Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua naimisiin
21.11.2018 |
Miten suhtautuisitte, jos kumppaninne ilmoittaisi että hän ei tiedäkään haluaako koskaan naimisiin. Tietää että minä haluan ja suhteen alussa puhuttiin jo asiasta.
Mutta mies sanoo, ettei asia liity minuun mitenkään. On ollut aikaisemmin naimisissa ja "avioliitto on vain paperi" eikä vaikuta siihen miten mua rakastaa. Ja haluaa mun kanssa olla mutta ei vaa ymmärrä miksi pitäisi koskaan naimisiin mennä.
Miksi mun on niin vaikea uskoa, että se ei liity minuun? Tulisiko muille sellainen olo, että taustalla on muutakin?
Millaisia ne naiset ovat, kenen kanssa naimisiin halutaan?
Miksi mun on niin vaikea kuvitella elämääni pelkässä avosuhteessa?
Rakkauden jatkuvuuteenhan se avioliitto ei vaikuta, mutta kyllä se sellainen osoitus on, että tosissaan ollaan. Tulen surulliseksi kun ajattelen, etten saisi juhlia ihanan mieheni kanssa häitä. Olen aivan rakastunut mieheeni ja hän on the one. Kuinka luopua tästä avioliitto haaveesta?
Kommentit (208)
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
En minä tuota ottaisi kiristykseksi vaan ilmoitukseksi että kun ei Z niin sitten Y ja siihen on tyydyttävä. Kyllä pääasiallinen syy avioliittoon myöntymättömyyteen on se että se kumppani ei ole se oikea. Avioliitto ja häät ovat kaks eri asiaa - itselleni avioituminen on ok mutta häät ei. Onneksi nykyinen aviopuolisoni oli kanssasi samaa mieltä.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
En minä tuota ottaisi kiristykseksi vaan ilmoitukseksi että kun ei Z niin sitten Y ja siihen on tyydyttävä. Kyllä pääasiallinen syy avioliittoon myöntymättömyyteen on se että se kumppani ei ole se oikea. Avioliitto ja häät ovat kaks eri asiaa - itselleni avioituminen on ok mutta häät ei. Onneksi nykyinen aviopuolisoni oli kanssani*samaa mieltä.
ohis
Edit. korjattu
Ymmärrän, ettei kerran eronnut enää usko avioliittoon tai ole siitä innoissaan. Kerran on koettu ja päättynyt pettymykseen, miksi haluaisi ottaa riskin että sama toistuu?
Harmin paikka sinulle, mutta varmaan tuo edellinen eroon päättynyt liitto on syynä etkä sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
On narsistista ja henkistä väkivaltaa kiristää toinen erolla uhkailemalla avioliittoon. En jäisi itse tuollaiseen suhteeseen vaikka rakkautta olisikin, koska todennäköisesti manipulointi ja henkinen väkivalta ei jäisi tuohon.
Käsittämätöntä, miten jotkut naiset voivat pitää tuollaista käytöstä oikeutettuna vielä tänäkin päivänä. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen956 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Miksi toisella olisi yksinoikeus päättää naimisiin menosta? Päättää voi ainoastaan omasta puolestaan. Olet siis sitä mieltä, että seksittömyydenkin takia eroaminen on kiristystä. Oletko myös sitä mieltä, että kun kerran jonkun kanssa parisuhteeseen alkaa ei eroaminen ole sallittua?
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä. Kukin on yksin vastuussa omasta selkärangattomuudestaan.
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä.
Omien halujen ilmaiseminen, mainiten samassa yhteydessä eroaminen on kiristämistä.Niin niin, eli ei saa sanoa, että tämä on asia jonka teen kanssasi tai ilman, täytyy vain suoraan jättää. Tämä on toki vain oma mielipiteesi.
Ei, vaan reiluinta on toimia niin, että jos mies sanoo, ettei halua naimisiin, etsii siinä sivussa miehen kanssa asuessaan sellaisen miehen, kenen kanssa arvot ja toiveet on samat ja sitten ilmoittaa vain avokille, että muutan tästä nyt toisen miehen luo, kun olemme menossa naimisiin. Kukaan ei ainakaan voi syyttää kiristämisestä, kun ei toista kertaa kysy, vaan etsii uuden miehen.
Jos muuttaisi yksin asumaan, se voitaisiin myös laskea kiristykseksi, kun nainenhan odottaa yksin asuessaan, että mies tulisi pyytämään takaisin ja vihdoin kiristettynä suostuisi menemään naimisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
On narsistista ja henkistä väkivaltaa kiristää toinen erolla uhkailemalla avioliittoon. En jäisi itse tuollaiseen suhteeseen vaikka rakkautta olisikin, koska todennäköisesti manipulointi ja henkinen väkivalta ei jäisi tuohon.
