Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua naimisiin
21.11.2018 |
Miten suhtautuisitte, jos kumppaninne ilmoittaisi että hän ei tiedäkään haluaako koskaan naimisiin. Tietää että minä haluan ja suhteen alussa puhuttiin jo asiasta.
Mutta mies sanoo, ettei asia liity minuun mitenkään. On ollut aikaisemmin naimisissa ja "avioliitto on vain paperi" eikä vaikuta siihen miten mua rakastaa. Ja haluaa mun kanssa olla mutta ei vaa ymmärrä miksi pitäisi koskaan naimisiin mennä.
Miksi mun on niin vaikea uskoa, että se ei liity minuun? Tulisiko muille sellainen olo, että taustalla on muutakin?
Millaisia ne naiset ovat, kenen kanssa naimisiin halutaan?
Miksi mun on niin vaikea kuvitella elämääni pelkässä avosuhteessa?
Rakkauden jatkuvuuteenhan se avioliitto ei vaikuta, mutta kyllä se sellainen osoitus on, että tosissaan ollaan. Tulen surulliseksi kun ajattelen, etten saisi juhlia ihanan mieheni kanssa häitä. Olen aivan rakastunut mieheeni ja hän on the one. Kuinka luopua tästä avioliitto haaveesta?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Toinen kierros on yleensä silkkaa tyhmyyttä, joten ymmärrän miestä.
Niimpä. Mä olen ollut toisellakin kierroksella ja aina, kun mietin sitä, tunnen itseni todella tyhmäksi. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa opiksi.
Ongelma ei liene avioliitto, vaan huonot valintasi. Ei ne valinnat olisi fiksumpia olleet vaikka olisit jättänyt liitot välistä. Kas kun se paperipala ei muuta mitään käänteisestikään ajateltuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.Mikä tämä kyseinen asia oli? Jos on oikeasti iso asia, niin ei voi olla mahdollista, että siitä ei ole puhuttu mitään. Todennäköisesti puoliso on yrittänyt keskustella siitä, mutta olet torpannut aiheen, koska et ole halunnut keskustella siitä. Olet siis tahallasi yrittänyt venyttää aiheesta keskustelua. Svaiheessa, kun puoliso olisi sanonut, että aion lähteä, niin olisit vasta aktivoitunut. Ei se parisuhde niin toimi.
En kerro tarkemmin asiaa, mutta sellainen josta mulla oli selkeä mielipide mutta itse asia ei ollut mulle niin tärkeä kuin kumppanilleni. Eli kyllä asiasta puhuttiin ja paljonkin.
No niin, mies halusi sellaisen kumppanin, jolle tämä kyseinen asia on yhtä tärkeä kuin hänelle. Mikä tässä sua ihmetyttää?
Nainenpas. Pointti nyt oli se, että minusta reilumpi toimintatapa olisi ollut kertoa ennakkoon. Ei mitään kiristystä. Muilta osin suhde on ollut ja mennyt, tuli vaan mulle mieleen tuosta jankkauksesta että olisi kiristämistä kertoa ennakkoon, että joku asia on eroon johtava kynnyskysymys.
Jollei keskustelemalla useaan otteeseen asiallisesti asiasta ole vakuuttanut toista asian tärkeydestä, niin on se on sen puolison omaa tyhmyyttä. Ei hyvässä parisuhteessa odoteta siihen asti, että toinen on lähtemässä suhteesta, kunnes ”saa tahtonsa läpi”. Parempi etsiä sellainen kumppani, joka ajattelee asiasta samoin kuin itse.
Edustamasi ääripääajattelu se huonon suhteen tekee.
Ai niinkö? No, sulla ei nyt sitä suhdetta ole ja mulla kuitenkin on. Joten lauseesi ei ole validi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.Mikä tämä kyseinen asia oli? Jos on oikeasti iso asia, niin ei voi olla mahdollista, että siitä ei ole puhuttu mitään. Todennäköisesti puoliso on yrittänyt keskustella siitä, mutta olet torpannut aiheen, koska et ole halunnut keskustella siitä. Olet siis tahallasi yrittänyt venyttää aiheesta keskustelua. Svaiheessa, kun puoliso olisi sanonut, että aion lähteä, niin olisit vasta aktivoitunut. Ei se parisuhde niin toimi.
