Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua naimisiin
21.11.2018 |
Miten suhtautuisitte, jos kumppaninne ilmoittaisi että hän ei tiedäkään haluaako koskaan naimisiin. Tietää että minä haluan ja suhteen alussa puhuttiin jo asiasta.
Mutta mies sanoo, ettei asia liity minuun mitenkään. On ollut aikaisemmin naimisissa ja "avioliitto on vain paperi" eikä vaikuta siihen miten mua rakastaa. Ja haluaa mun kanssa olla mutta ei vaa ymmärrä miksi pitäisi koskaan naimisiin mennä.
Miksi mun on niin vaikea uskoa, että se ei liity minuun? Tulisiko muille sellainen olo, että taustalla on muutakin?
Millaisia ne naiset ovat, kenen kanssa naimisiin halutaan?
Miksi mun on niin vaikea kuvitella elämääni pelkässä avosuhteessa?
Rakkauden jatkuvuuteenhan se avioliitto ei vaikuta, mutta kyllä se sellainen osoitus on, että tosissaan ollaan. Tulen surulliseksi kun ajattelen, etten saisi juhlia ihanan mieheni kanssa häitä. Olen aivan rakastunut mieheeni ja hän on the one. Kuinka luopua tästä avioliitto haaveesta?
Kommentit (208)
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Oikeassa elämässä "en halua naimisiin" on mun tuttavapiirissä tarkoittanut tasan "en ole valmis naimisiin tämän ihmisen kanssa". Kun sopiva kumppani sitten löytyy, ei ahdistakaan naimisiinmeno yhtään. Näin kävi itsellenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Oikeassa elämässä "en halua naimisiin" on mun tuttavapiirissä tarkoittanut tasan "en ole valmis naimisiin tämän ihmisen kanssa". Kun sopiva kumppani sitten löytyy, ei ahdistakaan naimisiinmeno yhtään. Näin kävi itsellenikin.
Jep, tämä kokemus minullakin. On miljoona tarinaa, kuinka joku sanoo, ettei aio koskaan mennä naimisiin. Sitten myöhemmin päätös muuttuu, mutta toisen ihmisen kohdalla.
Ei minunkaan mies ole mitenkään erityisen innostunut naimisiinmenosta. Ollut aikaisemmin kahdesti, ensimmäinen oli pitkä liitto ja toinen joku typerä erehdys, joka päättyi melkein samantien.
Eikä se itsellekään ole merkityksellistä, en kaipaa mitään prinsessajuhlia. Onhan vaihtoehtona toki maistraatti tai muuten ihan pienimuotoinen vihkiminen, mutta sekin tuntuu vähän turhalta, koska en näe avioliiton tuovan mitään lisäarvoa elämään. Pari pysyy yhdessä jos on pysyäkseen oli siviilisääty mikä tahansa ja jos ei pysy, avioliitosta on ihan yhtä helppo lähteä kuin avoliitosta, sen puoli vuotta joutuu vain odottamaan, että saa lapaseen paperin, että se on virallista.
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Oikeassa elämässä "en halua naimisiin" on mun tuttavapiirissä tarkoittanut tasan "en ole valmis naimisiin tämän ihmisen kanssa". Kun sopiva kumppani sitten löytyy, ei ahdistakaan naimisiinmeno yhtään. Näin kävi itsellenikin.
Jep, tämä kokemus minullakin. On miljoona tarinaa, kuinka joku sanoo, ettei aio koskaan mennä naimisiin. Sitten myöhemmin päätös muuttuu, mutta toisen ihmisen kohdalla.
Juuri tämän takia kannattaa haluta naimisiin. Jotta näkee, haluaako toinen olla kanssasi lyhyen vain pitkän aikaa. Jos toinen ei halua naimisiin, niin on vahva mahdollisuus, ettei hän vain halua sitä minun kanssani. Jonkun toisen kanssa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Eli sun mallissa pitää suoraan ja varoittamatta jättää? Minusta asia on keskustelun arvoinen kuitenkin. Voi olla ettei ongelma olekaan itse naimisiinmeno, vaan se ettei toinen halua mitään prinsessajuhlia.
Avioehtosopimus on ihan viisasta tehdä sekin, jolloin ei ole yhtään sen suurempaa taloudellista riskiä kun avoliitossakaan. Pitää ainakin ymmärtää, että se ettei mennä naimisiin on riski sekin, se on viesti myös ulkopuolisille, että periaatteessa ollaan yhdessä, mutta halutaan pitää mahdollisuus vaihtaa parempaan koska vaan. Näin sen moni ainakin tulkitsee, varattuja ei pokata, mutta epämääräisissä suhteissa olevat ovatkin vapaata riistaa.