Käsittämätöntä, miten jotkut naiset voivat pitää tuollaista käytöstä oikeutettuna vielä tänäkin päivänä. Sairasta.
Kyseinen mies punnitsi asiaa ja päätti toisin. Ajatteli, että nainen ja suhde hänen kanssaan on niin arvokas, että kannattaa ennemin mennä naimisiin, kuin menettää nainen.
Sinä voit aina erota, jos et saa tahtoasi periksi, etkä osaa tehdä suhteessa kompromisseja.
Niin! Mies ei siksi halua naimisiin, koska on ymmärtänyt sen, että avioliitosta on nykypäivänä menestyvälle miehelle lähinnä vain haittaa. Miehet ovat ymmärtäneet, että avioliiton mukanaan tuomat haitat ovat avioliiton tuomia hyötyjä suurempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain sinisilmäinen pölvästi menee enää tänä päivänä naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Avioliitosta ei ole mitään etua kuin korkeintaan naiselle, ja potentiaalisesti iso haitta taloudellisesti miehelle.
Ikävä kyllä asia on pitkälti näin. Poikkeus on tilanne, jossa aiotaan hankkia yhteisiä lapsia. Tällöin mies on varmemmalla pohjalla huoltajuusasioissa eron sattuessa, jos lapset syntyvät avioliittoon. Mutta tällöinkin on sulaa hulluutta mennä naimisiin ilman avioehtoa.
Jos lapsia ei aiota hankkia, avioliitossa ei ole mitään järkeä.
Ja jos kummallakin tai toisella on jo lapsia, avioliitto ei kannata missään nimessä, sillä se sotkee perintöasioita valtavasti. Kuolleen puolison lapset eivät katso hyvällä sitä, että kuolleen vanhemman puoliso vetäisee taskuunsa puolet perinnöstä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vain sinisilmäinen pölvästi menee enää tänä päivänä naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Avioliitosta ei ole mitään etua kuin korkeintaan naiselle, ja potentiaalisesti iso haitta taloudellisesti miehelle.
Ratkaisuhan tuohon on tottakai mennä naimisiin aasialaisen postimyyntimorsiamen kanssa. Se on sellainen liitto, että miehen ei tarvitse tehdä eikä varsinkaan maksaa mitään, kun nainen on niin rikas ja isotuloinen, että pystyy elättämään sekä itsensä että miehensä. Ja makselee aina kaiken sekä itsensä että miehensä puolesta, ei vaadi koskaan miestään maksavan mitään. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Voin havainnollistaa tuon ajatusharhasi;
Ajatellaan että yhdessä ollaan oltu vuosia, ja sitten tulee puheeksi lapset. Toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Neljä vaihtoehtoa
1 ei tehdä lapsia, jolloin lasta haluava katkeroituu ja kärsii(eli sinun mielestäsi kiristys?)
2 tehdään lapsi ja lasta haluamaton kärsii (taas kiristystä mielestäsi)
3 lasta haluava sanoo haluavansa lapsen, tai sitten eron, joten erotaan(kiristystä lasta haluamatonta kohtaan mielestäsi)
4 lasta haluamaton sanoo että ei lapsia, tai sitten haluan eron jos niitä pitää tehdä(taas tätä kiristystä)
Nyt, vaihda lasten tilalle avioliitto.
Vaikealta tuntuu elämäsi, jossa kaikki mitä elämässä tehdään on kiristystä. Ei ole muita vaihtoehtoja, koska aina toista kiristetään.
Kompromissejä kannattaa toki tehdä, mutta ei missään tapauksessa tämän mittaluokan elämankatsomuksellisissa ja kauaskantoisissa asioissa. Siinähän hukkaa vain itsensä.
Jätit sitten lainaamatta sen osan viestistäni jossa kerron tun saman asian kuin sinä ? Eli sen kohdan jossa kirjoitan siitä että kannattaa opiskella milloin kannattaa tehdä kompromissejä ja milloin ei. On se kätevää kun vastataan samoin kuin lainattu henkilö, mutta jätetään se osa lainauksesta pois :D :D
Nainen956 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Miksi toisella olisi yksinoikeus päättää naimisiin menosta? Päättää voi ainoastaan omasta puolestaan. Olet siis sitä mieltä, että seksittömyydenkin takia eroaminen on kiristystä. Oletko myös sitä mieltä, että kun kerran jonkun kanssa parisuhteeseen alkaa ei eroaminen ole sallittua?
