Aika outoa, että naiset ovat niin kovasti avioehtoa vastaan (liittyen omiin rahoihin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.

Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.

Mieheni ei ottanut avioehtoa.

Mikä siinä on loukkaavaa?

Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.

Toisaalta aika loukkaavaa toisesta on se, että et hyväksy sitä, että hän haluaa varautua erilaisiin tilanteisiin. Ja suutut siitä, että sinulta rajataan pois yksi tapa hyötyä hänestä rajallisesti.

Suhtautumisesi on vähän sama kun mies loukkaantuisi siitä, että nainen haluaisi että otetaan täyskasko miehen autoon. Eikö nainen siis luota miehen ajokykyyn ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.

Se, että sinulla on väärää tietoa ja siihen pohjautuvaa epätietoisuutta, on valitettavaa.

Aviopuolisoiden kaikki omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa.

Ei se kyllä mene tuolla tavalla automaattisesti. Eikä sitä muuta miksikään vaikka saisit 100 yläpeukkua. Omat vanhempani ovat eronneet ja taloa ei jaettu, koska oli selvästi nähtävissä että se on isän maksama ennen avioliittoa. Sitä en tiedä miten se on laissa ilmaistu, tiedän vain että näin tapahtui. 

Ja äitini oli sen verran hieno nainen, että ymmärsi myös ettei hänellä ole siihen taloon mitään moraalista oikeutta. Avioliiton aikana hommattu omaisuus sitten jaettiin tasan. 

Ositusta voidaan tosiaan sovitella tietyissä tilanteissa, mutta tämä ei ole mikään helppo juttu, vaan vaatii moitekanteen tekemisen käräjäoikeuteen osituksen toista osapuolta vastaan. Isäsi on siis vienyt äitisi oikeuteen ja vaatinut että hänen jo ennen avioliittoa omistamansa talo määrätään avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Tuomioistuin on sitten ratkaissut asian isäsi eduksi.

Ositusta voidaan sovitella, jos lain mukaan tehty ositus johtaa kohtuuttomuuteen tai toinen puoliso saa siinä perusteetonta etua. Yleisimmin tätä käytetään jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa, ja puolisoiden omaisuudet ovat olleet jo naimisiin mennessä hyvin erisuuruiset.

Jos avioliitto on kestänyt kymmeniä vuosia, on erittäin harvinaista että ositusta soviteltaiisin, vaikka toinen osapuoli olisi esim. ollut työelämän ulkopuolella hoitamassa yhteistä kotia, ja toinen hankkinut varallisuutta. Miten pitkään vanhempasi olivat naimisissa?

Muuten, ymmärräthän että tuo "jako" ei tarkoita sitä että fyysistä omaisuutta tosiaan jaettaisiin omaisuuskohtaisesti, eli että esim. äitisi saisi puolet talosta omistukseensa?

Oletko täysin varma että isäsi ei ole maksanut äidillesi tasinkoa rahana, ja tuossa tasingossa olisi ollut myös äitisi osuus talosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.

Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.

Mieheni ei ottanut avioehtoa.

Mikä siinä on loukkaavaa?

Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.

Logiikka ei toimi toisinpäin? Eikö miestä ole loukkaavaa, että sinä loukkaannut kun et pääsekään miehen rahoihin käsiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lähinnä lasten teon takia. Naisen tulot tippuvat, eläke ei kartu jne ja silti hoitaa kotia ilmaiseksi. Mies kartuttaa säästöjä ja sitten lopulta jos ero tulee, saa yksin pitää kaiken minkä nainen on mahdollistanut olemalla kotona. Ei kovin reilua.

Millä logiikalla se naisen kotonaolo mahdollistaa miehen säästöjen kartuttamisen? Yksi suu lisää elätettävänä lasten lisäksi yleensä tarkoittaa sitä, että menot KASVAVAT samalla kun perheen nettoansiot PIENENEVÄT merkittävästi, etenkin jos äiti on jäänyt pois palkkatöistä yhteiskunnan tuille. Selitä minulle, miten se naisen kotonaolo mahdollistaa keskiverto palkansaajamiehelle omaisuutensa merkittävän kasvattamisen?

No esimerksi siten että se mies maksaa pois sitä asuntolainaa. Asunto on omaisuutta. Ei tässä kukaan varmaan väittänyt että mies RIKASTUU, mutta kyllä sillä jotain jää säästöön. Naisella ei, jos se on kotona lasten kanssa. Eikä kerry edes eläkettä. 

Eläkettä kertyy vuodessa keskimäärin 30-50€ joten lopettakaa tuo mussuttamisen sen suuruudesta. Teillä menee kuukaudessa enemmän rahaa siihen Lidlin siideriin. Muutaman vuoden lastenhoidolla ei ole siihen mitään todellista vaikutusta. Keskimäärin naiset eivät hoida lapsiaan kotona kymmentä vuotta.

Nykyisen kolmekymppisen keskituloisen eläkearvio on jossain parin tonnin pinnassa. 5-10% siitä pois on ihan tuntuva siivu, varsinkin kun ajattelee käteen jäävää rahaa pakollisten menojen jälkeen. Jos eläkkeellä jaksaa potkia vaikka 20 vuotta niin siinä on jo joku 30 000e tullut takkiin.

