Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua naimisiin
21.11.2018 |
Miten suhtautuisitte, jos kumppaninne ilmoittaisi että hän ei tiedäkään haluaako koskaan naimisiin. Tietää että minä haluan ja suhteen alussa puhuttiin jo asiasta.
Mutta mies sanoo, ettei asia liity minuun mitenkään. On ollut aikaisemmin naimisissa ja "avioliitto on vain paperi" eikä vaikuta siihen miten mua rakastaa. Ja haluaa mun kanssa olla mutta ei vaa ymmärrä miksi pitäisi koskaan naimisiin mennä.
Miksi mun on niin vaikea uskoa, että se ei liity minuun? Tulisiko muille sellainen olo, että taustalla on muutakin?
Millaisia ne naiset ovat, kenen kanssa naimisiin halutaan?
Miksi mun on niin vaikea kuvitella elämääni pelkässä avosuhteessa?
Rakkauden jatkuvuuteenhan se avioliitto ei vaikuta, mutta kyllä se sellainen osoitus on, että tosissaan ollaan. Tulen surulliseksi kun ajattelen, etten saisi juhlia ihanan mieheni kanssa häitä. Olen aivan rakastunut mieheeni ja hän on the one. Kuinka luopua tästä avioliitto haaveesta?
Kommentit (208)
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Todistamme jo vuosia naimisissa olollamme tätä höpinää vastaan. Meillä mies ei halunnut naimisiin, sanoin että en sitten jatka enää seurustelua. Seuraavaksi mies sitten kosi, ja siitä lähtien olemme olleet onnellisesti naimisissa. Se on vähän sillä tavalla, että vaikka trolli tietysti oletkin, ettei oikein voi väittää vastaan asiassa, jonka muut pystyvät eletyllä elämällään todistamaan.
Onko luottamus tuhottu vai ei, sen tietää vain miehesi. Oletko vakavasti ajatellut asiaa siitä vinkkelistä, että voi olla myös niin että miehesi mieli ei varsinaisesti muuttunut, vaan hän on niin miellyttämisenhaluinen vässykkä, että myötäili sinua kun tuo eroase otettiin viritettynä osoittamaan niskaa?
Ei, vaan sen tiedämme me molemmat. Kuten minä tiedän millainen mieheni on, ja hän sen millainen minä olen. Ainoa joka sitä asiaa ei todellakaan tiedä, eikä voi koskaan tietääkään on av:llä itkevä ja trollaava nobody.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NN36 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuten on, että mitä alhaisempi tulotaso sekä koulutus naisella, sitä enemmän kärtetään miestä naimisiin?
Oma äiti opetti, että jos elämässä haluaa taloudellista varmuutta sekä etua, se tehdään itse. Ei vonkumalla miestä avioliittoon. Hyvä neuvo kyllä, tienaan nyt päälle 30 vuotiaana sen verran, etten tarvitse kenenkään tuomaa "turvaa" suuntaan tai toiseen. Olisi kammottavaa yrittää "ankkuroida" väen väkisin toisen lompakkoon kiinni, kun itsellä ei ole ollut päätä pärjätä.
Käsitit nyt tämän turvassa olemisen ihan väärin. Mutta ehkä sinä koet turvan pelkästään silloin kun sinulla on rahaa kainalossa.
No tunnetasollahan kuvio on vieläkin hatarampi.
Käytännössä painostat/kinuat "sano, että haluat sitoutua pysyvästi minuun, tai muuten erotaan". Ja sitten kun toinen sanoo sanat jotka ulkopuolelta syötettiin, niin sinulla on turvallinen olo (vaikka mikään puolison ajatuksissa ei ole muuttunut).
Minusta naimisiin menolla on merkitystä vain jos naimisiin mennään molempien vilpittömästä halusta ja yhteisestä aloitteesta. Muuten kyseessä on vain ulkokultainen leikki.
Niin, tai sitten voit ottaa huomioon myös sen mahdollisuuden, jonka jo useat muutkin ovat kertoneet, että miehen mieli muuttuu, kun näkee miten tärkeä asia on naiselle, ja kun mies itse tarkastelee omaa suhtautumistaan traumojensa yli, niin hän huomaakin olleensa turhaan naimisiinmenoa vastaan.
