Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua naimisiin
21.11.2018 |
Miten suhtautuisitte, jos kumppaninne ilmoittaisi että hän ei tiedäkään haluaako koskaan naimisiin. Tietää että minä haluan ja suhteen alussa puhuttiin jo asiasta.
Mutta mies sanoo, ettei asia liity minuun mitenkään. On ollut aikaisemmin naimisissa ja "avioliitto on vain paperi" eikä vaikuta siihen miten mua rakastaa. Ja haluaa mun kanssa olla mutta ei vaa ymmärrä miksi pitäisi koskaan naimisiin mennä.
Miksi mun on niin vaikea uskoa, että se ei liity minuun? Tulisiko muille sellainen olo, että taustalla on muutakin?
Millaisia ne naiset ovat, kenen kanssa naimisiin halutaan?
Miksi mun on niin vaikea kuvitella elämääni pelkässä avosuhteessa?
Rakkauden jatkuvuuteenhan se avioliitto ei vaikuta, mutta kyllä se sellainen osoitus on, että tosissaan ollaan. Tulen surulliseksi kun ajattelen, etten saisi juhlia ihanan mieheni kanssa häitä. Olen aivan rakastunut mieheeni ja hän on the one. Kuinka luopua tästä avioliitto haaveesta?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
"Eroon päättyneitä avioliittoja, joissa liitto oli vähintään kummankin toinen, oli 11 prosenttia vuonna 2015."
Eli toiset avioliitot päättyvät eroon harvemmin. ?
Ei. Koko tekstissä ei käsitelty sitä kuinka iso osa toisista avioliitoista päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisista avioliitoista muuten erotaan harvemmin kuin ensimmäisistä :)
Tilastojen valossa kuitenkin toisista avioliitoista erotaan suuremmalla todennäköisyydellä kuin ensimmäisistä, eli useammin. Kolmansista vielä suuremmalla prosentilla jne.
"Vuoden 2016 avioeronneisuuden mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Eronneisuuden aleneminen edellisvuodesta on niin vähäinen, että ensimmäisten avioliittojen todennäköisyys päättyä eroon pysyy edelleen viime vuosien tasolla. Eroon päättyneiden ensimmäisten avioliittojen keston mediaani oli 10 vuotta kuten edellisenäkin vuonna.
Vuonna 2016 avioeroon päättyneitä avioliittoja, joissa kumpikin puolisoista oli ensimmäisessä avioliitossaan, oli 69 prosenttia kaikista avioeroista. Osuus suureni prosenttiyksikön edellisestä vuodesta. Vuonna 1990 vastaava prosenttiosuus oli vielä 80. Eroon päättyneitä avioliittoja, joissa liitto oli vähintään kummankin toinen, oli 9 prosenttia vuonna 2016, edellisenä vuonna 11 prosenttia."
Oliko tämä vain jotain lisäinfoa vai kuvitteletko että se, että suurin osa avioeroista on ensimmäisiä liittoja tarkoittaa, että ensimmäiset liitot päättyvät todennäköisemmin kuin toiset?
t. eri
Prosentit, ystäväiseni, prosentit.
10% sadata on kymppi, 10% tonnista on satanen. Sama prosenttiosuus, määrät vain muuttuvat ;)
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
niin tollaisen vaihtoehdon antaminen on turhaa, koska valitsi miten tahansa päättyy tilanne onnettomaan liittoon tai eroon.
Mieitiääs naisten ja miesten erilaisuutta. Kuinka moni mies haluaa parisuhteissaan naimisiin, jos nainen ei halua? Veikkaisin 1%. Ja kuinka moni mies tuosta prosentista kiristäisi naisen avioliittoon? Sellaista miestä haukuttaisiin täällä kusipäiseksi narsistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Voin havainnollistaa tuon ajatusharhasi;
Ajatellaan että yhdessä ollaan oltu vuosia, ja sitten tulee puheeksi lapset. Toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Neljä vaihtoehtoa
1 ei tehdä lapsia, jolloin lasta haluava katkeroituu ja kärsii(eli sinun mielestäsi kiristys?)
2 tehdään lapsi ja lasta haluamaton kärsii (taas kiristystä mielestäsi)
3 lasta haluava sanoo haluavansa lapsen, tai sitten eron, joten erotaan(kiristystä lasta haluamatonta kohtaan mielestäsi)
4 lasta haluamaton sanoo että ei lapsia, tai sitten haluan eron jos niitä pitää tehdä(taas tätä kiristystä)
Nyt, vaihda lasten tilalle avioliitto.
