua siihen, että olis mentävä naimisiin, ettei kuoleman tullessa jää toinen talottomaksi. Niin se vaan aika kuluu ja asenne muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhteessa mies on ollut kerran naimisissa, minä en kertaakaan. Ajattelen, että sitten joskus myös me olemme avioliitossa. Ollaan seurusteltu vajaat kymmenen vuotta ja pari lastakin on, eikä tässä mulla ainakaan mikään hoppu häitä varten ole, kunhan ennen 50 ikävuotta menee, niin on oikeus leskeneläkkeeseen.
Taitaa olla niin ettei mies enää halua naimisiin.
Jää leskeneläkeet märiksi unelmiksi. En ymmärrä miksi nainen voi olla niin tyhmä, että tekee lapsia ennen avioliittoa. No, tyhmyydestä sakotetaan.
Riippuu naisen omista suunnitelmista onko tyhmää vai ei. Mä olen raskaana. Haluan lapsen ja mies haluaa lapsen. Kumpikaan ei tiedä onko tämä ikuisuussuhde vai ei. Mä aion tehdä ratkaisuni ennen lapsen syntymää. Jos vastaus on ei, en anna miehelle huoltajuutta. Isyys tietysti säilyy. Jos oltaisiin naimissa, miehestä tulisi automaattisesti huoltaja.
Kyllä lapsen isä on huoltaja ihan avioliitoista ja muista seremonioista riippumatta.
Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, äiti päättää, tuleeko isästäkin huoltaja. Usein tulee ja siksi sitä harvat tajuaa. Samaa tyhmyyttä kuin se että samaistetaan avioliitto kirkkohäihin ja nimen vaihtamiseen.
Voi teitä mammoja
”Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt joille lapsen huolto on uskottu.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja en todellakaan tahdo naimisiin. Taloudelliset syyt ovat ainoat miksi koko avioliitossa on järkeä, vai keksiikö joku jotakin muuta?
Oon nyt jonkun 15 v ollut avoliitossa, ja syyt alkaa kallistua siihen, että olis mentävä naimisiin, ettei kuoleman tullessa jää toinen talottomaksi. Niin se vaan aika kuluu ja asenne muuttuu.
mulla jää ainakin isä asunnottomaksi jos äitini kuolee ensimmäisenä, koska avioehto ja äiti omistaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin lopettaisin seurustelun. En näe syytä hengailla ilman yhteisiä päämääriä. Seksikin kuuluu avioliittoon, eli mieluusti pikapuoliin etsiin sellaisen, joka sitä seksiä kanssani haluaa eli haluaa mennä naimisiinkin. Ei voi saada seksiä ilman sitoumuksia, kumpikaan.
Ei voi saada seksiä ilman taloudellisia sitoumuksia? Tuota sanotaan prostituutioksi. Minä haluan naisen joka haluaa kanssani seksiä ilman, että hänen tarvitsee lisäksi hyötyä taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin lopettaisin seurustelun. En näe syytä hengailla ilman yhteisiä päämääriä. Seksikin kuuluu avioliittoon, eli mieluusti pikapuoliin etsiin sellaisen, joka sitä seksiä kanssani haluaa eli haluaa mennä naimisiinkin. Ei voi saada seksiä ilman sitoumuksia, kumpikaan.
Ei voi saada seksiä ilman taloudellisia sitoumuksia? Tuota sanotaan prostituutioksi. Minä haluan naisen joka haluaa kanssani seksiä ilman, että hänen tarvitsee lisäksi hyötyä taloudellisesti.
joo kuulostaa sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja en todellakaan tahdo naimisiin. Taloudelliset syyt ovat ainoat miksi koko avioliitossa on järkeä, vai keksiikö joku jotakin muuta?
Oon nyt jonkun 15 v ollut avoliitossa, ja syyt alkaa kallistua siihen, että olis mentävä naimisiin, ettei kuoleman tullessa jää toinen talottomaksi. Niin se vaan aika kuluu ja asenne muuttuu.
mulla jää ainakin isä asunnottomaksi jos äitini kuolee ensimmäisenä, koska avioehto ja äiti omistaa kaiken.
Joo, tässä nyt olis molemmilla halukkuutta jakamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja en todellakaan tahdo naimisiin. Taloudelliset syyt ovat ainoat miksi koko avioliitossa on järkeä, vai keksiikö joku jotakin muuta?
Oon nyt jonkun 15 v ollut avoliitossa, ja syyt alkaa kallistua siihen, että olis mentävä naimisiin, ettei kuoleman tullessa jää toinen talottomaksi. Niin se vaan aika kuluu ja asenne muuttuu.
mulla jää ainakin isä asunnottomaksi jos äitini kuolee ensimmäisenä, koska avioehto ja äiti omistaa kaiken.