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä. Kukin on yksin vastuussa omasta selkärangattomuudestaan.
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä.
Omien halujen ilmaiseminen, mainiten samassa yhteydessä eroaminen on kiristämistä.
Minä haluan naimisiin, mutta tehdään kuitenkin niin kuin sinä rakkaani haluat.
Mnä haluan lapsen, mutta tehdään niin kuin sinä rakkaani haluat.
Minä en halua että naapurin elli tulee kolmanneksi pyöräksi suhteeseemme, mutta tehdään rakas kutes sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies9876 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen956 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Miksi toisella olisi yksinoikeus päättää naimisiin menosta? Päättää voi ainoastaan omasta puolestaan. Olet siis sitä mieltä, että seksittömyydenkin takia eroaminen on kiristystä. Oletko myös sitä mieltä, että kun kerran jonkun kanssa parisuhteeseen alkaa ei eroaminen ole sallittua?
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä. Kukin on yksin vastuussa omasta selkärangattomuudestaan.
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä.
Omien halujen ilmaiseminen, mainiten samassa yhteydessä eroaminen on kiristämistä.Niin niin, eli ei saa sanoa, että tämä on asia jonka teen kanssasi tai ilman, täytyy vain suoraan jättää. Tämä on toki vain oma mielipiteesi.
No juuri niin. Eroaminen on tuossa tilanteessa ainoa suoraselkäinen vaihtoehto.
Voi miten naurattaakin :D Tässä ollaan oltu naimisissa miehen kanssa jo useampi vuosi, ja niin vain joku av:llä itkee että meidän olisi tullut erota, koska mielipide naimisiinmenosta ei voi muuttua miehellä mitenkään oikeasti. Tai siis kyllähän se pystyi muuttumaan aikoinaan niin, että meni ex-vaimon kanssa naimisiin, ja eron jälkeen ettei enää ikinä naimisiin, mutta siitä ei enä voi mieli muuttua koska av:n trolli sanoo niin :D
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinisilmäinen pölvästi menee enää tänä päivänä naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Avioliitosta ei ole mitään etua kuin korkeintaan naiselle, ja potentiaalisesti iso haitta taloudellisesti miehelle.
Ikävä kyllä asia on pitkälti näin. Poikkeus on tilanne, jossa aiotaan hankkia yhteisiä lapsia. Tällöin mies on varmemmalla pohjalla huoltajuusasioissa eron sattuessa, jos lapset syntyvät avioliittoon. Mutta tällöinkin on sulaa hulluutta mennä naimisiin ilman avioehtoa.
Jos lapsia ei aiota hankkia, avioliitossa ei ole mitään järkeä.
Ja jos kummallakin tai toisella on jo lapsia, avioliitto ei kannata missään nimessä, sillä se sotkee perintöasioita valtavasti. Kuolleen puolison lapset eivät katso hyvällä sitä, että kuolleen vanhemman puoliso vetäisee taskuunsa puolet perinnöstä.
Minä olen eri mieltä. Lapseni asuvat ädillään, ja ovat meillä, talossa jossa asun minä ja vasta vihitty vaimoni, pari päivää viikosta. Saavat jo vähän itse kulkea miten haluavat.
Lapsilleni on kerätty syntymästä asti omille tileilleen rahaa, jota kummallekin on ihan riittävästi kerääntynyt, ja he saavat potit kun täyttävät 18v.
Sairastuin, ja ensimmäistä kertaa tuli mieleeni että mites perinnöt sun muut. Lapset saisivat puoliorpoeläkettä kuolemani jälkeen, ja heillä on isot potit minun keräämää rahaa tilillään. Mites tämä oma avokki jonka kanssa on yhteinen, vielä lainainen talo? Hän joutuisi minun poismenoni lisäksi vielä stressiin siitä että yhteinen talo myydään, ja joutuisi muuttamaan pois. Leskeneläkettä ei hänelle tippuisi latiakaan.
Joten suunnittelin sairaspediltä meille hääjuhlan yllätykseksi puolisolleni. Sinänsä vaimo ei ollut itse ajatellut näitä perintöhommia ollenkaan, eikä ollut naimisiinmenostakaan meillä tätä ennen ollut puhetta siinä mielessä, että itse oltaisiin naimisiin haikailtu. Kyllä se vaimo kuitenkin oli iloisesti yllättynyt kosinnasta, ja minäkin paranin sairaudestani, ainakin toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä tätä ketjua lukiessa taivun sen kannalle, että avioliittoon ”kiristäjä” on oikeammassa kuin ei-naimisiin-haluava. Jos jompikumpi pitää valita.