Ei se eläke tietenkään ole isoin menetys, suuremmat menetykset tulevat työuran lyhentymisestä ja urakehityksen hidastumisesta. Kokonaisuutena kolmen vuoden kotiäiteys maksaa keskituloiselle helposti kuusinumeroisen summan rahaa vuosien varalla.

Menkää avoliittoon. Ja puolison turvaksi voi ottaa vakuutuksen.

Toimiva systeemi.

Mun mielestä avioliitto ei oikein oikeuta toisen omaisuuteen. Yhdessä hankittu on yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lähinnä lasten teon takia. Naisen tulot tippuvat, eläke ei kartu jne ja silti hoitaa kotia ilmaiseksi. Mies kartuttaa säästöjä ja sitten lopulta jos ero tulee, saa yksin pitää kaiken minkä nainen on mahdollistanut olemalla kotona. Ei kovin reilua.

Millä logiikalla se naisen kotonaolo mahdollistaa miehen säästöjen kartuttamisen? Yksi suu lisää elätettävänä lasten lisäksi yleensä tarkoittaa sitä, että menot KASVAVAT samalla kun perheen nettoansiot PIENENEVÄT merkittävästi, etenkin jos äiti on jäänyt pois palkkatöistä yhteiskunnan tuille. Selitä minulle, miten se naisen kotonaolo mahdollistaa keskiverto palkansaajamiehelle omaisuutensa merkittävän kasvattamisen?

No esimerksi siten että se mies maksaa pois sitä asuntolainaa. Asunto on omaisuutta. Ei tässä kukaan varmaan väittänyt että mies RIKASTUU, mutta kyllä sillä jotain jää säästöön. Naisella ei, jos se on kotona lasten kanssa. Eikä kerry edes eläkettä. 

Eläkettä kertyy vuodessa keskimäärin 30-50€ joten lopettakaa tuo mussuttamisen sen suuruudesta. Teillä menee kuukaudessa enemmän rahaa siihen Lidlin siideriin. Muutaman vuoden lastenhoidolla ei ole siihen mitään todellista vaikutusta. Keskimäärin naiset eivät hoida lapsiaan kotona kymmentä vuotta.

Nykyisen kolmekymppisen keskituloisen eläkearvio on jossain parin tonnin pinnassa. 5-10% siitä pois on ihan tuntuva siivu, varsinkin kun ajattelee käteen jäävää rahaa pakollisten menojen jälkeen. Jos eläkkeellä jaksaa potkia vaikka 20 vuotta niin siinä on jo joku 30 000e tullut takkiin.

Ei se eläke tietenkään ole isoin menetys, suuremmat menetykset tulevat työuran lyhentymisestä ja urakehityksen hidastumisesta. Kokonaisuutena kolmen vuoden kotiäiteys maksaa keskituloiselle helposti kuusinumeroisen summan rahaa vuosien varalla.

Hmmmm...ei kaikkea pidä laskea rahassa. Siis eihän se äitiysloma mikään rangaistus ole.

Kehitetään systeemi, jossa mies voi synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lähinnä lasten teon takia. Naisen tulot tippuvat, eläke ei kartu jne ja silti hoitaa kotia ilmaiseksi. Mies kartuttaa säästöjä ja sitten lopulta jos ero tulee, saa yksin pitää kaiken minkä nainen on mahdollistanut olemalla kotona. Ei kovin reilua.

Millä logiikalla se naisen kotonaolo mahdollistaa miehen säästöjen kartuttamisen? Yksi suu lisää elätettävänä lasten lisäksi yleensä tarkoittaa sitä, että menot KASVAVAT samalla kun perheen nettoansiot PIENENEVÄT merkittävästi, etenkin jos äiti on jäänyt pois palkkatöistä yhteiskunnan tuille. Selitä minulle, miten se naisen kotonaolo mahdollistaa keskiverto palkansaajamiehelle omaisuutensa merkittävän kasvattamisen?

No esimerksi siten että se mies maksaa pois sitä asuntolainaa. Asunto on omaisuutta. Ei tässä kukaan varmaan väittänyt että mies RIKASTUU, mutta kyllä sillä jotain jää säästöön. Naisella ei, jos se on kotona lasten kanssa. Eikä kerry edes eläkettä. 

Eläkettä kertyy vuodessa keskimäärin 30-50€ joten lopettakaa tuo mussuttamisen sen suuruudesta. Teillä menee kuukaudessa enemmän rahaa siihen Lidlin siideriin. Muutaman vuoden lastenhoidolla ei ole siihen mitään todellista vaikutusta. Keskimäärin naiset eivät hoida lapsiaan kotona kymmentä vuotta.

Nykyisen kolmekymppisen keskituloisen eläkearvio on jossain parin tonnin pinnassa. 5-10% siitä pois on ihan tuntuva siivu, varsinkin kun ajattelee käteen jäävää rahaa pakollisten menojen jälkeen. Jos eläkkeellä jaksaa potkia vaikka 20 vuotta niin siinä on jo joku 30 000e tullut takkiin.

