Lue keskustelun säännöt.
Aika outoa, että naiset ovat niin kovasti avioehtoa vastaan (liittyen omiin rahoihin).
21.11.2018 |
Naiset ottavat 70-80% avioeroista ja siltikin naiset ovat sitä mieltä, että mies on ihan tyhmä sika jos haluaa avioehdon. Osaisiko naiset selittää _miksi_ mieheltä ei ole järkevää ja erittäin loogista haluta avioehtoa tämän erofaktan perusteella? Miksi tunteet vievät logiikan ja realismin pesuveden mukana?
Kommentit (114)
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin uutiseen, tilastotietoon tai muuhun ajankohtaiseen asiaan viestisi liittyy? Vai oletko ihan vain omassa mielessäsi pohtinut, että naiset varmaan vastustavat avioehtoa?
Mitä merkitystä sillä on, kumpi sukupuoli hakee eroja useammin? Eikö olennaista ole se, miksi eroa haetaan? Meidän avioliitossamme minä (n) hain eroa, koska mies petti. Minun syynikö siis oli, että erosimme?
Vierailija kirjoitti:
Koska yleensä naisen ura menee paussille ja tulot laskee kun lapsia aletaan tekemään ja mies kasvattaa edelleen varallisuuttaan. Yleensä avioliitossa myöskään omistussuhteista ja rahallisesta tmv. panostuksesta toisen omaisuuteen ei pidetä niin tarkkaa kirjaa. Jos vaikka toinen puolisoista omistaa talon ja toinen maksaa siihen tehtäviä remontteja ja muita kustannuksia, näitä harvemmin kirjataan ylös eron varalle.
Mikäli tilanne on esimerkiksi se, että molemmilla on edellisistä suhteista lapsia, kannattaa taas avioehto ehdottomasti tehdä jotta niiden omien perillisten perintö on mahdollisimman turvattu. Tai jos toisella on entuudestaan yritys jonka halusa turvata avioeron varalta.
Tästä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan ja jokaisen täytyy tehdä omat valintansa oman tilanteensa mukaan mutta yleensä jos mennäön naimisiin ja tarkoitus on perustaa ydinperhe eikä kummallakaan ole entuudestaan mitenkään merkittävää omaisuutta ennestään, on avioehdon tekemättä jättäminen naisen edun mukaista ja pelkästään reilua.
Naisena olen täysin eri mieltä. Ensinnäkin jo ennen lasten hankkimista pitää sopia niiden hoidosta. Itse en enää lapsia halua enkä saisikaan, mutta jos hankkisin niin vain sillä ehdolla, että mies pitää vähintään puolet hoitovapaista. Toiseksi, jos talo on toisella jo ennestään, niin tottakai sen kuuluu myös jäädä hänelle. Jos se hankitaan yhdessä, niin se hankitaan molempien nimiin, tottakai. Isojen hankintojen ja remonttien kirjaaminen ylös ei varmasti ole ongelma, niitä ei tehdä yleensä edes vuosittain.
Itse en aio myöskään mennä enää naimisiin, avoliitto riittää minulle, mutta jos menisin naimisiin niin ehdottomasti haluaisin avioehdon. Minulla ei ole pienintäkään tarkoitusta hyötyä miehestäni, olen hänen kanssaan vain ja ainoastaan rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Yhteinen omaisuus voidaan laittaa molempien nimiin, jolloin avioehto ei estä kumpaakin saamasta omaa puolikastaan. Minä olen avioehdon kannalla, vaikka olenkin nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Ei avioehtoa "oteta", ei varsinkaan yksi liiton osapuolista yksinääån!
Avioehto tehdään yhteisestä päätöksestä ja siihen vaaditaan molempien suostumus ja allekirjoitus.
Kun tapasin mieheni, minulla ei ollut muuta kuin opinto- ja muuta velkaa. Miehelläni sen sijaan oli jo mukavasti omaisuutta (olemme samanikäisiä mutta "hieman" erilaisista kotioloista) ja tulossa monen sadan tuhannen euron perinnöt jossain vaiheessa. Avioehto tehtiin minun ehdotuksestani. Halusin sen, koska elämässä ei koskaan voi varmasti tietää miten käy, ja halusin että on täysin selvää että olen mieheni kanssa muista syistä kuin yrittääkseni hyötyä hänen omaisuudestaan.