Olisiko mahdollista kertoa minkään asian suuresta tärkeydestä, ottamatta samassa yhteydessä puheeksi eroamisen mahdollisuutta?
Ainakin minulle erosta puhuminen on sen luokan punainen vaate, että siinä vaiheessa kun siitä puhutaan, se pitää myös tehdä loppuun asti. Se on myrkky joka ei enää mene takaisin pulloon sen jälkeen kun korkki on avattu.
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.
Mikä tämä kyseinen asia oli? Jos on oikeasti iso asia, niin ei voi olla mahdollista, että siitä ei ole puhuttu mitään. Todennäköisesti puoliso on yrittänyt keskustella siitä, mutta olet torpannut aiheen, koska et ole halunnut keskustella siitä. Olet siis tahallasi yrittänyt venyttää aiheesta keskustelua. Svaiheessa, kun puoliso olisi sanonut, että aion lähteä, niin olisit vasta aktivoitunut. Ei se parisuhde niin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Miksi ihmiset haluavat tällaisia suhteita, joissa tunne on kuollut ja yhdessä ollaan lupauksen voimalla?
Minusta on paljon parempi, että ollaan yhdessä niin kauan, kuin molemmista hyvältä tuntuu, ja erotaan sitten sovussa. Ei suhteiden laatua niiden pituudella mitata.
No mulla ainakin hyvä olo vaihtelee. On hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Huonojen aikojen yli mennään tahdolla ja muistamalla ne hyvät ajat. Sama arki tulisi vastaan kaikkien kanssa. Tietysti jos arki on pelkkää jatkuvaa kurjuutta ilman hyviä kausia, ero on jo perusteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän - hän ei halua muiden kirjoittaman paperin määrittelevän suhdettanne.
Toisaalta, ilman sopimusta voi käydä näin:
A) Kun olette 45, mies lähtee ja perustaa nuoremman kanssa perheen. Jäät yksin 40 vuodeksi.
B) Tuet rahallisesti miehen opiskelua/asuntoa. Mies lähtee ja elää leveästi uusilla tienesteillään. Sinä saat kroonisen sairauden työstä ja elät tuilla.
C) Hankitte lapsia. Hän lähtee, ja sinä jäät seuraavaksi 20 vuodeksi sumplimaan osa-aikatöitä ja lasten kasvatusta, myöhemmin minimieläkkeellä.
Olenko pessimisti? En, kivakin mies saattaa muuttaa mieltään. On epäreilua että sä laitat peliin kaiken tulevaisuutesi rahan, rakkauden ja ajan, kun taas mies panostaa ei-yhtään-mitään.
SOLUTION: Kirjoittakaa yhdessä suhdesopimus. Siinä kerrottaisiin miten varallisuus, eläke, lapset, lasten elatusvelvollisuus jakautuvat. Jos mieli muuttuu, ei käy niin että toinen jää ihan kuseen ja toinen sen kuin porskuttaa.
Musta on vähän outoa sellainen järjestely, että saatetaan asua yhdessä ja olla kihloissa vuosikymmenkin, hankkia pari muksua, asuntolaina ja auto yhdessä... Mutta sitten se vihkimistodistus on niin vaikeaa hommata? Ettei muka missään välissä ”ehdi” naimisiin asti?
Onko tuollaisessa sitten se, että halutaan räiskyvät bileet ja niiden valmistelu vie sen kymmenen vuotta? Koska onhan tuossa kasassa jo niin monta liikkuvaa osaa, että naimisiin meno se pienimmästä päästä sitoumuksia alkaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NN36 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuten on, että mitä alhaisempi tulotaso sekä koulutus naisella, sitä enemmän kärtetään miestä naimisiin?