Ei se eläke tietenkään ole isoin menetys, suuremmat menetykset tulevat työuran lyhentymisestä ja urakehityksen hidastumisesta. Kokonaisuutena kolmen vuoden kotiäiteys maksaa keskituloiselle helposti kuusinumeroisen summan rahaa vuosien varalla.

Olikos sulla lukiossa lyhyt matikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lähinnä lasten teon takia. Naisen tulot tippuvat, eläke ei kartu jne ja silti hoitaa kotia ilmaiseksi. Mies kartuttaa säästöjä ja sitten lopulta jos ero tulee, saa yksin pitää kaiken minkä nainen on mahdollistanut olemalla kotona. Ei kovin reilua.

Millä logiikalla se naisen kotonaolo mahdollistaa miehen säästöjen kartuttamisen? Yksi suu lisää elätettävänä lasten lisäksi yleensä tarkoittaa sitä, että menot KASVAVAT samalla kun perheen nettoansiot PIENENEVÄT merkittävästi, etenkin jos äiti on jäänyt pois palkkatöistä yhteiskunnan tuille. Selitä minulle, miten se naisen kotonaolo mahdollistaa keskiverto palkansaajamiehelle omaisuutensa merkittävän kasvattamisen?

No esimerksi siten että se mies maksaa pois sitä asuntolainaa. Asunto on omaisuutta. Ei tässä kukaan varmaan väittänyt että mies RIKASTUU, mutta kyllä sillä jotain jää säästöön. Naisella ei, jos se on kotona lasten kanssa. Eikä kerry edes eläkettä. 

Eläkettä kertyy vuodessa keskimäärin 30-50€ joten lopettakaa tuo mussuttamisen sen suuruudesta. Teillä menee kuukaudessa enemmän rahaa siihen Lidlin siideriin. Muutaman vuoden lastenhoidolla ei ole siihen mitään todellista vaikutusta. Keskimäärin naiset eivät hoida lapsiaan kotona kymmentä vuotta.

Nykyisen kolmekymppisen keskituloisen eläkearvio on jossain parin tonnin pinnassa. 5-10% siitä pois on ihan tuntuva siivu, varsinkin kun ajattelee käteen jäävää rahaa pakollisten menojen jälkeen. Jos eläkkeellä jaksaa potkia vaikka 20 vuotta niin siinä on jo joku 30 000e tullut takkiin.

Ei se eläke tietenkään ole isoin menetys, suuremmat menetykset tulevat työuran lyhentymisestä ja urakehityksen hidastumisesta. Kokonaisuutena kolmen vuoden kotiäiteys maksaa keskituloiselle helposti kuusinumeroisen summan rahaa vuosien varalla.

Hmmmm...ei kaikkea pidä laskea rahassa. Siis eihän se äitiysloma mikään rangaistus ole.

Kehitetään systeemi, jossa mies voi synnyttää.

Niin älkää miehet laskeko kaikkea rahassa. Ei se ositus ole mikään rangaistus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.

Se, että sinulla on väärää tietoa ja siihen pohjautuvaa epätietoisuutta, on valitettavaa.

Aviopuolisoiden kaikki omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa.

Ei se kyllä mene tuolla tavalla automaattisesti. Eikä sitä muuta miksikään vaikka saisit 100 yläpeukkua. Omat vanhempani ovat eronneet ja taloa ei jaettu, koska oli selvästi nähtävissä että se on isän maksama ennen avioliittoa. Sitä en tiedä miten se on laissa ilmaistu, tiedän vain että näin tapahtui. 

Ja äitini oli sen verran hieno nainen, että ymmärsi myös ettei hänellä ole siihen taloon mitään moraalista oikeutta. Avioliiton aikana hommattu omaisuus sitten jaettiin tasan. 

Ositusta voidaan tosiaan sovitella tietyissä tilanteissa, mutta tämä ei ole mikään helppo juttu, vaan vaatii moitekanteen tekemisen käräjäoikeuteen osituksen toista osapuolta vastaan. Isäsi on siis vienyt äitisi oikeuteen ja vaatinut että hänen jo ennen avioliittoa omistamansa talo määrätään avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Tuomioistuin on sitten ratkaissut asian isäsi eduksi.

Ositusta voidaan sovitella, jos lain mukaan tehty ositus johtaa kohtuuttomuuteen tai toinen puoliso saa siinä perusteetonta etua. Yleisimmin tätä käytetään jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa, ja puolisoiden omaisuudet ovat olleet jo naimisiin mennessä hyvin erisuuruiset.

Jos avioliitto on kestänyt kymmeniä vuosia, on erittäin harvinaista että ositusta soviteltaiisin, vaikka toinen osapuoli olisi esim. ollut työelämän ulkopuolella hoitamassa yhteistä kotia, ja toinen hankkinut varallisuutta. Miten pitkään vanhempasi olivat naimisissa?