Parikymmentä vuotta myöhemmin olemme edelleen onnellisesti naimisissa. Avioehdon olemassaolo ei ole vaikuttanut arkielämäämme mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.
Yhtä loukkaavaahan se on toista kohtaan, jos et suostu avioehtoon. Sehän vain kertoo, että tarkoituksesi on saada taloudellista hyötyä tästä ihmisestä. Jos rakastat toista etkä aio viedä hänen rahojaan ja omaisuuttaan, ehdotat ihan itse avioehdon tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.
Minusta on loukkaavampaa olla haluamatta avioehtoa, koska juuri sehän osoittaa, että toisen kanssa on vain ja nimenomaan rakkaudesta. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos sinä tai joku muu ei suostu avioehtoon. Ilmeisesti edelleen löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita avioitumaan kanssanne eikä se ole minun päänsärkyni miksi he niin haluavat tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.
Yhtä loukkaavaahan se on toista kohtaan, jos et suostu avioehtoon. Sehän vain kertoo, että tarkoituksesi on saada taloudellista hyötyä tästä ihmisestä. Jos rakastat toista etkä aio viedä hänen rahojaan ja omaisuuttaan, ehdotat ihan itse avioehdon tekemistä.
Tällaisten ihmisten kannattaa heti erota ennen avioliittoa erota, koska näkökannat on niin erilaiset. Toinen pitää toista ensisijaisesti ahneena loisena ja varmistelee niskan päällä-asemaansa, toinen taas haluaisi yhteisen perheen ja rakkaudesta.
No tietenkin sen avioehdon merkitys riippuu ihan pariskunnasta ja yhteisistä suunnitelmista. JOS on suunniteltu että mies paremmin tienaavana omistaa talon ja nainen vähemmän tienaavana hoitaa pitkään kotona lapsia, niin en mitenkään koe että avioehto olisi tällaisessa tilanteessa reilua. Toki avioehtojakin on erilaisia, ja voihan sitä rajata vaan ennen avioliittoa tienatun omaisuuden tai perinnöt avio-oikeuden ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.
Yhtä loukkaavaahan se on toista kohtaan, jos et suostu avioehtoon. Sehän vain kertoo, että tarkoituksesi on saada taloudellista hyötyä tästä ihmisestä. Jos rakastat toista etkä aio viedä hänen rahojaan ja omaisuuttaan, ehdotat ihan itse avioehdon tekemistä.
Tällaisten ihmisten kannattaa heti erota ennen avioliittoa erota, koska näkökannat on niin erilaiset. Toinen pitää toista ensisijaisesti ahneena loisena ja varmistelee niskan päällä-asemaansa, toinen taas haluaisi yhteisen perheen ja rakkaudesta.
Nimenomaan varakkaamman osapuolen pitää valita sellainen puoliso, joka on hänen kanssaan vain rakkaudesta. Silloin avioehdon tekeminen on molemmille ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.
Yhtä loukkaavaahan se on toista kohtaan, jos et suostu avioehtoon. Sehän vain kertoo, että tarkoituksesi on saada taloudellista hyötyä tästä ihmisestä. Jos rakastat toista etkä aio viedä hänen rahojaan ja omaisuuttaan, ehdotat ihan itse avioehdon tekemistä.
Tällaisten ihmisten kannattaa heti erota ennen avioliittoa erota, koska näkökannat on niin erilaiset. Toinen pitää toista ensisijaisesti ahneena loisena ja varmistelee niskan päällä-asemaansa, toinen taas haluaisi yhteisen perheen ja rakkaudesta.
Elämän arki lyö korville, jolloin tuo avioehto on hyvä asia.