En kerro tarkemmin asiaa, mutta sellainen josta mulla oli selkeä mielipide mutta itse asia ei ollut mulle niin tärkeä kuin kumppanilleni. Eli kyllä asiasta puhuttiin ja paljonkin.
No niin, mies halusi sellaisen kumppanin, jolle tämä kyseinen asia on yhtä tärkeä kuin hänelle. Mikä tässä sua ihmetyttää?
Nainenpas. Pointti nyt oli se, että minusta reilumpi toimintatapa olisi ollut kertoa ennakkoon. Ei mitään kiristystä. Muilta osin suhde on ollut ja mennyt, tuli vaan mulle mieleen tuosta jankkauksesta että olisi kiristämistä kertoa ennakkoon, että joku asia on eroon johtava kynnyskysymys.
Jollei keskustelemalla useaan otteeseen asiallisesti asiasta ole vakuuttanut toista asian tärkeydestä, niin on se on sen puolison omaa tyhmyyttä. Ei hyvässä parisuhteessa odoteta siihen asti, että toinen on lähtemässä suhteesta, kunnes ”saa tahtonsa läpi”. Parempi etsiä sellainen kumppani, joka ajattelee asiasta samoin kuin itse.
Edustamasi ääripääajattelu se huonon suhteen tekee.
Ai niinkö? No, sulla ei nyt sitä suhdetta ole ja mulla kuitenkin on. Joten lauseesi ei ole validi.
:D Kommentoin vanhan suhteen päättymisessyytä en nykyistä parisuhdestatustani. Eikä oo tarvettakaan sitä mainita.
Aikamoinen asioita mielivaltaisesti päästään tempova tyyppi taidat olla...Ensin sepitit eksälleni sukupuolen ja sitten luulit tietäväsi mun parisuhdestatustani. Tuolla mielikuvituksella menestystä vaan parisuhteeseesi. Voi tulla myrskyisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Mut on jätetty äkillisesti ja neuvottelematta ja syyksi on kerrottu se ettemme halunneet tulevaisuudelta tiettyä samaa asiaa
. Kyllä olisin arvostanut sitä että toinen olisi ennakkoon sanonut että ko. asia oli hänelle kynnyskysymys josta ei voi joustaa. Mulle olisi jäänyt silloin mahdollisuus päättää voinko itse joustaa asiassa. En todellakaan olisi kokenut sitä kiristykseksi.Mikä tämä kyseinen asia oli? Jos on oikeasti iso asia, niin ei voi olla mahdollista, että siitä ei ole puhuttu mitään. Todennäköisesti puoliso on yrittänyt keskustella siitä, mutta olet torpannut aiheen, koska et ole halunnut keskustella siitä. Olet siis tahallasi yrittänyt venyttää aiheesta keskustelua. Svaiheessa, kun puoliso olisi sanonut, että aion lähteä, niin olisit vasta aktivoitunut. Ei se parisuhde niin toimi.
En kerro tarkemmin asiaa, mutta sellainen josta mulla oli selkeä mielipide mutta itse asia ei ollut mulle niin tärkeä kuin kumppanilleni. Eli kyllä asiasta puhuttiin ja paljonkin.
No niin, mies halusi sellaisen kumppanin, jolle tämä kyseinen asia on yhtä tärkeä kuin hänelle. Mikä tässä sua ihmetyttää?
Nainenpas. Pointti nyt oli se, että minusta reilumpi toimintatapa olisi ollut kertoa ennakkoon. Ei mitään kiristystä. Muilta osin suhde on ollut ja mennyt, tuli vaan mulle mieleen tuosta jankkauksesta että olisi kiristämistä kertoa ennakkoon, että joku asia on eroon johtava kynnyskysymys.
Jollei keskustelemalla useaan otteeseen asiallisesti asiasta ole vakuuttanut toista asian tärkeydestä, niin on se on sen puolison omaa tyhmyyttä. Ei hyvässä parisuhteessa odoteta siihen asti, että toinen on lähtemässä suhteesta, kunnes ”saa tahtonsa läpi”. Parempi etsiä sellainen kumppani, joka ajattelee asiasta samoin kuin itse.