Oma äiti opetti, että jos elämässä haluaa taloudellista varmuutta sekä etua, se tehdään itse. Ei vonkumalla miestä avioliittoon. Hyvä neuvo kyllä, tienaan nyt päälle 30 vuotiaana sen verran, etten tarvitse kenenkään tuomaa "turvaa" suuntaan tai toiseen. Olisi kammottavaa yrittää "ankkuroida" väen väkisin toisen lompakkoon kiinni, kun itsellä ei ole ollut päätä pärjätä.
Käsitit nyt tämän turvassa olemisen ihan väärin. Mutta ehkä sinä koet turvan pelkästään silloin kun sinulla on rahaa kainalossa.
No tunnetasollahan kuvio on vieläkin hatarampi.
Käytännössä painostat/kinuat "sano, että haluat sitoutua pysyvästi minuun, tai muuten erotaan". Ja sitten kun toinen sanoo sanat jotka ulkopuolelta syötettiin, niin sinulla on turvallinen olo (vaikka mikään puolison ajatuksissa ei ole muuttunut).
Minusta naimisiin menolla on merkitystä vain jos naimisiin mennään molempien vilpittömästä halusta ja yhteisestä aloitteesta. Muuten kyseessä on vain ulkokultainen leikki.
Niin, tai sitten voit ottaa huomioon myös sen mahdollisuuden, jonka jo useat muutkin ovat kertoneet, että miehen mieli muuttuu, kun näkee miten tärkeä asia on naiselle, ja kun mies itse tarkastelee omaa suhtautumistaan traumojensa yli, niin hän huomaakin olleensa turhaan naimisiinmenoa vastaan.
Olisiko mahdollista kertoa minkään asian suuresta tärkeydestä, ottamatta samassa yhteydessä puheeksi eroamisen mahdollisuutta?
Ainakin minulle erosta puhuminen on sen luokan punainen vaate, että siinä vaiheessa kun siitä puhutaan, se pitää myös tehdä loppuun asti. Se on myrkky joka ei enää mene takaisin pulloon sen jälkeen kun korkki on avattu.
Eli teillä ei ole koskaan keskusteltu siitä, mikä voisi johtaa eroon? Ihmeellistä että joku ei kestä sanaa ero laisinkaan, vaan heti pitää erota, jos puoliso vaikka sanoo että eroaisin sinusta jos panisit naapurin penaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.
Juuri näin! Jossain vaiheessa vain täytyy katsoa ne viimeisetkin kortit. On raukkamaista olla kertomatta asian tärkeydestä sille omalle puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.Mikä tämä kyseinen asia oli? Jos on oikeasti iso asia, niin ei voi olla mahdollista, että siitä ei ole puhuttu mitään. Todennäköisesti puoliso on yrittänyt keskustella siitä, mutta olet torpannut aiheen, koska et ole halunnut keskustella siitä. Olet siis tahallasi yrittänyt venyttää aiheesta keskustelua. Svaiheessa, kun puoliso olisi sanonut, että aion lähteä, niin olisit vasta aktivoitunut. Ei se parisuhde niin toimi.
En kerro tarkemmin asiaa, mutta sellainen josta mulla oli selkeä mielipide mutta itse asia ei ollut mulle niin tärkeä kuin kumppanilleni. Eli kyllä asiasta puhuttiin ja paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.Mikä tämä kyseinen asia oli? Jos on oikeasti iso asia, niin ei voi olla mahdollista, että siitä ei ole puhuttu mitään. Todennäköisesti puoliso on yrittänyt keskustella siitä, mutta olet torpannut aiheen, koska et ole halunnut keskustella siitä. Olet siis tahallasi yrittänyt venyttää aiheesta keskustelua. Svaiheessa, kun puoliso olisi sanonut, että aion lähteä, niin olisit vasta aktivoitunut. Ei se parisuhde niin toimi.
En kerro tarkemmin asiaa, mutta sellainen josta mulla oli selkeä mielipide mutta itse asia ei ollut mulle niin tärkeä kuin kumppanilleni. Eli kyllä asiasta puhuttiin ja paljonkin.
No niin, mies halusi sellaisen kumppanin, jolle tämä kyseinen asia on yhtä tärkeä kuin hänelle. Mikä tässä sua ihmetyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ThiaC kirjoitti:
Ymmärrän - hän ei halua muiden kirjoittaman paperin määrittelevän suhdettanne.