Tämä kannattaa ottaa huomioon siinä huumassa. Ottaen huomioon nuo avioerotilastotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet menee naimisiin vielä neli- viisikymppisinäkin. Monet näistä naisista alkaa maata kotona miehen rahoilla ja jollain ihmeellisellä yhteiskunnan logiikalla tällaiselle naiselle kuuluu vielä leskeneläkekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.
Yhtä loukkaavaahan se on toista kohtaan, jos et suostu avioehtoon. Sehän vain kertoo, että tarkoituksesi on saada taloudellista hyötyä tästä ihmisestä. Jos rakastat toista etkä aio viedä hänen rahojaan ja omaisuuttaan, ehdotat ihan itse avioehdon tekemistä.
Tällaisten ihmisten kannattaa heti erota ennen avioliittoa erota, koska näkökannat on niin erilaiset. Toinen pitää toista ensisijaisesti ahneena loisena ja varmistelee niskan päällä-asemaansa, toinen taas haluaisi yhteisen perheen ja rakkaudesta.
Nimenomaan varakkaamman osapuolen pitää valita sellainen puoliso, joka on hänen kanssaan vain rakkaudesta. Silloin avioehdon tekeminen on molemmille ok.
Kun on erimielisyyttä avioehdosta, silloin kannattaa erota heti. Sopua ei silloin löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.
Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.
Mieheni ei ottanut avioehtoa.
Mikä siinä on loukkaavaa?
Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.
Yhtä loukkaavaahan se on toista kohtaan, jos et suostu avioehtoon. Sehän vain kertoo, että tarkoituksesi on saada taloudellista hyötyä tästä ihmisestä. Jos rakastat toista etkä aio viedä hänen rahojaan ja omaisuuttaan, ehdotat ihan itse avioehdon tekemistä.
Tällaisten ihmisten kannattaa heti erota ennen avioliittoa erota, koska näkökannat on niin erilaiset. Toinen pitää toista ensisijaisesti ahneena loisena ja varmistelee niskan päällä-asemaansa, toinen taas haluaisi yhteisen perheen ja rakkaudesta.
Et tainnut itsekään tajuta ajatusvirhettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Monet menee naimisiin vielä neli- viisikymppisinäkin. Monet näistä naisista alkaa maata kotona miehen rahoilla ja jollain ihmeellisellä yhteiskunnan logiikalla tällaiselle naiselle kuuluu vielä leskeneläkekin.
Mistä näitä naisia löytyy? En ole koskaan törmännyt, joten mieleen tulee lähiöpubi ja Thaimaa.
Varmaan lähinnä lasten teon takia. Naisen tulot tippuvat, eläke ei kartu jne ja silti hoitaa kotia ilmaiseksi. Mies kartuttaa säästöjä ja sitten lopulta jos ero tulee, saa yksin pitää kaiken minkä nainen on mahdollistanut olemalla kotona. Ei kovin reilua.
En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.
Koska yleensä naisen ura menee paussille ja tulot laskee kun lapsia aletaan tekemään ja mies kasvattaa edelleen varallisuuttaan. Yleensä avioliitossa myöskään omistussuhteista ja rahallisesta tmv. panostuksesta toisen omaisuuteen ei pidetä niin tarkkaa kirjaa. Jos vaikka toinen puolisoista omistaa talon ja toinen maksaa siihen tehtäviä remontteja ja muita kustannuksia, näitä harvemmin kirjataan ylös eron varalle.
Mikäli tilanne on esimerkiksi se, että molemmilla on edellisistä suhteista lapsia, kannattaa taas avioehto ehdottomasti tehdä jotta niiden omien perillisten perintö on mahdollisimman turvattu. Tai jos toisella on entuudestaan yritys jonka halusa turvata avioeron varalta.
Tästä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan ja jokaisen täytyy tehdä omat valintansa oman tilanteensa mukaan mutta yleensä jos mennäön naimisiin ja tarkoitus on perustaa ydinperhe eikä kummallakaan ole entuudestaan mitenkään merkittävää omaisuutta ennestään, on avioehdon tekemättä jättäminen naisen edun mukaista ja pelkästään reilua.