Muuten, ymmärräthän että tuo "jako" ei tarkoita sitä että fyysistä omaisuutta tosiaan jaettaisiin omaisuuskohtaisesti, eli että esim. äitisi saisi puolet talosta omistukseensa?

Oletko täysin varma että isäsi ei ole maksanut äidillesi tasinkoa rahana, ja tuossa tasingossa olisi ollut myös äitisi osuus talosta?

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Pitää perehtyä asiaan ihan mielenkiinnon vuoksi. En osaa vastata noihin kohtiin. Parisenkymmentä vuotta he olivat naimisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lähinnä lasten teon takia. Naisen tulot tippuvat, eläke ei kartu jne ja silti hoitaa kotia ilmaiseksi. Mies kartuttaa säästöjä ja sitten lopulta jos ero tulee, saa yksin pitää kaiken minkä nainen on mahdollistanut olemalla kotona. Ei kovin reilua.

Millä logiikalla se naisen kotonaolo mahdollistaa miehen säästöjen kartuttamisen? Yksi suu lisää elätettävänä lasten lisäksi yleensä tarkoittaa sitä, että menot KASVAVAT samalla kun perheen nettoansiot PIENENEVÄT merkittävästi, etenkin jos äiti on jäänyt pois palkkatöistä yhteiskunnan tuille. Selitä minulle, miten se naisen kotonaolo mahdollistaa keskiverto palkansaajamiehelle omaisuutensa merkittävän kasvattamisen?

No esimerksi siten että se mies maksaa pois sitä asuntolainaa. Asunto on omaisuutta. Ei tässä kukaan varmaan väittänyt että mies RIKASTUU, mutta kyllä sillä jotain jää säästöön. Naisella ei, jos se on kotona lasten kanssa. Eikä kerry edes eläkettä. 

Eläkettä kertyy vuodessa keskimäärin 30-50€ joten lopettakaa tuo mussuttamisen sen suuruudesta. Teillä menee kuukaudessa enemmän rahaa siihen Lidlin siideriin. Muutaman vuoden lastenhoidolla ei ole siihen mitään todellista vaikutusta. Keskimäärin naiset eivät hoida lapsiaan kotona kymmentä vuotta.

Nykyisen kolmekymppisen keskituloisen eläkearvio on jossain parin tonnin pinnassa. 5-10% siitä pois on ihan tuntuva siivu, varsinkin kun ajattelee käteen jäävää rahaa pakollisten menojen jälkeen. Jos eläkkeellä jaksaa potkia vaikka 20 vuotta niin siinä on jo joku 30 000e tullut takkiin.

Ei se eläke tietenkään ole isoin menetys, suuremmat menetykset tulevat työuran lyhentymisestä ja urakehityksen hidastumisesta. Kokonaisuutena kolmen vuoden kotiäiteys maksaa keskituloiselle helposti kuusinumeroisen summan rahaa vuosien varalla.

Olikos sulla lukiossa lyhyt matikka?

Mitä et osannut laskea? Apua ilmeisesti kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.

Se, että sinulla on väärää tietoa ja siihen pohjautuvaa epätietoisuutta, on valitettavaa.

Aviopuolisoiden kaikki omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa.

Ei se kyllä mene tuolla tavalla automaattisesti. Eikä sitä muuta miksikään vaikka saisit 100 yläpeukkua. Omat vanhempani ovat eronneet ja taloa ei jaettu, koska oli selvästi nähtävissä että se on isän maksama ennen avioliittoa. Sitä en tiedä miten se on laissa ilmaistu, tiedän vain että näin tapahtui. 

Ja äitini oli sen verran hieno nainen, että ymmärsi myös ettei hänellä ole siihen taloon mitään moraalista oikeutta. Avioliiton aikana hommattu omaisuus sitten jaettiin tasan. 

Ositusta voidaan tosiaan sovitella tietyissä tilanteissa, mutta tämä ei ole mikään helppo juttu, vaan vaatii moitekanteen tekemisen käräjäoikeuteen osituksen toista osapuolta vastaan. Isäsi on siis vienyt äitisi oikeuteen ja vaatinut että hänen jo ennen avioliittoa omistamansa talo määrätään avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Tuomioistuin on sitten ratkaissut asian isäsi eduksi.

Ositusta voidaan sovitella, jos lain mukaan tehty ositus johtaa kohtuuttomuuteen tai toinen puoliso saa siinä perusteetonta etua. Yleisimmin tätä käytetään jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa, ja puolisoiden omaisuudet ovat olleet jo naimisiin mennessä hyvin erisuuruiset.

Jos avioliitto on kestänyt kymmeniä vuosia, on erittäin harvinaista että ositusta soviteltaiisin, vaikka toinen osapuoli olisi esim. ollut työelämän ulkopuolella hoitamassa yhteistä kotia, ja toinen hankkinut varallisuutta. Miten pitkään vanhempasi olivat naimisissa?

Muuten, ymmärräthän että tuo "jako" ei tarkoita sitä että fyysistä omaisuutta tosiaan jaettaisiin omaisuuskohtaisesti, eli että esim. äitisi saisi puolet talosta omistukseensa?