Ei se avioliitto ole vain pala paperia, minusta jos ajatus avioliitosta vakiintuneessa suhteessa kovasti tökkii, kertoo se siitä, että ihminen on kertakaikkiaan väärä. Olen kokenut tämän tunteen, olimme seurustelleet 4 vuotta, ja ajatus avioliitosta tökki pahasti. No erohan siitä tuli, ja myöhemmin löydettyäni uuden ei ollutkaan yhtään kurjaa mennä naimisiin 2 vuoden seurustelun jälkeen, ja liitto voi hyvin vielä vuosikymmentä myöhemmin. Jos ajatus avioliitosta olisi tökkinyt puolisoani, olisin tiennyt että olen hänelle väärä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuten on, että mitä alhaisempi tulotaso sekä koulutus naisella, sitä enemmän kärtetään miestä naimisiin?
Oma äiti opetti, että jos elämässä haluaa taloudellista varmuutta sekä etua, se tehdään itse. Ei vonkumalla miestä avioliittoon. Hyvä neuvo kyllä, tienaan nyt päälle 30 vuotiaana sen verran, etten tarvitse kenenkään tuomaa "turvaa" suuntaan tai toiseen. Olisi kammottavaa yrittää "ankkuroida" väen väkisin toisen lompakkoon kiinni, kun itsellä ei ole ollut päätä pärjätä.
Käsitit nyt tämän turvassa olemisen ihan väärin. Mutta ehkä sinä koet turvan pelkästään silloin kun sinulla on rahaa kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuten on, että mitä alhaisempi tulotaso sekä koulutus naisella, sitä enemmän kärtetään miestä naimisiin?
Oma äiti opetti, että jos elämässä haluaa taloudellista varmuutta sekä etua, se tehdään itse. Ei vonkumalla miestä avioliittoon. Hyvä neuvo kyllä, tienaan nyt päälle 30 vuotiaana sen verran, etten tarvitse kenenkään tuomaa "turvaa" suuntaan tai toiseen. Olisi kammottavaa yrittää "ankkuroida" väen väkisin toisen lompakkoon kiinni, kun itsellä ei ole ollut päätä pärjätä.
Käsitit nyt tämän turvassa olemisen ihan väärin. Mutta ehkä sinä koet turvan pelkästään silloin kun sinulla on rahaa kainalossa.
No tunnetasollahan kuvio on vieläkin hatarampi.
Käytännössä painostat/kinuat "sano, että haluat sitoutua pysyvästi minuun, tai muuten erotaan". Ja sitten kun toinen sanoo sanat jotka ulkopuolelta syötettiin, niin sinulla on turvallinen olo (vaikka mikään puolison ajatuksissa ei ole muuttunut).
Minusta naimisiin menolla on merkitystä vain jos naimisiin mennään molempien vilpittömästä halusta ja yhteisestä aloitteesta. Muuten kyseessä on vain ulkokultainen leikki.
NN36 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuten on, että mitä alhaisempi tulotaso sekä koulutus naisella, sitä enemmän kärtetään miestä naimisiin?
Oma äiti opetti, että jos elämässä haluaa taloudellista varmuutta sekä etua, se tehdään itse. Ei vonkumalla miestä avioliittoon. Hyvä neuvo kyllä, tienaan nyt päälle 30 vuotiaana sen verran, etten tarvitse kenenkään tuomaa "turvaa" suuntaan tai toiseen. Olisi kammottavaa yrittää "ankkuroida" väen väkisin toisen lompakkoon kiinni, kun itsellä ei ole ollut päätä pärjätä.
Käsitit nyt tämän turvassa olemisen ihan väärin. Mutta ehkä sinä koet turvan pelkästään silloin kun sinulla on rahaa kainalossa.
No tunnetasollahan kuvio on vieläkin hatarampi.
Käytännössä painostat/kinuat "sano, että haluat sitoutua pysyvästi minuun, tai muuten erotaan". Ja sitten kun toinen sanoo sanat jotka ulkopuolelta syötettiin, niin sinulla on turvallinen olo (vaikka mikään puolison ajatuksissa ei ole muuttunut).