Koska avioliittoon haluava saa avioliitolla (valheellista ehkä) turvallisuudentunnetta. Ja se, että tuntee parisuhteessa olevansa turvassa, on yksi parisuhteen rakennuselementti.
Jos ei-naimisiin-haluava saa tahtonsa läpi, eikä mennä naimisiin, niin hän ei lisää sillä mitään parisuhteen kannalta olevaa tärkeää elementtiä. Hän saa siitä ainoastaan henkilökohtaista vapauden tunnetta, ja se on ”minä” eikä ”me”.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinisilmäinen pölvästi menee enää tänä päivänä naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Avioliitosta ei ole mitään etua kuin korkeintaan naiselle, ja potentiaalisesti iso haitta taloudellisesti miehelle.
Ikävä kyllä asia on pitkälti näin. Poikkeus on tilanne, jossa aiotaan hankkia yhteisiä lapsia. Tällöin mies on varmemmalla pohjalla huoltajuusasioissa eron sattuessa, jos lapset syntyvät avioliittoon. Mutta tällöinkin on sulaa hulluutta mennä naimisiin ilman avioehtoa.
Jos lapsia ei aiota hankkia, avioliitossa ei ole mitään järkeä.
Ja jos kummallakin tai toisella on jo lapsia, avioliitto ei kannata missään nimessä, sillä se sotkee perintöasioita valtavasti. Kuolleen puolison lapset eivät katso hyvällä sitä, että kuolleen vanhemman puoliso vetäisee taskuunsa puolet perinnöstä.
Minä olen eri mieltä. Lapseni asuvat ädillään, ja ovat meillä, talossa jossa asun minä ja vasta vihitty vaimoni, pari päivää viikosta. Saavat jo vähän itse kulkea miten haluavat.
Lapsilleni on kerätty syntymästä asti omille tileilleen rahaa, jota kummallekin on ihan riittävästi kerääntynyt, ja he saavat potit kun täyttävät 18v.
Sairastuin, ja ensimmäistä kertaa tuli mieleeni että mites perinnöt sun muut. Lapset saisivat puoliorpoeläkettä kuolemani jälkeen, ja heillä on isot potit minun keräämää rahaa tilillään. Mites tämä oma avokki jonka kanssa on yhteinen, vielä lainainen talo? Hän joutuisi minun poismenoni lisäksi vielä stressiin siitä että yhteinen talo myydään, ja joutuisi muuttamaan pois. Leskeneläkettä ei hänelle tippuisi latiakaan.
Joten suunnittelin sairaspediltä meille hääjuhlan yllätykseksi puolisolleni. Sinänsä vaimo ei ollut itse ajatellut näitä perintöhommia ollenkaan, eikä ollut naimisiinmenostakaan meillä tätä ennen ollut puhetta siinä mielessä, että itse oltaisiin naimisiin haikailtu. Kyllä se vaimo kuitenkin oli iloisesti yllättynyt kosinnasta, ja minäkin paranin sairaudestani, ainakin toistaiseksi.
Tässä tarinassa haisee todella vahvasti hevon*paska. Miten tuo ”pottien” kerääminen lasten tilille edes liittyy tähän? Huutonaurua.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinisilmäinen pölvästi menee enää tänä päivänä naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Avioliitosta ei ole mitään etua kuin korkeintaan naiselle, ja potentiaalisesti iso haitta taloudellisesti miehelle.
Ikävä kyllä asia on pitkälti näin. Poikkeus on tilanne, jossa aiotaan hankkia yhteisiä lapsia. Tällöin mies on varmemmalla pohjalla huoltajuusasioissa eron sattuessa, jos lapset syntyvät avioliittoon. Mutta tällöinkin on sulaa hulluutta mennä naimisiin ilman avioehtoa.
Jos lapsia ei aiota hankkia, avioliitossa ei ole mitään järkeä.
Ja jos kummallakin tai toisella on jo lapsia, avioliitto ei kannata missään nimessä, sillä se sotkee perintöasioita valtavasti. Kuolleen puolison lapset eivät katso hyvällä sitä, että kuolleen vanhemman puoliso vetäisee taskuunsa puolet perinnöstä.
Minä olen eri mieltä. Lapseni asuvat ädillään, ja ovat meillä, talossa jossa asun minä ja vasta vihitty vaimoni, pari päivää viikosta. Saavat jo vähän itse kulkea miten haluavat.
Lapsilleni on kerätty syntymästä asti omille tileilleen rahaa, jota kummallekin on ihan riittävästi kerääntynyt, ja he saavat potit kun täyttävät 18v.