Oletko täysin varma että isäsi ei ole maksanut äidillesi tasinkoa rahana, ja tuossa tasingossa olisi ollut myös äitisi osuus talosta?

Eikö sitä vain voi kieltätytyä ottamasta puolikasta siitä talosta tai ja sopia keskenään miten omaisuus jaetaan? Minäkään en halua mitään miehen asunnosta vaikka olisin siihen oikeutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.

Se, että sinulla on väärää tietoa ja siihen pohjautuvaa epätietoisuutta, on valitettavaa.

Aviopuolisoiden kaikki omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa.

Ei se kyllä mene tuolla tavalla automaattisesti. Eikä sitä muuta miksikään vaikka saisit 100 yläpeukkua. Omat vanhempani ovat eronneet ja taloa ei jaettu, koska oli selvästi nähtävissä että se on isän maksama ennen avioliittoa. Sitä en tiedä miten se on laissa ilmaistu, tiedän vain että näin tapahtui. 

Ja äitini oli sen verran hieno nainen, että ymmärsi myös ettei hänellä ole siihen taloon mitään moraalista oikeutta. Avioliiton aikana hommattu omaisuus sitten jaettiin tasan. 

Ositusta voidaan tosiaan sovitella tietyissä tilanteissa, mutta tämä ei ole mikään helppo juttu, vaan vaatii moitekanteen tekemisen käräjäoikeuteen osituksen toista osapuolta vastaan. Isäsi on siis vienyt äitisi oikeuteen ja vaatinut että hänen jo ennen avioliittoa omistamansa talo määrätään avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Tuomioistuin on sitten ratkaissut asian isäsi eduksi.

Ositusta voidaan sovitella, jos lain mukaan tehty ositus johtaa kohtuuttomuuteen tai toinen puoliso saa siinä perusteetonta etua. Yleisimmin tätä käytetään jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa, ja puolisoiden omaisuudet ovat olleet jo naimisiin mennessä hyvin erisuuruiset.

Jos avioliitto on kestänyt kymmeniä vuosia, on erittäin harvinaista että ositusta soviteltaiisin, vaikka toinen osapuoli olisi esim. ollut työelämän ulkopuolella hoitamassa yhteistä kotia, ja toinen hankkinut varallisuutta. Miten pitkään vanhempasi olivat naimisissa?

Muuten, ymmärräthän että tuo "jako" ei tarkoita sitä että fyysistä omaisuutta tosiaan jaettaisiin omaisuuskohtaisesti, eli että esim. äitisi saisi puolet talosta omistukseensa?

Oletko täysin varma että isäsi ei ole maksanut äidillesi tasinkoa rahana, ja tuossa tasingossa olisi ollut myös äitisi osuus talosta?

Eikö sitä vain voi kieltätytyä ottamasta puolikasta siitä talosta tai ja sopia keskenään miten omaisuus jaetaan? Minäkään en halua mitään miehen asunnosta vaikka olisin siihen oikeutettu. 

Kyllä voi. Moni avioero hoituu ihan keskenään sopimalla ilman oikeusratkaisuja ja riitoja. Täällä annetaan tahallaan eri kuva asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.

Se, että sinulla on väärää tietoa ja siihen pohjautuvaa epätietoisuutta, on valitettavaa.

Aviopuolisoiden kaikki omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa.

Ei se kyllä mene tuolla tavalla automaattisesti. Eikä sitä muuta miksikään vaikka saisit 100 yläpeukkua. Omat vanhempani ovat eronneet ja taloa ei jaettu, koska oli selvästi nähtävissä että se on isän maksama ennen avioliittoa. Sitä en tiedä miten se on laissa ilmaistu, tiedän vain että näin tapahtui. 

Ja äitini oli sen verran hieno nainen, että ymmärsi myös ettei hänellä ole siihen taloon mitään moraalista oikeutta. Avioliiton aikana hommattu omaisuus sitten jaettiin tasan. 

Ositusta voidaan tosiaan sovitella tietyissä tilanteissa, mutta tämä ei ole mikään helppo juttu, vaan vaatii moitekanteen tekemisen käräjäoikeuteen osituksen toista osapuolta vastaan. Isäsi on siis vienyt äitisi oikeuteen ja vaatinut että hänen jo ennen avioliittoa omistamansa talo määrätään avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Tuomioistuin on sitten ratkaissut asian isäsi eduksi.

Ositusta voidaan sovitella, jos lain mukaan tehty ositus johtaa kohtuuttomuuteen tai toinen puoliso saa siinä perusteetonta etua. Yleisimmin tätä käytetään jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa, ja puolisoiden omaisuudet ovat olleet jo naimisiin mennessä hyvin erisuuruiset.

Jos avioliitto on kestänyt kymmeniä vuosia, on erittäin harvinaista että ositusta soviteltaiisin, vaikka toinen osapuoli olisi esim. ollut työelämän ulkopuolella hoitamassa yhteistä kotia, ja toinen hankkinut varallisuutta. Miten pitkään vanhempasi olivat naimisissa?