Minusta naimisiin menolla on merkitystä vain jos naimisiin mennään molempien vilpittömästä halusta ja yhteisestä aloitteesta. Muuten kyseessä on vain ulkokultainen leikki.
Oikeusvaikutukset syntyvät riippumatta siitä, millä mielellä on menty naimisiin. Samoin ulkopuolisille viesti on sama, avioliitossa oleva on selkeästi varattu.
En kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi painostaa toisen naimisiin, sellainen vässykkä joka on tuolla tavalla painostettavissa ei ole puolisomateriaalia lainkaan. Kun sen voi sitten joku kolmas painostaa pettämäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miesystäväni alkaisi kiristää naimiisin menolla, niin kenkää tulisi alta aika yksikön.
En ymmärrä miksi on pakko päätä naimisiin?
No tietysti.
Kiristämistähän ei ole se, että haluaa naimisiin, ja jollei kumppani halua, niin eroaa hänestä.
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Tämä on aivan totta. Kuten eihän sitäkään voi tietää rakastaako omia lapsiaan loppuun saakka. Ei sellaista voi mennä lupaamaan, kun ei tiedä mitä tuleman pitää! Vannoutunut eläinrakaskin voi yhtäkkiä myöhemmin alkaa vihaamaan eläimiä. Ei voi kyllä mitenkään tietää elämästä mitään tulevaisuutta koskien, joten ihan turha myöskään tehdä elämässään mitään liikkuja mihinkään suuntaan. Voi jäädä työttömäksi, vaikka nyt olisikin huippuduuni!
Voi käydä myös niin että vammautuu pahoin, joten asuntoa katsellessa kannattaa ostaa sellainen jossa on jo valmiina invatuotteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Ja mistähän tällainen käsitys tulee, että se on muka valinta? Aivan järjetöntä höpöä, jolla ei ole minkäänlaista pohjaa. Kyllä toisen kanssa voi luvata olla yhdessä, vaikka olisi mikä. Ja se tunne, mikä siinä on mukana on välittämistä ja kiintymistä. Rakkautta toiseen ei todellakaan voi valita, sitä joko on siinä tai ei. Joskus se kuolee, vaikka kuinka haluaisi, ettei kuole.
Tuollainen höpinä on niiltä ihmisiltä, jotka eivät tunne ihmisen biologiaa, aivoja tai ylipäätään tahtoa (kannattaa lukea Hesarissakin ollut juttu tällä viikolla, kuinka ihmisellä ei juuri ole edes omaa tahtoa vaan ihminen luulee tekevänsä tietoisia valintoja. Näin siis ihan tieteellisesti todistettuna). Tai ihmiset, joille se avioliitto on joku pakonomainen liitto, jossa ollaan vaikka miltä tuntuisi, ja se on sitten sitä ”tahtomista”.
Minusta rakkaudella ei kovin pitkälle pötkitä hyvässä ja pitkässä parisuhteessa. Siihen tarvitaan niin paljon muutakin. Juuri sitä tahtoa ja halua ymmärtää, että toista ei pysty muuttamaan ja hyväksymään toisen sellaisena, kuin on. Kummallakin halu hioa niitä rosoja ja etsiä yhdessä keinoja, miten voidaan elää loukkaamatta toista, vaikka ollaankin erilaisia. Antamalla tilaa olla, mikä on. Toki se on niin, että mitään ei voi mennä vannomaan, että nyt tahdon loppuelämäni. Voihan se mieli muuttua. Mutta mitään ei saakkaan, ellei uskalla yrittää. Jos aina pelkää, että minusta ei ole siihen tai tähän, niin silloin elämä menee vain jossitteluksi.
Heh. Ihan samaa mieltä olen kyllä, mutta minä kutsun tuota halua, tahtoa, rosojen hiomishalukkuutta ja toisen hyväksymistä juuri siksi rakkaudeksi. Vai mitä se rakkaus muka on? Joku ohimenevä tunna? Höps, se on vain ihastusta sellainen ohimenevyys.
Avioliitto on sopimus, joka on sopii huonosti minun parisuhteisiini. Mihin kaksi lapsetonta ja itsenäistä aikuista, jotka eivät edes asu yhdessä, tarvitsevat avioliittoa? Yhtään järkisyytä en ole keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Todistamme jo vuosia naimisissa olollamme tätä höpinää vastaan. Meillä mies ei halunnut naimisiin, sanoin että en sitten jatka enää seurustelua. Seuraavaksi mies sitten kosi, ja siitä lähtien olemme olleet onnellisesti naimisissa. Se on vähän sillä tavalla, että vaikka trolli tietysti oletkin, ettei oikein voi väittää vastaan asiassa, jonka muut pystyvät eletyllä elämällään todistamaan. Tai voi tietenkin, mutta tällöin on tyhmä ihminen. Tosin tuollainen trollaaminen on myös tyhmää, että olit tuota mieltä tai vain trollasit, niin olet tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Miksi ihmiset haluavat tällaisia suhteita, joissa tunne on kuollut ja yhdessä ollaan lupauksen voimalla?