Vaikealta tuntuu elämäsi, jossa kaikki mitä elämässä tehdään on kiristystä. Ei ole muita vaihtoehtoja, koska aina toista kiristetään. Jos et ole kuullut kompromissistä koskaan, tai siitä missä asioissa kompromissejä kannattaa tehdä, ettei katkeroidu, niin google tarjoaa tietoa :)
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Miksi toisella olisi yksinoikeus päättää naimisiin menosta? Päättää voi ainoastaan omasta puolestaan. Olet siis sitä mieltä, että seksittömyydenkin takia eroaminen on kiristystä. Oletko myös sitä mieltä, että kun kerran jonkun kanssa parisuhteeseen alkaa ei eroaminen ole sallittua?
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä. Kukin on yksin vastuussa omasta selkärangattomuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua naimisiin. Ikinä. Kerran ollut ja se riitti. Avoliitto helpompi, myös eroaminen helpompaa. Eihän sitä suhteeseen mennä ero mielessä, mutta itsellä pitkistä suhteista kokemusta sen verran, että en enää usko "ikuiseen rakkauteen". Ekan avioliiton kolmanneksi pyöräksi tuli pettäminen ja avoliitto päättyi miehen alkoholismiin, joka ei ollut ennustettavissa, oli ekat 5 vuotta raitis. Nyt seurustelen, mutta en halua saman katon alle, ainakaan toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisista avioliitoista muuten erotaan harvemmin kuin ensimmäisistä :)
Tilastojen valossa kuitenkin toisista avioliitoista erotaan suuremmalla todennäköisyydellä kuin ensimmäisistä, eli useammin. Kolmansista vielä suuremmalla prosentilla jne.
"Vuoden 2016 avioeronneisuuden mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Eronneisuuden aleneminen edellisvuodesta on niin vähäinen, että ensimmäisten avioliittojen todennäköisyys päättyä eroon pysyy edelleen viime vuosien tasolla. Eroon päättyneiden ensimmäisten avioliittojen keston mediaani oli 10 vuotta kuten edellisenäkin vuonna.
Vuonna 2016 avioeroon päättyneitä avioliittoja, joissa kumpikin puolisoista oli ensimmäisessä avioliitossaan, oli 69 prosenttia kaikista avioeroista. Osuus suureni prosenttiyksikön edellisestä vuodesta. Vuonna 1990 vastaava prosenttiosuus oli vielä 80. Eroon päättyneitä avioliittoja, joissa liitto oli vähintään kummankin toinen, oli 9 prosenttia vuonna 2016, edellisenä vuonna 11 prosenttia."
Oliko tämä vain jotain lisäinfoa vai kuvitteletko että se, että suurin osa avioeroista on ensimmäisiä liittoja tarkoittaa, että ensimmäiset liitot päättyvät todennäköisemmin kuin toiset?
t. eri
Prosentit, ystäväiseni, prosentit.
10% sadata on kymppi, 10% tonnista on satanen. Sama prosenttiosuus, määrät vain muuttuvat ;)
Niin? Ei liity asiaan mitenkään. Tuossa ei edes käsitellä kuinka usein toiset liitot päättyvät eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Se että sinä et kykene pohtimaan mielipidettäsi uudestaan, ja tulemaan sen jälkeen ehkä toisiin ajatuksiin, ei varmastikaan tarkoita sitä että tuohon ei kykenisi kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan faktaa on, että puolet avioliitoista päättyy eroon. Ei avioliitolla ole mitään tekemistä parisuhteen onnellisuuden tai rakkauden kanssa. Miksi pitäisi maksaa ensin itsensä kipeäksi häistä ( tai ei ole pakko järjestää isoja juhlia, mutta kuluja tulee kuitenkin) ja sitten taas maksaa erotessa. Vaikka olisi avioehtokin, niin eroaminen maksaa. Aina.
No en nyt kauhean kovana hintana pidä, kun rahaa meillä meni n. 400mk ja siitä suurin osa oli sormuksiin. Sehän nykyrahana ei ole kovin montaa kymppiä.
Mutta ap.n tapauksessa pisti silmään, että suree, kun ei saa juhlia häitä miehen kanssa. Onko kyse nyt sitten surusta, kun ei saa häitä, vai siitä, että eivät mene naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Voin havainnollistaa tuon ajatusharhasi;
Ajatellaan että yhdessä ollaan oltu vuosia, ja sitten tulee puheeksi lapset. Toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Neljä vaihtoehtoa
1 ei tehdä lapsia, jolloin lasta haluava katkeroituu ja kärsii(eli sinun mielestäsi kiristys?)
2 tehdään lapsi ja lasta haluamaton kärsii (taas kiristystä mielestäsi)
3 lasta haluava sanoo haluavansa lapsen, tai sitten eron, joten erotaan(kiristystä lasta haluamatonta kohtaan mielestäsi)
4 lasta haluamaton sanoo että ei lapsia, tai sitten haluan eron jos niitä pitää tehdä(taas tätä kiristystä)
Nyt, vaihda lasten tilalle avioliitto.