Muuten, ymmärräthän että tuo "jako" ei tarkoita sitä että fyysistä omaisuutta tosiaan jaettaisiin omaisuuskohtaisesti, eli että esim. äitisi saisi puolet talosta omistukseensa?

Oletko täysin varma että isäsi ei ole maksanut äidillesi tasinkoa rahana, ja tuossa tasingossa olisi ollut myös äitisi osuus talosta?

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Pitää perehtyä asiaan ihan mielenkiinnon vuoksi. En osaa vastata noihin kohtiin. Parisenkymmentä vuotta he olivat naimisissa. 

On lähes mahdotonta että ositusta olisi soviteltu tuohon suuntaan parinkymmenen vuoden avioliiton jälkeen.

Enemmänkin ositusta olisi hyvin voitu sovitella siihen suuntaan että jos vanhemmillasi olisi ollut avioehto, joka olisi sulkenut talon avio-oikeuden ulkopuolelle, osituksen sovittelussa se olisi palautettu avio-oikeuden piiriin. Näitä tapahtuu jonkin verran monen kymmenen vuoden avioliittojen jälkeen. Joten avioehtokaan ei suinkaan aina tarkoita että ei joutuisi omasta omaisuudestaan avioerossa luopumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.

Se, että sinulla on väärää tietoa ja siihen pohjautuvaa epätietoisuutta, on valitettavaa.

Aviopuolisoiden kaikki omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa.

Ei se kyllä mene tuolla tavalla automaattisesti. Eikä sitä muuta miksikään vaikka saisit 100 yläpeukkua. Omat vanhempani ovat eronneet ja taloa ei jaettu, koska oli selvästi nähtävissä että se on isän maksama ennen avioliittoa. Sitä en tiedä miten se on laissa ilmaistu, tiedän vain että näin tapahtui. 

Ja äitini oli sen verran hieno nainen, että ymmärsi myös ettei hänellä ole siihen taloon mitään moraalista oikeutta. Avioliiton aikana hommattu omaisuus sitten jaettiin tasan. 

Ositusta voidaan tosiaan sovitella tietyissä tilanteissa, mutta tämä ei ole mikään helppo juttu, vaan vaatii moitekanteen tekemisen käräjäoikeuteen osituksen toista osapuolta vastaan. Isäsi on siis vienyt äitisi oikeuteen ja vaatinut että hänen jo ennen avioliittoa omistamansa talo määrätään avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Tuomioistuin on sitten ratkaissut asian isäsi eduksi.

Ositusta voidaan sovitella, jos lain mukaan tehty ositus johtaa kohtuuttomuuteen tai toinen puoliso saa siinä perusteetonta etua. Yleisimmin tätä käytetään jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa, ja puolisoiden omaisuudet ovat olleet jo naimisiin mennessä hyvin erisuuruiset.

Jos avioliitto on kestänyt kymmeniä vuosia, on erittäin harvinaista että ositusta soviteltaiisin, vaikka toinen osapuoli olisi esim. ollut työelämän ulkopuolella hoitamassa yhteistä kotia, ja toinen hankkinut varallisuutta. Miten pitkään vanhempasi olivat naimisissa?

Muuten, ymmärräthän että tuo "jako" ei tarkoita sitä että fyysistä omaisuutta tosiaan jaettaisiin omaisuuskohtaisesti, eli että esim. äitisi saisi puolet talosta omistukseensa?

Oletko täysin varma että isäsi ei ole maksanut äidillesi tasinkoa rahana, ja tuossa tasingossa olisi ollut myös äitisi osuus talosta?

Eikö sitä vain voi kieltätytyä ottamasta puolikasta siitä talosta tai ja sopia keskenään miten omaisuus jaetaan? Minäkään en halua mitään miehen asunnosta vaikka olisin siihen oikeutettu. 

Tasingosta voi toki myös halutessaan luopua vapaaehtoisesti. Oikeuskäytännössä on katsottu että tästä ei synny lahjaveroseuraamuksia toiselle puolisolle (eli sille jonka omaisuudesta luovutaan). Ehkä tuossa kerrotussa tapauksessa on käynyt noin (tosin asia olisi siinä tapauksessa pitänyt ilmaista selvemmin).

On kuitenkin ikävää, että ihmiset tuollaisten varsin harvinaisten yksittäistapausten pohjalta sitten vetävät mutkia suoriksi ja julistavat "tietona" esim. että ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ei koskaan jaeta.

Vierailija kirjoitti:

Leskeneläke kuuluu miehillekkin. Pidät vain huolta itsestäsi, niin et ole ensimmäisenä haudassa.

En halua leskeneläkettä. En halua puolisoni rahoja.

Haluan seisoa omilla jaloillani, enkä muiden/yhteiskunnan almujen varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.

Se, että sinulla on väärää tietoa ja siihen pohjautuvaa epätietoisuutta, on valitettavaa.

Aviopuolisoiden kaikki omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa.