Minusta on paljon parempi, että ollaan yhdessä niin kauan, kuin molemmista hyvältä tuntuu, ja erotaan sitten sovussa. Ei suhteiden laatua niiden pituudella mitata.
NN36 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuten on, että mitä alhaisempi tulotaso sekä koulutus naisella, sitä enemmän kärtetään miestä naimisiin?
Oma äiti opetti, että jos elämässä haluaa taloudellista varmuutta sekä etua, se tehdään itse. Ei vonkumalla miestä avioliittoon. Hyvä neuvo kyllä, tienaan nyt päälle 30 vuotiaana sen verran, etten tarvitse kenenkään tuomaa "turvaa" suuntaan tai toiseen. Olisi kammottavaa yrittää "ankkuroida" väen väkisin toisen lompakkoon kiinni, kun itsellä ei ole ollut päätä pärjätä.
Käsitit nyt tämän turvassa olemisen ihan väärin. Mutta ehkä sinä koet turvan pelkästään silloin kun sinulla on rahaa kainalossa.
No tunnetasollahan kuvio on vieläkin hatarampi.
Käytännössä painostat/kinuat "sano, että haluat sitoutua pysyvästi minuun, tai muuten erotaan". Ja sitten kun toinen sanoo sanat jotka ulkopuolelta syötettiin, niin sinulla on turvallinen olo (vaikka mikään puolison ajatuksissa ei ole muuttunut).
Minusta naimisiin menolla on merkitystä vain jos naimisiin mennään molempien vilpittömästä halusta ja yhteisestä aloitteesta. Muuten kyseessä on vain ulkokultainen leikki.
Niin, tai sitten voit ottaa huomioon myös sen mahdollisuuden, jonka jo useat muutkin ovat kertoneet, että miehen mieli muuttuu, kun näkee miten tärkeä asia on naiselle, ja kun mies itse tarkastelee omaa suhtautumistaan traumojensa yli, niin hän huomaakin olleensa turhaan naimisiinmenoa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Miksi ihmiset haluavat tällaisia suhteita, joissa tunne on kuollut ja yhdessä ollaan lupauksen voimalla?
Minusta on paljon parempi, että ollaan yhdessä niin kauan, kuin molemmista hyvältä tuntuu, ja erotaan sitten sovussa. Ei suhteiden laatua niiden pituudella mitata.
Kopioin tähän aiemmin kirjoittamani tekstin, ja totean lisäksi, että kyllä minulle parisuhteen pituudella on merkitystä. Suhteen syvyys on aivan eri luokkaa pitkässä parisuhteessa, toki siinä pitää pystyä tuntemaan itsensä turvalliseksi. Siksi parisuhteen parantaminen kannattaa.
Kopioitu teksti edelliseltä sivulta:
Oletko koskaan kuullut itsensä johtamisesta tai tunneälystä? Ne ovat sitä, että pystyy itse johtamaan ja muuttamaan mm. tunteitaan. Tunteita muutetaan muuttamalla ajatuksia. Tähän on monta tietä, ja jokaisen pitää löytää oma tapansa. Yksi tapa on harjoittaa kiitollisuutta, ja se tunne muuttuu tätä kautta.
Kuten Einstein jo sanoi: missä on tahto, siellä on tie. Jos tahdot rakastaa, niin kyllä keino löytyy. (En ota tässä kantaa siihen, onko aina sitten tahdottava),
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Miksi ihmiset haluavat tällaisia suhteita, joissa tunne on kuollut ja yhdessä ollaan lupauksen voimalla?
Minusta on paljon parempi, että ollaan yhdessä niin kauan, kuin molemmista hyvältä tuntuu, ja erotaan sitten sovussa. Ei suhteiden laatua niiden pituudella mitata.