Toisaalta, ilman sopimusta voi käydä näin:
A) Kun olette 45, mies lähtee ja perustaa nuoremman kanssa perheen. Jäät yksin 40 vuodeksi.
B) Tuet rahallisesti miehen opiskelua/asuntoa. Mies lähtee ja elää leveästi uusilla tienesteillään. Sinä saat kroonisen sairauden työstä ja elät tuilla.
C) Hankitte lapsia. Hän lähtee, ja sinä jäät seuraavaksi 20 vuodeksi sumplimaan osa-aikatöitä ja lasten kasvatusta, myöhemmin minimieläkkeellä.
Olenko pessimisti? En, kivakin mies saattaa muuttaa mieltään. On epäreilua että sä laitat peliin kaiken tulevaisuutesi rahan, rakkauden ja ajan, kun taas mies panostaa ei-yhtään-mitään.
SOLUTION: Kirjoittakaa yhdessä suhdesopimus. Siinä kerrottaisiin miten varallisuus, eläke, lapset, lasten elatusvelvollisuus jakautuvat. Jos mieli muuttuu, ei käy niin että toinen jää ihan kuseen ja toinen sen kuin porskuttaa.
Miten tuo kaikki ei onnistu avioeron myötä samalla lailla? Ei se avioliitto mikään vankila ole, sen lopettaa samalla lailla kuin muutkin suhteet.
Ja miksi äiti olisi automaattisesti lasten huoltaja? Mies voi haluta lapset yhtä lailla. Eli nainenkin voi jäädä totaaliyksin ja nähdä lapsia vain viikonloppuisin.
Tai mitä jos nainen löytää toisen? Taitaa olla Suomessa yleisempääkin se, että nainen hakee avioeron?
Vierailija kirjoitti:
Musta on vähän outoa sellainen järjestely, että saatetaan asua yhdessä ja olla kihloissa vuosikymmenkin, hankkia pari muksua, asuntolaina ja auto yhdessä... Mutta sitten se vihkimistodistus on niin vaikeaa hommata? Ettei muka missään välissä ”ehdi” naimisiin asti?
Onko tuollaisessa sitten se, että halutaan räiskyvät bileet ja niiden valmistelu vie sen kymmenen vuotta? Koska onhan tuossa kasassa jo niin monta liikkuvaa osaa, että naimisiin meno se pienimmästä päästä sitoumuksia alkaa olla.
Miksi se vihkitodistus pitäisi hankkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on vähän outoa sellainen järjestely, että saatetaan asua yhdessä ja olla kihloissa vuosikymmenkin, hankkia pari muksua, asuntolaina ja auto yhdessä... Mutta sitten se vihkimistodistus on niin vaikeaa hommata? Ettei muka missään välissä ”ehdi” naimisiin asti?
Onko tuollaisessa sitten se, että halutaan räiskyvät bileet ja niiden valmistelu vie sen kymmenen vuotta? Koska onhan tuossa kasassa jo niin monta liikkuvaa osaa, että naimisiin meno se pienimmästä päästä sitoumuksia alkaa olla.
Miksi se vihkitodistus pitäisi hankkia?
En minä ihmisten syitä sen paremmin tiedä, mutta tiedän pareja, jotka ovat kihloissa nimenomaan mennäkseen naimisiin ja lapsillakin on isän sukunimi (että ”kaikilla on sitten joskus sama sukunimi”) ja sitten niitä häitä ei vaan kuulu. Kymmeneen vuoteen.
Mikä tällaiseen voi olla syynä? Minusta tosi outoa.
Heivaa tämä nykyinen susiliittoäijäsi weg ja valitse sellainen joka haluaa oikeaan avioliittoon kanssasi ja on asiallaan ensimmäistä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.Mikä tämä kyseinen asia oli? Jos on oikeasti iso asia, niin ei voi olla mahdollista, että siitä ei ole puhuttu mitään. Todennäköisesti puoliso on yrittänyt keskustella siitä, mutta olet torpannut aiheen, koska et ole halunnut keskustella siitä. Olet siis tahallasi yrittänyt venyttää aiheesta keskustelua. Svaiheessa, kun puoliso olisi sanonut, että aion lähteä, niin olisit vasta aktivoitunut. Ei se parisuhde niin toimi.