Avioehto ei vaikuta lesken hallintaoikeuteen. Mistä näitä oman elämänsä perheoikeusjuristeja sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja en todellakaan tahdo naimisiin. Taloudelliset syyt ovat ainoat miksi koko avioliitossa on järkeä, vai keksiikö joku jotakin muuta?
Oon nyt jonkun 15 v ollut avoliitossa, ja syyt alkaa kallistua siihen, että olis mentävä naimisiin, ettei kuoleman tullessa jää toinen talottomaksi. Niin se vaan aika kuluu ja asenne muuttuu.
mulla jää ainakin isä asunnottomaksi jos äitini kuolee ensimmäisenä, koska avioehto ja äiti omistaa kaiken.
Avioehto ei vaikuta lesken hallintaoikeuteen. Mistä näitä oman elämänsä perheoikeusjuristeja sikiää?
ei hallitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
On narsistista ja henkistä väkivaltaa kiristää toinen erolla uhkailemalla avioliittoon. En jäisi itse tuollaiseen suhteeseen vaikka rakkautta olisikin, koska todennäköisesti manipulointi ja henkinen väkivalta ei jäisi tuohon.
Käsittämätöntä, miten jotkut naiset voivat pitää tuollaista käytöstä oikeutettuna vielä tänäkin päivänä. Sairasta.
Kyseinen mies punnitsi asiaa ja päätti toisin. Ajatteli, että nainen ja suhde hänen kanssaan on niin arvokas, että kannattaa ennemin mennä naimisiin, kuin menettää nainen.
Sinä voit aina erota, jos et saa tahtoasi periksi, etkä osaa tehdä suhteessa kompromisseja.
ei ollut mikään kompromissi vaan mies taipui täysin naisen tahtoon ja nainen sai kaiken.
Niin, tässä olisi voinut kysyä, että minkä kompromissin kyseinen nainen teki? Mistä nainen luopui, mitä antoi enemmän kuin ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhteessa mies on ollut kerran naimisissa, minä en kertaakaan. Ajattelen, että sitten joskus myös me olemme avioliitossa. Ollaan seurusteltu vajaat kymmenen vuotta ja pari lastakin on, eikä tässä mulla ainakaan mikään hoppu häitä varten ole, kunhan ennen 50 ikävuotta menee, niin on oikeus leskeneläkkeeseen.
Taitaa olla niin ettei mies enää halua naimisiin.
Jää leskeneläkeet märiksi unelmiksi. En ymmärrä miksi nainen voi olla niin tyhmä, että tekee lapsia ennen avioliittoa. No, tyhmyydestä sakotetaan.
Riippuu naisen omista suunnitelmista onko tyhmää vai ei. Mä olen raskaana. Haluan lapsen ja mies haluaa lapsen. Kumpikaan ei tiedä onko tämä ikuisuussuhde vai ei. Mä aion tehdä ratkaisuni ennen lapsen syntymää. Jos vastaus on ei, en anna miehelle huoltajuutta. Isyys tietysti säilyy. Jos oltaisiin naimissa, miehestä tulisi automaattisesti huoltaja.
Kyllä lapsen isä on huoltaja ihan avioliitoista ja muista seremonioista riippumatta.
Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, äiti päättää, tuleeko isästäkin huoltaja. Usein tulee ja siksi sitä harvat tajuaa. Samaa tyhmyyttä kuin se että samaistetaan avioliitto kirkkohäihin ja nimen vaihtamiseen.
Voi teitä mammoja <3
”Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt joille lapsen huolto on uskottu.”
Luepas vähän tarkemmin se laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.
Lähtökohtana on että jos vanhemmat ei ole naimisissa, äiti on huoltaja. Toisinkin voivat vanhemmat sopia tai tuomioistuin määrätä. Jos äiti ei halua antaa isälle huoltajuutta ja kykenee lasta huoltamaan, ei tuomioistuin huoltajuutta isälle anna. Isyys säilyy toki ja lapsen (Huom! Lapsen) oikeus tavata isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Siksipä kai siinä kaavassa kysytään että "tahdotko " eikä "lupaatko 100% varmuudella " .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja en todellakaan tahdo naimisiin. Taloudelliset syyt ovat ainoat miksi koko avioliitossa on järkeä, vai keksiikö joku jotakin muuta?
Oon nyt jonkun 15 v ollut avoliitossa, ja syyt alkaa kallistua siihen, että olis mentävä naimisiin, ettei kuoleman tullessa jää toinen talottomaksi. Niin se vaan aika kuluu ja asenne muuttuu.
mulla jää ainakin isä asunnottomaksi jos äitini kuolee ensimmäisenä, koska avioehto ja äiti omistaa kaiken.
Avioehto ei vaikuta lesken hallintaoikeuteen. Mistä näitä oman elämänsä perheoikeusjuristeja sikiää?
ei hallitse mitään.