Kopioin tähän aiemmin kirjoittamani tekstin, ja totean lisäksi, että kyllä minulle parisuhteen pituudella on merkitystä. Suhteen syvyys on aivan eri luokkaa pitkässä parisuhteessa, toki siinä pitää pystyä tuntemaan itsensä turvalliseksi. Siksi parisuhteen parantaminen kannattaa.
Kopioitu teksti edelliseltä sivulta:
Oletko koskaan kuullut itsensä johtamisesta tai tunneälystä? Ne ovat sitä, että pystyy itse johtamaan ja muuttamaan mm. tunteitaan. Tunteita muutetaan muuttamalla ajatuksia. Tähän on monta tietä, ja jokaisen pitää löytää oma tapansa. Yksi tapa on harjoittaa kiitollisuutta, ja se tunne muuttuu tätä kautta.
Kuten Einstein jo sanoi: missä on tahto, siellä on tie. Jos tahdot rakastaa, niin kyllä keino löytyy. (En ota tässä kantaa siihen, onko aina sitten tahdottava),
Nuo kirjoittelijat eivät itse ole olleet muunlaisissa "suhteissa" kuin niissä joissa partenri vaihtuu aina kun tulee uusi kivannäköinen yritettävä näköpiiriin. Ei sellaisten mälinöitä kannata kuunnella pitkäliittolaisen ollenkaan ;) He eivät tiedä mistä puhuvat, koska eivät ole olleet suhteessa kuin aina sen ihastumisvaiheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Robotti kirjoitti:
Miten ihmeessä sitä voi luvata rakastavansa toista elämänsä loppuun saakka? Elämä kun on siitä jänskä, ettei sitä tiedä mitä tuleman pitää. Itselläni ei ole tapana lupailla mitään, mitä en ehkä pysty varmasti pitämään -siksi ei avioliitolle.
Ymmärtämällä, että rakkaus on valinta, ei tunne.
Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena lupaukselle, paljon sen jälkeenkin, kun se tunne, joka sai antamaan lupauksen, on haalistunut tai hävinnyt.
Miksi ihmiset haluavat tällaisia suhteita, joissa tunne on kuollut ja yhdessä ollaan lupauksen voimalla?
Minusta on paljon parempi, että ollaan yhdessä niin kauan, kuin molemmista hyvältä tuntuu, ja erotaan sitten sovussa. Ei suhteiden laatua niiden pituudella mitata.
Kopioin tähän aiemmin kirjoittamani tekstin, ja totean lisäksi, että kyllä minulle parisuhteen pituudella on merkitystä. Suhteen syvyys on aivan eri luokkaa pitkässä parisuhteessa, toki siinä pitää pystyä tuntemaan itsensä turvalliseksi. Siksi parisuhteen parantaminen kannattaa.
Kopioitu teksti edelliseltä sivulta:
Oletko koskaan kuullut itsensä johtamisesta tai tunneälystä? Ne ovat sitä, että pystyy itse johtamaan ja muuttamaan mm. tunteitaan. Tunteita muutetaan muuttamalla ajatuksia. Tähän on monta tietä, ja jokaisen pitää löytää oma tapansa. Yksi tapa on harjoittaa kiitollisuutta, ja se tunne muuttuu tätä kautta.
Kuten Einstein jo sanoi: missä on tahto, siellä on tie. Jos tahdot rakastaa, niin kyllä keino löytyy. (En ota tässä kantaa siihen, onko aina sitten tahdottava),Nuo kirjoittelijat eivät itse ole olleet muunlaisissa "suhteissa" kuin niissä joissa partenri vaihtuu aina kun tulee uusi kivannäköinen yritettävä näköpiiriin. Ei sellaisten mälinöitä kannata kuunnella pitkäliittolaisen ollenkaan ;) He eivät tiedä mistä puhuvat, koska eivät ole olleet suhteessa kuin aina sen ihastumisvaiheen.
Näin se todennäköisesti on. Se mitä ei tiedä, niin sitä ei osaa edes kuvitella.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan kuullut itsensä johtamisesta tai tunneälystä? Ne ovat sitä, että pystyy itse johtamaan ja muuttamaan mm. tunteitaan. Tunteita muutetaan muuttamalla ajatuksia. Tähän on monta tietä, ja jokaisen pitää löytää oma tapansa. Yksi tapa on harjoittaa kiitollisuutta, ja se tunne muuttuu tätä kautta.
Kuten Einstein jo sanoi: missä on tahto, siellä on tie. Jos tahdot rakastaa, niin kyllä keino löytyy. (En ota tässä kantaa siihen, onko aina sitten tahdottava),