En kerro tarkemmin asiaa, mutta sellainen josta mulla oli selkeä mielipide mutta itse asia ei ollut mulle niin tärkeä kuin kumppanilleni. Eli kyllä asiasta puhuttiin ja paljonkin.
No niin, mies halusi sellaisen kumppanin, jolle tämä kyseinen asia on yhtä tärkeä kuin hänelle. Mikä tässä sua ihmetyttää?
Nainenpas. Pointti nyt oli se, että minusta reilumpi toimintatapa olisi ollut kertoa ennakkoon. Ei mitään kiristystä. Muilta osin suhde on ollut ja mennyt, tuli vaan mulle mieleen tuosta jankkauksesta että olisi kiristämistä kertoa ennakkoon, että joku asia on eroon johtava kynnyskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.Mikä tämä kyseinen asia oli? Jos on oikeasti iso asia, niin ei voi olla mahdollista, että siitä ei ole puhuttu mitään. Todennäköisesti puoliso on yrittänyt keskustella siitä, mutta olet torpannut aiheen, koska et ole halunnut keskustella siitä. Olet siis tahallasi yrittänyt venyttää aiheesta keskustelua. Svaiheessa, kun puoliso olisi sanonut, että aion lähteä, niin olisit vasta aktivoitunut. Ei se parisuhde niin toimi.
En kerro tarkemmin asiaa, mutta sellainen josta mulla oli selkeä mielipide mutta itse asia ei ollut mulle niin tärkeä kuin kumppanilleni. Eli kyllä asiasta puhuttiin ja paljonkin.
No niin, mies halusi sellaisen kumppanin, jolle tämä kyseinen asia on yhtä tärkeä kuin hänelle. Mikä tässä sua ihmetyttää?
Nainenpas. Pointti nyt oli se, että minusta reilumpi toimintatapa olisi ollut kertoa ennakkoon. Ei mitään kiristystä. Muilta osin suhde on ollut ja mennyt, tuli vaan mulle mieleen tuosta jankkauksesta että olisi kiristämistä kertoa ennakkoon, että joku asia on eroon johtava kynnyskysymys.
Jollei keskustelemalla useaan otteeseen asiallisesti asiasta ole vakuuttanut toista asian tärkeydestä, niin on se on sen puolison omaa tyhmyyttä. Ei hyvässä parisuhteessa odoteta siihen asti, että toinen on lähtemässä suhteesta, kunnes ”saa tahtonsa läpi”. Parempi etsiä sellainen kumppani, joka ajattelee asiasta samoin kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Toinen kierros on yleensä silkkaa tyhmyyttä, joten ymmärrän miestä.
Niimpä. Mä olen ollut toisellakin kierroksella ja aina, kun mietin sitä, tunnen itseni todella tyhmäksi. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa opiksi.
Meillä avioliitosta puhuttiin suhteen alussa. Kumpikin halua sitä.
Sit meni vuosia. Tuli lapsi ja työkiireet.
Luovuin jo toivosta. Kun ei miestä avioliitto enää houkuttanutkaan. Tässä välis kumpikin hänen veljensä eros. Ja muutama kaverikin.
Mut kappas kippas. Viime kesäkuus pyys hyväksynnän esteiden tutkintaan ja ny ollaan naimisis. En tiä mikä pään kääns. Mut 13 vuotta se kesti.
Alue: Aihe vapaa
Onko luottamus tuhottu vai ei, sen tietää vain miehesi. Oletko vakavasti ajatellut asiaa siitä vinkkelistä, että voi olla myös niin että miehesi mieli ei varsinaisesti muuttunut, vaan hän on niin miellyttämisenhaluinen vässykkä, että myötäili sinua kun tuo eroase otettiin viritettynä osoittamaan niskaa?