Idiootti.
”Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Ja mistähän tällainen käsitys tulee, että se on muka valinta? Aivan järjetöntä höpöä, jolla ei ole minkäänlaista pohjaa. Kyllä toisen kanssa voi luvata olla yhdessä, vaikka olisi mikä. Ja se tunne, mikä siinä on mukana on välittämistä ja kiintymistä. Rakkautta toiseen ei todellakaan voi valita, sitä joko on siinä tai ei. Joskus se kuolee, vaikka kuinka haluaisi, ettei kuole.
Tuollainen höpinä on niiltä ihmisiltä, jotka eivät tunne ihmisen biologiaa, aivoja tai ylipäätään tahtoa (kannattaa lukea Hesarissakin ollut juttu tällä viikolla, kuinka ihmisellä ei juuri ole edes omaa tahtoa vaan ihminen luulee tekevänsä tietoisia valintoja. Näin siis ihan tieteellisesti todistettuna). Tai ihmiset, joille se avioliitto on joku pakonomainen liitto, jossa ollaan vaikka miltä tuntuisi, ja se on sitten sitä ”tahtomista”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhteessa mies on ollut kerran naimisissa, minä en kertaakaan. Ajattelen, että sitten joskus myös me olemme avioliitossa. Ollaan seurusteltu vajaat kymmenen vuotta ja pari lastakin on, eikä tässä mulla ainakaan mikään hoppu häitä varten ole, kunhan ennen 50 ikävuotta menee, niin on oikeus leskeneläkkeeseen.
Taitaa olla niin ettei mies enää halua naimisiin.
Jää leskeneläkeet märiksi unelmiksi. En ymmärrä miksi nainen voi olla niin tyhmä, että tekee lapsia ennen avioliittoa. No, tyhmyydestä sakotetaan.
Riippuu naisen omista suunnitelmista onko tyhmää vai ei. Mä olen raskaana. Haluan lapsen ja mies haluaa lapsen. Kumpikaan ei tiedä onko tämä ikuisuussuhde vai ei. Mä aion tehdä ratkaisuni ennen lapsen syntymää. Jos vastaus on ei, en anna miehelle huoltajuutta. Isyys tietysti säilyy. Jos oltaisiin naimissa, miehestä tulisi automaattisesti huoltaja.
Kyllä lapsen isä on huoltaja ihan avioliitoista ja muista seremonioista riippumatta.
Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, äiti päättää, tuleeko isästäkin huoltaja. Usein tulee ja siksi sitä harvat tajuaa. Samaa tyhmyyttä kuin se että samaistetaan avioliitto kirkkohäihin ja nimen vaihtamiseen.
Voi teitä mammoja <3
”Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt joille lapsen huolto on uskottu.”
Luepas vähän tarkemmin se laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. <3
Lähtökohtana on että jos vanhemmat ei ole naimisissa, äiti on huoltaja. Toisinkin voivat vanhemmat sopia tai tuomioistuin määrätä. Jos äiti ei halua antaa isälle huoltajuutta ja kykenee lasta huoltamaan, ei tuomioistuin huoltajuutta isälle anna. Isyys säilyy toki ja lapsen (Huom! Lapsen) oikeus tavata isäänsä.
Hän jaksoikin lukea vain kolmanteen pykälään asti! :D vink vink, lue kuudeskin, kultapieni miehenmussukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhteessa mies on ollut kerran naimisissa, minä en kertaakaan. Ajattelen, että sitten joskus myös me olemme avioliitossa. Ollaan seurusteltu vajaat kymmenen vuotta ja pari lastakin on, eikä tässä mulla ainakaan mikään hoppu häitä varten ole, kunhan ennen 50 ikävuotta menee, niin on oikeus leskeneläkkeeseen.
Taitaa olla niin ettei mies enää halua naimisiin.
Jää leskeneläkeet märiksi unelmiksi. En ymmärrä miksi nainen voi olla niin tyhmä, että tekee lapsia ennen avioliittoa. No, tyhmyydestä sakotetaan.
Riippuu naisen omista suunnitelmista onko tyhmää vai ei. Mä olen raskaana. Haluan lapsen ja mies haluaa lapsen. Kumpikaan ei tiedä onko tämä ikuisuussuhde vai ei. Mä aion tehdä ratkaisuni ennen lapsen syntymää. Jos vastaus on ei, en anna miehelle huoltajuutta. Isyys tietysti säilyy. Jos oltaisiin naimissa, miehestä tulisi automaattisesti huoltaja.
Täh? Miks h***tissä haluat lapsen miehen kanssa, josta et tiedä?
Koska haluaa lapsen, miehellä ei niin väliä. Aika moni ajattelee niin, nykyään.