Ei se kyllä mene tuolla tavalla automaattisesti. Eikä sitä muuta miksikään vaikka saisit 100 yläpeukkua. Omat vanhempani ovat eronneet ja taloa ei jaettu, koska oli selvästi nähtävissä että se on isän maksama ennen avioliittoa. Sitä en tiedä miten se on laissa ilmaistu, tiedän vain että näin tapahtui. 

Ja äitini oli sen verran hieno nainen, että ymmärsi myös ettei hänellä ole siihen taloon mitään moraalista oikeutta. Avioliiton aikana hommattu omaisuus sitten jaettiin tasan. 

Ositusta voidaan tosiaan sovitella tietyissä tilanteissa, mutta tämä ei ole mikään helppo juttu, vaan vaatii moitekanteen tekemisen käräjäoikeuteen osituksen toista osapuolta vastaan. Isäsi on siis vienyt äitisi oikeuteen ja vaatinut että hänen jo ennen avioliittoa omistamansa talo määrätään avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Tuomioistuin on sitten ratkaissut asian isäsi eduksi.

Ositusta voidaan sovitella, jos lain mukaan tehty ositus johtaa kohtuuttomuuteen tai toinen puoliso saa siinä perusteetonta etua. Yleisimmin tätä käytetään jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa, ja puolisoiden omaisuudet ovat olleet jo naimisiin mennessä hyvin erisuuruiset.

Jos avioliitto on kestänyt kymmeniä vuosia, on erittäin harvinaista että ositusta soviteltaiisin, vaikka toinen osapuoli olisi esim. ollut työelämän ulkopuolella hoitamassa yhteistä kotia, ja toinen hankkinut varallisuutta. Miten pitkään vanhempasi olivat naimisissa?

Muuten, ymmärräthän että tuo "jako" ei tarkoita sitä että fyysistä omaisuutta tosiaan jaettaisiin omaisuuskohtaisesti, eli että esim. äitisi saisi puolet talosta omistukseensa?

Oletko täysin varma että isäsi ei ole maksanut äidillesi tasinkoa rahana, ja tuossa tasingossa olisi ollut myös äitisi osuus talosta?

Eikö sitä vain voi kieltätytyä ottamasta puolikasta siitä talosta tai ja sopia keskenään miten omaisuus jaetaan? Minäkään en halua mitään miehen asunnosta vaikka olisin siihen oikeutettu. 

Tasingosta voi toki myös halutessaan luopua vapaaehtoisesti. Oikeuskäytännössä on katsottu että tästä ei synny lahjaveroseuraamuksia toiselle puolisolle (eli sille jonka omaisuudesta luovutaan). Ehkä tuossa kerrotussa tapauksessa on käynyt noin (tosin asia olisi siinä tapauksessa pitänyt ilmaista selvemmin).

On kuitenkin ikävää, että ihmiset tuollaisten varsin harvinaisten yksittäistapausten pohjalta sitten vetävät mutkia suoriksi ja julistavat "tietona" esim. että ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ei koskaan jaeta.

Henkilökohtaisesti en tunne ainuttakaan pariskuntaa, joka olisi ihan virallisesti erotessaan alkanut omaisuutta edes jakaa tai käynyt siitä oikeutta. Asiat on saatu aina sovittua hyvässä yhteishengessä. Ihan jo tällä perusteella katsoisin, että sivistyneelle ihmiselle avioehdon kaltaiset prosessit ovat tarpeettomia.

Minä kylläkin teetin avioehdon ja mies vain allekirjoitti sen. Se ei ole todwllakaan aina mies, jolla on enemmän rahaa. Ap:n käsitykset ovat vanhanaikaisia.

Mielestäni naimisiin on ihan turha mennä, jos jo naimisiinmenohetkellä edes epäillään että käräjillehän tämä päätyy. En menisi naimisiin kenenkään kanssa, jonka en uskoisi mahdollsien eron aikana olevan sopuisa ja neuvottelualmis. Minulle avioliitto ei ole mikään "katsotaan jos ollaan yhdessä vielä viiden vuoden päästä"-keissi, kuten monelle tuntuu olevan. Enkä tingi periaatteistani, toisaalta eipä tarvinnutkaan. 

Vinkki: jos ette löydä kumppania joka luottaa teihin, vaihtakaa ja äkkiä. Minä en luottaisi kenenkään, joka ei luota minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä avioehdon tarvetta Suomessa. Eihän erotessa puoliso muutenkaan saa omaisuutta, joka on kartutettu ennen avioliittoa. Se taas mitä avioliitossa kerätään, sitä ei käsittääkseni edes voi suojata avioehdolla.

Se, että sinulla on väärää tietoa ja siihen pohjautuvaa epätietoisuutta, on valitettavaa.

Aviopuolisoiden kaikki omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa.

Ei se kyllä mene tuolla tavalla automaattisesti. Eikä sitä muuta miksikään vaikka saisit 100 yläpeukkua. Omat vanhempani ovat eronneet ja taloa ei jaettu, koska oli selvästi nähtävissä että se on isän maksama ennen avioliittoa. Sitä en tiedä miten se on laissa ilmaistu, tiedän vain että näin tapahtui. 