Vaikealta tuntuu elämäsi, jossa kaikki mitä elämässä tehdään on kiristystä. Ei ole muita vaihtoehtoja, koska aina toista kiristetään.
Kompromissejä kannattaa toki tehdä, mutta ei missään tapauksessa tämän mittaluokan elämankatsomuksellisissa ja kauaskantoisissa asioissa. Siinähän hukkaa vain itsensä.
Siksi 5) Jos on selvää että tämän mittaluokan asioissa halut eroavat niin pitää erota ja kotkeintaan selittää jälkikäteen miksi. Ei niin päin että ovenraosta huudellaan: "eipäs erotakaan, jos vain teet niinkuin minä haluan".
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Miksi toisella olisi yksinoikeus päättää naimisiin menosta? Päättää voi ainoastaan omasta puolestaan. Olet siis sitä mieltä, että seksittömyydenkin takia eroaminen on kiristystä. Oletko myös sitä mieltä, että kun kerran jonkun kanssa parisuhteeseen alkaa ei eroaminen ole sallittua?
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä. Kukin on yksin vastuussa omasta selkärangattomuudestaan.
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä.
Omien halujen ilmaiseminen, mainiten samassa yhteydessä eroaminen on kiristämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisihan tuo aika ärsyttävää elää avoliitossa kun avioliitosta on ihan konkreettista hyötyä kuitenkin. Meille se ei ainakaan ole kuin pelkkä sopimus, maistraatissa meni noin 3min, pidimme omat nimet jne ja se siitä.
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Parisuhdehan on aina kompromisseja. Kun kaksi ihmistä menee yhteen, harvoin on niin, että kaikissa asioissa haluavat samaa ja ovat samaa mieltä.
Suhteessa näistä asioista neuvotellaan ja jos tulee liian paljon asioita, joista ollaan periaattellisesti eri mieltä, niin silloin kannattaa erota. En näe tuossa mitään kiristämistä. Elän itse pitkässä parisuhteessa eli n. 30 vuotta. Joissain asioissa toinen on joustanut, toisissa toinen. On meilläkin ollut nuoruudessa kiistoja asioista niin, että jopa pakatut laukut olivat eteisessä valmiina. Mutta keskustelemalla ja etsimällä kompromisseja ja kummankin joustaessa jostain, niin on löydetty sopua ja mitään pommia ei ole räjähtänyt.
Samaa koskee siviilisäätyä. Jos on kaksi erilaista kantaa, niin jommankummanhan on joustettava tai sitten erotaan. Se ei ole kiristämistä, vaan aikuisten ihmisten tapa hoitaa asioita.
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Voin havainnollistaa tuon ajatusharhasi;
Ajatellaan että yhdessä ollaan oltu vuosia, ja sitten tulee puheeksi lapset. Toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Neljä vaihtoehtoa
1 ei tehdä lapsia, jolloin lasta haluava katkeroituu ja kärsii(eli sinun mielestäsi kiristys?)
2 tehdään lapsi ja lasta haluamaton kärsii (taas kiristystä mielestäsi)
3 lasta haluava sanoo haluavansa lapsen, tai sitten eron, joten erotaan(kiristystä lasta haluamatonta kohtaan mielestäsi)
4 lasta haluamaton sanoo että ei lapsia, tai sitten haluan eron jos niitä pitää tehdä(taas tätä kiristystä)
Nyt, vaihda lasten tilalle avioliitto.
Vaikealta tuntuu elämäsi, jossa kaikki mitä elämässä tehdään on kiristystä. Ei ole muita vaihtoehtoja, koska aina toista kiristetään.
Kompromissejä kannattaa toki tehdä, mutta ei missään tapauksessa tämän mittaluokan elämankatsomuksellisissa ja kauaskantoisissa asioissa. Siinähän hukkaa vain itsensä.
Siksi 5) Jos on selvää että tämän mittaluokan asioissa halut eroavat niin pitää erota ja kotkeintaan selittää jälkikäteen miksi. Ei niin päin että ovenraosta huudellaan: "eipäs erotakaan, jos vain teet niinkuin minä haluan".
Pitää kyllä miehen olla melkoinen tossukka, jos menee naimisiin vain siksi, että hädissään niin lupaa, kun pelkää, että avokki jättää :D :D
Noin tossukka mies saisikin kyllä mennä, jos itku kurkussa tulisi kymmenen vuoden päästä pillittämään, että menin sun kans naimisiin vain siksi, kun kiristit erolla :D
Nainen956 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Miksi toisella olisi yksinoikeus päättää naimisiin menosta? Päättää voi ainoastaan omasta puolestaan. Olet siis sitä mieltä, että seksittömyydenkin takia eroaminen on kiristystä. Oletko myös sitä mieltä, että kun kerran jonkun kanssa parisuhteeseen alkaa ei eroaminen ole sallittua?