No NIIN ! Juuri _tällaisten_ hyväkkäiden vuoksi naisiin _ei_pysty_ luottamaan enään nykyään yhtään. Muutama mätäpaska pilaa enemmistön maineen siinä noin niin kuin ihan vain ohimennen, millään muulla kuin MINÄ MINÄ MINÄ, ei ole näille merkitystä. Miehille on aivan liian kallista arpapeliä alkaa puljaamaan kun ei tiedä milloin se tyhjä arpa (hyväkäs) osuu omalle kohdalle. Kokonaisuutena se ei ole iso asia, mutta kohdalle osuessaan se on henkilökohtainen konkurssi ja katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhteessa mies on ollut kerran naimisissa, minä en kertaakaan. Ajattelen, että sitten joskus myös me olemme avioliitossa. Ollaan seurusteltu vajaat kymmenen vuotta ja pari lastakin on, eikä tässä mulla ainakaan mikään hoppu häitä varten ole, kunhan ennen 50 ikävuotta menee, niin on oikeus leskeneläkkeeseen.
Taitaa olla niin ettei mies enää halua naimisiin.
Jää leskeneläkeet märiksi unelmiksi. En ymmärrä miksi nainen voi olla niin tyhmä, että tekee lapsia ennen avioliittoa. No, tyhmyydestä sakotetaan.
Riippuu naisen omista suunnitelmista onko tyhmää vai ei. Mä olen raskaana. Haluan lapsen ja mies haluaa lapsen. Kumpikaan ei tiedä onko tämä ikuisuussuhde vai ei. Mä aion tehdä ratkaisuni ennen lapsen syntymää. Jos vastaus on ei, en anna miehelle huoltajuutta. Isyys tietysti säilyy. Jos oltaisiin naimissa, miehestä tulisi automaattisesti huoltaja.
Täh? Miks h***tissä haluat lapsen miehen kanssa, josta et tiedä?
Koska haluaa lapsen, miehellä ei niin väliä. Aika moni ajattelee niin, nykyään.
No NIIN ! Juuri _tällaisten_ hyväkkäiden vuoksi naisiin _ei_pysty_ luottamaan enään nykyään yhtään. Muutama mätäpaska pilaa enemmistön maineen siinä noin niin kuin ihan vain ohimennen, millään muulla kuin MINÄ MINÄ MINÄ, ei ole näille merkitystä. Miehille on aivan liian kallista arpapeliä alkaa puljaamaan kun ei tiedä milloin se tyhjä arpa (hyväkäs) osuu omalle kohdalle. Kokonaisuutena se ei ole iso asia, mutta kohdalle osuessaan se on henkilökohtainen konkurssi ja katastrofi.
Nii-i...kannattaisiko olla kunnon mies ja mennä naimisiin. Jotkut miehet kun luulee että voi saada lapsia yhden kanssa ja mennä naimisiin toisen kanssa, mut silloin se paska voi osua omaan tuulettimeen. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Ja mistähän tällainen käsitys tulee, että se on muka valinta? Aivan järjetöntä höpöä, jolla ei ole minkäänlaista pohjaa. Kyllä toisen kanssa voi luvata olla yhdessä, vaikka olisi mikä. Ja se tunne, mikä siinä on mukana on välittämistä ja kiintymistä. Rakkautta toiseen ei todellakaan voi valita, sitä joko on siinä tai ei. Joskus se kuolee, vaikka kuinka haluaisi, ettei kuole.
Tuollainen höpinä on niiltä ihmisiltä, jotka eivät tunne ihmisen biologiaa, aivoja tai ylipäätään tahtoa (kannattaa lukea Hesarissakin ollut juttu tällä viikolla, kuinka ihmisellä ei juuri ole edes omaa tahtoa vaan ihminen luulee tekevänsä tietoisia valintoja. Näin siis ihan tieteellisesti todistettuna). Tai ihmiset, joille se avioliitto on joku pakonomainen liitto, jossa ollaan vaikka miltä tuntuisi, ja se on sitten sitä ”tahtomista”.
Minusta rakkaudella ei kovin pitkälle pötkitä hyvässä ja pitkässä parisuhteessa. Siihen tarvitaan niin paljon muutakin. Juuri sitä tahtoa ja halua ymmärtää, että toista ei pysty muuttamaan ja hyväksymään toisen sellaisena, kuin on. Kummallakin halu hioa niitä rosoja ja etsiä yhdessä keinoja, miten voidaan elää loukkaamatta toista, vaikka ollaankin erilaisia. Antamalla tilaa olla, mikä on. Toki se on niin, että mitään ei voi mennä vannomaan, että nyt tahdon loppuelämäni. Voihan se mieli muuttua. Mutta mitään ei saakkaan, ellei uskalla yrittää. Jos aina pelkää, että minusta ei ole siihen tai tähän, niin silloin elämä menee vain jossitteluksi.
Alue: Aihe vapaa
Ei kai täällä samat ihmiset valita.