Ja äitini oli sen verran hieno nainen, että ymmärsi myös ettei hänellä ole siihen taloon mitään moraalista oikeutta. Avioliiton aikana hommattu omaisuus sitten jaettiin tasan. 

Ositusta voidaan tosiaan sovitella tietyissä tilanteissa, mutta tämä ei ole mikään helppo juttu, vaan vaatii moitekanteen tekemisen käräjäoikeuteen osituksen toista osapuolta vastaan. Isäsi on siis vienyt äitisi oikeuteen ja vaatinut että hänen jo ennen avioliittoa omistamansa talo määrätään avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Tuomioistuin on sitten ratkaissut asian isäsi eduksi.

Ositusta voidaan sovitella, jos lain mukaan tehty ositus johtaa kohtuuttomuuteen tai toinen puoliso saa siinä perusteetonta etua. Yleisimmin tätä käytetään jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa, ja puolisoiden omaisuudet ovat olleet jo naimisiin mennessä hyvin erisuuruiset.

Jos avioliitto on kestänyt kymmeniä vuosia, on erittäin harvinaista että ositusta soviteltaiisin, vaikka toinen osapuoli olisi esim. ollut työelämän ulkopuolella hoitamassa yhteistä kotia, ja toinen hankkinut varallisuutta. Miten pitkään vanhempasi olivat naimisissa?

Muuten, ymmärräthän että tuo "jako" ei tarkoita sitä että fyysistä omaisuutta tosiaan jaettaisiin omaisuuskohtaisesti, eli että esim. äitisi saisi puolet talosta omistukseensa?

Oletko täysin varma että isäsi ei ole maksanut äidillesi tasinkoa rahana, ja tuossa tasingossa olisi ollut myös äitisi osuus talosta?

Eikö sitä vain voi kieltätytyä ottamasta puolikasta siitä talosta tai ja sopia keskenään miten omaisuus jaetaan? Minäkään en halua mitään miehen asunnosta vaikka olisin siihen oikeutettu. 

Tasingosta voi toki myös halutessaan luopua vapaaehtoisesti. Oikeuskäytännössä on katsottu että tästä ei synny lahjaveroseuraamuksia toiselle puolisolle (eli sille jonka omaisuudesta luovutaan). Ehkä tuossa kerrotussa tapauksessa on käynyt noin (tosin asia olisi siinä tapauksessa pitänyt ilmaista selvemmin).

On kuitenkin ikävää, että ihmiset tuollaisten varsin harvinaisten yksittäistapausten pohjalta sitten vetävät mutkia suoriksi ja julistavat "tietona" esim. että ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ei koskaan jaeta.

Henkilökohtaisesti en tunne ainuttakaan pariskuntaa, joka olisi ihan virallisesti erotessaan alkanut omaisuutta edes jakaa tai käynyt siitä oikeutta. Asiat on saatu aina sovittua hyvässä yhteishengessä. Ihan jo tällä perusteella katsoisin, että sivistyneelle ihmiselle avioehdon kaltaiset prosessit ovat tarpeettomia.

Hienoa että tunnet ainoastaan pariskuntia jotka eroavat täysin sopuisasti (tosin voi miettiä, että jos he kykenevät sopimaan niinkin tärkeästä asiasta kuin omaisuuden jaosta "hyvässä yhteishengessä", miksi edes erota?). Ikävä kyllä hyvin suuri osa avioeroista on todella riitaisia ja rankkoja, ja sivistyksen pintakiilto karisee yllättävän nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on huomattavasti omaisuutta, tottakai on järkevää ottaa avioehto, ehkä loukkaavaa, mutta järkevää ehdottomasti.

Omassa tapauksessani en silti käsittänyt, kun miehen suku vaati miestä ottamaan avioehdon, olivat aivan varmoja että olen miehen kanssa siksi, että joskus kymmenien vuosien päästä saa ison perinnön. Äitinsä aina jaksoi muistuttaa jos osti miehelle jonkin tavaran, että erotessamme se menee sitten miehelle ja aina selittää, miten onneksi testamentilla voi rajata puolison oikeuden perintöön pois jne.

Mieheni ei ottanut avioehtoa.

Mikä siinä on loukkaavaa?

Kyllähän se loukkaavalta tuntuu, että rakastat toista ihmistä ja aiot naimisiin tämän kanssa, mutta hän ei luota sinuun sen vertaa, että uskoo ettet ole rahan takia hänen kanssaan. Tai jos ero tulee, ettet vain aio viedä kaikkia hänen rahojaan.

Yhtä loukkaavaahan se on toista kohtaan, jos et suostu avioehtoon. Sehän vain kertoo, että tarkoituksesi on saada taloudellista hyötyä tästä ihmisestä. Jos rakastat toista etkä aio viedä hänen rahojaan ja omaisuuttaan, ehdotat ihan itse avioehdon tekemistä. 

Eihän kerro? Toisin kuin teidän harhoissanne todellisuudessa varoja ei jaeta sukupuolen mukaan. Muutenkin koko aloitus on ihan älyvapaa kun kyse on varakkaammasta puolisosta eikä miehestä.