Edustamasi ääripääajattelu se huonon suhteen tekee.
Ai niinkö? No, sulla ei nyt sitä suhdetta ole ja mulla kuitenkin on. Joten lauseesi ei ole validi.
:D Kommentoin vanhan suhteen päättymisessyytä en nykyistä parisuhdestatustani. Eikä oo tarvettakaan sitä mainita.
Aikamoinen asioita mielivaltaisesti päästään tempova tyyppi taidat olla...Ensin sepitit eksälleni sukupuolen ja sitten luulit tietäväsi mun parisuhdestatustani. Tuolla mielikuvituksella menestystä vaan parisuhteeseesi. Voi tulla myrskyisää.
Uuu..nyt alkoi pelottaa :D Mene sinä nyt vain keskustelemaan asioista sun uuden mielikuvituspuolison kanssa ja yritä kuunnella häntä ennen kuin hän haluaa erota sinusta.
Kuulostaa tutulta. Minulla jäi 25-35-vuotiana lapset tekemättä tällaisissa suhteissa, koska en halunnut niitä tehdä avoliittoon. Jäin lapsettomaksi. Eli jos haluat lapset avioliittoon, tai siis avioliiton ja lapset, pitää vaihtaa mahdollisimman nopeasti miestä, luopua tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Minulla jäi 25-35-vuotiana lapset tekemättä tällaisissa suhteissa, koska en halunnut niitä tehdä avoliittoon. Jäin lapsettomaksi. Eli jos haluat lapset avioliittoon, tai siis avioliiton ja lapset, pitää vaihtaa mahdollisimman nopeasti miestä, luopua tästä.
Miksei niitä voi tehdä avoliittoon? Enempi normi se on nykypäivänä kuin avioliittoon syntyvät lapset. En itse ainakaan jättäisi lapsia kokonaan saamatta tuollaisesta syystä!
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Höpö höpö, toisella täysi on oikeus olla menemättä naimisiin, mutta toisella vastaavasti oikeus tehdä tästä johtopäätöksensä. Ellei toiveet ja odotukset yhteisestä elämästä kohtaa, parempi erota saman tien, eikä hukata aikaa.
Kylläkyllä, juuri se oli pointtini. Parempi erota saman tien, eikä puhua/uhkailla eroamisella. Siinä vaiheessa kun esitetään asioita muodossa "meidän pitää X tai muuten joudumme eroamaan" on suhde ja luottamus jo tuhottu joka tapauksessa.
Todistamme jo vuosia naimisissa olollamme tätä höpinää vastaan. Meillä mies ei halunnut naimisiin, sanoin että en sitten jatka enää seurustelua. Seuraavaksi mies sitten kosi, ja siitä lähtien olemme olleet onnellisesti naimisissa. Se on vähän sillä tavalla, että vaikka trolli tietysti oletkin, ettei oikein voi väittää vastaan asiassa, jonka muut pystyvät eletyllä elämällään todistamaan.
Onko luottamus tuhottu vai ei, sen tietää vain miehesi. Oletko vakavasti ajatellut asiaa siitä vinkkelistä, että voi olla myös niin että miehesi mieli ei varsinaisesti muuttunut, vaan hän on niin miellyttämisenhaluinen vässykkä, että myötäili sinua kun tuo eroase otettiin viritettynä osoittamaan niskaa?
Mikä "eroase"? Ero voi olla uhkaus pahimmillaan, mutta ei se kuolemaa aiheuta. Parisuhteen päättyminen voi olla harmillista, muttei se kuolemaksi ole.
Jos on niin lapatossu, että menee naimisiin toisen toiveesta vastahtoisesti ja kantaa asiasta kaunaa, niin ei voi kun sääliä. Jos se naimisiinmeno on niin iso ongelma, niin sitten pitää hyväksyä sen suhteen loppu ja etsiä toinen.
Itse uskon vapaaseen tahtoon ihmisellä. Jos teet oma tahdon vastaisesti, saat syyttää itseäsi, et muita. Nykyään ketään ei voi lain puitteissa pakottaa mihinkään. Seurauksia päätöksillä luonnollisesti on, mutta kuolemaan ne ei johda.
Alue: Aihe vapaa
Edustamasi ääripääajattelu se huonon suhteen tekee.