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä. Kukin on yksin vastuussa omasta selkärangattomuudestaan.
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä.
Omien halujen ilmaiseminen, mainiten samassa yhteydessä eroaminen on kiristämistä.
Niin niin, eli ei saa sanoa, että tämä on asia jonka teen kanssasi tai ilman, täytyy vain suoraan jättää. Tämä on toki vain oma mielipiteesi.
On olemassa oikeasti hyviä syitä olla menemättä naimisiin (lakipykälät, usko tai ateismi, käytännön vaikeudet, ei halua instituutioita elämäänsä, ei halua olla kirkossa ja tunne-asiat suhteessa asiaan - ei sinuun, tai joku muu syy) ja "huonoja" perusteluita olla menemättä (eli ei kiinnosta olla toisen kanssa oikeastaan, pitää itsestäänselvyytenä ja muutenkin aikoo erota, joka ei liity naimisiinmenoon sinänsä - kannattaa sitten erota). Kumpia miehellä on, ehkä syy selviää. Että meneekö intressit yhteen vai ei. Liian nuorena tuskin menee naimisiin myös. Mitä hän sanoo jos olisi sormukset (saa sen laatikkoon), ulkomaan matka ja teidän kahden "juhla" ilman häitä ja väenpaljoutta. Avoliitossakin on avoehto yleensä eron varalta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen956 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies3689 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiesOletettu999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut sama tilanne? Miten päättyi?
Meillä päättyi niin että ilmoitin miehelleni että minä aion mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, ja että jollei hän halua mennä rakastamansa naisen kanssa naimisiin, niin sitten on parempi erota.
Mies kysyi että onko asia minulle oikeasti niin tärkeä, ja sanoin että on. Että minä en ole hänen traumoihinsa naimisiinmenosta syyllinen, ja jos hän aikoo loppuelämänsä kantaa jotain avioliittotraumaa, ja on jo lähtökohtaisesti asiaa pohtimatta sitä mieltä että olen juuri samanlainen kuin eksvaimonsa, niin mitäpä sitä tässä sitten yhdessä edes ollaan. Minä kun olin ajatellut suhteemme ihan ainoana suhteena, enkä vertaile sitä menneeseen.
Mies kosi parin päivän päästä.
Erouhkavaatimuksella kiristäminen - mikä ihanan romanttinen tapa joutua pakotetuksi avioliittoon.
Nyt ei muuta kuin uhkavaatimus lasten hankkimisesta vetämään nii sinulla on kaksi kunnon pommiaviritettynä, vain odottamassa miehesi räjähtämistä.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta luopua lapsi- ja avioliittotoiveistaan toisen takia vaan ihmisten jotka haluavat näin eri asioita kannattaa erota. Mielestäsi kirjoittajan olisi varmaan pitänyt vain jättää mies kertomatta syytä? Mies teki oman valintansa ja on törkeää väittää hänen tulleen kiristetyksi.
Mitäs muuta se on kuin kiristämistä, jos tietää että toinen haluaa Y ja ilmoittaa että nyt me joudutaan eroamaan koska minä valuan X.
Tuossahan voi käydä juuri se karmein skenaario että toinen vaihtaa omassa sielussaan oikeaksi tietämänsä valinnan hetken hätäännyksessä toisen miellyttämiseen.
Takuuvarmasti tuollaisen pakotetun kuvion seuraukset laukeavat vuosien päästä naamalle.
Miksi toisella olisi yksinoikeus päättää naimisiin menosta? Päättää voi ainoastaan omasta puolestaan. Olet siis sitä mieltä, että seksittömyydenkin takia eroaminen on kiristystä. Oletko myös sitä mieltä, että kun kerran jonkun kanssa parisuhteeseen alkaa ei eroaminen ole sallittua?
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä. Kukin on yksin vastuussa omasta selkärangattomuudestaan.
Omien halujen ilmaiseminen ei ole kiristämistä.
Omien halujen ilmaiseminen, mainiten samassa yhteydessä eroaminen on kiristämistä.Niin niin, eli ei saa sanoa, että tämä on asia jonka teen kanssasi tai ilman, täytyy vain suoraan jättää. Tämä on toki vain oma mielipiteesi.
No juuri niin. Eroaminen on tuossa tilanteessa ainoa suoraselkäinen vaihtoehto.
Alue: Aihe vapaa
Sinä ajattelit, että mies on jotenkin huono tai sellaiseen halveksivan sävyyn kirjoitit tuon viestin, että mies ei halunnut naimisiin? Ei, vaan erositte, koska teillä oli iso näkemysero. Se ei todellakaan tee miestä tai naista huonoksi jos ei halua naimisiin/lapsia.