Sairastuin, ja ensimmäistä kertaa tuli mieleeni että mites perinnöt sun muut. Lapset saisivat puoliorpoeläkettä kuolemani jälkeen, ja heillä on isot potit minun keräämää rahaa tilillään. Mites tämä oma avokki jonka kanssa on yhteinen, vielä lainainen talo? Hän joutuisi minun poismenoni lisäksi vielä stressiin siitä että yhteinen talo myydään, ja joutuisi muuttamaan pois. Leskeneläkettä ei hänelle tippuisi latiakaan.
Joten suunnittelin sairaspediltä meille hääjuhlan yllätykseksi puolisolleni. Sinänsä vaimo ei ollut itse ajatellut näitä perintöhommia ollenkaan, eikä ollut naimisiinmenostakaan meillä tätä ennen ollut puhetta siinä mielessä, että itse oltaisiin naimisiin haikailtu. Kyllä se vaimo kuitenkin oli iloisesti yllättynyt kosinnasta, ja minäkin paranin sairaudestani, ainakin toistaiseksi.
Bullshit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinisilmäinen pölvästi menee enää tänä päivänä naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Avioliitosta ei ole mitään etua kuin korkeintaan naiselle, ja potentiaalisesti iso haitta taloudellisesti miehelle.
Ikävä kyllä asia on pitkälti näin. Poikkeus on tilanne, jossa aiotaan hankkia yhteisiä lapsia. Tällöin mies on varmemmalla pohjalla huoltajuusasioissa eron sattuessa, jos lapset syntyvät avioliittoon. Mutta tällöinkin on sulaa hulluutta mennä naimisiin ilman avioehtoa.
Jos lapsia ei aiota hankkia, avioliitossa ei ole mitään järkeä.
Ja jos kummallakin tai toisella on jo lapsia, avioliitto ei kannata missään nimessä, sillä se sotkee perintöasioita valtavasti. Kuolleen puolison lapset eivät katso hyvällä sitä, että kuolleen vanhemman puoliso vetäisee taskuunsa puolet perinnöstä.
Minä olen eri mieltä. Lapseni asuvat ädillään, ja ovat meillä, talossa jossa asun minä ja vasta vihitty vaimoni, pari päivää viikosta. Saavat jo vähän itse kulkea miten haluavat.
Lapsilleni on kerätty syntymästä asti omille tileilleen rahaa, jota kummallekin on ihan riittävästi kerääntynyt, ja he saavat potit kun täyttävät 18v.
Sairastuin, ja ensimmäistä kertaa tuli mieleeni että mites perinnöt sun muut. Lapset saisivat puoliorpoeläkettä kuolemani jälkeen, ja heillä on isot potit minun keräämää rahaa tilillään. Mites tämä oma avokki jonka kanssa on yhteinen, vielä lainainen talo? Hän joutuisi minun poismenoni lisäksi vielä stressiin siitä että yhteinen talo myydään, ja joutuisi muuttamaan pois. Leskeneläkettä ei hänelle tippuisi latiakaan.
Joten suunnittelin sairaspediltä meille hääjuhlan yllätykseksi puolisolleni. Sinänsä vaimo ei ollut itse ajatellut näitä perintöhommia ollenkaan, eikä ollut naimisiinmenostakaan meillä tätä ennen ollut puhetta siinä mielessä, että itse oltaisiin naimisiin haikailtu. Kyllä se vaimo kuitenkin oli iloisesti yllättynyt kosinnasta, ja minäkin paranin sairaudestani, ainakin toistaiseksi.
Tässä tarinassa haisee todella vahvasti hevon*paska. Miten tuo ”pottien” kerääminen lasten tilille edes liittyy tähän? Huutonaurua.
Siten että lasten elämä on turvattu rahallisesti. Tässä otin kantaa vain tuohon perintöasiaan. Minä haluan että talo jää nimen omaan vaimolleni, hänen asuttavakseen leskenoikeudella, jos minä kuolen ensin. Haluan myös että hän saa varoistani pienemmällä perintöveroprosentilla itselleen rahaa. Lapsille jää joka tapauksessa pesämunat tulevaisuutta varten, se asia on jo hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään mene toista kertaa naimisiin. Seurustella voin kunhan molemmilla on omat asunnot.
Sama homma. Miesystävä tosin ei ole ollut aiemminkaan naimisissa, mutta ei myöskään haaveile prinsessajuhlista :D
Alue: Aihe vapaa
Helppo. Jos minä haluan naimisiin ja mies ei, suhde päättyy. Sama toisinpäin. En voisi olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua virallisesti sitoutua minuun. Liian iso ero arvomaailmassa. Tuollainen suhde ei koskaan edistyisi edes saman katon alle.